EINO ISOHANNI – OSKARI TOKOI – EINO ISOHANNI (1952 – 1960):

Lähetety kirjeet:

Kannus – 5.9.1951

Hyvä ystävä.

[…] Kannuksessa korjataan parhaillaan syysatoa, joka Keski-Pohjanmaalla muodostui keskinkertaista paremmaksi. Kun muualla maassamme kuivuus ym. tekivät tuhoja, voidaan sanoa, että maakunnassamme korjataan nyt koko Suomen paras sato.

Rovasti Vuorisen poismeno oli tavaton yllätys koko seurakunnalle. Kaikki odottivat hänen elävän vielä kymmeniä vuosia, niin terve ja reipas hän oli. Muistotilaisuus muodostui mieleenpainuvaksi, kuten varmaan olet lehdistä nähnytkin. Aivan äsken meillä oi jo uudenpapin vaali. Valituksi tuli Toholammin kirkkoherra Kujanpää. Sinua kiinnostanee kuulla, ett hän oli nimenomaan työläistensuosikki, jotka ilm. myös ratkaisivat vaalin Kujanpään hyväksi.

Oheisena lähetän 2 Kotiseutulukemistoamme, jotka ilmestyivät painostan. kuukausi sitten. Kirjaa luetaan kansakouluissa ja toivomme sen herättävän lapsissa rakkautta kotiseutuun. Erikoisesti kiitän Sinua osuudestasi kirjan kirjoitukseen – vaikket itse sitä ole tiennytkään. Otin omin lupini kaksi kertomustasi. Syd. kiitos!

Lämpimimmin kotiseututerveisin

Kannus – 17.7.1952

Hyvä ystävä.

[…] Kuten muistanet, mainitsin näitä kertomuksia ensi kerran pyytäessäni, että mielestäni ne olisi kerran julkaistava erillisenä teoksena. Olen esittänyt asian Keski-Pohjanmaan Maakuntaliiton työvaliokunnalle, missä se saavutti hyväksymisen. Ehdotukseni on tämä: Täyttäessäsi 15.5.1953 80 vuotta haluaisimme osoittaa kotiseudun kiitollisuutta julkaisemalla kirjasarjassamme Keski-Pohjanmaa (minkä ensimmäisenä numerona Kotiseutulukemistomme ilmestyi ja keskipohjalaisten Laulukirja toisena) sen kolmantena numerona tuoksi merkkipäiväksi kokoelma varhaislapsuutesi muistoja. Tämä edellyttäisi lupaa puoleltasi a) lupaa tähän ja b) näiden muistelmien lisää kirjoittamista. tosin meillä on niitä jo täällä kymmenkunta, mutta 160-200 sivuiseksi ajateltuun kirjaan ne eivät läheskään riitä. Kirjoittamisaikaa olisi noin maaliskuun alkuun 1953 saakka, vaikka juttuja ottaisimme mielellämme vastaan sitä mukaan kuin ne valmistuvat. Näin pelastaisimme samalla elävän kuvan 1880-luvun Kannuksesta, mikä muuten lienee mahdotonta saada silminnäkijäin kuvaamana talteen. Ehkäpä tahdot vastata, miltä ajatus tuntuu.

Tässä yhteydessä kannattaa mainita, että myös keväällä Keski-Pohjanmaan valiolaulajista perustettu Maakuntakuoro on suunnitellut konserttimatkaa sinne sekä laulutervehdystä luoksesi 15.5.53, mutta pelkään pahoin asian kaatuva taloudellisiin vaikeuksiin. Jos voisit mainita jonkun musiikkitoimiston tai muun elimen, joka olisi kiinnostunut konserttikiertueen järjestelystä ottaisin vihjeen kiitollisuudella vastaan. […]

Olympiahälinä on täällä nyt valtavimmillaan. Lähes jokainen suomalainen pohtii siihen liittyviä mahdollisuuksia ja pulmia. […]

Kesä ja vuodentulo ovat varsin lupaavia. Heinää kaadetaan parhaillaan, ohra tähkii ja ruis on jo heilimöinyt. Näyttää siltä, että hyvin pääsemme taas vuoden eteenpäin

Parhain Kannuksen terveisin.

Kannus – 1.9.1952

Hyvä ystävä.

[…] Esitän samalla parhaan kiitoksen erinomaisista kertomuksista, joita jälleen olen saanut vastaanottaa. Useimmat niistä käyvät mielestäni erinomaisesta siihen ensi kevääksi suunniteltuun juhlakirjaan, josta mainitsin. Kukin niistä omalta taholtaan valottaa maakuntamme oloja 60-70 vuotta sitten, antaa elävän tunnun aikakauteen, josta muuten on vähän muistoja talteen kirjoitettu, koska muistajat eivät yleensä ole kyenneet sitä itse tekemään eikä ole ollut muutakaan henkilö kirjuriksi. Suunnitellessani k.o. kirjaa on tarkoitukseni ollut, että siitä tulisi paitsi kunnianosoitus kotimaakunnan puolesta elämäntyöllesi myös eräänlainen noiden kaukaisten päivien heijastin nykypolvelle, joka valitettavan vähän tietää ja ymmärtää silloisista oloja. Ja käsittääkseni tuollaiset muistelukertomukset kerran eläneistä henkilöistä ja sattuneista tapahtumista, joissa todelliset henkilöt esiintyvät voivat ehkä parhaalla tavalla suorittaa. Lisäksi niihin liittyy paljon aitoa kotiseudun historiaa, mistä muuten on vain rippeet säilynyt. Kuinka yllättävää tällaisen kirjan merkitys saattaa olla, selviää laajemmissa puitteissa esim. Vänrikki Stoolin Tarinoiden kohdalla. […] Ehkäpä tämä kirja vaikuttaa samaan suuntaan keskipohjalaisten asukkaiden kotiseutuharrastukseen. […]

Kokkola – 28.9.1952

Hyvä ystävä.

Kiitän arvokkaasta käsikirjoitustesi lahjoituksesta ilmoitan, että artikkelisarja Mitä Suomessa näin on onnellisesti saapunut perille. Olen lukenut sitä suurella mielenkiinnolla ja mielestäni on todella vahinko, että käytännölliset syyt estävät sen julkaisemisen kirjana. Toisaalta pidän sitä melkein varmana, että myöhemmin, sanokaamme 50 vuoden kuluttua, jolloin nykyaika elää silloisten suomalaisten silmissä sadunomaisena ihmeaikana, nämä artikkelit tullaan julkaisemaan erillisenä teoksena ja löytämään kiitollisen lukijakunnan. Ja silloista kiinnostusta ei epäilemättä mitenkään häiritse se, että otamme ensi kevään muistelmateokseen siitä lopun eli kotiseudulla käyntiä koskevat kohdat. […]

Kokkola – 28.9.1952

Parhain kotiseudun terveisin.

Kokkola – 30.10.1952

HV!

[…] Kirjoituksiasi olen mielihyvin saanut vastaanottaa, viimeksi saapui tänään kinkerijuttu, joka oli kovin elävä ja hauska. Köyrinmarkkinajuttu saapui noin viikko sitten, siihen olen jo hankkinut hyvän piirroksen ja ensi lauantaina 1.11. julkaisee Keski-Pohjanmaa sen juuri markkinapäivänä – paremmin ei siis olisi voinut käydä. Sekin juttu tulee aikanaan kirjaan. Kertomuksen Toteutunut unelma luin viime maanantai-iltana Helsingin keskipohjalaisten illanvietossa Helsingissä. Kaikki läsnäolijat kuuntelivat sitä hartaina. Sain vaikutelman, että jokainen mielessään oli kiitollinen, että tämäkin kulttuurimuisto oli tullut unohdukselta pelastettua. (Kertomuksen innostamana kävin myös Eduskuntatalossa katsomassa k.o. Gebhardin maalausta. Se on todella eräs taiteilijan parhaita töitä.) Tämä muuten unohtuvan pelastaminen jälkipolville on mielestäni kirjasuunnitelmamme eräs arvokkaimpia päämääriä. Ja sen vuoksi olisin halukas jatkuvasti vastaanottamaan muistelmiasi niin paljon kuin vain jaksat muistiin merkitä. Arkistossamme sellaisetkin muistelmat hyvin säilyvät, joita emme voi saada kirjaan sopimaan. Kun tekstiä ei ole vielä kirja-asuun ladottu ja valintakin on pääosalta suorittamatta, en tällä hetkellä voi sanoa, onko meillä ”puutetta” aineistosta. Kirjan sivuluvuksi tulee ilm. 240, joten siihen kyllä mahtuu aika paljon aineistoa.

Myös tiedon Amerikan kehityksestä koskevien kirjoitustesi arkistoomme otimme iloiten vastaan. Kun saamme tutustua aineistoon, voimme lähemmin harkita sen julkaisemismahdollisuuksia tällä hetkellä. Jos ne tuntuvat vaikeilta, voi tulevaisuus tarjota toisen ratkaisun, kun arkit ovat odottaneet arkistossamme otollisempaa ajankohtaa.

Parhain kotiseudun terveisin.

Kannus – 5.11.1952

HV!

Eräät työväen järjestön edustajat, joille olen kertonut muistelmiesi, ovat esittäneet ajatuksen, että kirjasta varmaan tulee mieluisa lahjakirja varsinkin työväestön vanhoille järjestöveteraaneille, joille itselleenkin jo lapsuuden muistot ovat uudelleen palautuneet kirkkaimmiksi. Samalla ovat he kysyneet, eikö kirjasta voisi osaa sitoa nahkaselkäisiin ja varustaa näitä kappaleita Sinun omakätisellä nimikirjoituksellasi, jolloin kirja tulisi sitäkin rakkaammaksi saajalleen. Kun ajatus mielestämme on erinomainen, olemme postittaneet erillisenä pakettina erillisiä tyhjiä lehtiä, joihin toivomme sinun kirjoittavan nykyisen kotipaikkasi nimen, päiväyksen ja nimikirjoituksesi esim. näin: West Townsend, Mass. USA.14/1. -53. […]

Olemme aloittaneet kirjan toimitustyön nyt tavallaan virallisesti valitsemalla toimituskunnan. Siihen tulivat ministeri Matti Lepistö. Lehtori L. Valkama (Kannuksen yhteiskoulun suomenkielen lehtori, syntyään Kälviän Valkamoita) ja minä. Alkututustumisen jälkeen ovat toiset toimikunnan jäsenet yhtyneet kantaani, että teoksesta voi tulla erinomaisen mielenkiintoinen jopa suosittukin kautta Suomen. Keskipohjalaisten, varsinkin lestijokilaaksolaisten silmissä siitä muodostuu ainutlaatuisen arvokas ”akkuna” 70-80 vuoden takaiseen aikaan, josta muuten on niin niukasti muistitietoa tallennettuna.

Erikoisesti iloitsen lukemattomien täysin unohtuneiden henkilöhahmojen ”pelastumisesta”. Koulumiehenä olen iloinen myös siitä, että kirjaan saamme talteen alkuperäisiä ensikäden kuvauksia sen ajan opetusoloista, äidinkoulusta, kiertokoulusta, kinkereistä ja kansakoulusta. Vain rippikoulusta on toistaiseksi jäänyt kirjoituksissasi käsittelemättä. mahtaisiko siitä muistua mieleen omaa kertomusta? Kirjaan ehtivien kertomusten pitäisi olla täällä viimeistään 15. tammikuuta 1953. Tämä ei suinkaan merkitse sitä, etteivätkö kaikki jutut olisi senkin jälkeen tervetulleita. Aikaisemminhan on jo tullut mainituksi, että otamme ne kaikki visusti arkistoon suuresti kiitollisena ja mikäli tämän teoksen menekki vastaa toiveita, ei ole lainkaan mahdollisuuksien  ulkopuolella niidenkin julkaiseminen oman kirjanaan.

Parhain terveisin ja hyvinvoinnin toivotuksin.

Kannus – 18.11.1952

HV!

Kiitos kirjeestä ja esipuheesta, jotka sain toissa päivänä. Kypsyttelemme toimituskunnassa kirjan sisältöjärjestä ym. seikkoja. Olemme myös tehneet kirjapainon kanssa sopimuksen painatustyöstä, joten teknillinen puoli alkaa olla kunnossa, kun myös kirjan sitominen on sovittu valmiiksi.

Kiitos myös alttiudesta, jolla lupauduit vielä viime hetkessä palvella meitä. Kiinnitimme nimittäin Ann–Briita kertomuksessa huomiota siihen, että Marinkaisiin tulevan Renki-Kallen sukuperä jäi lukijalle vain maininnan ”Kannuksesta tullut” varaan. Kun Ann–Brita suku selvisi lukijalle niin hyvin, hän vaistomaisesti kaipaisi mielestämme vaikkapa lyhyen selostuksen Kallenkin suvusta ja kotioloista, varsinkin kun lukija arvaa kyseessä olevan kirjoittajan isoisän. Ellei hänen suvustaan ole erikoisempaa kerrottavaa, voisi jo muutama lause olla valaiseva.

Myös toivoisimme hieman tarkemman maininnan torpasta, nim. ym. johon nuoripari Lohtajalta saapui. Maininta ”Luvattu torpanpaikka oli lähellä Kallen syntymäseutua” jättää asian oudolle lukijalle – ja sellaisiahan muutaman kymmenen vuoden kuluttua ovat jopa viirrelyläläisetkin – hatariksi. Esitämme näitä toivomuksia myös sen vuoksi, että myöhempi elämänkertatutkimus tulisi varmasti olemaan lisätiedoista kiitollinen. Niitähän tuskin tälläkään hetkellä muut kuin sinä voivat antaa – saati sitten kymmenien vuotten kuluttua. […]

Kokkola – 4.12.1952

[…] Kiitollisena olen ottanut tiedon uusien kertomusten saapumisesta. Kun sivuluku ei ole lopullisesti lukossa, voimme teosta vaikka tarvittaessa laajentaa. Kaikki hyvät kertomukset aiomme sijoitta mukaan. Näin ollen myös mainitsemasi hautajais- eli ”kräviäis” kuvaus olisi myös kovin tervetullut kirjaa täydentämään. […]

Kannus – 8.1.1953

H.V.

[…] Kuten lienet lehdestä lukenut, suunnitellaan Kannukseen varsin edustavaa kotiseutumuseota vanhasta lainamakasiinista […] Varsinainen museorakennus (lainamakasiini) suunnitellaan kaksikerroksiseksi ja sinne on ajateltu joko jonkun huoneen yksinäistä nurkkausta tai erillistä ”kammaria” säilyttämään Sinuun liittyviä muistoja. Tämän ”sisustamiseksi” nyt kysyisin, sattuiko Kannuksessa käydessäsi näkemään lapsuuteesi kiinteästi liittyviä esineitä (kätkyt, oma pöytä, kaappi, ensimmäisiä kirjoja jne.) jotka olisi vielä saatavissa.

Parhain kotiseutuerveisin.

Kannus – 27.1.1953

HV!

Kirjasi ladonta on edennyt suotuisasti, enää on vain 15 % jäljellä. Samaten ovat kaikki käsikirjoituksesi sekä nimikirjoituksesi saapuneet onnellisesti perille. […]

Toinenkin myönteinen uutinen minulla on kerrottavana: teos näyttää saavan niin suopean vastaanoton, että todennäköisesti joudumme nostamaan painosta ainakin 4000 kappaleeseen, ehkäpä 5000:een. Lisäksi voin kertoa, että taiteilija Veikko Vionojan piirroskuvat, joita kaikkiaan tulee 22 kokosivun piirrosta, ovat mielestäni osittain onnistuneet suurenmoisesti. Mutta niinpä hän kiittää aiheita kovin mieluisaksi. Odotan kirjasta hyvin paljon. […]

Tammikuun pakkaset ovat lopultakin saapuneet, mittari näyttää usein 25-30 astetta celsiusta. Kun lisäksi pakkaa kovin pyryttämään, tahtovat kelit ja työilmat olla kehnonlaisia. Työttömyyskin pyrkii nostamaan päätään, mutta ilmeistä hätää ei Suomessa silti vielä pitkiin aikoihin ei ole, varmaan ei koko talvena, ole odotettavissa.

Parhain kotiseututerveisin.

Kannus – 3.2.1953

HV.

[…] Jouduin viikko sitten, jolloin tekeillä olevan kirjasi painattaminen varsinaisesti alkoi, antamaan sille nimen, koska epähuomiossa emme olleet huomanneet sitä ajoissa sopia. Ajattelin ensin nimeä, Lapsuuteni Kannus, mutta koska se ilmeisesti olisi liiaksi paikallistanut kertomukset Kannukseen, ehkä hieman ärsyttänyt kateita ”naapuripitäjiä” ja ollut ilmeisesti myynnin kannaltakin epäedullinen, vaihdoin kirjan nimen kuulumaan: Lapsuuteni muistoja. Tyydyttääkö nimi sinua? Muut täälläpäin ovat olleet siihen mieltyneitä .[…]

Kannus – 25.2.1953

HV!

[…] Oli kovin mielenkiintoista lukea Raisan arvostelu (ja myöskin omasi) Raivaajasta. Paavo Lehtonen arveli, että prof. Kolehmainen kirjoittaisi teoksesta myös jotain. Senkin ja kaiken muun tallentaisimme tarkoin arkistoomme. Tällaiset kirjoitukset ovat myös parasta propagandaa kirjalle täällä (painatamme ne täkäläisissä lehdissä, jolloin jokainen lukee ne). Myynti nimittäin jatkuu edelleen Suomessakin. Nyt kirjan oltua yleisöllä täällä yli vuoden, alkaa tuntua siltä, että siitä todella tuli parempi kuin toimitustyön kestäessä uskalsimme odottaa. On mahdollista, että Suomessa lähimmän kymmenen vuoden aikana ilmestyy ehkäpä kymmenkunta sisarteosta kirjalle, mutta monet erittäin arvovaltaiset henkilöt ovat esittäneet käsityksenään, että kaiken todennäköisyyden mukaan Keski-Pohjanmaa Kotiseutulukemiston taso jää näissä saavuttamatta. (Toistaiseksi ei missään muussa maakunnassa ole vastaavaa teosta ehditty saada valmiiksi ponnisteluista huolimatta ja tuskin vielä ensisyksyyn mennessä saadaankaan.) […]

Parhain kotiseututerveisin

Kannus – 19.4.1953

H.V.

Kirjapuuha on antanut niin työtä, etten ole ehtinyt sinnekkään juuri ”tilannetiedotuskia” antaa. Tunnollisesti olen kuitenkin koettanut toivomuksesi noudattaa, mm. kirjeesi naapuristosi ”Keräilijälle” lähetin melkein sen saavuttua takaisin ja lienee ollut saajallaan jo kauan sitten. Kirjasi kohdalla on kiire päättynyt, ensimmäiset kappaleet ovat ehkä jo Sinullakin siellä. […]

Kuten aikaisemmin olen kertonut kuuluu suunnitelmiin suorittaa kirjan kirjoituspalkkio valmiina kirjoina. Tämän vuoksi olemme postittaneet sinne 300 kpl. teoksia sidottuna. […] Kirjan hinta Suomessa sidottuna on 450:-, mutta sehän ei mitenkään vaikuta hintaan dollareissa, jonka valitset. […]

Lopuksi on syytä ilmoittaa pienestä vastoinkäymisestä kirjan toimittamisessa, mikä selvisi minulle vasta pari päivää sitten, kun sen korjaaminen oli aivan mahdotonta. Jostain tuntemattomasta syystä oli Matti Lepistön keräämä onnittelijoiden lista, joka oli tarkoitus liittää kirjan loppuun ja jossa oli 23 nimeä Sos. dem. eduskuntaryhmästä, joutunut hukkaan. Vahingoillehan ei mitään mahda, ja asia korjautuu hieman sillä, että kehoitan Lepistöä laittamaan nimet sinulle, jolloin onnittelut tulevat perille, mutta ei siinä muodossa kuin tarkoitus oli. Mikäli kirjasta voidaan uusi painos, kuten toivon, painetaan nimet tällöin siihen.

Parhain terveisin.

Kannus – 27.5.1953

Kiitos viime kirjeestäsi. Olisin kovin mielelläni osallistuntu syntymäpäiväjuhliisi, mutta ”sattuneesta syystä” ei se ollut mahdollista. Ajatuskin olin, kuten niin moni muukin suomalainen silloin Wet Townsendissa. myös kuuntelimme Amerikan Äänen juhlalähetystä suuresti iloiten siitä, että myös Maakuntakuoromme sai siinä koko maailman kuullen laulaa kotiseudun tervehdyksensä

Lapsuuteni muistot on saanut hyvän arvostelumenestyksen. Myös pääkaupungin suurlehdet ovat siitä kovin suopeasti kirjoitelleet. Myyntimenestys ei tosin ollut ilmestymishetkellä runsas, mutta se johtui ajankohdan epäsuotuisuudesta kirjamarkkinoilla yleensä. Joulun alla tilanne on ehkä toinen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei toisen painoksen ottaminen näytä todennäköiseltä – ei ainakaan tämän vuoden kuluessa. […]

Kokkola – 4.9.1953

H.V.

[…] Varsinaisen aiheen kirjeeseeni sain Keski-Pohjanmaan Nuorisoseuralta, joka jälleen yhdessä etelä- ja pohjoispohjalaisten kera julkaisee viime vuodelta tutua Pohjoisten Joulun. He ottaisivat mielellään lehteen myös Sinulta jonkun kirjoituksesi. Sille olisi eduksi, jos tavalla tai toisella liittyisi jouluun, mutta mikään ehto tämä ei tietenkään ole. […]

Muutenkin ottaisin mielelläni juttujasi tänne jatkuvasti, mikäli niitä vielä kirjoittelet. Uutta kirjaa ei tässä vaiheessa voitane julkaista, mutta jo kotiseudun historian kannalta jokainen uusi muistelma olisi korvaamaton. Sellaista ei Suomesta voi enää mistään saada. Ja kukapa tietää, emmekö 2 – 3 vuoden kuluttua voisi koota jälleen uutta kokoelmaa, jos kertomuksia siihen riittävästi kertyy. Jos juttuja lähetät ja niitä julkaisemme, voisimme kirjoituspalkkioista sopia sitten aikanaan. […]

Kokkola – 9.10.1953

Parhain kiitos joulukertomuksesta. Mielestäni se on hyvä, vahinko ettei se ehtinyt kirjaan. Kuten kertomuksesi usein, paljasti tämäkin jälleen uuden vähän tunnetun elämän ympäristön, nyt vankilaa suurina nälkävuosina, mikä yleensä on hyvän kertomuksen merkki.[…]

s.l. – 13.5.1954

Sydämellinen kiitos erinomaisesta kertomuksesta. Niitä lukiessa heräsi halu saada sellaisia lisää, jos mahdollista, että voitaisi saada tehdä ”Lapsuuden Muistolle” toinen osa. Eiköhän esim. Kirkonkylään ja asemanseutuun liittyvistä muistoista löytyisi kertomusten aiheita. Kauppiaista, apteekkareista, paperista, rautatieläisistä, esim. kirjailija Gustaf von Numersista jne. Sekä tietystä kylien eri henkilöistä. […]

s.l. – 26.5.1954

Olen jälleen kiitollisuudella vastaanottanut lähettämäsi kolme kertomusta, jotka ovat mielestäni täysin julkaisukelpoisia. Ilta keskipohjalaisessa tuvassa suorastaan liikuttavan harras. Jos jaksat kirjoittaa tämänsuuntaisia kertomuksia 25 – 30 kappaletta – mieluummin enemmänkin – järjestän ne kyllä yhtenäiseksi kirjaksi. Jo nykyinen sukupolvi varmaan ymmärtää niiden merkityksen ja tulevien sukupolvien kiitollisuudesta voi olla varma. Liitän mukaan Kansanrunousarkiston Tarinaoppaan siinä mielessä, että se lukemattomalla eri aiheisilla kysymyksillään, joihin en suinkaan tarkoita sellaiseen vastausta saada, ehkä voisi kirvoittaa muistamista uusia aiheita. Vaikka pysymmekin kertomuksissa tapahtuneissa tosiasioissa ja todellisissa kerran eläneissä henkilöissä, kirjasta sittenkin saattaa ehkä olla jotain muistinvirkistystä.

Ehdottamasi aihe näin Kannuksen kasvavan, tai miksi sen sitten ristimmekin, tuntuu hyvin mielenkiintoiselta. Myös sen puhtaasti kotiseutuhistoriallinen merkitys olisi korvaamaton. Eräänlaisena tyyppiesimerkkinä maaseutupitäjän kehityksestä yleensä kertomus epäilemättä kiinnostaisi muidenkin seutujen lukijoita. Näin senkin laatiminen tulevaa kirjaa varten olisi erittäin hyvin paikallaan. Ehkäpä kävisi kuten Lapsuuteni muistojen Anna-Briita kertomukselle: varsin yleisesti lukijat pitävät sitä koko teoksen parhaana.

En osaa muuta kuin jäädä vartomaan uusia kertomuksia ja kiitollisena niitä vastaanottaa. Yhteistyömme on varmaan arvokkaampaa kuin arvaammekaan. Jos voin jotenkin puolestasi sitä edistää, teen mielihyvin kaikkeni.

Lämpimin kotiseututerveisin:

Kokkola – 14.10.1954

Hyvä ystävä.

Vastauskirjeeni on hieman viipynyt siitä syystä, että olen vartonut ilmoittamisesi

pakettien saapumisesta, voidakseni sitten tiedottaa niin onnellisesta perilletulosta.

Muistelmakertomusten lähetys saapuikin n. viikko sitten ja juuri tänne ehti kuusi pakettia arkistotavaraa. […] Onkohan mahd. toinen erä lähetyksestä vielä matkalla? – Jo nyt, vaikka olen vasta aivan silmämääräisesti ehtinyt saapuneeseen materiaaliin perehtyä, voin jo ilmoittaa, että siitä tulee arkistomme arvokkain osasto. Tyydyn tässä vaiheessa esittämään koruttoman mutta sitä lämpimämmän kiitoksemme Sinulle. Tulemme hoitamaan materiaali sen arvoa vastaavalla tavalla. Palaan asiaan myöhemmin.

Muistelmakertomuksista olen lukenut jo useita ja ollut myös niistä syvästi kiitollinen tuntien, että niissä on jälleen pelastunut esiin sellaista, minkä luulimme jo kadonneeksi. Olen ollut alustavissa neuvotteluissa niiden julkaisemiseksi ja oletan näin tapahtuvan ensi syksyyn mennessä. Kun kuitenkin mielellämme pysyttelisimme jo teoksen yhtenäisyyden vuoksi lähinnä lapsuutesi ja kotiseutusi liittyvien kertomusten parissa, voi käydä, että suunniteltuun kirjaan ei kaikki lähettämäsi kirjoitukset tulisi mukaan. Myös ottaisimme mielellämme vielä tämän aiheisia kertomuksia lisääkin, jos sattuisit sopivia aiheita muistamaan. Ehkäpä jokin onnellinen sattuma tuo jälleen mieleen jonkin tutun henkilökuvan tai mielenkiintoisen tapauksen. […]

Kokkola – 30.11.1954

H.V.

Kiittäen sydämellisesti uusimmasta lähetyksestä, joka saapui eilen, voin ilmoittaa, että Lapsuuden muistojen II osan julkaiseminen on käytännöllisesti katsoen selvä tapaus. […] Ennakkosuunnitelman mukaan teos tulee ilmestymään ensi syksynä. […]

Eilen saapuneeseen aineistoon ehdin vasta alustavasti tutustua, mutta vaikutelma oli erittäin myönteinen. ”Ihmishuutokauppa! aihepiirinä on ollut erinomaisen kiinnostava lötö syvästi järkyttävä, riipaisevan inhimillinen ja joka sanalta elävää kotiseutuhistoriaa. Samoin muutkin.

Toivon Sinun tekevän jatkuvia tämäntyyppisiä löytöjä. Kotimaakunta ja koko Suomi ottaa ne kiitollisena vastaan. […]

Kokkola – 3.2.1954

Hyvä Ystävä.

Viimeinen kertomuksesi Selkämaan muori saapui tänne ja tulee liitettäväksi kirjaasi. Parhain kiitos siitäkin. Vaikka olen suorittanut vain arviointia, luulisin aineistoa nyt kertyneen suunnilleen saman verran kuin edellisessäkin kirjassa oli. […]

Kun näytin kertomusta näin Kannuksen kasvavan maisteri Veikko Anttilalle -keksipohjalaissyntyinen vahva kotiseutu- ja kirjallisuus mies hän kirjoitti siitä mm.: Jutun loppupuoli on tavattoman arvokas kuvaus teollistumisen koko elämänmuotoa muuttavasta vaikutuksesta. Pitäisi saada tähän täydennykseksi jokin juttu, joka kuvaisi, mitä vaikutuksia tällä kaikella oli jonkin nimeltä mainitun yksityisen talon elämään, sen päiväjärjestykseen, ruokatalouteen, elinkeinoihin ja nuorison suhteeseen sekä kodin että harrastuselämän piiriä ajatellen. Myös olisi tärkeätä tietää, mitä alettiin ostaa ja milloin sekä mistä kaupasta kukin talo osti. Voisitkohan vielä kirjoittaa muistelman, jossa tämäkin maisteri Anttilan ja kaikkien kulttuurihistoriaa harrastavien henkilöiden toivomus toteutuisi. Tämä kehitysvaihe ehkä sattui niihin aikoihin, jolloin palvelit sedälläsi renkinä. […]

Olemme suunnitelleet ottaa kirjasta 2.500 kappaleen painoksen. Siitä olen ajatellut lähettää Sinulle 300 kpl. postitettavaksi sinne kirjoituspalkkioksi, sidottuja kirjoja. Soveltuuko tämä Sinulle. Kuten aikaisemmin on ollut puhe, tulee kirjaan myös n. 20 Vienojan piirrosta. Hänkin on aloittanut jo niiden piirtämisen. Ja kirjan asu muistuttaa mahd. paljon edellistä. […]

Kokkola – 7.3.1955

Hyvä Ystävä.

Parhain kiitos kirjeestä sekä siinä olleista mieluisista tiedoista, että edelleen olet työvireessä ja voit hyvin. […]

Erikoisesti iloitsen maininnastasi, että Kalliokoski tunnetaan ja arvostetaan myös Amerikassa, että vaikka hän jäikin valitsematta maalaisliiton viralliseksi presidenttiehdokkaaksi, vakiinnutti hän tällä tavalla itselleen varamiehen aseman ja todennäköisesti käyn, ettei Kekkonen voi saavuttaa valitsijamiesten enemmistöä taakseen, on Kalliokoskella yhä mahdollisuudet jäljellä siinä kuin toisellakin. Kuvaavaa hänen vaatimattomuudelleen on, ettei hän ole missään vaiheessa sanallakaan tavoitellut tätä korkeaa asemaa eikä tehnyt elettäkään sen puolesta. Sellaiselle vaatimattomuudelle osataan antaa arvo. […]

Kokkola – 6.8.1955

Hyvä ystävä.

Vaikka tiedän, ettet käytännöllisistä syistä voi osallistua Kotiseutupäiviimme ja liittomme 25-vuotisjuhlaan, lähetän oheiseen tilaisuuteen kutsukortin. Läsnäolosi olisi ollut mitä suotavin kahdesta syystä: 1. Kirjasi II osa ilmestyy siihen tilaisuuteen virallisesti ja 2. johtokunnan päätöksen mukaisesti tulemme kutsumaan sinut juhlassamme Keski-Pohjanmaan Maakuntaliiton kunniajäseneksi, jollaista ei liitossamme aikaisemmin ole olemassa. Mikäli posti ehtii kulkea, ottaisimme mielellämme tervehdyksenne juhlaan, jonka lukisimme vapaan sanan aikana.

Kirjat pitäisivät olla pikapuoliin siellä. Tietämäni mukaan ensimmäiset paketit lähtivät matkaan n. 3 viikkoa sitten. Täällä ne henkilöt, joille olen teosta ennakkoon näyttänyt olleet siitä iloisesti yllättyneitä ja erittäin tyytyväisiä.

Parhain terveisin.

Kokkola – 7.9.1955

H.V. Oheisena lähetän kiitollisena vuosikirjamme, jonka nahkaiset kappaleet sain juuri sitomosta, pehmeäkantisena sitä kyllä myytiin jo 25-vuotisjuhlasamme. Olemme ottaneet kirjaan kertomuksesi Mr. Brown, joka eräältä olennaiselta puolen valottaa keskipohjalaisten kulkemaa taivalta. Tämänkin kertomuksen ja yleensä on kirja saanut hyvän vastaanoton siihen tutustuneiden taholta. Kirjan luonteen vuoksi sen lukijapiiri jäänee suppeaksi. […] Liitän mukaan myös kunniajäsenkirjasi. (Toivon, ettei kirja ole taittumisesta vahingoittunut.) Kiitos edelleen tervehdyksestäsi, jonka esitin juhlapäivällisillä muiden saapuneiden onnittelujen yhteydessä. Se huomioitiin erikoisen voimakkain suosionosituksin. […]

s.l. – 7.12.1955

Parhain kiitos ystävällisestä kirjeestäsi, joka saattoi minun lisäkseni nimimerkki O.E.H(irven) onnelliseksi. Hän on sanomalehti Keskipohjanmaan toimitussihteeri, kotoisin Marinkaisista ja voisi mahdollisesti kiertyä sukulaisesikin jos tarkan tutkittaisiin. […] Hän pyysi lähettämään lämpimät terveisensä sinulle. […]

Liitän mukaan kirjasi arvostelut jotka ovat olleet Kokkolassa, Vaasassa, Kotiseudussa. Pohjanmaan Kansassa oli myös pitkä arvostelu, mutta oletan lehden saapuvan sinulle. Kotiseudun arvostelu on siitä erikoinen, että se on samalla pääkirjoitus. Tällaista huomionosoitusta en äkkipikaa muista nähneeni minkään kirjan kohdalla aikaisemmin tapahtuneen. Nimimerkki T.V. taakse kätkeytyy fil.tohtori Toivo Vuorela. Hän on eräs nimekkäimpiä kotiseutumiehiä Suomessa, siviilitoimeltaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteeri, tuon seuran, joka mahdollisesti on arvovaltaisin seura Suomessa. […]

s.l. – 8.12.1956

Kokkola                             8.4.1957

HV!

Kevät on ehtinyt Suomeen. Maa on lumeton ja ensimmäiset muuttolinnut saapuvat. Kevät on suunnitelmien aikaa, niinpä Maakuntaliitossakin äskettäin luonnosteltiin lähiajan toimintaa. Kun Keskipohjanmaa saapuu sinulle, näet että varaudumme myös mahdolliseen Suomeen saapumistasi varten. Lehdet nim. Kertovat tulostasi eduskunnan 50-vuotisjuhlille ja samalla varmaan myös Keski-Pohjanmaalle. Jos asia on varma ja jo tarkoitinkin aikataulullisesti selvitetty, ottaisin mielelläni tiedon siitä. Meille soveltuisi erinomaisesti ottaa Sinut vieraaksi Kokkolaan 8.6. jolloin täällä avataan suuret Keski-Pohjanmaan Messut ja jolloin mm. presidentti Kekkonen tulee tänne. Mikäli niihin aikoihin olet Suomessa ja päivä muuten sopii, järjestänet sen Kokkolaan. Ja rouva luonnollisesti mukaan, hän kai tulee myös Suomeen. […]

Helsinki – 26.5.1957

Toistan puhelimitse esittämäni mieluisan toivotuksen: Tervetuloa Suomeen. Saanemme siihen pian liittää jatkon: Tervetuloa synnynmaakuntaan. Mitä käytännön ehdotuksia Maakuntaliitto, Keski-Pohjanmaan messuilla ja kannuslaisilla matkasi suhteen olisi, siitä muutama sana.

Maakuntaliitto haluaisi järjestää vaatimattoman yhdessäolotilaisuuden, johon kutsuisimme liiton johtavia jäseniä keskustelemaan kanssasi maakunnan asioista. Tämä lienee parasta järjestää sunnuntaiksi 16.6., tällöin saapunet Kokkolaan. […]

Kannuslaisilta olen saanut pitäjäläisiltä tehtäväksi tiedottaa, milloin saavut pitäjään. Kannus-Seura järjestää nim. yhdessä kunnan ja seurakunnan kanssa juhlatilaisuuden ja olisi tietysti kiinnostunut ajasta. Kannuksen seurakunnalla olisi vielä oma erillistoivomus. Seurakunnan merkittävimmäksi kesäiseksi juhlaksi on vakiintunut ns. hautausmaajuhla heinäkuun toisena sunnuntaina, tänä vuonna 14.7. Silloin kukitetaan ja siistitään haudata ja tavallisesti yli 1000 henkeä saapuu seuraamaan hautausmaalla suoritettavaa hengellistä ohjelmaa. Seurakunnalla olisi harras toivomus, että voisit saapua tähän tilaisuuteen puhumaan. Ja kiitoollisempaa kuulijakuntaa tuskin voit kohdata. Jos vietät Suomessa kaksi kuukautta, aika ehkä olisi mahdollisuuksien rajoissa. Miten suurenmoista, jos voisit juuri tällöin sanoa kannuslaisille jäähyväiset lähtiessäsi jälleen merten taa. Jos sää olisi vielä kaunis, kuten tavallisesti on laita, rohkenen ennustaa tilaisuuden muodostuvan unohtumattomaksi. […]

Kokkola – 11.8.1959

s.l. – 11.9.1959

Hyvä veli!

Kotiseutulukemistomme ehdittyä nyt viidenteen painokseen kiirehdin lähettämään siitä lämpimäisen. Tapaus on varsin huomattava, kun on kysymys niin pienelle alueelle leviävästä kirjasta. Tosin teosta on ostettu runsaasti paitis kauttasi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan myös ympäri Suomea eräänlaiseksi kotiseutuväelle, opettajille ja kouluille. […]

Kertoessani opettajille, että ilmoitit Helsingissä harkitsevasi osan kirjastostasi luovuttamista koulun kirjastolle, he ilmoittivat olevansa onnellisia, jos näin tapahtuisi. Kirjat säilytettäisiin omana osastona kirjastohuoneessa, jollainen uuteen rakennukseen myös tulee. Ilmeisesti sinne myös sijoitetaan Lapsuusmuistojesi kuvituksen alkuperäispiirroksia, muiden vanhaa Kannusta esittävien Vionojan piirrosten yhteyteen?

Kokkola – 15.1.1960

Hyvä veli!

Sydämellinen kiitos kirjeistäsi, joista olen ollut hyvin kiitollinen kuten kaikki muutkin joille olen uutiseni kertonut.

Annoin lehdistölle oheisen uutisen. Erikoisesti Kannuksessa se luettiin tarkkaan ja siitä iloittiin. Tänä aikana, jolloin valitettavan moni täällä ajattelee vain itseään, toimintasi ehkä aiheuttaa joillekin piston sydämeen ja voi olla aiheena suunnan muutokseen. Esimerkkisi antaa hyvän lähtökohdan täällä asuville vanhoille kouluikäisille muistaa Kannuksen Kirkonkylän koulua nyt jolloin sen historiassa on merkkitapaus edessä. Kuten jo olen maininnut, tullaan kaikkien taulua varten lahjoittaneiden nimet merkitsemään näkyville johonkin sopivaan paikkaan ja jälkipolvien on liikuttavaa lukea niiden joukosta myös ryhmän siirtolaisnimiä, jotka toiselta puolen maapalloa muistavat lapsuutensa koulua. Miten arvokasta tämä tulee olemaan myös koulun suorittamlle kasvatustyölle. […]

Kokkola – 15.1.1960

s.l. – 10.2.1960

Hyvä Veli!

Olemme vaimoni kanssa kokeneet juhlahetken avatessamme lähettämäsi paketin, joka sisälsi raamattusi. Kirja ei ollut kärsinyt matkalla ilmeisesti lainkaan. Sydämellinen kiitos teille molemmille jo tuoreeltaan arvokkaasta lahjoituksesta, jotka ilmeisesti tulee puhuttelemaan kannuslaisia sukupolvia aavistamattoman kaukaisiin tuleviin aikoihin, Olen ajatellut ehdottaa että Kannuksen kirkkoherra Lauri Kujanpää luovuttaisi kirjan koulun omaisuudeksi Marianpäivänä 27.3., jolloin koulun uuden rakennuksen vihkiäisjuhlaa vietetään. Tilaisuudesta tulee muutenkin ehkäpä 1960-luvun merkittävin kulttuuritapahtuma Kannuksessa. Koulu on ajanmukaisin ja täydellisin lajissaan koko Keski-Pohjanmaalla. Lisäksi paljastetaan tällöin paljon puhuttu Veikko Vienojan suuri seinämaalaus ja vielä sodissa kaatuneiden koulun entisten oppilaiden muistotaulu. Tekin olisitte erinomaisen rakkaita kunniavieraita juhlissa, mutta epäilemättä ettette voi saapua. Koulun suuri keskiaula, johon maalauksen ja muistotaulun lisäksi ilmeisesti myös raamattunne tullaan erilliseen lasivitriiniin sijoittamaan sekä sen vierelle selostus kirjan ihmeellisistä vaiheista, on erinomaisen arvokas suunnittelultaan. Arvaan jo nyt siitä muodostuvan eräänlaisen kotiseudun kappaelin, joka tulee luomaan koko koulun vastaiselle työlle. Mutta näistä kuulet vielä varmaan enemmän juhlien jälkeen. […]

Kokkola – 29.2.1960

Hyvä veli!

[…] Viime viikon tiistaina vein Helsingissä käydessäni meille lähettämäsi kirjeet Eduskunnan kirjastoon. Ylikirjastonhoitaja Schauman (ellen nimeä väärin muista) oli erittäin iloinen lähetyksestä, jonka saapumisesta hänellä oli jo ennakkotieto. Hän ilmoitti itse luetteloivansa kirjeet sekä valikoivansa sellaiset, jotka heitä ehkä eivät kiinnosta, meille takaisin annettavaksi. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä ratkaisu oli paras mahdollinen. Käsittelimme aisaa myös Maakuntaliiton johtokunnassa. Se ilmoitti yksimielisesti tajuavansa kirjeiden valtakunnallisen merkityksen ja suostui niiden luovuttamiseen, kuten jo ennakolta Sinulle ilmoitin tapahtuvan.

Kannuksen kansakoulun vihkiäisjuhlat ovat sikäli minun tiedossani, että rovasti Kuhanpää tulee juhlain päätöspuheessaan luovuttamaan raamattusi takaisin koululle. Ehkäpä saamme nauhoitettua tämän kohdan ohjelmasta ja mahdollisesti muutakin rouvasi ja sinun kuultavaksi sinne Amerikkaan. Minua on pyydetty suorittamaan Vionojan maalauksen ja sankaritaulun paljastuksen. Tehtävä on tavattoman vaativa. Toivon

Kokkola – 20.8.1960

Hyvä ystävä.

[…] Maakuntakuoron piirissä olemme keskustelleet mahdollisesta Amerikan matkasta. Lähtijöitä olisi, kustannukset joitakin pelottavat. Joka tapauksessa otamme asian vakavasti pohdittavaksi lähiaikoina kokoontuessamme. […] Kuten lehdistä lienet lukenut kuoromme on kerännyt varsin paljon ansioita meriittilistaansa, joten sen mainonta lienee helppo hoitaa siellä. Suomen mestaruuden ohella se nimitettiin viime kesänä epävirallisesti pohjoismaisten kuorojuhlien parhaaksi kuoroksi.

Sinua varmaan kiinnostaa Viljami Kalliokosken ilmoitus, että hän mielellään lähtisi kuoron mukaan tervehtimään sanallisesti siirtolaisiamme siellä. Tämäkin antaisi kuorolle lisää arvovaltaa. Mahdollisesti saisimme sinutkin mukaan joihinkin paikkoihin. Ajankohta, syksy 1962 ei ehkä olisi liian aikainen, kun oikein todesta ottaisimme. […]

Kokkola – 17.9.1960

Hyvä ystävä!

Kannukseen odotetaan kirjoja joka päivä. On jo saapunut ilmoitus niiden lähestymisestä ja kannuslainen kiitolinjanauto käy päivittäin Helsingissä kysymässä asiaa. […]

Varsinainen asiani koskee Keskipohjalaista Joulua, jonka julkaiseminen on päättänyt ottaa ohjelmaan ensi jouluksi. Toimituskunta esittää toivomuksena saa lehteen myös sinulta mieluummin jotain jouluun liittyvää. Lehtihän on myös samalla eräänlainen maakunnallinen vuosikirja, johon pyritään samaan arvokas ja aikaa uhmaava sisältö, Kirjoitus pitäisi olla täällä lokakuun loppuun mennessä, joskin lykkäystä voidaan jonkun verran myöntää niin toivoessasi. Lyhyempikin mustelma kävisi. Kuulisin mielelläni vastauksesi ainakin mikäli se olisi kielteinen, jolloin olisi pyrittävä turvautumaan joihinkin muihin.

Parhain terveisin

Kokkola – 9.10.1960

Hyvä ystävä!

Kiitos kirjelähetyksestä, joka saapui Kannukseen viime sunnuntain vaihteessa. Olimme lehtimiesten kanssa avaamassa sen. Näin pääsimme myös ensimmäisiksi vieraiksi kahveillesi, mistä kiitos myös. Kannuksessa tunnetaan suurta kiitollisuutta lahjoituksestasi. Sille järjestetään oma kaappi opettajanhuoneen seinälle, jossa kirjat säilyvät yhtenäisenä kokoelmana. Ilmeisesti niitä ei anneta yleiseen lainakäyttöön, koska silloin olisi ilmeistä, että teos toisensa jälkeen häviäisi. Luettelo sitä vastoin saatetaan yleisten kirjastojen tietoon, jota kautta tutkijat ym. asianharrastajat saavat niistä teoksista tiedon ja voivat niihin tutustua. (Näin meidän kesken sanoen, yritän pelastaa myös Vienojan sinusta maalaman muotokuvan Keski-Pohjanmaalle.

Luonnollisin paikka olisi Kannuksen kirkonkylän koulu, mutta ellei tämä onnistu, voin mahdollisesti hoitaa taulun Kokkolaan Renlundin kokoelmiin, joista ennen pitkää muodostuu Kokkolan taidemuseo. Vienoja itse pitää sitä eräänä parhaimmista töistään, samaa ovat sanoneet hänen taiteilijaystävänsäkin.) […]

Kannuksen matkaan palatakseni mukana oli Keskipohjanmaan, Pohjanmaan Kansan ja Vaasan toimittajat, joista jokainen kirjoitti hienon jutun. Oletan sinun saavan sinne tilattuna lehtenä Keskipohjanmaan ja pohjanmaan Kansan numerot. Vaasan leikkeen pistän kirjeeseen mukaan. […]

Kokkola – 8.12.1960

Hyvä Ystävä!

Toivotamme vaimoni kanssa rauhaisaa Joulua teille molemmille. Samalla kiitän palveluksistasi, joita olet kuluvan vuoden aikana Keski-Pohjanmaalle suorittanut. Olisi suurenmoinen asia, jos pääsisimme Maakuntakuoron muodossa vielä henkilökohtaisestikin vaimoasi ja sinua kiittämään. […]

Kokkola – 27.4.1962

Hyvä Veli!

Vihdoin voin ilmoittaa lopullisesti, että Keski-Pohjanmaan Maakuntakuoro saapuu syksyllä 1962 Amerikkaan. […]

Sinua miellyttänee kuulla sellainenkin uutinen, että Viljami Kalliokoski saapuu kuoron mukana ja seuraa sitä konserttikiertueella ”puhesolistina”. Samaten on meillä mukana toimittaja Kyrölä, hyvin taitava kirjoittaja, hän on saanut tehtäväksi laatia juttunsa siten, että niistä voidaan matkan jälkeen toimittaa matkakirja. Kirjaan tulee luonnollisesti paljon kuvauksia siirtolaisistamme uudessa kotimaassaan, kuoro jää pikemmin taustalle, joskin siitä myös annetaan tarkka kuvaus konsertteineen ja muine tapahtumineen.

Toivoisin Sinun omalta osaltasi tekevän työtä kuoron matkan hyväksi esim. Raivaajan palstoilla. […]

Saapuneet kirjeet:

OSKARI TOKOI – EINO ISOHANNI (1950 – 1962)

West Townsend, Mass. – 9.1.1950

Kirjeen ohessa Tokoi kirjoitus (muistelma) siitä, kun ”Kannuksen kunnan säästöpankki pantiin penkin alle […] Muuten ihmiskunta elää historiansa ehkä kaikkein kriitillisintä aikaa, niin siellä kuin täälläkin. Joskus tuntuu pelottavalta ajatellakin kaikkia niitä mahdollisuuksia, mitä tulevaisuuteen saattaa sisältyä”.

West Townsend, Mass. – 18.6.1950

Hyvä ystävä.

[…] Olen iloinen siitä, että olette ottaneet kotiseutumme tutkimuksenne kohteeksi ja että Kannukseenkin aijotaan perustaa kotiseutumuseo. Se vanha kunnan viljamakasiini sopii siihen tarkoitukseen mainiosti sillä se jo sellaisenaan on muistorakennus vanhoilta ajoilta ja lisäksi keskellä pitäjää.

Sieltä tultuani julkaisin täällä ilmestyvässä Raivaajassa ja Astoriassa Oregonissa ilmestyvässä ”Lännen Uutisissa” 20 artikkelia siitä ”Mitä Suomessa näin”. Kolmessa viimeisessä kirjoituksessani kerron vaikutelmiani synnyin seudullani. Viisitoista  vuotta sitten meillä täällä vietettiin Lestijokilaaksolaisten yhteistä iltamaa ja siihen iltamaan kirjoitin lyhyen näytelmän, jossa käsitellään niitä aikoja, jolloin Lohtajan pitäjä oli vielä jakamatta. Kun teillä on harrastusta koota kotiseutuamme koskevia kirjoituksia, niin liitän mukaan kappaleen näistä kirjoituksistani.

Tämän kuun lopussa on aikomus lähteä taas matkalle kiertämään tätä Amerikkaa ja niitä seutuja, joilla viimevuosisadan aikana oli. Näillä seuduilla ennen asui myöskin paljon kannuslaisia ja aijon ottaa selvää, vieläkö niitä löytyy vai joko kaikki ovat kuolleet. Kirjoitan näkemyksistäni Suomen Sosialidemokraattiin.

Terveisiä paljon ystäville. Hartaalla mielellä yhäkin seuraan tietojanne siellä synnyinseudullani. Toivottaen parhainta menestystä työllenne.

Vilpittömällä ystävyydellä.

West Townsend, Mass. – 25.9.1950

Hyvä ystävä.

Pyydän anteeksi kun en ole ennen vastannut kirjeeseesi. Minä olen ollut hiukan huonossa voinnissa etten ole ollut oikein kirjoitustuulella. Tässä seuraa pyytämäsi kirjoitus Joululehteenne. Eihän tämäkään mikään erikoisuus ole vaan on kuitenkin muistelma lapsuuteni ajoilta ja hieman myöskin sen aikaisia oloja valaiseva. Jos se sellaisenaan puolustaa paikkaansa julkaisemassanne joululehdessä niin olen iloinen

Kesän aikana teimme vaimoni kanssa pitkän kiertomatkan täällä Amerikassa, jolta matkalta kirjoitin parikymmentä artikkelia Suomen Sosialidemokraattiin. Vaikka olen ennenkin kiertänyt tätä maat paljon, niin aina on uutta opittavaa. Tällä viimeisellä matkallani opin ja näin paljon sellaistakin, josta minulla ei ollut muuta kuin hämärä aavistus. Varsinkin tämän maan suuresta laajuudesta ja sen uskomattoman suurista luonnon resourseista ja tuotantotehosta.

Muuten ihmiskunta elää historiansa ehkä kaikkein kriitillisintä aikaa, niin siellä kuin täälläkin. Joskus tuntuu pelottavalta ajatellakin kaikkia niitä mahdollisuuksia, mitä tulevaisuuteen saattaa sisältyä. Mutta pelko ei auta vaan täytyy rohkeasti pyrkiä eteenpäin. Meitä täällä varsinkin synnyinmaamme kohtalo kaikkein eniten kiinnostaa ja samalla myöskin pelottaa. Mutta nähdäksemme, että teitä siellä yhäkin elähdyttää usko ja toivo paremmasta tulevaisuudesta se riittää meillekin lisäämään uskoa ja toivoa. Tämä toivo olisi sitäkin elävämpi, jos Te siellä jaksaisitte vieläkin enemmän liittyä yhteen ja sopia keskinäiset eturiitanne, muistaen että silloin kuin yhteinen vaara uhkaa, on sitä myöskin yhdessä torjuttava.

Kuten huomaat kirjoituksessani käytän kannuslaista murretta mutta sehän tekee kirjoituksen sitäkin omapaikkaiseksi.

Terveisiä paljon ja hyvää jatkoa työllesi.  Vilpittömällä ystävyydellä:

West Townsend, Mass. – 3.2.1951

Hyvä ystävä.

Sydämellinen kiitos tervetulleesta kirjeestäsi ja mukana seuranneista maakuntajulkaisuista m. m. Joulujulkaisusta. Ne tulivat sopivaan aikaan sillä New Yorkin ja ympäristön pohjalaiset olivat hommanneet suuret pohjalaiset maakuntajuhlat, johon olivat minua pyytäneet puhumaan. Lähettämistäsi julkaisuista sain paljon valaistusta Keskipohjanmaan asutushistoriaan, jolla voin täytentää muuten ehkä hataraksi jäänyttä puhettani.

Se on oikeastaan ihmeellistä, miten maakuntahenki elää täällä vieraalla maallakin ja eri maakunnissa kotoisin olevat panevat toimeen maakuntajuhlia, joissa kunkin maakunnan jälkeläiset tapaavat voisiaan ja viettävät muistoissa rikkaita hetkiä. Mainitsemani maakuntajuhlat olivat koko Pohjanmaat käsittävät mutta Keski-Pohjanmaa tuli voimakkaimmin edustetuksi ei ainoastaan puheessa vaan muutenkin keskipohjalaiset ottivat siihen runsaimmin osaa.

Koetan vastaisuudessakin muistaa julkaisujasi ja lähettää joittenkin lapsuuteni ajoilta muistiin jääneitä aikoja koskevia kirjoituksia. Etenkin eräät karikatyyrit ovat jääneet mieleeni, joiden kuvaaminen ehkä myöskin voi valaista vanhoja tapoja. Muiden muassa ystävämme Jaakko Laurilan kirjoitus, jossa kuvaa edesmenneen rovasti Björglundin elämää, oli erittäin arvokas. William Kalliokosken sekä kenttäpiispa Johannes Björglundin kirjoitukset olivat erittäin arvokkaita. Terveisiä muuten Kalliokoskelle jos satu tapaamaan. Eino Hirven runot Suomen kansan sankarihaudoilla olivat runouden helmiä, jotka osottavat, että Keskipohjanmaalta voi nousta runoilijoitakin. Kaikki kirjoitukset oli suurella huolella ja hyvällä maulla valitut.

West Townsend, Mass. – 14.8.1951

Hyvä ystävä.

Terveisiä täältä rapakon takaa. Meilläkin on ollut kesä ja väliin lämmintäkin, mutta ei sentään liikaa. Suomen asioita ja varsinkin kotiseudun tapahtumia olen seurannut suurella mielenkiinnolla. Liitän mukaan kirjoituksen ”Lehon järvi” julkaistavaksi jossakin maakunnan julkaisussa. Järvi, josta tässä kerron, on yksi selvimpiä lapsuuteni muistoja.

Sain aikanaan kuulla kirkkoherra Vuorisen äkillisestä kuolemasta. Se tieto tuli odottamatta sillä hän siellä käydessäni oli erittäin virkeä ja elämänhaluinen. Näin myöskin uutisen, että siellä pian on papinvaalit ja lienee jo toimitettukin silloin tämä kirje saapuu.

Terveisiä paljon ja menestystä työllesi. Vilpittömällä ystävyydellä:

West Townsend, Mass. – 7.10.1951

Hyvä ystävä.

Sydämellinen kiitos kirjeestäsi ja mukana seuranneista kahdesta ”Kansakoulun Kotiseutu-Lukemistosta” sekä ”Keskipohjanmaan Kotiseutulehdestä”. Oli lämmittävää nähdä, että olitte minunkin kirjoituksistani löytäneet kolme kylin arvokasta palstaa liittääksenne ne mainittuun kirjaan kansakoululapsille luettavaksi. Varsin mielenkiintoinen oli myöskin Keskipohjanmaan Maakuntalehti. Jokainen kirjoitus siinä oli vanhoista tutuista asioista. Erittäinkin olin kiinnostunut Kirkkoherra Christian Sjöblomia ja kauppias Sahlgreenia koskevista kirjoituksista. Olivat mainitut henkilöt niitä, jotka rakensivat perustusta nykyiselle Kannukselle. Kirkkoherra Sjöblomiin tutustuin jo varhaisessa lapsuudessani sillä hän ja minun ”tummuvainajani”, olivat lähesiä ystäviä. He kumpainenkin kuuluivat niin sanottuun Hedbergiläiseen uskonsuuntaan ja kumpainenkin olivat syvästi vakaumuksellisesti uskovaisia. […]

West Townsend, Mass. – 7.10.1951

Vilpittömyydellä:

West Townsend, Mass. – 5.11.1951

Hyvä ystävä.

Liitän tähän mukaan pienen kertomuksen nimeltä ”Pikku-Tuora”. Pitsin tuonen pienen lapsuuden muistelman paperille ja lähetän sinulle julkaistavaksi jossakin maakunnan julkaisussa. Kertomus sellaisenaan on aivan todellinen ja erikoisuutensa takia ansaitsisi perusteellisimman käsittelyn mutta tavallisesti pienten juttujen tila on rajoitettu.

Terveisiä paljon ja menestystä työllenne. Tilasin Kustannusosakeyhtiö Tammen kautta 50 kappaletta ”Kotiseutulukemistoa Keski-Pohjanmaa” täällä keskipohjalaisille jaettavaksi. Tein tilauksen Tammen kautta kun minulla on siellä tili. Toivottavasti kirjaa on vielä saatavana.

Vilpittömällä ystävyydellä.

West Townsend, Mass. – 5.11.1951

Hyvä ystävä. Liitän tämän mukaan pienen kertomuksen – Kappale amerikansuomalaista asutushistoriaa.

Kun tarkoitukseni on näillä palstoilla käsitellä kaikenlaisia, etupäässä amerikansuomalaisia koskevia asioita, niin sijansa saakoon seuraavakin lyhyt kuvaus amerikansuomalaisesta asutushistoriasta.

Suomalaiset asutuskeskukset täällä Amerikassa ovat useimmissa tapauksissa syntyneet melkein kuin sattumalta ja ilman etukäteen tehtyjä suunnitelmia. useimmissa tapauksissa vaan joku suomalainen jonkun pelkän sattumuksen ohjaamana on jäänyt jollekin paikkakunnalle, jonka kutsumana taikka muuten tunnetuksi tultua toisiakin suomalaisia on paikkakunnalle muuttanut ja siten suomalainen asutus syntynyt.

West Townsend, Mass. – s.a.

West Townsend, Mass. – 26.1.1950

Hyvä ystävä.

Kiitän kirjeestäsi ja sen mukana seuranneesta käsikirjoituksesta. Luin sen hetipaikalla ennen kuin menin nukkumaan. Kotipitäjää ja synnyinseutuja koskevat kuvaukset tuntuvat niin läheililtä., että niitä lukeissa ei tule uni. Kuvauksesi ovat eläviä ja mieleenpainuvia, ihmiset myöskin eläviä kaikkine vikoineen ja avuineen esitettyinä sellaisina kuin ne ovat olleet. Se tekee kirjoittamasi historian mieleenpainuvaksi. Se ei ole kuollut kronolokinen luettelo tapauksista vaan värifilmi eletystä elämästä, syistä ja vaikutteista, jotka ovat johtaneet ihmisten toimintaa. Onnittelen sinua kirjoittamastasi Kannuksen kansakoulun historiasta. Se on minulle ja monelle muulle, joille Kannuksen kansakoulu on muodostunut ainoaksi kouluksi, yliopistoksi, todella mielenkiintoinen. Sen ylle mikään toinen oppilaitos ei heitä varjoaan, joten sen kuva säilyy elävänä. Ja niinhän se kansakoulu on ollut  ja vieläkin on suuremmalle osalle Suomen lapsia elämän korkeakoulu, josta saadut vaikutteet ovat ja pysyvät elämän ohjeina. Nythän onneksi, paljon suuremmalla osalla kuin ennen, on tilaisuus jatkaa opintojaan korkeammissa oppilaitoksissa ja kansanopistoissa, joten heille kansakoulu jää ikään kuin opintien ensiaskeleeksi ja siitä syystä kadottaa paljon merkitystä ja arvosta, mikä sille on niille, joille se on jäänyt ainoaksi.

Käyntini siellä Suomessa ja synnyinseuduilla monella tavalla veresti muistojani niin, että tekee mieli jatkaa synnyinseutujen kuvauksia, mutta minä olen jo ehtinyt elämäni iltaan, jolloin mielellään jättää jo työn toisille. Vielä kerran, onnittelen sinua aletusta työstä ja toivon hyvää jatkoa sekä kestävää innostusta. Sinä olet nuori ja paljon paremmilla edellytyksillä varustettu, joten menestyksesi on taattu. Sinulla on tarkka silmä nähdä ja ennen kaikkea lämmin sydän varjossa vaeltelevienkin elämän kohtaloita ja nähdä niissäkin jotain arvokasta ja esimerkiksi kelpaavaa.

Minä olen jättänyt sanomalehtityön ja elän vallan vapaan ihmisenä. Asun täällä West Townsendin pienoisessa maalaiskylässä, noin 15 kilometriä Fitchburgin kaupungista.

Terveisiä paljon ja hyvää menestystä työllesi. Kun palautan käsikirjoituksesi, liitän mukaan muutamia vähäisiä lisäyksiä, ei nyt erikoisesti siinämielessä, että ne olisi otettava huomioon vaan muuten vaan muistin virkkeeksi.

Vilpittömällä ystävyydellä:

West Townsednd, Mass. – 9.1.1952

Hyvä ystävä.

Sydämellinen ja vilpitön kiitos lähettämästäsi kirjallisuudesta, joka käsitti Keskipohjalaisten Joulun, Keskipohjanmaan Maakuntaliitteet sekä kirjan ”Vanhaa Lohtajaa”. Tämän kirjallisuuden parissa olen nyt viettänyt muutamia päiviä niin että en muuta ole joutanut tekemään. Maakuntaliitteet ovat erittäin arvokkaat ja olen lukenut ne suorastaan ahmien. Myöskin tutkimus ”Vanhaa Lohtajaa”, on erikoisen arvokas. Minulla se on ikään kuin vanhan kertaamista sillä olen, kuten aikaisemmin olen maininnut, puoleksi lohtajalaista alkuperää, osaltaan myöskin Kokkolasta Lohtajaan muuttaneiden ruotsalaisten alkuperää, Siitä oikeastaan pitäisi kirjoittaa kirja.

Lähetänpä tässä sinulle pienen muistelman siitä kun Kannuksen säästöpankki pantiin penkin alle. Sopineen johonkin maakuntajulkaisuun taikka voit antaa Keski-Pohjanmaalle, joka kuuluu vastaanottaneen lähettämäni ”Pikku-Tuoran”. Sain juuri tätiltäni, Pikku-Tuoran tyttäreltä kirjeen. Hän elää vielä täällä Amerikassa. Onkin enää ainoa elossa oleva lapsista sillä hänen sisarensa, Johanna Hirvi, kuuluu kuolleen siellä kotonaan Hirven talossa Maringaiskylällä, Lohtajassa. Kävin häntäkin katsomassa silloin kun kävin siellä. […]

Kotiseutuliitteen viimevuoden toisessa numerossa kerrotaan m. m. ansiotöistä entisaikaan ja siinä on pieni runonpätkä, jonka rantamaalaiset olivat sepittäneet kinnusista, jossa sanotaan: ”Kinnusetko ajelee, niin saviriko laulaa, kun he palaa Ruumlta niin heil on paljas kaula”.

Kyllä minä muistan tuon sillä kinnusten talvitie kulki juuri Roikon Isontalon pihamaan halki ja siinä olivat aina kulkiessaan yötä ja siitä poikki nevojen sydänmaiden ensin Kytöriipan, Paskojalle ja Miekkojalle Kälviällä. Kinnusilla, sen lisäksi, että asat rekeen oli kiinnitetty savirikoilla, oli myöskin ”vihtaruomat”. Hevosen ”rängissä” ei ollut ruoman reikiä eikä nahkaruomia vaan aspi, johon ”vihtaruoma” oli kiinnitetty, jotka usein saattoivat katketa ja ne myöskin ajaessa kitisivät. Ja siitä syystä laulun sanat kuuluivat: ”Kinnusten ruomat ne kitisee ja sarvikot ne laulaa” jne.

Seuraavalla keralla lähetän taas jonkun vanhoja oloja kuvaavan kertomuksen.

Toivottaen menestystä työllesi: Ystävyydellä.

West Townsend, Mass. – 10.1.1952

Hyvä ystävä.

Lukiessani lähettämiäsi lehtisiä ja kirjoja, johtui mieleeni antaa sinulle muutamia muistissani olevia Keskipohjanmaata koskevia tietoja.

Kun eräässä lukemassani kertomuksessa kosketellaan Kokkolan edustalla v. 1856 tapahtunutta Halkokarin taistelua, jossa englantilaisilta valloitettiin pieni tykkivene ja siinä olevat tykit sekä otettiin pieni joukko englantilaisia sotavankeja, niin halua siihen jatkaa.

Hyvin pienenä poikasena Lohtajalla sukulaisissani vieraillessa kuulin ”Sysimehtän – Jussilta” seuraavan kertomuksen. – Muuten Sysimehtän nimi oikeastaan oli ”Sydänmetsä” sillä talo oli vähän loitolla lähempänä merenrantaa olevista taloista ja siitä syystä lienee aikoinaan alettua kutsua Sydänmetsäksi.

Niin tämä ”Sysimehtän – Jussi kertoi, että […]

Tähän Halkokarin taisteluun liittyy toinenkin juttu, jonka kuulin taikka oikeastaan luin vasta täällä Amerikassa, ja jolla on huomattava kulttuuriarvo. Noin viisitoista vuotta sitten nuori amerikansuomalainen musiikkeri William Raivo kiinnitti huomiotani näyttämäsään englanninkielisessä musiikkilehdessä julkaistun kertomuksen erään suosituimman ja oikeastaan kuolemattoman laulun taikka balladin, ”Annie – Laurie”, synnystä. […]

Noin viisitoista vuotta takaperin järjestimme lestijokilaaksolaisten yhteiset maakuntajuhlat m. m. täällä Fitchburgissa ja New Yorkissa. Tätä tilaisuutta varten häthätää kirjoitin sen pienen näytelmän ”Tihuntipäivä Lohtajan pappilassa”. New Yorkissa pidetyssä maakuntajuhlassa selostin m. m. ”Annie Laurien” syntyä ja laulun esittää toholampilaisista vanhemmista syntynyt Esther Hukari. […]

Niin, että täältä Amerikasta saattaa löytyä paljon arvokasta aihehistoa Keski-Pohjanmaan kotiseutututkimuksessa käytettäväksi kun ne vaan saadaan julkisuuteen. Kun saan sen kirjan ja ryhdyn sitä levittämään, sen yhteydessä mahdollisesti saan asiaan innostusta.

Toivottaen menestystä työllenne. Ystävyydellä:

West Townsend, Mass. – 29.1.1952

West Townsend, Mass. – 3.2.1952

Se on oikeastaan ihmeellistä, miten maakuntahenki elää täällä vieraalla maallakin ja eri maakunnista kotoisin olevat panevat toimeen maakuntajuhlia, joissa kunkin maakunnan jälkeläiset tapaavat toisiaan ja viettävät muistoissa rikkaita hetkiä.

West Townsend, Mass. – 6.2.1952

Hyvä ystävä.

Kiitän kirjeestäsi ja siitä järjestelystä, että kirjoitukseni ”Pikku-Tuora” julaistiin Keskipohjanmaassa ja sen vastikkeeksi olen saanut keskipohjanmaata. Juuri päivää ennen kuin kirjeesi sain, lähetin sinulle käytettäväksi kirjoituksen ”Saksmanni kertoo”. Sen ja aikaisemmin lähettämäni voi tarjota Keskipohjanmaalle. Niistäpähän sitten kertyy kokoelma muistelmakirjoituksia varhaisemmilta ajoilta, jotka osaltaan valaisevat maakunnan aikaisempaa elämää. […]

West Townsend, Mass. – 6.2.1952

West Townsend, Mass. – 17.3.1952

West Townsend. Mass. – 20.4.1952

Hyvä ystävä.

Sain tänään ”Keskipohjanmaan” ja ”Kotiseutuliitto” maaliskuun numeron. Se oli omistettu Ullavalla, joka palautti mieleeni erään nuoruuteni muistelman. ”Yökirkolla Ullavassa”, jonka heti pistin paperille ja liitän tähän mukaan. Kirjoitusta nyt, niin aikaisemmin, voit käyttää harkintasi mukaan taikka liittää arkistokokoelmiin.

Samassa Kotiseutuliitteessä mainitaan myöskin Antti Sikalan nimi, Ullavasta, kahdessakin paikassa. tästä Antti Sikalasta ja hänen eräästä nuoruutensa hyvin surullisesta ja samalla mielenkiintoisesta tapauksesta, on minulla hyvin seikkaperäinen ja tarkka kertomus tummuvainajani kertomana. Ja itsekin olen nähnyt Antti Sikalan, sillä hän sairautensa aikana oli meillä tummuvainajan hoidossa viikonpäivät. Olen ajatellut sitä jonkun pitemmän kertomuksen yhteydessä kerrottavaksi. Kertomus liittyy niin elävänä sen aikaisen uskonnollisen herätysliikkeen melkein ihmeelliseltä tuntuviin tapahtumiin, jota minäkin epäilisin, ellen itse olisi nähnyt ja ollut aivan läheltä seuraamassa. En tiedä olisiko syytä tämäntapaista kertomusta pelastaa tulevaisuudelle. Sen voisi kertoa mainitsematta nimeä, joten se mitenkään ei loukkaisi suvun jäseniä, eikä se ole luonteeltaan loukkaava siinäkään tapauksessa vaikka henkilöt esitettäisiin nimelläänkin,

Tervehtien

West Townsend, Mass. – 24.4.1952

Hyvä ystävä.

Mukana seuraa kertomus Sikalan-Antista. Kuten jo aikaisemmin kirjeessäni mainitsin, asia on ehkä hiukan arkaluontoinen julkaistavaksi mutta Maakunnan arkistoon ja historiaan liitettäväksi se on mielestäni välttämätön. Minä muistan tapauksen aivan elävästi niin kuin olisi eilen tapahtunut ja se, mitä tässä kerron, on joka sana totta ja tapahtunut. En tarkoin muista vuotta, mutta se oli viimevuosisadan kahdeksankymmentäluvun alkupuolella. Jos kertomuksen julkaiset niin voit muuttaa nimen tuntemattomaksi.

Kun minä muistan niitä aikoja, niin sieltä löytyisi paljon samanlaisia kuin Sikala-Antin, jolloin yksinkertaiset ihmiset olivat vähällä menettää ja toiset menettivätkin järkensä uskonnollisen kiihotuksen vaikutuksesta. […]

West Townsend, Mass. – 24.4.1952

Vilpittömällä ystävyydellä.

West Townsend, Mass. – 25.5.1952

Tulipa tuossa mieleeni eräs nuoruuteni muistelma, muuten sekin historiallisesti tosikertomus, jonka pistin paperille ja lähetän sinulle. Tämän voit julkaista joko Keksipohjanmaassa taikka missä muussa julkaisussa tahansa.

Kertomuksella on mielestäni arvonsa, ei ainoastaan paikallisena kertomuksena vaan vieläkin enemmän sieltä Keksipohjanmaalta lähtenyttä siirtolaisuutta kuvaavana kertomuksena, miten se aluksi suuntautui Wiipuriin ja Pietariin sekä myöhemmin tänne Amerikkaan. Tällaisia kertomuksia on paljon, joihin nyt vasta täällä Amerikkaa kiertäessäni olen joutunut lähemmin tutustumaan.

Toivottaen parhainta menestystä työllesi.

Vilpittömällä ystävyydellä.

West Townsend, Mass. – 13.7.1952

Kirjeen ohessa puhe, jonka Tokoi oli pitänyt amerikansuomalaisten juhlilla. ”Suomen kieli häviää niin hyvin kirkoista kuin kodeistakin ja suomalaisten seurakuntien, vaikka niiden luku vieläkin on suhteellisen suuri, jäsenmäärä vähenee sillä nuori nouseva polvi mieluummin liittyy amerikkalaisiin seurakuntiin kuin suomalaisiin siitäkin huolimatta vaikka kirkonmenot, niin kuin niitä voisi kutsua, muuttuvatkin englanninkielisiksi… Suomalaiset sanomalehdet menettävät myöskin merkitystään sen takia kun suomenkieltä lukeva väestö nopeasti vähenee. Niitä on enää tuskin sataatuhatta…”

Fitchburg, Mass. – 24.7.1952

Hyvä ystävä.

Sydämellinen kiitos ystävällisestä kirjeestäsi ja siihen sisältyvistä tiedoista. Ehdotuksesi, että 80-vuotispäivänäni aikana julkaistaisiin Kotiseutulukemiston toinen sarja, johon koottaisiin erikoisesti minun kirjoituksiani, tuntuu suorastaan mairittelevalta. Olen valmis palvelemaan maakuntaani ja auttamaan sen harrastuksia ja tulen lähettämään Teille edelleenkin lyhyitä kirjoituksia, joita voidaan käyttää tarkoittamallanne tavalla. Sen johdosta yritän valita sopivia aiheita.

Kun minä en satu muistamaan, mitä olen jo aikaisemmin lähettänyt taikka mitä muita kirjoittamiani ja suunnitelmaanne julkaisuun mahdollisesti sopivia kirjoituksia Teillä seillä on, niin pyydän nimeämään ne minulle. Minulla mahdollisesti on joitakin sellaisia kirjoituksia, joita siellä ei ole ja joita ei ole julkaistu missään, jotka sopisivat siihen. Joka tapauksessa kaikki kirjoitukseni tulevat käsittelemään Keskipohjanmaata ja suurimmalta osaltaan tietenkin synnyinseutuani. Liitän tämän kirjeen mukaan yhden sellaisen. […]

Fitchburg, Mass. – 24.7.1952

West Townsend, Mass. – 30.7.1952

Hyvä ystävä.

Tulipa tuossa mieleeni ”Tummu” vainajan kertoma eräs vanha juttu, jonka pistin heti paperille ja lähetän sinulle. Tämä on mielestäni paljon parempi kuin se viimeviikolla lähettämäni. Tämä on myöskin asialliset tosioloihin perustuva ja sellaisena sillä on Keskipohjanmaan elämää ja oloja valaiseva arvonsa.

Lähetän vastakin sitä mukaa kun satun tällaisia muistamaan.

Vilpittömällä ystävyydellä:

West Townsend, Mass. – 1.9.1952

Hyvä ystävä.

Lueskellessani New Yorki Times’in sunnuntainumerona ilmestyvää ”Book Rewiew” eilistä numeroa, huomioni erityisesti kiintyi siihen miten täällä Amerikassakin ja nähtävästi kaikkialla maailmassa yhä suurempaa huomiota aletaan antaa kotiseututkimukselle ja yleensä paikallisele historian keräämiselle. Ja mainittu julkaisu, mielestäni aivan oikein. sanoo siitä m. m.: ”Aikana, jolloin koko maailma ja ihmiskunta elää alituisen pelon vallassa tulla räjäytetyksi hajalleen, jossa ihmiskunnan koko sivistys uhkaa hävitä, ihmiset alkavat etisiä itselleen onnea ja tyydytystä sisäisestä elämästä ja sisäisestä tutkimuksesta”. On syntynyt tavallaan uusi koulukunta joka suuntautuu kotiseutututkimukseen ja paikallisten historioiden keräämiseen. On huomattu, että sitä vastoin kuin laajoissa yleisissä historioissa asiat ja tapaukset käsitellään suurissa usein pintapuolisissakin kaavioissa ja mittasuhteissa, joista kukaan ei löydä itseään eikä sitä sisäistä elämää, jonka läpi on kulettu, kotiseutututkimusten ja paikallisten historian johdolla päästään paljon lähemmäksi totuutta ja löydetään eletty elämäkin sellaisen kun se on ollut. Jokainen nytkin elävä ihminen löytää sieltä omat juurensa, jotka juontuvat sinne rauhaisaan maalaiselämään ja johtavat edes hetkeksi pois nykyisestä ylijännittyneestä ja hermostuttavasta ilmapiiristä. […]

West Townsend, Mass. – 1.9.1952

Toivottaen menestystä työllesi. Ystävyydellä:

s.l. – 23.9.1952

West Townsend, Mass. – 3.10.1952

Hyvä ystävä.

[…] Ennen kirjojen saapumista en uskalla panna ilmoituksia sanomalehteen mutta panen heti töpinäksi kun kirjat saapuvat.  Olen kyllä puhunut kirjasta ja kirjojen saapumisesta yksityisten kanssa paljonkin ja uskon, että kirja tulee saamaan nopean ja suuren menekin. Mutta mitään ei voi tarkalleen tietää ennen kuin näkee. Kyllä se itsensä ilmaisee hyvin pian. jos siltä näyttää, että kirjalla todella tulee olemaan sellainen kysyntä kuin odotan, niin ilmoitan heti sinulle ja pyydän lisää. Mutta ottaen huomioon suomalaisten kirjojen aikaisemmat myynnit tämäkin lähetys olisi riittävän suuri. Pian se sitten nähdään. […]

West Townsend, Mass. – 3.10.1952

West Townsend, Mass. – 3.10.1952

Hyvä ystävä.

Tässä seuraa kirjoitus ”Ensikerran kinkereillä”, jossa kuvailen muistojani näiltä ensimmäisiltä kinkereiltä. Niin ihmeelliseltä kuin se saattaa kuulostaakin, kertomukseen otetu kuvaukset perustuvat tositapauksiin: Muistan ne itse vallan hyvin.

Lähetän pian toisen samanlaisen kuvauksen ensimmäiseltä Köyrinmarkkinoilta, joilla olin. Toivon, että nämäkin kertomukset sopivat siihen kirjaseen, jonka aiotte keväällä julkaista. Käsitykseni mukaan ainehistoa siihen alkaakin olla tarpeeksi. Jos kuitenkin haluaisitte vielä lisää, ilmoittakaa pian niin lähetän sitä.

Tervehtien ja toivottaen menestystä työllenne:

West Townsend, Mass. – 8.10.1952

Hyvä ystävä.

Mukana seuraa lupaamani kuvaus ”Köyrinmarkkinoista” kuusikymmentäviisi vuotta sitten. Kuvaus tietenkin on primitiivinen, ehkä joidenkin mielestä karkea ja köpelökin; mutta niin olivat ”Köyrinmarkkinatkin”. Jos niistä antaisi toisenlaisen kuvauksen, niin se ei olisi todellinen. En tiedä sitäkään vieläkö niitä markkinoita edes vietetään ja, jos vietetään, ne varmaankin ovat kokonaan toisenlaiset.

”Köyrinmarkkinoiden aika on pian käsissä”. Tämä sopisi vaikka markkinakirjoitukseksi, jos se siksi ehtii.

Toivottaen menestystä työllesi.

West Townsend, Mass. – 18.10.1952

Hyvä ystävä.

Eilen saapuneen Keskipohjanmaa alakerrassa julkaistussa ”Kotiseutuliitteessä, sihteerin nurkassa” selostit Kannuksen Kotiseutumuseon perustamissuunnitelmaa. Kun siinä m. m. ehdotetaan museon paikaksi ”Kaarankangasta” niin nimi tuntui tutulta mutta en äkkiä muistanut missä se sijaitsi. Mutta sitten muistin, että sehän sijaitsi siinä Annalan ja Raasakan talojen kohdalla juuri rautatien takana, vähän matkaa Kannuksen kirkolta johtavan maantien takana, vasemmalla puolen tietä, ennen Yrjönmäkeä. Mutta sehän kuului ennen Raasakan ja Annalan taloille, jossa minullakin oli soukka metsäsarka. Mitenkä se sitten on joutunut kunnan haltuun, kuten kirjoituksessa mainitaan? Paikka tuntuu varsin sopivalta sillä siitähän on tosiaan avaranäköala yli vainioiden, josta näkyy koko kirkonkylä ja jokivarsi aina Sämpilää myöden ylöskäsin ja Kautosenmäkeä sekä Männistön myöden alaskäsin. Sopivampaa paikka tuskin on olemassa niin lähellä kirkkoa. Suosittelen omasta puolestanikin paikkaa, koska minullakin kerran oli siihen osuus. vPellot tietenkin ovat levinneet niin, että kangas nyt jo on suuremmalta osalta peltojen keskellä vaikka se silloin vielä oli peltojen laidassa. Raasakan ”Perkiö” oli jo tunkeutunut sivuun ja Annala myöskin pyrki laajenemaan sinne metsään käsin. […]

West Townsend, Mass. – 18.10.1952

Tervehtien ja menestystä työllenne. Vilpittömällä ystävyydellä.

West Townsend, Mass. – 11.11.1952

Hyvä ystävä.

[…] Tämän mukana seuraa kirjan alkuun kirjoittamani Lukijalle osotettu kappale. Rippikoulua käsittelevän kertomuksen lähetän myöhemmin. Pari muutakin mielestäni hyvin sopivaa kertomusta on mielessäni, jotka myöskin lähetän ennen Joulua.

Mitä toivomuksia teillä muuten lieneenkin minulle esitettäväski, niin esittäkää ne avoimsti ja mahdollisimman pian niin, että kirjan ilmestyminen ei minun puoleltani kohtaisi viivytystä. […]

West Townsend, Mass. – 24.11.1952

Hyvä ystävä.

Lähetän eri postissa mutta ensiluokan postina, neljä eri kertomusta: Rippikoulussa, Kaksi kraataria, Suutari-Jussi ja Narikan Sakari sekä Kun Sievin Wanhankirkonkylällä aiottiin valloittaa; yhteensä 28 konekirjoitusarkkia. Jokainen näistä kertomuksista on viimevuosisadan oloja ja henkilöitä kuvaavia. Minulla on vielä mielessä yksi, jonka luulisi sopivan tekeillä olevaan kirjaan. Se tulisi kuvaamaan viimevuosisadalla vallinneita ”Kräviäisiä” eli hautajaisjuhlallisuuksia. Ne olivat suuria pitoja ja niissä vallitsi esi-isiltä perityt tarkoin seuratut tavat, joten nekin kannattaisi jäädä tuleville sukupolville muistoksi. Niissä oli jotain hyvin vanhoilta ajoilta, ehkäpä aina kalevalan ajoilta perittyjä tapoja vaikka hiukan munnettuina. Lähetän tämänkin kirjoituksen ennen joulua.

Arvioni mukaan sen kirjan kansien väliin alkaakin kertyä ainehistoa riittämiin. Mutta jos, kuten aikaisemmin olen jo kirjoittanut, teillä olisi jotain erikoista siihen soveliasta, niin ilmoittakaa siitä minulle, niin koetan kykyni mukaan sen täyttää. […]

West Townsend, Mass. – 25.11.1952

Hyvä ystävä.

Kiitän kirjeestäsi, jonka sain tänäaamuna ja kiirehdän heti vastaamaan sekä täytentämään aikaisemmin lähettämäni kirjoituksen paria kohtaa, joista kirjeessäsi mainitset. Nämä täytennykset vetävät tapaukset nykyajan lukijoita lähemmäksi.

Jos huomaat, että joissakin muissakin kohdin täytennykset lisäisivät kirjoituksen arvoa, niin mielihyvin lähetän. Aihettahan siinä olisi kokonaiselle romaanille, mutta supistin sen mahdollisimman lyhyeen.

Muuten eräässä Saha-Kallea koskevassa kirjoituksessa mainitaan että toholampilaisen kansanrunoilijan Sahan-Kallen toinen vaimo oli Lohtajalta tullut sukunimeltään ”Boren”. Minä luulen tuntevani Lohtajan koko tarkoin, enkä tiedä siellä Boreen nimistä sukua olleen. Mutta sitä vastoin Himangalla oli Lukkari, jonka nimi oli Boren ja hänen poikansa, Jannen kanssa minun isoisäni sisko, Johanna oli mennyt naimisiin ja heillä oli paljon lapsia, poikia ja tyttöjä, ja jollen pahoin erehdy, yksi hänen tyttäristään oli mennyt Toholammille piiaksi. Muuten Borenin suku on Himangalla tunnettu ja levinnyt. Yksi Borenin pojista oli Himangan sahan johtajia.

Kuten aikaisemmin lähettämässäni kirjoituksessa jo mainitsin, lähetän neljä kertomusta lisää ja yhden aion vielä lähettää.

Tervehtien ja toivon menestystä työlllesi.

West Townsend, Mass. – 8.12.1952

Hyvä ystävä.

[…] Siihen keväällä toimittamaanne julkaisuun olen kirjoittanut yhden pitemmän, noin 30 sivua eli 4500 sanaa käsittävän kirjoituksen., jossa käsitellään Keskipohjanmaan oloja yli sata vuotta sitten. Se on kertomuksen muotoinen, otsikolla, ”Anna-Briita”, mutta se perustuu tosiasioihin ja niistä esitettyihin kertomuksiin. Se muodostaa ikään kuin taustan muille lyhyimmille kirjoituksille. Tämän kirjoituksen ja lyhyemmän otsikolla ”Nurkkalan Juho”, lähetän eri postissa.

Kuten aikaisemmassa kirjeessäni lupasin, lähetän sinulle eri postissa kirjoitussarjan ”Mitä Suomessa näin”, joka julkaistiin täällä ilmestyneessä Raivaajassa. Sen kirjoitussarjan loppuosa on mielestäni sellainen, että se vallan hyvin sopisi myöskin julkaistavan kirjan loppuun . Lähetän pian muutamia lyhyempiä kertomuksia lisää niin että aineistoa julkaisuun kertyy tarpeeksi, ehkä liikaakin, mutta niistähän voitte sitten valita sopivimmat.

Se aikaisemmin lähettämä kertomus ”Sikalan Antti” sopisi paremminkin otsikolla: ”Tokolan Tummu”. Antti ei kyllä enää elä, enempää kuin Tokolan tummukaan, mutta sittenkin Antti on enemmän sivuhenkilö. Tokolan tummu oli yleensä tunnettu tuolla nimellä sillä kylän kesken Kannuksessa oli kaksi Tokolaa: Välikannuksen Tokola ja Väliviirekylän Tokola ja siistä syystä häntäkin kutsuttiin vain Tokolan tummuksi.

Kun lähettämäsi kirjalähetys saapuu, ilmoitan siitä heti lentopostissa.

Toivottaen parhainta menestystä työllesi.

Vilpittömällä ystävyydellä.

West Townsend, Mass.  2.12.1952 (kaksi kirjettä samana päivänä.)

West Townsend, Mass.  Uudenvuoden aattona 1952

West Townsend, Mass. – 26.1.1953

Hyvä ystävä.

Kiitos jo aikaisemmin saamastani kirjeestä. Olen nyt yrittänyt järjestää kirjan myyntiä. Entisen kannuslaisen, Paavo Lehtosen kanssa sovimme siitä, että hän ottaa huolehtiakseen kirjan levityksen Kanadassa. Panin siitä ilmoituksen ja samalla mainostuksen Torontossa, Kanadassa ilmestyvään Vapaa Sana nimiseen suomalaiseen sanomalehteen. Mr. Lehtonen on myös lehden ja sen levittävän kirjallisuuden asiamies.

Olen nyt koetellut ilmoituksilla useampiin lehtiin ja aion vielä lisätä parilla ilmoituksella. Tulokset tulevat näkyviin vasta myöhemmin.

Olin viime viikolla New Yorkissa ja lähiympäristössäkin. Otin kirjaa kantamuksen mukaan, joka meni kaupaksi ja olisi mennyt enemmänkin kun olisin jaksanut kantaa niin, että kirjalla tuntuisi olevan menekkiä kun vaan saa tarjonnan järjestetyksi. […]

Kun viime kirjeessäsi kysyit, jos siellä olisi mitään minun jättämiäni muistoesineitä taikka kirjoja, niin täytyy sanoa, että minulta ei sinne jäänyt kerrassaan mitään. Ne koulukirjat, mitä aikoinani luin ovat hävinneet, eikä niitä montaa ollutkaan sillä useimmat aineet sain lukea koulun kirjoista. Minulla on kuitenkin onnellisen sattuman kautta on jäänyt se raamattu, jonka sain kansakoulusta päästyäni. Sekin on kulkenut monta tietä ja monien vaiheiden kautta, joka ansaitsee erikoisen lukunsa. Sen raamatun lähetän museoon jonkun sopivan henkilön mukana. Siellä syntymäkodissani mahdollisesti vielä on ”tummuvainajan” ajoilta jäänyt ”[?]ruksen (?) Kirkkopostilla”, jota poikasena sain usein sunnuntaisin hänelle lukea, ehkäpä muitakin vanhoja kirjoja.

Nyt viimeksi syntymäkodissani käydessä luulin nähneeni, en ole ihan varma, sen kätkyen, joka oli minulle tehty ja jossa minua pienenä ”lullattiin”. Se on sellainen tavallinen, vaikka oikeastaan tavallista sirompi pitkinpäin jalaksinen lapsen kätkyt. Jos se vielä on, niin sillä olisi historiallista arvoa. Muitakin vanhoja huonekaluja, kuten se astiakaappi, josta muistelmissani mainitsen, sekä vanha Fukin Jussin tekemä seinäkello, jossa oli siro kaappi, sekä vanha nurkkakaappi, ovat vielä jäljellä. Eiväthän nekään minun olleet, mutta olivat siinä kodissa, jossa synnyin ja kasvoin.

Toivottaen menestystä työllenne, Parhain terveisin ja onnea alkavalle vuodelle:

West Townsend, Mass. – 2.2.1953

Hyvä ystävä.

Ilahduttavaa kuulla, että kaikki asiat sujuvat hyvin. Ei ole valittamista täälläkään. Eri kuitenkin lienee siinä, että kirjoja täällä, tarkoitan suomenkielisiä, ei kysytä, niitä täytyy myydä. Paavo Lehtonen on Kanadassa ottanut kirjojen myynnin vakavalta kannalta. Hän nyt onkin vapaa yritteliä eli, kuten tällä sanotaan, ”businesmies. […]

West Towensend, Mass. – 15.2.1953

Hyvä ystävä.

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että tekeillä olevan kirjan nimeksi ”Lapsuuteni Kannus”, on liian paikallinen. ”Lapsuuteni muistoja” ehkä sopisi paremmin, mutta se lähes samanlainen aikaisemmin ilmestynyt ”Maanpakolaisen Mustelia”. Sopisiko ehkä ”Lapsuuteni ajoilta”, joka on yleisempi käsitteeltään sekä myöskin alueellisessa merkityksessä? Jätän kokonaan teidän päätettäväksi mikä nimi parhaiden sopisi ja vetoaisi yleisöön. […]

West Townsend, Mass. – 18.2.1953

West Townsend, Mass. – 2.3.1953

Hyvä ystävä.

[…] Tohtori John I. Kolehmainen, joka on ”Amerikan Äänen” Suomen osaston johtajan, lupasi kirjoittaa ”Kotiseutulukemistosta Keskipohjanmaahan” selostuksen Minnesotan yliopiston kustantamaan ja Minnesotan Historiallisen seuran toimittamaan kuukausijulkaisuun selostuksen, New Yorkissa käydessäni vierailin hänen kodissaan ja myöhemmin hän kirjoitti saaneensa kirjasta erittäin hyvän vaikutuksen. Siten kirja tulee englanninkieltä lukevien ja erikoisesti opintien ammatillisten huomioon. Länsirannikolla, Astoriassa, Oregonin valtiossa ilmestyvä ”Columbian Press” lupasi myöskin julkaista kirjasta selostuksen. Canadassa ilmestyvä ”Vapaa Sana”, on myöskin antanut kirjalle julkisuutta, niin että se vähitellen tulee tunnetuksi. Paavo Lehtonen ilmoitti, että Kanadassa toimivat ”Keski-Pohjanmaan klubit” ovat päättäneet ottaa kirjan levittämisen vakavalta kannalta.

Poliittinen jännitys on lisääntymässä joten tuntuu siltä kuin lähestymme ratkaisevia tekoja. Toivottavasti se merkitsee käännettä parempaan päin ja kohti ihmiskunnan vapautta ja pienten kasojen itsenäisyyttä.

Oli hauska kuulla, että ”Kotiseutulukemistolla Keski-Pohjanmaa” on ollut herättävä ja innoittava vaikutuskautta koko Suomen. Tällaista vaatimattomina alkaneista yrityksistä saattaa paisua kansamme kehitykseen syvästi vaikuttava liike. toivotan jatkuvaa menestystä työllenne.

Terveisiä teille kaikille kannuslaisille ja muillekin keskipohjalaisille seillä synnyinmaassa.

Ystävyydellä.

West Townsend, Mass. – 7.3.1953

Hyvä ystävä.

Pyydän vaivata sinua hyvin merkillisellä palveluksella. Tässä naapuristossani asuu jo eläityny, hyvin sivistynyt vanha neiti, jolla on sammumaton halu kerätä kokoelmaansa kaikenlaista, m. m. merkkihenkilöiden lähettämiä kirjeitä ja muuten kirjoittamia. Ja hän katsoo minutkin sellaiseksi merkkihenkilöksi, jolta hän haluaisi saada kirjeen sekä lyhyen selostuksen elämästäni. Ja hän pyytää, että se lähetettäisiin  Suomesta, jossa olisi suomalainen postimerkki.

Nyt lähetän tämän hänelle kirjoittamansa kirjeen sinulle pyynnöllä, että postitat sen seillä. Jätän kirjeen auki, että voit itsekin lukea mitä olen hänelle kirjoittanut ja sen jälkeen sulkea kirjeen ennen postitusta.

Parhain terveisin ja menestystä työllesi. Ystävyydellä:

West Townsend, Mass. – 16.4.1953

Hyvä ystävä.

Tänään sain lähetyksen, kuusi kappaletta ”Lapsuuteni Muistoja”. Kirjahan on aisti-kas ja huolellisesti järjestetty. Kiitos suuri arvokkaasta toimitustyöstäsi. Vilpitön ja lämmin kiitos taiteilija Veikko Vienojalle kuvituksesta, joka lisää kirjan arvoa vähintään puolella. Ilman taiteilija Vienojan avustusta kirja varmaankin olisi jäänyt hyvin mitättömäksi ja huomaamattomaksi. Hartaasti toivon, että kirjalle tulisi sellainen menekki, että Keski-Pohjanmaan Maakuntaliitto, joka yrityksen on alulle pannut ja suurimman työn suorittanut, siitä myöskin jotain hyötyisi.

[…] ”Kotiseutulukemiston” kysyntä ei ollut niin suuri kuin odotin. Toistaiseksi sitä muut kuin minä ovat myyneet vain muutamia kappaleita. Siellä missä olen itse voinut esitellä kirjaa, sitä on ostettu. Välittäjät vaativat 40 prosenttia myyntipalkkiota, jonka olen ja Paavo Lehtoselle ja Raivaajan Kustannusyhtiölle luvannut. Sama prosentti on kait myönnettävä tästä toisestakin, joten nettohinnaksi sillekin jää, kun lähetyskustannukset ottaa lukuun, vain vajaa dollari. Kun kesä on tulossa ja kaikenlaisia kesäjuhlia pannaan toimeen, joihin minullakin on tilaisuus mennä, uskon menekin lisääntyvän. Hoidan asian parhaan ymmärrykseni mukaan ja niin että siitä koituu mahdollisimman suuri hyöty. Aina aikanaan annan Teille myöskin tarkan selostuksen asian menoista.

Meillä on täällä harvinaisen märkä ja pitkä kevät. Noin kuukauden päivät on satanut lakkaamatta.

Lämpimin terveisin ja menestystä työllenne. Ystävyydellä:

West Townsend, Mass. – 26.4.1953

Hyvä ystävä.

[…] Minä arvelen, että voin täällä myydä minulle lähetetyt. Olen tehnyt  sopimuksen Raivaajan kustannusyhtiön ja Kirjakaupan kanssa, jotka ottavat levittääkseen kumpaistakin kirjaa asiamiesverkostonsa kautta. Sillä tällä tavalla kirjoille voi odottaa suurinta menekkiä. Raivaaja myöskin jatkuvasti, ilman eri korvausta, ilmoittaa kirjoja. Komissiona Raivaajan kustannusyhtiö saa 40% kirjan myyntihinnasta. […]

”Kotiseutulukemistoa” ilmoitin Amerikan suomalaisissa lehdissä melkoisen laajasti, mutta menestys oli varsin kehno. Näyttää siltä, että kirjojen levittäminen muiden suomalaisten lehtien kuin Raivaajan leviämisalueella on hyvin pieni ja syystä on parasta rajoittua yhteistyöhön etupäässä Raivaajan Kustannusyhtiön kanssa. […]

West Townsend, Mass. – 26.4.1953

West Townsend, Mass. – 19.9.1953

Hyvä ystävä.

Mukana seuraa pyytämäsi Pohjanmaan Jouluun tarkoitettu kirjoitus. eihän se mikään erikoinen ole, mutta en saanut tällähetkellä parempaakaan saamaan kokoon. Ja sitä paitsi, niin kuin useimmat muutkin kirjoituksistani, on tosiasia ja sellaisena osaltaan valaisee menneitä aikoja.

Tervehtien:

West Townsend, Mass. – 3.11.1953

Hyvä ystävä.

Kiitän kirjeestäsi, jonka sain jo pari viikkoa sitten. Valitan etten voi vieläkään lähettää vastaanottamistani kirjoita sovittua maksua. Asianlaita on siten, että kirjojen myynti ei suju yhtä jouheaan kuin odotin. […] Ainoa, joka on kirjaa levittänyt, on Raivaajan Kirjakauppa ja minä itse matkoillani. […]

Sain tänään ”Keskipohjanmaan Kotiseutuliitteen”, jossa m. m. kerrottiin Juho Leppäniemen vanhoista tarinoista ja kertomuksista. Siellä on erä vanha serkkuni, Matti Luikku, Lohtajalla, Luikkuun taloissa, jonka uskon tietävän myöskin paljon. Hän on minua viisi vuotta vanhempi ja siis 85 vuoden ikäinen mutta siellä käydessäni hän oli hyvässä kunnossa ja myöhemminkin on halkojakin miesten rinnalla neljä pinokuutiometriä päivässä. Hän on ollut myöskin nuoruudessaan täällä Amerikassa. Jos hän elää, kuten luulen, niin häntä olisi haastateltava ja hänen kertomuksensa saatava muistiin. Hän on erittäin älykäs ja myöskin nuoruudessaan paljon lukenut, käynyt m. m. m. Vänrikki Stahlin tarinat. Uskoisin sillä olen huomattavan aarteen, kun se vain saadaan esille. Omasta puolestani jatkan myöskin vanhojen muistojen keräämistä. Täällä on pari minun ikäistä vanhaa kannuslaista, joilta luulisin saavani jotain paperille pantavaksi kelvollista.

Länsirannikolla kierrellessäni tapasin useita vanhoja keskipohjalaisia, joilta kuulin myöskin yhtä ja toista ja varsinkin heidän toimintaansa täällä Amerikassa on merellistä. Varsinkin Astorin Oregon valtiossa on keskipohjalaista hyvin edustettu. Toivon voivani lähettää siitä selostuksen vaikka Keskipohjanmaahan.

Toivottaen menestystä työllesi. Ystävyydellä:

West Townsend, Mass. – 12.1.1954

Hyvä ystävä:

Pari päivää takaperin sain 25 kappaletta ”Pohjanmaan Joulua”. Kiitän niistä.

Kun meillä on täällä monilta paikkakunnilta kerätty kuoro, nimeltä ”Lauluveikot” ja meille sattuu harjoitus saman iltana, jaon niitä kuoron jäsenille, joissa on useimmat pohjalaisia. Loput lähetin Yhdysvaltain armeijassa palveleville suomalaisille upseereille, jotka ovat parastaikaa suurilla talvimanöövereillä Kalliovuorilla, Coloradon valtiossa. He kaikki ovat pohjalaisia, suurin osa peräpohjolasta; samoin heidän vaimonsa. […] Täten ”Pohjanmaan Joulu” joutui mahdollisimman monen ja samalla myöskin valistuneen pohjalaisen luettavaksi.

Itse olin sairaalassa jo marraskuusta alkain pari viikkoa, jossa tehtiin vaikea ja tuskallinen leikkaus jalassa. Sen jälkeen olen parannellut haavojani kotona mutta vieläkään en ole entisessä kunnossa. Toivon kuitenkin toipuvan. […]

West Townsend, Mass. – 25.3.1954

Hyvä ystävä

Olen seurannut Keski-Pohjanmaan Maakuntaliiton toimintaa ja varsinkin kotiseutututkimustyötä suurella hartaudella. Erikoisesti ”Keski-Pohjanmaassa” julkaistun Maakuntaliitteen olen tarkoin tallentanut.[…]

Kotiswututyönne ja siitä julkaistut kirjoitukset antoivat aihetta minullekin panna paperille lisää muistelmiani. Liitän niistä kolme kappaletta mukaan, jotka voit käyttää harkintasi mukaan. Kun mahdollisesti mieleeni johtuu lisää lähetän nekin sinulle.

Toivottaen menestystä työllenne siellä synnyinseudulla, jossa aatokseni niin usein valetavat.

Ystävyydellä:

s.l. – 3.5.1954

Hyvä ystävä.

Mukana seuraa $ 250.00 shekki lyhennykseksi teillä olevaan velkaani. Olen kovasti pahoillani, että asian finassialainen järjestely on viivästynyt paljon pitemmälle kuin osasin odottaa. Suurin syy siinä, että Kanada, johon luotin […] tuotti täydellisen pettymyksen.[…]

Joka tapauksessa minä olen velvollinen täyttämään lupaukseni ja tulen sen myöskin tekemään vaikka hiukan viivästyneenä. […]

Kirjeen ylämarginaaliin on Tokoi käsin kirjoittanut seuraavasti:

Joku lukijoista voisi tässä kysyä, että olikos minulla tyttöä ”Köyrinmarkkinoilla vieressäni”? Ja minä voin avonaisesti ja punastumatta sanoa, että oli. Hänen nimensäkin oli Eveliina Kaski, Sievistä. Enkä olisi kehdannut markkinoilta kotiin tulla, jos niin huono olisin ollut etten tyttöä olisi viereeni saanut. Ei tätä tarvitse kirjaan panna, mutta en kielläkkään jos katsotte soveliaaksi.

J.K. (Käsin)

Mukana seuraava shekki on täkäläisen osuuskunnan, jonka presidenttinä olen ollut 25 vuotta ja sen on vahvistanut National Safety Fund, joten se on yhtä varmaa kuin raha,

Muuten meidän osuuskunta: ”Workers Credit Union” on maan yksi suurin, jonka varat on yli viisimiljoonaa dollaria ja puhdas [?] yli 600, 000 dollaria.

West Townsend, Mass. – 7.5.1954

[…] P.S. Olen jatkanut lapsuuteni muistojen kirjoittamista. Lähetin joitakin jo sinulle ja pian lähetän lisää. Jos ”Lapsuuteni Muistoilla” sattuisi olemaan sellainen menekki, että siitä olisi otettava toinen painos, niin voisin siihen jatkaa viitisenkymmentä sivua lisää.

West Townsend, Mass. – 18.5.1954

Hyvä ystävä.

[…] Kuten aikaisemmissa kirjeissäni jo mainitsin, olisin iloinen jos Lapsuuteni muistoja voitaisiin hiukan jatkaa joko siten, että entiset, taikka ainakin parhaan entisistä yhdistettäisiin ja niihin lisättäisiin lähettämäni uudet taikka sitten, kuten ehdotat uusita koottaisiin toinen nide. Liitän mukaan jo kolme ja minulla on mielessä muutamia karakteerisia luonteita ja persoonallisuuksia, joita voin käyttää aiheina. Myöskin, kuten mainitsit, kuvaus esimerkiksi; ”Näin Kannuksen kasvavan”. Siihen voisi koota yhtä ja toista eri aloilta.

”Keskipohjanmaasta”, joka tulee minulle säännöllisesti, olen voinut seurata toimintaanne hyvin. Olen erikoisesti iloinen, että Maakuntaliittonne edelleenkin on yksi virkeimpiä ja esimerkillisimpiä Suomessa. Siitä maakuntamme saa erikoisesti kiittää sinua ja sinun aloterikasta toimintaasi. Kun on joku, joka panee toimeksi niin meillä sivusta avustajillakin herää halu ottaa osaa ja auttaa työn tulosten kehittämisessä.

Näin ”Keskipohjanmaassa”, että Maakuntaliiton tarmokas puheenjohtaja Wiliam Kalliokoski täytti jo 60 vuotta. Kiirehdin lähettämään, vaikka vähän myöhästyneenäkin, hänelle vilpittömän onnitteluni ei ainoastaan siitä, että on täyttänyt vuosia vaan erikoisesti hänen tarmokkaasta työstään maakuntamme taloudellisen ja kulttuurisen elämän kehittämiseksi.

Toivottaen menestystä työllenne. Ystävyydellä:

Fitchburg, Mass. – 8.7.1954

Hyvä ystävä.

[…] Mitä tulee lähettämiini kirjoituksiin, niin ne voitte käyttää harkintanne mukaan. Lähetän myöskin lisää. Talvella toimitetun leikkauksen takia, olen hiukan alakunnossa, mutta tunnen itseni taasen entisenlaiseksi, joten toivon saavani yhtä ja toista kokoon. Sen liäski minulla on useita julkaisemattomia taikka jossakin täällä Amerikassa ilmestyneitä julkaisussa ilmestyneitä kirjoituksia, jotka mielestäni puolustaisivat paikkaansa jossakin julkaisussa taikka vaikkapa Keskipohjanmaassa siellä Suomessakin. Lähetän niitä sinulle. […]

Fitchburg, Mass. – 8.7.1954

Fitchburg, Mass. – 22.8.1954

Hyvä ystävä.

Kiitän lähettämästäsi William Kalliokoskelle omistetusta kirjasta ”Maa on Ikuinen”. Olen lukenut kirjan suurella nautinnolla. Siinä on niin paljon meille keskipohjalaisille yhteistä ja arvokasta. Kirja ulkomuodoltaan ja kooltaankin tekee arvokkaan vaikutuksen. […]

Kun aikaisemmassa kirjeessäni mainitse, että olet säilyttänyt aikaisemmin lähettämiäni kirjoituksia siltä varalta, että jaksaisin kirjoittaa jatkoa. Myönnän että olen ollut hiukan alakunnossa mutta nyt myytyäni talon siellä West Townsendistä ja muutettuani Fitchburgiin olen vapautunut monista huolista ja tunnen itseni hyvin eläväksi. Olenkin alkanut uudelleen kirjoittelemaan ja lisäksi koonnut entisiä aikaisemmin julkaisemattomia kirjoituksiani, joista osa oli tarkoitettu kirjaani ”Maanpakolaisen muistelmia”, mutta sen paisuttua niin suureksi, jätettiin siitä pois. Niistä useimmat sopisivat ja käsitykseni mukaan ansaitsevat tulla julkaistuksi. Täten on kertynyt jo lähes parisataa konekirjoitusliuskaa kirjoituksia, jotka lähetän sinulle eri postissa.

Minulla on myöskin ”Amerikan Ääneen” puhuttujen yli sadan puheen alkuperäiset käsikirjoitukset, jotka lähetän sille kannuksen museoon säilytettäväksi. On yksi kirjaksi tarkoitettu, aikoinaan lehdessä julkaistu kirjoitus ”Linja-autolla Amerikkaa kiertämässä”, johon liittyy muutamia kuvia, jonka myös liitän museotavarain joukkoon. Mahdollisesti löytyy muutakin, ehkä kirjeenvaihtoa, joka soveltuu museoon.

Toivon menestystä työllesi ja Keskipohjanmaan maakuntaliitolle:

Ystävyydellä:

Fitchburg, Mass. – 23.9.1954

Hyvä ystävä.

Kuten aikaisemmassa kirjeessäni lupasin, tänään lähetin eri postissa 12 pakettia, yhteensä 12 kiloa sellaista arkistotavaraa, jolla tuskin on muuta arvoa kuin säilytetään tulevaisuutta varten. Mukana on toistasataa alkuperäisessä asussa ja eräin muunnoksin Amerikan Äänessä pidettyä puhetta. Sitten on muutamia satoja kirjeitä, joita olen saanut etupäässä sieltä Suomesta mutta myöskin henkilöiltä ja järjestöiltä täällä Amerikassakin. Niistä saa välittömän ja myöskin usein koruttoman kuvan Suomen kansalaisten yleisestä  mielipiteestä näinä viimeisinä Suomen kohtalon vuosina. Niilläkään ei tällähetkellä ole mitään arvoa, mutta muutamien satojen vuosien perästä ne voivat antaa valaistusta nykypäivän tapahtumiin.

Aivan erikoinen on se paketti, joka sisältää käsikirjoituksen, suurimman osan sanomalehtileikkeinä, kirjoituksistani ”Linja-autolla Amerikan kiertämässä”. Se oli tarkoitus saada julkaistuksi kirjana ja tarjosin sitä ”Kustannusosakeyhtiö Kansanvallalle” – ”Tammea” ei oltu vielä perustettu, mutta se palautettiin.  Omasta mielestäni se on yksi täydellisin kuvaus Amerikasta, mitä suomenkielellä on kirjoitettu, joten se puolustanee paikkansa siellä perustettavassa Kannuksen kunnan arkistossa taikka museossa.

Kun tässä matkanpää jokatapauksessa lähenee, katselen vielä muutakin sellaista, jolla voisi olla arvoa tällaisessa kokoelmassa, jota te siellä nyt harrastatte. Matkan varrella on niin paljon joutunut sivuun heitetyksi, joten vain rippeitä on enää jäljellä.

Toivottaen menestystä työllenne. Vilpittömällä ystävyydellä.

Fitchburg, Mass. – 18.10.1954

Hyvä ystävä.

Vilpitön kiitos kirjeestäsi, ja erittäinkin siinä esittämistäsi tiedoista ja ajatuksista.

Minä oli alunperinkin sitä mieltä, että se osa käsikirjoituksesta, joissa käsitellään muita paitsi lapsuuteni muistoja, eivät sovellu mahdollisesti julkaistavaan kirjaan vaan lähetin ne muuten; ehkä jossakin tilapäisjulkaisuissa taikka ”Keskipohjanmaassa” julkaistavaksi taikka sitten vain suorastaan arkistoon. […]

Kertomus ”Minullakin olisi johtokunnalle jotain sanottavaa”, on tosin ylimalkainen kuvaus koko maata käsittävästä luottamuksesta Eduskuntaan, jotenkin samassa hengessä kuin ”Ilmari Kiannon Punainen viiva”, johon sisältyy myöskin Keski-Pohjanmaa. Mutta jokatapauksessa kaikki lähettämäni kirjoitukset ja muutkin ovat Maakuntaliiton vapaasti käytettävissä. Lähetän myöskin hyvin pian lisää sellaista ainehistoa, joka soveltuu kirjaan, jos sellaisen julkaiseminen katsotaan mahdolliseksi. […]

Fitchburg, Mass. – 15.11.1954

Hyvä ystävä.

Mukana seuraa aikaisemmin lupaamani neljä kirjoitusta: Sijoituskokous Lohtajalla, Lohtajan Lukkarin pikkusaatavat, kellonvaihtajat ja silppomylly, yhteensä 45 konekirjoitusliuskaa. Minulla on mielessä pari taikka kolme sellaista kertomusta, jotka puolustaisivat paikkaansa suunnitellunlaisessa kirjassa. […]

Minulle tuotti vaikeuksia kirjoituksessa Lohtajan lukkarin pikkusaatavissa usein toistuva sana ”lohtajaisia”. Tuo Lohtaja nimen taivutus ei oikein tunnu hyvältä mutta en parempaakaan osannut käyttää. Sehän ehkä pitäisi olla ”lohtajalaisia”. mutta se tuntuu liian pitkältä ja kankealta. Sanotaanhan esim. kälviäläisiä, ullavaisia, kauhavaisia, eikä ”kälviäläisiä, ullavalaisia, kauhavalaisia” jne. Jos tuo kuitenkin on kokonaan väärin, niin korjaa se. Jos Lohtaja olisi ”Lotoja”, kuten usein kutsutaan niin silloin se kyllä kuulusi ”Lohtolaisia”, mutta ei enää ”lohtalaisia”. Niin mene ja tiedä, nuo väännökset ja vivahdukset saattavat olla monelaisia, joista kielimiehetkään eivät ole yksimielisiä saati sitten tällaiset maalikot. […]

Fitchburg, Mass. – 12.1.1955

Hyvä ystävä.

Tämän mukana seuraa kertomus ”Selkämaan-muori”, ehkä viimeinen. Se on toisia pitempi mutta se on kuvaus siltä aikakaudelta, jolloin niinkutsuttu patriarkaalinen talonpoikaisjärjestelmä Keski-Pohjanmaalla sammui ja syntyi eräänlainen maaltapako ja sellainen epäsäännöllisyyden tila, jolloin ei oikeastaan oltu selvillä mistä Keski-pohjanmaan väestö parhaiden voi elatuksensa saada kunnes sitten myöhemmin alkoi nykyinen vakiintumisen aikakausi ja maahan kiintymys sekä palaaminen maahan, josta ystävämme Wiliam Kalliokoski kirjassaan ”Maa on ikuinen” antaa kuvan. […]

Fitchburg, Mass. – 12.1.1955

Fitchburg, Mass. – 16.2.1955

Hyvä ystävä.

Kiitos kirjeestäsi ja siinä esittämistä tiedoista. Kirjan nimike voisi olla ”Lapsuuteni muistoja II”. Sen väliotsikon ”Näin Kannuksen kasvavan” voisi muuttaa ”Kasvava Kannus”. muistin kyllä, että Tanner oli kirjoittanut kirjan ”Näin Helsingin kasvavan” mutta ajattelin, että kirjan väliotsikkona se voisi mennä, mutta parempi on, että muuttaa senkin.

Lähetän myöskin pyytämäsi lisäyksen tähän Kannuksen kasvamiseen. Ajattelin sellaiseksi lisäykseksi ”Kraatari ryhtyi kauppiaaksi”. Se perustuu tosiasiaan sillä niin kutsuttu Raasakan kraatari oli niitä ensimmäisiä kauppiaaksi yrittelijöitä, joka sitten teki konkurssin, niin kuin monet muutkin kunnes voimakkaammat säilyivät. Siihen sopisi kutoa myöskin Kannuksen Kauppaosakeyhtiö, joka perustettiin jo viimevuosisadalla ja ennen osuustoimintalakia mutta joka asiallisesti oli osuuskauppojen edelläkävijä. Se ei tehnyt konkurssia vaan lopetettiin siivosti kunnes sitten sen jälkeen ja vasta vuosien kuluttua syntyi ensinnä Keskipohjanmaan Osuuskauppa ja yleensä osuustoimintaliikkeen kehitys. Pari muutakin pientä viimevuosisadan oloja ja tapoja kuvaavaa kertomusta on mielessäni, jotka voin liittää mukaan. Toivossa, että ne kaikki yhteensä kykenevät antamaan jonkinlaisen välähdyskuvan unhoon painuvasta menneisyydestä ja oloista. […]

Fitchburg, Mass. – 16.2.1955

Fitchburg, Mass. – 18.3.1955

Hyvä ystävä.

[…] Kun kirjeessäsi mainitsit, että Kannuksen kasvun ja kehityksen kuvauksen kohdalle olisi liitettävä lisämomentti, jossa kuvataan Kannuksen kaupan kasvua, niin olen tämän kirjoituksen käyttänyt juuri siihen tarkoitukseen. Se ehkä historiallisesti ei ole ihan tarkka, mutta olen siinä yrittänyt kuva kehityksen kulkua yleisimmässä merkityksessä. Ja siinä esiintyvät henkilötkin sekä tapaukset ovat todellisia eikä keinotekoisia. Huomattavan osan tilasta käytin osuustoiminta-aatteen syntymiseen ja kehitykseen, mikä Kannuksessa aikaisemmin esiintyi Kannuksen Kauppaosakeyhtiön muodossa ja ennen osuustoimintaliikkeen alkua. Tämä yritys hävisi taikka sortui kilpailussa mutta aate jäi ja sen jo aloittamalle perustukselle Kannuksessa sitten myöhemmin syntynyt osuuskauppaliike kykeni rakentamaan uuden ja kestävän liikkeen.

Tässä jutussa oli itsekin mukana koska olin sen yhtiökaupan viimeinen hoitaja, joka pelasti sen sortumasta ja menemästä vararikkoon, kuten useiden muiden sen aikaisten samanlaisten yritysten kävi. En ole omaa nimeäni siihen yhdistänyt, koska se ei ole pääasia.

Kun luet kirjoituksen ja ,jos arvelet että se on liiaksi yksityisasioihin käypä, niin voit katkoa sitä mielesi mukaan, mutta kyllä asia on kuin siinä kerron. Tiedän sen koska olin siinä mukana. […]

Fitchburg, Mass. – 18.3.1955

Terveisin ja vilpittömällä ystävyydellä.

Fitchburg, Mass. – 20.3.1955

Hyvä ystävä.

Mukana seuraa nyt ne lupaamani käsikirjoitukset. Valitan vain sitä, että minun konekirjoitukseni on huonoa, jossa on täytynyt tehdä paljon korjauksia. Se kait johtuu jo vanhuudesta. Toivon, että niistäkin kuitenkin saa selvää.

Lisäksi minun suomenkieleni on myöskin virheellistä. Se johtuu siitä, että en alkujankaan ole saanut riittävästi koulusivistystä ja toiseksi siitä, että suomenkieli on niin paljon muuttunut sen jälkeen kuin sieltä lähdin. Kielenkäytössäni vieläkin ilmenee keskipohjalainen murre taikka paremminkin sanon kannuslainen murre. Esim. sanassa ”ylämaalaiset”, kannuslainen sanonta olisi ”ylimaalaiset”, mikä merkitsee kokonaan toista taikka sellaista, jotka ovat kulkenee yli maan. Monia muitakin virheitä saattaa olla, joihin pyydän kiinnittämään huomiota.

Nyt kun luin uudestaan kirjoituksen ”Kilpailu Kannuksen kaupasta”, niin tuntuu siltä kuin se olisi liian pitkä ja liiaksi yksityiskohtainen sekä myöskin henkilökohtainen. Jos katsot tarpeelliseksi niin karsi osia pois. Siinä kyllä on se pahapuoli, että se silloin pitäisi kirjoittaa kokonaan uudestaan. Jokatapauksessa jätän se kokonaan harkintaasi.

Kirjeessäsi mainitsit isästäsi, joka on kolmisen vuotta minua vanhempi siitä huolimatta olimme yhtä aikaa kansakoulussa. Muistan hänet vallan hyvin niiltä ajoin. Sano isällesi paljon terveisiä.

Toivottaen menestystä työllesi. vilpittömällä ystävyydellä.

Fitchburg, Mass. – 22.4.1955

Fitchburg, Mass. – 28.4.1955

Hyvä ystävä.

Liitän mukaan erään lyhyen lapsuuteni muistelman. Se ehkä ei sovi tekeillä olevaan kirjaan vaikka se on yhtä tosipohjainen kuin kaikki toisetkin. Luulisin, että se puolustaisi paikkaansa muiden muistelmien joukossa. […]

Fitchburg, Mass. – 11.5.1955

Hyvä ystävä.

[…] Kesä tekee tuloaan vaikka se täällä Uuden Englannin valtioissa venyy pitkään. Tällä kaikki neljä vuoden aikaa ovat jotenkin yhtä pitkiä ja kevät niistä ehkä kaikkein pisin sillä se alkaa jo maaliskuussa ja kestää kesäkuun puoliväliin, eli oikeastaan päivänpalukseen asti.

Vaikka asunkin vuokralaisena minullakin on pieni kasvismaa, johon jo olen kylvänyt papua, porkkanaa, punajuurta, lettusia, redissiä ja spenaattia. Tämä Uusi Englanti ei ole minkään maanviljelysalue mutta siitä huolimatta maa vetää ihmisiä puoleensa.

Toivottaen menestystä työllesi ja kaunista kesää.

Fitchburg, Mass. – 22.5.1955

Hyvä ystävä.

Aikaisemmassa kirjeessäni lähetin sinulle käsikirjoituksena ”Lapsuuteni Kehtolaulun”, toivossa että se otettaisiin ”Lapsuuteni Muistoja II” kirjoitusten joukkoon. En osaa selittää mistä se johtuu mutta tuo lapsuuteni kehtolaulu yhä tulee mieleeni. Siihen ei ole kirjoitettu nuottia mutta siihen pitäisi säveltää nuotit ja laulaa sitä oikein yhteisenä Keskipohjanmaan kehtolauluna.

Sanottanee, että se on liian primitiivinen sellaiseksi. Mutta juuri yksinkertaisesta ja primitiivisistä aiheista onkin tullut maailman eniten levinneitä ja suosituimpia sävelmiä. Niitä voisi luetelle vaikka kuinka paljon. Ja Keskipohjanmaa on jo kehittynyt, ei ainoastaan maan kuulun Keskipohjanmaan kuoron vaan myöskin yhtä kuuluja säveltäjiä. Mainitakseni vain Taneli Kuusiston, jonka ihana sävellys ”Suomalaiseen Rukoukseen”, on valloittanut. Hänenlaisensa säveltäjä voisi antaa tälle primitiiviselle kehtolaululle elävän hengen. […]

Fitchburg, Mass. – 22.5.1955

Vilpittömällä ystävyydellä:

Fitchburg, Mass. – 6.6.1955

Fitchburg, Mass. – 10.8.1955

Hyvä ystävä.

Kiitos kirjeestäsi ja mukana seuranneesta kutsusta saapua Keski-Pohjanmaan Maakuntaliito 25-vuotisjuhlaan. Mukana seuraa onnitteluni juhlillenne. […]

Fitchburg, Mass. – 28.9.1955

Täten pyydän esittää kiitollisuuteni minulle osoittamastanne kunniasta kutsuessanne minut Keskipohjanmaan Maakuntaliiton kunniajäseneksi. Kiitän myöskin lähettämästänne ”Keski-Pohjanmaa Maakuntajulkaisusta III”. Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja arvokas. […]

”Keskipohjanmaa tulee” tulee minulle säännöllisesti, josta saan seurata toimintaanne siellä. Iloitsen menestyksestänne ja toivon voivani osaltani ottaa osaa työhönne.

Vilpittömällä ystävyydellä:

Fitchburg, Mass. – 10.11.1955

Hyvä ystävä. Eilen saapuneesta Keksipohjanmaan lokakuun 10 päivänä ilmestyneestä numerosta luin nimimerkki O.E.H.: kirjoittaman selostuksen ja arvostelun kirjoittamastani Lapsuuteni Muistoja II. Sen lisäksi, että arvostelu kirjasta oli odottamattoman suopea, siihen liittyvä minun persoonallisuuttani koskeva osa oli minulle suuri yllätys. Mutta siitäkin huolimatta ja vaikka tunnenkin itseni heikoksi ja ansiottomaksi kaikkeen siihen, mitä kirjoituksessa mainittiin tunnustan suoraan, että se loi ikään kuin valoa ja lämpöä näihin vanhuuden jo muuten sumentaviin päiviin. Se vieläkin rohkaisi yrittämään taikka ainakin ajattelemaan, jos vieläkin voisin jotain tehdä synnyinseutuni ja koko synnyinmaani hyväksi.

Liitän mukaan Raivaajan eilisessä numerossa julkaistun tohtori Johan Ilmari Kolehmaisen kirjoittaman arvostelun ja mainostuksen kirjastani. tohtori Kolehmainen on Tiffanisssä, Ohion osavaltiossa sijaitsevan Heidelbergin yliopiston historian ja kansatieteen professori ja hän on toiminut samojen aineiden luennoitsijana muissakin Amerikan yliopistoissa. Hän itse on kirjoittanut useita julkaisuja ja ainakin kaksi pitempää kirjaa, joissa käsittelee elämäänsä täällä Amerikassa. Pidän häntä parhaimpana näiden asioiden tuntijana täällä Amerikassa. […]

Fitchburg, Mass. – 2.1.1956

Hyvä ystävä.

Suuri kiitos kirjeestäsi ja sen mukana tulleista lehdistä ja lehtileikkeistä. Yllättävää, ainakin minulle ja uskottavasti monelle muullekin, oli tohtori Vuorelan erittäin suosiollinen arvostelu ja lisäksi julkaistuna lehden pääkirjoituksessa. ”Pohjanmaan Kansan” arvostelua en ole nähnyt sillä minulle ei ole lehteä tullut useampaan vuoteen. mutta yllättävää oli nähdä, että Suomen Sosialidemokraattinen Aikakauslehti, asiamiehilleen antamana kehoituspalkkiona, levittää kirjaani. Niin lohdullista kuin näin vanhoilla päivillä onkin saada tietää, että edes jollain tavalla on onnistunut samaan itseäni ymmärretyksi, suurin iloni on saada tuntea, että synnyinseutuni näiden vaatimattomien kirjoitusten kautta on saanut osakseen huomiota ja että muuallakin Suomessa käsitetään miten vaikeissa oloissa Keski-Pohjanmaan kansa on saanut ponnistella raivatessaan tietä parempaan tulevaisuuteen. […]

Fitchburg, Mass. – 2.1.1956

Fitchburg, Mass. – 12.1.1957

Hyvä ystävä.

Sen jälkeen kun sinulle kirjoitin ja esittelin Tyyne Kongan kirjoittamaa kirjaa ”I Remember”, otin yhteyden kirjan kirjoittajaan kanssa ja tiedustelin hänen alkuperäänsä. Hänen isänsä on syntynyt Lohtajan Keiskissä ja äitinsä Kälviällä Heikkilän talossa. Hänen isänsä oli ollut tavallinen kyläseppä, joka Kokkolassa sepäntöitä tehdessään oli mennyt naimisin ruotisapuhuvan kokkolalaisen tytön kanssa, josta avioliitosta hänen äitinsä on vanhin. Kun sepällä ei ollut pysyvää kotia, jossa lapsia olisi kasvatettu. Hänen äitinsä joutui Lohtajaan piiaksi Lennon taloon ja täällä meni hänen isänsä kanssa naimisiin. Perhettä ei kuitenkaan perustettu Suomeen vaan isä heti häiden jälkeen matkusti Amerikkaan ja äiti vasta myöhemmin. Kirjan kirjoittaja on sitten tästä avioliitosta täällä Amerikassa syntynyt vanhin lapsi. […]

Fitchburg, Mass. – 12.1.1957

Hotelli Vaakuna, Helsinki – 27.5.1957

Hyvä ystävä.

Olen kovasti pahoillani kun en voi kirvoittaa itseäni täältä Helsingistä ennen kuin vasta heinäkuun alussa: Sitä ennen on järjestetty melkoisen kiinteä matkaohjelma, joka päättyy Jyväskylään ja sieltä sitten linja-autolla Kokkolaan: Kokkola tulisi olemaan eräänlainen keskus, josta sitten käyn Kannuksessa, Lohtajassa ja myöskin Halsualla: Toivon, että Keksipohjanmaan Maakuntaliiton puheenjohtaja William Kalliokoski on silloin kotonaan:

Matkamme tähän saakka on onnistunut hyvin ja korkeasta iästäni huolimatta pysynyt terveenä.

Toivossa saada nauttia luonanne rattoisan hetken ja muistella siellä Keski-Pohjanmaalla vietettyjä entisiä aikoja:

Vilpittömällä ystävyydellä:

Helsinki – 10.6.1957

Hyvä ystävä

Olen pahoillani kun en voinut täyttää pyyntöänne saapua sinne Kokkolaan aikaisemmin: Monet täällä Helsinkiin järjestetyt juhlat, joihin olin erikoisesti kutsuttu, veivät ajan.

Nyt kuitenkin aion saapua sinne Keskipohjanmaalle heinäkuun 4 päivän jälkeen, ehkä pari päivää aikaisemminkin ja tulen viipymään siellä ainakin pari viikkoa: On tietenkinhauskaa tavat siellä ja ottaa osaa järjestämiinne tilaisuuksiin, jos sellaisia aiotte järjestää: Toivoisin kuitenkin, että tällaisten tilaisuuksien järjestämisestä sovitte Sos. dem. Piiritoimikunnan kansa jokatapauksessa haluan viettää muutamia päiviä vapaan seurustellakseni sukulaisteni kanssa ja käydäksen m.m. Halsualla.

Toivotan menestystä työllenne ja iloista jälleennäkemistä.

Helsinki – 10.6.1957

Hyvä ystävä.

Valitan kun en voinut saapua sinne Kokkolaan pyytämänäsi aikana Maakuntamme yhteisille messuille. Vielä senkin jälkeen aikani täällä Helsingissä on ollut niin varattu, että vasta heinäkuun 5 päivänä ehdin sinne Kokkolaan. Tulemme sillä junalla mikä lähtee täältä Helsingistä kello 9 aamulla.

Olemme varanneet aikaa siellä Keskipohjanmaalla vierailua varten keskiviikkoa.

Sikäli kun tiedän Vaasanläänin Pohjoisen vaalipiirin Sos. dem. toimikunta järjestää jonkinlaisen juhlan 7. päivänä ja Kannuksen seurakunta niinkutsutun hautainkukituspäivän 14 p. heinäkuuta. Muita varauksia ei minulle ole tiedossa. Haluan vierailla sukulaisissani Kannuksessa, Lohtajalla ja Himangalla sekä aion käydä Halsualla. Kun tavataan niin saadaan keskustella lähemmin.

Vilpittömällä ystävyydellä ja näkemiin. (Käsin kirjoitettu).

Hotelli Vaakuna, Helsinki – 26.6.1957

Fitchburg, Mass. – 1.1.1960

Hyvä veli.

[…] Kotiseutulukemisto oli entistäkin ehompi ja tarkoitukseensa sopivampi. Valitettavinta oli se, että kirjassa oli painovirheitä, ehkä enemmän kuin aikaisemmassa. M.m. Kannuksen vanhan lukkarin ja musiikkihistoriallisestikin tunnettu nimi Basilier, oli ”Balilier”, jota kukaan ei tunne. Ida Basilier oli aikansa tunnetuin laulajatar, joka ensimmäisenä suomalaisena laulajattarena saavutti ulkomaillakin mainetta. Painovirheet ovat kuitenkin niin tavallisia, että niitä sallitaan vaikkakin valitellaan. […]

Fitchburg, Mass. – 1.1.1960

Fitchburg, Mass. – 9.1.1960.

Hyvä veli.

Jatkan aikaisemmin lähettämääni kirjettä ja liitän mukaan leikkeleen Raivaajassa julkaisemastani ”kannuslaisille” osottomastani vetoomuksesta. En tiedä montako vanhaa Kannuslaista täältä vielä löytyy mutta joitakin varmaan. Tämänkuun loppuun asti odotan tuloksia ja sitten lähetän nimet ja kerääntyneen rahan sinulle.

Samalla ilmoitan, että tänään, eri postissa. lähetin myöskin sinulle sen Kannuksen kansakoulusta saamani raamatun, josta mainitaan ”Kotiseutulukemistossa”. Kirjan vaellukset ovat olleet lähes  yhtä monimutkaiset kuin minunkin, mutta siitä huolimatta sen säilynyt hyvin, johon omistuskirjoitus on kirjoitettu, on repeytynyt irti ja lapset nähtävästi sitä tuhrineet mutta omistuskirjaus ja päivämäärä, milloin se on annettu sekä viittaus Raamatun eräisiin kohtiin, on säilynyt, joten kirjan alkuperäisyys  on täten säilynyt. Kun kirja saapuu, pyydän ilmoittamaan minulle sillä olen kiinnostunut asiaan ja vaimoni erittäinkin haluaisi varmuuden, että se tulee sinne ja sijoitetuksi tulevien sukupolvien nähtäväksi. En osaa kirjaa muillekaan lähettää kuin sinulle.

Vilpittömällä ystävyydellä.

Kirjan (Kannuksen kasakoulusta saatu Raamattu) vaellukset ovat olleet lähes yhtä monimutkaiset kuin minunkin, mutta siitä huolimatta se on säilynyt hyvin.

Fitchburg, Mass. – 20.1.1960

Hyvä veli.

Kiitän kirjeestäsi ja kiirehdän myöskin vastaamaan. Se haltuuni kertyneiden asiakirjain ja kirjeiden sijoittaminen Eduskunnan arkistoon näyttää kehittyvän suotuisaan suuntaan. Täällä oleva Suomen Pääkonsulinvirasto lupaa toimittaa täällä olevat paperit suoraan Eduskunnan kirjastoon […]

Fitchburg, Mass. – 29.1.1960

Hyvä veli.

Mukana seuraa $ 22.00 maksuosotus Kannuksen Kirkonkylän kansakoulun maalausrahastoon. Olisin odottanut löytyvän hiukan useampia kannuslaisia, jotka olisivat lahjoittaneet tähän rahastoon. Mutta niinhän se näyttää olevan, että suurinosa sen ikäisistä ovat jo kuolleet ja toiset niin unohtaneet etteivät sen kanssa halua olla missään tekemisissä. Olisihan se voinut tuottaa vähän enemmän, jos olisin ollut siinä kunnossa, että olisin voinut enemmän mainostaa ja käydä henkilökohtaisesti keräämässä.

Jokatapauksessa toivotan menestystä työllenne ja itsellenne ja itsellesi voimia tehdä työtä maakuntamme ja varsinkin synnyinseurakuntamme hyväksi.

Vilpittömällä ystävyydellä:

Fitchburg, Mass. – 16.2.1960

Fitchburg, Mass. – 28.7.1960

Hyvä ystävä.

Pyydän vaivata sinua taasen muutamalla pyynnöllä. Kuten taannoin sinullekin kerroin, aikomukseni on lähettää jäljellä olevan kirjastoni sinne Kannukseen, joko Kannuksen kansakoululle, joka nykyään lieneen muodostettu niinkutsutuksi Kansalaiskouluksi taikka sitten Kannuksen yleiseen kirjastoon. Eihän tämä jäljellä oleva kirjastoni arvo kovin suuri ole sillä maanpakolaiselle ei kirjastoa ole karttunut ja aikoinaan omistamani arvokkaimmat kirjat saksalaiset takavarikoivat muun omaisuuteni kanssa. Joitakin kirjoja vaimoni toi tullessaan tänne Amerikkaan ja täällä hiljalleen lisääntynyt. Kun päiväni ovat jo luetut ja kirjasto täällä häviäisi olemattomiin, sillä nuori polvi ei enää lue suomenkieltä, niin päätin lähettää jäljellä olevan kirjastoni sinne, jossa suomenkieltä luetaan ja kirjoilla on vielä jotain arvoa.[…]

Vaikka en mitenkään tunnekkaan vielä erikoista vanhuudenheikkoutta, niin päiväni jokatapauksessa ovat luetut joten haluan synnynseudulleni lahjoittaa sen vähän, mitä minulla aineellista omaisuutta on. Muuten liitin mukaan kappaleen jokaista kolmesta painoksesta Maanpakolaisen muistelmia sillä jokaisessa on oma esipuheensa ja viimeisessä lisäys siellä käynneistäni. Lapsuuteni muistelmien ensimmäistä osaa minulla ei ollut yhtään kappaletta, joten se puuttuu. Jos voisit sieltä jostain sen saada, niin liitä se kirjastooni. ”Amerikansuomalaisiakaan” ei ollut muuta kuin se ainoa kappale ja Tammi ilmoitti senkin tulleen loppuunmyydyksi.[…]

Fitchburg, Mass. – 25.8.1960

Hyvä ystävä.

Kiitän kirjeestäsi ja ilmoitan, että kirjat ovat matkalla Suomeen. En tiedä millä laivalla ja milloin ovat lähteneneet sillä Finn Lines tuo net jollakin omalla laivallaan, joita lähtee täältä vain harvemmin; noin kerran viikossa taikka parikertaa kuukaudessa. […]

Siinä toivossa, että Keskipohjanmaan kuoro päättää tehdä vierailun tänne Amerikaan, lehtemme Raivaaja on jo alkanut kuoron mainostuksen. Lehtemme ”Keskipohjanmaata” lähteenä käyttäen, julkaisi selostuksen kuoron Ruotsin matkasta ja varmaankin vastaisuudessa teemme voitavamme. Lehtemme leviää jokaiselle paikkakunnalle Amerikassa, missä vain suomalaisia asuu.

Se on hyvä ajatus, että kansanedustaja Kalliokoski tulisi kuoron mukana. Omasta puolestani ja vointieni mukaan haluaisin myöskin olla mukana. […]

Toivossa, että suunnitelma toteutuu, tervehtien Kuoroa ja sen jäseniä ja sinua ja perhettäsi.

Fitchburg, Mass. – 28.9.1960

Fitchburg, Mass. – 21.[?]1960:

Hyvä ystävä.

Mukana seuraa pyytämäsi ja jo lupaamani kirjoitus julkaisemaanne Joululehteen. Minulla ei ole aavistustakaan minkä sisältöinen lehdestänne tulee mutta kerron kirjoituksessani siellä vähemmän tunnetuista aiheista. Jos kirjoitus muuten täyttää vaatimuksenne, niin pyydän sinua korjaamaan sitä ymmärrettäväksi sillä minun kirjoituskoneelle kirjoittaminen tuottaa jo vaikeuksia ja kirjoitus tulee vaikeasti luettavaa.

Toivottaen menestystä työllesi:

Fitchburg, Mass. – 15.10.1960

Hyvä ystävä

Kirjeesi ja leikkeleet, joissa kerrotaan, että kirjalähetys on saapunut kunnialla perille, täällä. Keskipohjanmaa ja Pohjanmaan Kansa saanee myöhemmin.[…]

Yritän myöskin saada jotain kokoon kustantamaanne Keksipohjanmaan Jouluun. Lähetän sen tämän kuun aika.

Vilpittömällä ystävyydellä

Fitchburg, Mass. – 15.12.1960

Fitchburg, Mass. – 12.5.1962

Fitchburg, Mass. – 23.9.1962

Fitchburg, Mass. – s.a.