VSA -Suomen kansanvaltuuskunta ja sen alaiset virastot:

XV5:873: Painotuotteet:

Elintarveasiain osasto 1918:

Tokoin kirjoituspöytälaatikosta löytyneitä:

Venäjäkielisiä muistiinpanoja

Matkalupakirjoja

Raportti: Tehty Koiviston P. K. Esikunnasta 9. p. Huht. 1918:

Epäjärjestetystä kauttaaltaan. Ei ole kunnollista aseiden eikä ampumavarojen hoitoa joten miehistö saa kourakaupalla paTruuneja sekä ampuilevat huvikseen. Miehistö majailee asemahuoneessa joten on kosketuksissa muun yleisön kanssa. Tiedustelu osasto olemassa vaan jonka toiminnasta ei tiedä Esikunta sanottavasti mitään. Miehistö ei ole tehtäviensä tasolla vertaan siihen kuin 7. p. t.k. illalla vartija käytti vangittua lahtaria ulkona niin hänelle muka tapahtui vahingon laukaus kivääristä selsätä päin ja toinen vasemmasta ohimosta.

Miehistöstä ei pidetä tarkkaa ja täydellistä kirjanpitoa joten ei olla varmoja missä kulloinkin on miehiä. Esikunnan jäsenet suhtautuvat yleensä kaikkiin asioihin liika lojaalisesti.

Koivistolla 9. p. Huht. 1918

[?] F. W. Fager

Waltakirjoja

Tunnussanoja

Aselistoja

Sähkösanomia

Puoluetoimikunnan kirje (E. Eloranta) – H. T. J. Latukka, Wiipuri. Työn toimitus

Tokoille osoitettuja kirjeitä 1917 – 1918: 

[?] – Tyrväntö – 11.2.1918

Herra Kansanvaltuutettu Oskari Tokoi

Pyydän anteeksi, että keskellä kiireitä rohkenen tehdä erään huomautuksen, joka mielestäni on puolueemme menestykselle kuitenkin siksi tärkeää laatua, ettei sitä malta olla tekemättä.

Kun täällä Hämeessä nimittäin käydään takavarikoimassa elintarpeita, niin otetaan taloista tavallisesti kerrassaan KAIKKI, mitä otettavaa on. Se viedään pois yksin tein, väliin usealla hevoskuormalla, väliin hakemalla toisen kerran lisää. Mikään punnitseminen eikä mittaaminen ei tule kysymykseen. Talo jää näin useinkin putipuhtaaksi, jotta sen isäntäväelle ei jää, mitä huomenna suuhun panisi. Mutta toinen vielä pahempi seuraus tästä takavarikosta on.

Useimmat talot ovat ottaneet koko alustalaistensa, toiset osan pitääkseensä ruokakunnassa. Täälläpäin on taloja, joiden ruokakuntaa alustalaisineen kuuluu 100, 200 jne. enemmänkin henkilöitä aivan varattomia mökkiläisiä, mäkitupalaisia ja suurin osa juuri talosta kokonaan elävää työväkeä. Kun elintarpeet, joita tämmöisiä väkijoukkoja varten on tietysti täytynyt panna tallelle ja varata melkoisen suuret määrät, tykkönään viedään pois talosta, niin ei jää, millä tuo köyhä kansa eläisi, sillä ei talolle jää, mitä se heille antaisi, kun tulevat hakemaan. Taloissa sanotaan: teidän punakaartinne on vienyt kaikki, menkää heiltä hakemaan.

Voin vakuutta, että tämä meno ei lisää myötätuntoa köyhimmässä kansassa työväen muuten oikeutettua asiaa kohtaan, vaan ilmiöitä olen huomannut siihen suuntaan päinvastoin, että se karkottaa. Ei työkansa ymmärrä, mikä on tarkotus. Nähdessään isäntäväkiensä joutuvan nälkää kärsimään, tulevat he jakaneeksi myötätuntoa heidän kanssaan. Ja se heikontaa suuressa määrässä järjestöhenkeä työväen kesken synnyttää suotta aikojaan riitaa ja tappeluja j.ne.

Jokin määrä pitäisi siis nopeasti pantaman sille, millä lailla elintarpeita takavarikoidaan. Ja siinä olisi tarkoin huomioon otettava, paljoko väkeä talon alustalla on riippuvaisena talon muonasta. Muuten täällä kuolee nälkään pikemmin kuin muuten olisi kuoltukaan. Jos esim. olisi takotus ollut se, että takavarikoituja elintarpeita olisi sitte noudettava sieltä, minne ne on viety, niin ei sekään järjestelmä tepsi, sillä se tekisi kilometrin ja parin matkan köyhälle väelle kahden ja kolmen peninkulman pituiseksi, toisin sanoen herättäis taas tyytymättömyyttä taika veisi mahdottomuuteen. Tarkoitus ei liene sellainen ollutkaan, koska missään ei ole työväelle ilmoitettu, mistä he takavarikoimisen jälkeen saavat ruokavaroja hakea.

Hämeessä on kyllä suuria kartanoita, joiden vuosisato on huomattava. Mutta mikäli olen niiden taloutta viime kesästä päässyt seuraamaan, on se ollut pääasiassa sellainen, että he möivät paljon elintarpeita jo ennen joulua, jolloin sai hintaa ottaa, mitä vaan ilkesi. Useat möivät elintarvelautakunnille, silloin kun nekin saivat maksaa runsaammin. Mutta niiden varastot saattavat näyttää esim. tällä hetkellä äkkinäisessä tarkastuksessa suurilta siinä tapauksessa, että niillä on satoja henkiä elätettävänä. He ovat alustalaisia varten varanneet riittävät muonavarat. Minkä verran kutakin lajia sitte on aivan täsmälleen, se mikä on ollut lupa pitää, sitä ei voi sivullinen mennä sanomaan samoin kuin sitä minkä verran asiassa on vilpillisesti menetelty. Mutta tiedän varmasti, että yksi syy siihen, että talon varasto ei ole täsmällinne, on se, että talon isäntä on tarpeellisia laskukykyä vailla eikä ole oikein kirjanpitoonkaan tottunut milloinkaan taloudessa. Laskutaidon puute on niin perin yleinen kaikkialla tyhmän rusthollariväen kesken, ja vielä yleisempi on taitamattomuus tehdä laskelmia eteenpäin. Jos rusthollari olisi osannut laskelmia tehdä, niin hän olisikin paljon varakkaampi, kuin mitä hän on. Mutta ei hän osaa edeltäpäin laskea paljonko heiniä, kauroja, perunoita, y.m. menee ensi satoon ja paljonko siis riittäisi talvella myydä. Tämä taitamattomuus ei ole ainoastaan nykyajan ilmiö. Se on talonpoikaa aina vaivannut, ja se on yksi seikka, jota m.m. minun on täytynyt koululla paljon terottaa opettajain opetettavaksi kansalle. […]

Kaikkea parasta toivoen piirrän toveruudella

Välisalmi, Saima –  Hämeenlinna – 15.3.1918

Herra Tokoi, H:ki

Pyydän anteeksi kun minun täytyy vaivaa Teitä näin yksityisten asiain tähden. Sähkötin miehelleni Pietariin sillä osoitteella mutta en ole saanut mitään vastausta. Olen ihan toivoton ja kun en tiedä mitä hänellä näin pitkän aikaa on siellä tehtävää ja kun en häneltä saa mitään tietoja. Ettei vaan olisi tapahtunut onnettomuutta.

Kun minulla olisi tärkeitä asioita hänelle puhuttavaa niin sentähden pyytäisin jos olisitte niin ystävällinen ja siellä päin jollain tavoin ottaisitte hänestä selkoa ja ilmoittaisitte minulle.

Piirrän kunnioittavasti

Tallgren, H. – Helsingfors – 14.3.1917

Tallgren, H. – Helsingfors – 18.3.1917

Suomen Kansanvaltuuskunnan Elintarveasiainosaston määräys elintarpeiden y. m. tavaroiden kuljetuksesta.

Kiertokirje n:o 20. Helsingissä 21.1.1918: Elintarvikelautakunnille

Kanslia: Painotilaustöitä:

Elintarvikekortteja

Lihakortti