Paasivuori, Arvo
Paasivuori, Arvo Kullervo
1947-kirjekonseptit-2kpl-Oskari-Tokoille.pdf
Saapuneet kirjeet:
Oskari Tokoi – West Townsend, Mass. – 24.8.1947
Arvo kiltti.
Kiitos kirjeestäsi. Sallinet minunkin kutsua sinua tuolla vanhalla nimellä ”Arvo kiltti”, sillä muistan sinut vaan sellaisena kirkassilmäisenä kilttinä ja hymyilevänä pikkupoikana kun olit sinä kesänä kun olimme yhdessä kesälomassa Vääksyssä., myöskin Kolhossa. Muistan kun meidän nuorin tyttö, Aune siellä Vääksyssä eräänä aamuna sanoi sinulle: ”Arvo, mene kotiisi, äitisi keittää sinulle puuroa”. Onhan siitä aikaa kulunut jo 33 vuotta, joten tällä välin sinä olet kasvanut mieheksi ja minä ehtinyt vanheta jo vanhukseksi sillä toukokuussa täytän jo 74 vuotta. Mutta edelleen haluan olla sinun sinulle entinen ”kiltti setä”.
Minä, vaimon kanssa asumme noin 15 kilometriä Fitchburgista tyypillisessä uusenglantilaisessa maalaiskylässä, josta on hyvät kulkuneuvot työpaikkaani Fitchburgiin. Tarpeentullen käytän omaa autoa sillä sellainen kulkuneuvo kuluu täällä yhtä välttämättömiin kulkuvälineisiin kuin polkupyörä Suomessa, ehkäpä enemmän yleinen. Nyt vaan on vaikea saada uusia autoja vaikka niitä kyllä tehdään entisellä vauhdilla vaan kysyntä on niin suuri.
Kirjeessäsi kerrot olevasi oxfordiliasten kokouksessa ja tunnet olevasi vähän niin kuin mustalammas valkoisessa katraassa. En ollenkaan ihmettele vaikka tunnet sellaista. En tosin lähemmin tunne oxfordilaista liikettä vaikka olen joskus kosketuksiin heidänkin kanssaan. Vierasta se on täällä Amerikassakin, jossa jäyheä yksilöllisyys on vielä johtavana voimana yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Olen kyllä täällä lähemmin tullut kosketukseen myöskin kirkon kanssa ja sen oppien kanssa sillä vaimoni lapsuudestaan asti on ollut aktiivinen kirkon ja sen rientojen kannattaja ja siinä tuntenut olevansa kuin omassa piirissään. […]
Oskari Tokoi – West Townsend, Mass. – 24.8.1947
Terveisiä paljon vaimollesi ja vie terveisiä tovereille sinne Suomeen. En pyydä olla mikään profeetta, mutta tältä näin kaukaa katsottuna sellaiselta se tilanne näyttää. Vanha kiltti setä:
Oskari Tokoi – West Townsend, Mass. – 22.5.1953
1953-Oskari-Tokoi-1kpl-Arvo-Paasivuoren-perheelle.pdf
Teille kaikille Paasivuoren koko perheelle pyydän täten esittää lämpimät kiitokseni 80 vuotisen syntymäpäiväni johdosta minulle lähettämästänne sähkeestä. Minustakin tuntuu siltä kuin meidän perheitä yhdistäisi katkeamattomat siteet, jotka eivät heltiä pitkienkään matkojen takia. Olen vakuutettu, että useimmin kuin kenties ketään muita siellä Suomessa, muista Paasivuoren perhettä ja siitä syystä onnittelunne oli erikoisen tervetullut.
Minä voin hyvin. Oikeastaan tuntii siltä kuin olisin elämän parhaassa kunnossa. Lapset kaikki, Lauri, Laila ja Aune, perheineen olivat mukana juhlimassa syntymäpäivääni. Hekin voivat hyvin.
Kiittäen ystävyydestänne ja toivottaen menestystä teille siellä synnyinmaassa, vilpittömällä rakkaudella, Oskari Tokoi
Oskari Tokoi – Paasivuori, Arvo: Kirjeet: 16.7.196, 20.8.1962, 23.8.1962
1962-Oskari-Tokoi-3kpl-Arvo-Paasivuorelle.pdf
Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 16.7.1962
Oli iloinen yllätys saada sinulta kirje ja niin välitön sekä monessa suhteessa tyhjentävä. Minä pidän siitä, että kutsut minua sedäksi niin läheiset suhteet meidän perheittemme välillä olo ja ne suhteet pysyvät kuolemaan asti. Osoittaakseni miten suuressa arvossa kirjettäsi pidän, kiirehdän vastaamaan viipymättä.
Minä kyllä seuraan Suomen asioita mahdollisimman tarkoin. Minulle tulee kaksi päivälehteä ”Suomen Sosialidemokraatti” ja ”Keskipohjanmaa”, viimeksimainittu kotipaikkani lehti ja lisäksi maalaisliittolainen lehti, joten pääsen tutustumaan asioihin molemmin puolin: Lisäksi ”Sosialidemokraattinen Aikakausilehti ja Suomen Kuvalehti”. […] kaiken lisäksi sieltä Suomesta käy täällä monenkinlaisia retkikuntia ja yksityisiä ihmisiä, joista suurin osa poikkeaa täällä Fitcburgissa.[…] Ja kaiken kukkurana viimesyksynähän täällä vieraili Presidentti Kekkonen. Siitä vierailusta lienee Siellä Suomessa vedelty useammankinlaisia johtopäätelmiä mutta minun käsitykseni on se, että Presidentti Kekkosen tällä käynnillä oli suuri ja myönteinen merkitys. Tässä maassa on ollut hyvin vahva sellainen käsitys, että Suomi asiallisesti kuuluu Neuvosto-Liiton n.k. sateliteettimaihin, jonka itsenäisyys on aivan muodollinen. Myötätunto Suomea kohtaan on yksimielinen mutta säälittävä, että senkin maan piti joutua rautaverhon taakse. Sitä ei nyt suorastaan ole kerrottu sanomalehdissä mutta sellainen käsitys ilmenee rivien välistä. Kekkosen käynnin jälkeen ääni amerikkalaisissa sanomalehdissä muuttui paljon rohkaisevammaksi ja minä uskon, että Kekkonen kykenee saamaan presidentti Kennedyn vakuuttuneeksi siitä, että Suomi on ja tulee pysymään itsenäisenä ja että sen politiikka ja taikka linja, kuten sanotaan jota hän ajaa on ainoa mahdollinen ja perille viepä. Ja lisäksi minä uskon, että presidentti Kekkonen sai vaikutteita siittä, että Amerikan ystävyydellä on suuri arvo, että sen ystävyyden säilyttämiseksi hänenkin on jotain uhrattava. […]
Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 16.7.1962
Niin, että sellaistahan se on meidän elämämme täällä ja saatamme olla iloiset tyytyväiset siihen, mitä meillä on. Terveisiä Tyynelle ja perheellenne. Toivossa, että kirjoitat vastakin. Setä:
Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 20.8.1962
Kiitän kirjeestäsi. Valitan, että käsikirjoituksesi on ehkä vaikeasti luettavaa. Minun mielestäni se on hyvin selvää. Minun laitani on hiukan toinen. Minä en kunnolleen kykene enää kirjoittamaan käsin eikä koneella. Käteni tosi ei vapise mutta järkeni vapisee sillä ajatus ei enää juokse, joka ei kykene hallitsemaan kättä eikä konetta. Käsinkirjoitus tulee epäselvää ja kone tekee virhelyöntejä, joka sekin on epäselvää. Siittä syystä Suomen Sosialidemokraattiin lähettämäni ”kirjoitukset Rapakontakaa” ovat myöskin harvenneet ja nähtävästi pian loppuvat kokonaan sillä ne eivät enää täytä niitä korkeita vaatimuksia, jotka sikäläisillä sosialidemokraattisilla lehdilläkin jo on.
Sattui niin onnellisesti, että Laila j Aune sekä Lailan tytär lapsineen, jotka asuvat vähän etäämpänä, olivat juuri luonani vierailulla ja siten saivat terveisesi ihan tuoreeltaan. Aunelta sain nyt lähemmät selostukset siitä, mikä hänen asemansa nyt on. Hän oikaisi sen lähettämäni erheellisen tiedon, että hän olisi korotettu rahastonhoitajan apulaiseksi. Asiallisesti se kylläkin on oikea mutta muodollisesti ei. Harvardin Yliopistolla ei ole rahastonhoitajaa ollenkaan, siinä ymmärryksessä kuin se Suomessa käsitetään. Yliopiston taloudellisia asioita hoitaa niinkutsuttu ”manageri” eli liikkeenhoitaja, jonka ottaa yliopiston hallintoneuvosto, joka vastaa koko liikkeen taloudellisesta asemasta ja ottaa ja erottaa myöskin apulaisensa. […]
Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 20.8.1962
Vilpittömällä ystävyydellä: Oskari Tokoi (Uncle Oskari)
Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 23.8.1962
Dear Arvo.
Viimeisessä kirjeessäni unohdin vastata tekemääsi kaikkein tärkeimpään kysymykseesi: Oliko Tyynellä mahdollisesti miestä, ja jos oli, niin mikä hänen nimensä.
Kyllä hänellä oli mies ja hänen nimensä oli Antti Pylsy. Hänet myöskin, sen suuren suomalaisten pudistuksen aikana, vietiin samoja teitä kuin Tyynekin ja sille tielle ehkä katosi sillä sen jälkeen en ole hänestä mitään kuullut. Heillä myöskin oli yksi poika.
Samalla kuin kiitän sinua yrityksestäsi saada Tyynestä lähempiä tietoja toivon että mahdollisuuksien mukaan jatkat näitä tiedustelujasi. Asia on siten että minun on mahdoton yrittääkkään saada mitään tietoja sillä he pitävät minua suurimpana syntipukkina, jonka puhdistamiseksi he ovat yrittäneet voitavansa. Hehän tuomitsivat minut kuolemaan, poissaolevan, ja jättivät jokaisen ”luokkatietoisen työläisen” tehtäväksi tuomion täytäntöönpanon. Toistaiseksi ei ole löytynyt niin ”luokkatietoista” työläistä, joka olisi edes yrittänyt tuomion täytäntöönpanoa; niin kuin Trotskille tekivät. En ole edes yrittänyt kartaa enkä edes pelätä sillä olen vakuutettu, että jokainen ”luokkatietoinen” työläinen myöskin tietää, että tuomio oli väärä.
Nestorista en myöskään ole kuullut mitään varmaa. Kiertoteitä olen saanut kuulla, että hänkin olisi palannut Siperian reissulta mutta missä hän on, sitä ei kukaan tiedä.
Toivon terveyttä ja menestystä itsellesi ja perheellesi.
Ystävyydellä
Lauri Tokoi – Fitchburg, Mass. – 2.5.1973
Hyva veli.
Kuten varsin hyvin tiedat olen, olen maailman huonoin kirjeitten kirjoittaja. Sain jo kauan aikaa sitten kirjeesi ja valokuvat isasta. Kiitos siita.
Olen nyt tulossa sinne Suomeen. Matkalla Kannukseen, Helsingin kautta. Lahden Bostonista Sunnuntaina 13p Toukokuuta, Lontoon kautta. Aion tulla koputtaamaan ovellesi. Jos tulet ovelle ja naat vanhan harmaa hiuksisen miehen, niin se olen mina.
Minulla olisi halu kayda tapaamassa meidan entista Jyryn poikien johtajaa. Hanen nimensa oli ennen Groonroos. Uskon, etta han muutti nimensa. Olen varma, etta tiedat keta tarkoitan. Toinen henkilo, jota haluaisin puhutella on Arvo Tuominen. Han mahdollisesti tietaisi jotain Nesin ja Tyynen kohtalosta. Mahdollisesti voisit auttaa minua naissa asioissa. Minulla on Helsingin kartta, etta varsin hyvin loydan asuntonne. Se on nahtavasti lahella taloa, jossa me asuimme. Nayttaa silta, etta aina kun meidan perheen jasenet tulevat Suomeen maanpaosta tai ulkomailta he, tulevat Paasivuorten vaivaksi. Haluan tietysti tavata kaikki Paasivuoret.
Eipa muuta talla kertaa, Nakemiin.
Lauri Tokoi – Fitchburg, Mass. – 11.6.1973
Hyva Arvo ja Tyyne
Paasin tanne kotia hyvassavoinnissa.
Taalla on tavattoman kuumat ilmat. Nyt on varjossa 35 Cent. Mielestani matkani onnistui hyvin. Kiitos siita ensinnakin Teille ja Teidan perheelle. Olen yha edelleenkin hamissani, siita vilpittomasta ystavallisyydesta jonka sain Eduskunnan jasenilta. En voinut aavistaakaan, etta Isaani viela muistetaan laajoissa piireissa.
En ole viela saanut ajatuksiani kokoon. Ajatuksissani olen yha siella Suomessa. Toivon, etta kayttaannyin oikeen. Tarkoitukseni oli se. Koska en ole puhuja, enka kirjoittaja, on vaiekata panna paperille kaikki se vilpiton kiitollisuus, minka tunnen niita Suomalaisia kohtaan, jotka minulla oli tilaisuus tavata. Olen kuitenkin varma, etta Te kaksi ymmarratte minua.
En jatka talla kertaa edemmalle. Tulee taas pala kurkkuun. Kirjoitan Teille uudelleen, kun hieman tasaannun.
Kiitollisuuduella,
Lauri Tokoi – Fitchburg, Mass. -9.12.1973
Dear Arvo ja Tyyne.
Sain ystavallisen kirjeesi ja mukanaolevat valokuvat. Kiitos niista. Sano toivolle myoskin kiitokset. Olen tietysti usein usen ajatellut sita matkaani sinne kotomaahan. Minusta tuntuu, etta nain ja kuulin kolmen viikon aikana, enemman kuin muut amerikansuomalaiset koko kesan matkalla. Suurin ansio on Arvolla tietysti. Hanhan vei minua kaikkialle ja naytti nakemisen arvoiset paikat. Usein tietysti tulee mieleen, etta kun minulla oli niin monta tilaisuutta puhua niin sanat tkertuivat. Myoskin tulee mieleeni, etta miksi en sanonut niin ja niin, siina ja siina tilaisuudessa? Lohdutan itseani silla, etta kunhan vain kayttaannyin kohteliaasti silla hyva. Puhujan taitoa kun ei ole sallittu kaikille. Siinakin mielessä kirjeesi oli tervetullut.
Meidan paakaupungissa on poliittinen tila tavattoman myrskyinen. Nixon on puristettu nurkkaan, josta hanen on vaikea selviintya, muuten kuin eroamalla. Syytokset hanta vastaan kasvavat joka viikko. Suuret oljy trustit ovat mielissaan oljyn puutteesta se se lisaa heidan voittojaan.
Aune kavi taalla pohjoisessa kesalla. Han asuu nykyisin Floridassa. Kerroin hanelle matkastani sinne Suomeen, kaksi paivaa yhteen mittaan, etta suu tuli kuivaksi. Kannuksesta lahettivat varivalokuvalbumin. Olen sita naytellyt kaikkialla. Loisto kuvia. Se kuva, jossa nakyy ruokakello vanhainkodin seinassa, jonka Arvo lahetti, on amerikkalaisille ihmeelline siita syysta, etta silloin kun se kello on ollut kaytossa, taalla amerikasa intiaanit mekastivat kaikkialla.
Sanokaa lapsille paljon terveisia. Kavi niin ikavasti paluumatkalla, etta se paperi, jossa oli tarkeat osoitteet, joutui matkalla hukkaan jossain. Ole hyva ja lahetaminulle heidan osoitteet ja myoskin Jyryn johtajan.
Hyvaa voinitia Teille kaikille meilta kaikilta.
Arvo Paasivuori – Fitchburg, Mass. -15.12.1974
Hyva Tyyne ja Arvo.
Vaikka en olekaan uskonnollinen mies, niin sittenkin nain Joulun lahestyessa tulee vanhat ystavat ka koiymaa mieleen.
Kuten tiedatte Nixon sorui suureen skandaliin. Matapsie on valtava, eika sen pohjaa vielakaan nae. Ford on alokas ulkopolitiikassa, mutta hänelle on nyt valittu kumppaniksi upporikas Rockefeller. Pelkaan sita, että josa Arabialaiset eivat anna oljya tarpeeksi, niin sita yritetaan ottaa vakisten.
Olen edelleenkin tyossa, vaikka voisin jaada elakkeelle milloin tahansa. Koska voin hyvin, niin pelkaan, etta aika tulisi pitkaksi jouten ollen. Aune ja Laila ovat Floridassa ja ovat kovasti minua kehoittaneet muuttamaan sinne, mutta mina en sieda kuumaa ilmaa ja kun lapse ovat kaikki taalla, Tuli ikava palata tanne. Saa sitten nahda.
Joka paiva. Aivan jokainen paiva muistan sita matkaani sinne, suurella mielihyvalla.[…]
Sanokaa paljon terveisia lapsille.
Lähetetyt kirjeet:
1958-1959-Arvo-Paasivuori-Oskari-Tokoille.pdf
Oskari Tokoi – Helsinki – 4.11.1958
Setä hyvä ja myöskin Rouva Eva Tokoi,
Nyt vasta kuukausien kuluttua olen pystynyt ottamaan itselleni aikaa kirjoittaakseni Teille, setä, näissä omista kotoisista kuulumisistamme. On olevinaan aina niin paljon puuhaa, etten jaksa kaikkea kunnolla hoitaakaan ja kirjeiden kirjoittaminen ei ole koskaan ollut niitä vahvimpia puoliani. Sedän kirjeen jälkeen on ehtinyt paljon tapahtua. Ei mitään vakavaa, meidän perheessämme ei, mutta maassamme kyllä on pelattu melkoinen poliittinen karuselli, jonka ja eripuraisuuden johdosta on taloudellinen tilanne kiristynyt ja työmies on paljon lujemmalla kuin mielestäni olisi tarpeellista. Mutta puhutaan nyt ensin näistä hauskemmista asioista, nim. oman perheen asioista. […]
Palatakseni sedän kirjeeseen, oli mielenkiintoista lukea sedän analyysi nykyisestä poliittisesta elämästämme ja tämän ajan poliitikoista. Toteamus, että puolue-elämä on muuttunut eräänlaiseksi ”commerciaaliseksi hommaksi” oli mielestäni terävä ja siihen voi täysin yhtyä. Tämä minun yhtymiseni on tosin vain täysin toteavaa, sedän sanonta sisältää kritiikkiä, johon setä on täysin oikeutettu. Tämä minun yhtymiseni on tosin vain toteavaa, sedän sanonta sisältää kritiikkiä, johon setä on täysin oikeutettu. Olisi mielenkiintoista filosofeerata tämän muutoksen syistä ja seuraumuksista. Kenties siihen voidaan toiste palata.
Oskari Tokoi – Helsinki – 21.2.1959
Setä hyvä ja myöskin Rouva Eva Tokoi. […]
Oskari Tokoi – Helsinki – 21.2.1959
Mitään aivan ihmeellistä ei kuulu. Sedän lähdön jälkeen yritin yhteyttä Tyyneen. Lähetin kaksikin joulukorttia, noin vain umpimähkään. Ei vastausta. Kirjoitin kirjeen Kievin kouluhallitukselle ja pyysin osotetta. Ei vastausta sieltäkään. Ei sanaakaan. Nyt olen ihmetellyt miten jatkaa? Koetanko Pelastusarmeijan apua käyttäen saada hänen osotteensa tai Punaisen Ristin? Kummallakin on toimisto, joka ottaa selvää ihmisten osoitteista. Vaikeus voi piillä yksinkertaisesti siinä, että Tyynellä on joku muu nimi kuin Tokoi, jota minä olen käyttänyt. – Hommasin pätkän televisio filmiä, joka sedästä otettiin Seutulassa lähtöpäivän aamuna. Lähetän tässä kuvan siitä, kun vaimoni kiinnittää kuvaa sedän rintaan. Ajattelin sitä hommatessani lähettää sen teidän Tyynelle, jos saan yhteyden. Kun en saanut vielä, lähetän sen Teille. […]
Setää tietenkin kiinnostaa Suomen politiikka. Minä en voi paljon siitä kertoa. Olen vetäytynyt kaikesta syrjään. Tyyne siitä voi paremmin sanoa, kun sitä seuraa. Omasta mielestäni en ole jaksanut hyväksyä talouselämän kiristämistä näin kun on tapahtunut. Pikkuyrittäjät on taas kertaalleen karsittu markkinoilta, niin että suurimmille jää tilaa. Pikkuyrittäjät kuitenkin muodostavat hyvin huomattavan työnantajakunnan ja edustivat melkoisia ammattikokemuksiakin. Pikkuyrittäjät kuitenkin muodostavat hyvin huomattavan työnantajakunnan ja edustivat melkoisia ammattikokemuksiakin. […]
1957-1983-kirjeenvaihto-Arvo-Paasivuori-Lauri-Tokoi-ja-Aune-Tokoi-Anderson.pdf
Lauri Tokoi – Helsinki – 19.12.1972
Tapasin tässä viikko sitten, 13. p:nä joulukuuta toholampilaisen ent. ministerin Matti Lepistön, joka on täällä ollut kovasti puuhassa pystyttää isäsi kotipitäjään Kannukseen muistopatsas isällesi, kun toukokuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta isäsi syntymästä. Annoin Lepistölle osotteesi ja hän tulee kirjoittamaan Sinulle ellei ole jo sitä tehnytkin, tiedustellen, eikä joku teistä saapuisi tänne patsaan paljastustilaisuuteen juhlistamaan tapausta. Siinä yhteydessä Matti mainitsi sattumalta nähneensä Veikko Vienojan isäsi muotokuvan, jonka Vienoja oli maalannut isästäsi hänen viime käynnillään täällä v. 1958. Lepistö mainitsi asiasta opetusministeriössä ja Ateneumin johtaja Sakari Saarikivi (vanhan työväenliikkeen johtavan persoonan Sakari S:n poika) sai käydä kuvan katsomassa (Vienoja on parhaimpiin luettava nykyään elävistä muotokuvamaalareistamme). Saarikivi kääri kuvan kainaloonsa ja se ostettiin viime keväänä valtioneuvoston kokoelmiin ja sijoitettiin pääministerin kuvana hallituksen pääministerin työhuoneen etuhuoneen seinälle vastapäätä valtioneuvos K.A. Fagerholmin kuvaa. – Arvelin, että asia kiinnostaa Sinua ja kävin ottamassa siitä kuvan, josta ensimmäinen kopio seuraa tätä kirjettä. […]
Lauri Tokoi – Helsinki – 19.12.1972
Aune T. Anderson – Lake Worth, Fla. – 15.1.1973
Sanomalehdistä olemme huomanneet että siellä kerätään varoja isän muistomerkin rakentamiseen Kannukseen. Tahdomme ottaa osaa keräykseen ja lähetämme tässä kirjeessä pienen ”chekin”. Pyydämme, että toimitatte sen henkilöille jotka ovat ottaneet hommakkseen muistomerkin pystyttämisen.
Laila ja minä olemme molemmat täällä Floridassa, melkein naapureita, mutta matka tänne Laurilta on 1.500 mailia. Emme siis ole Laurin kanssa yhteydessä muuten kuin kirjeillä! Olemme koittaneet saada häntä tänne lomaaikoinaan, mutta tähän asti emme ole vielä onnistuneet. Ehkä joskus tulevaisuudessa.
Laila ja hänen miehensä viime kesänä kävivät Oregonissa katsomassa isän siskoa. Isän sisko on 95 vuoden vanha ja vielä koko pirteä.
Minä jätin työni juuri vuoden lopussa ja muutin tänne Floridaan. Ajattelin että ehkä on parempi olla lämpöisemmissä paikoissa vanhemmalla puolella ikää. En ole oikein vielä päässyt asettumaan tänne. Laila sanoo että ottaa ainakin vuoden ennen kuin tottuu näin suureen muuttoon.
Toivotamme parhainta vointia teidän koko perheelle,
Lauri Tokoi – Helsinki – 2.11.1973
Parahin Lauri.
Näin pyhäin miesten päivän aattona ihminen tulee synnin tuntoon ja huomaa, että vanhat velat on joskus aina maksettavakin. Niinpä aloin penkoa perheen paperipinoja ja löysin sieltä yhtä ja toista, josta olisi ollut jo aikaa sitten Sinulle tiedotettava. Löysin myös kirjeesi, jonka lähetit kotiin palattuasi. Siitä käy ilmi positiivinen vaikutelma matkastasi. Ja kyllä mekin Tyynen kanssa pidimme sitä onnistuneena. Ennen muuta oli paikallaan sinun henkilökohtaisesti todeta, miten jakamaton, kaikki kansalaispiirit käsittävä on se arvonanto, mitä isääsi kohtaan täällä tunnetaan. Ja totesin, että se vilpitön lämpö, jolla kaikki ottivat vastaan sinut kuultuaan, että olet Oskari Tokoin poika, oli joka kerta aitoa. Näin oli eduskuntaa myöden. Mutta aihettakin siihen oli kylliksi. Sillä sotavuodet olivat meille todella vaikeat. Isäsi työllä silloin Amerikassa meidän maamme hyväksi oli erittäin suuri merkitys. Sillä oli psykologisessa mielessä erittäin suuri kansaa kokoava arvo taloudellisen merkityksen lisäksi. Kyllä se jatkuvasti muistetaan. Siitä tämä isäsi 100-vuotissyntymäpäivän muistaminen kaikkine siihen kuuluvine vaiheineen ja seremonioineen oli oiva näyte. Oli erinomaista, että oli itse henkilökohtaisesti toteamassa kaiken juhlinnan ja koko kannuksen väestön ja maakunnankin kokoontumisen yli puoluerajojen juhlimaan isääsi, se oli todella hienoa. […]
Lauri Tokoi – Helsinki – 2.11.1973
Saapuneet postikortit:
Eva ja Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 27.11.1947 (?)
Eva ja Oskari Tokoi, joulukortti – West Townsend, Mass. – 16.12.1948
Sydämelliset terveiset Teille kaikille. Kyllä me Täällä sydämellisellä rakkaudella muistelemme vaikka kirjeenvaihto onkin harvennut. Se johtuu siitä että minä olen niin [?] eri tehtäviin kiinnitetty ja kuten arvanette ja itsenikin on tunnustettava vanhuus kaikista vastaväitteistä huolimatta lähestyy ja sen seuraukset ilmenevät kaikissa toimissa.
Olen iloinen että korkeaan ikään katsoen olen edelleen terve ja käyn työssäkin joka päivä.
Ottakaa vastaan vilpittömät onnentoivotukset koko Paasivuoren perheelle. Yhä edelleenkin tunnen kuuluvani samaan perheeseen. Teidän, Oskari
Eva ja Oskari Tokoi, joulukortti – Fitchburg, Mass. – 6.12.1951
Eva ja Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 14.12.1957
Vilpittömällä rakkaudella Teitä kaikkia Perheeseen kuuluvia muistelen aivan kuin oman perheeni jäseniä. Lämpöisin jouluterveisin ja toivottaen Teille kaikille iloista joulua ja onnellista uutta vuotta.
Aune ja Donald Andersson – Boston, Mass. – 12.12.1957
Aune ja Donald Andersson – Boston, Mass. – 9.12.1959
Aune ja Donald Andersson – Boston – [?] 1960
Eva ja Oskari Tokoi, joulukortti – Fitchburg, Mass. – 27.11.1961
Eva ja Oskari Tokoi, joulukortti – Fitchburg, Mass. – 6.12.1962:
Dear Friends: We are always glad to hear from you – or see of your activities in the paper.
So many times we think of you – your kindness to us and the gifts your gave to us. Our best to your, Yours,
Lauri Tokoi – Lake Worth, Fla. 12.12.[?]
Hyvä veli. Olen usein ajatellut sinua ja perhettäsi varsinkin Tyynen kuoleman jälkeen. En mitenkään ole saanut ajatuksiani paperille millä voisin teitä lohduttaa. emme nähtävästi siihen koskaan totu.
Presidentin vaalit täällä on sivuutettu. En odota uudelta presidentiltä mitään suurempaa muutosta. Hänellä on paljon vastuksia edessä, vaikka hänellä on suuri enemmistö Kongressissa. Työttömyys on lähellä 9 %. U.S.A. teollisuus nojautuu öljyyn. Öljyn kulutus kasvaa joka vuosi. Nykyisin tuotetaan ulkomailta noin puolet siitä.
Toivon sinulle ja perheellesi rauhallista Uutta Vuotta.
Lauri Tokoi – Fitchburg, Mass. – 15.12.1974
Aune Andersson (ja Laila) – Lake Worth, Fla. s.a.
Lauri Tokoi – Worchester, Mass. – 15.12.1978
Lauri Tokoi – Fitchburg, Mass. – 20.(?)1982
Voimme taalla kaikki hyvin. Olen ollut taas taalla kotosalla ja kauan aikaa. Olin nimittain poikani luona Texasin valtiossa, Houston nimisessa kaupungissa. Aune ja Laila ovat edelleenkin Floridassa. Minun tyttaret ova Mainen valtiossa, joten olemme hajallaan ympari maata.
Taalla on tavattomasti tyottomyytta ja rikollisuus kasvaa, varsinkin mustien ja nuorten keskuudessa.
Lähetetyt postikortit:
Aune Andersson – Helsinki – s.a.
Aune Andersson – Helsinki – 28.11.1958
Muita saapuneita kirjeitä:
N. Nopoljiskaja – Kiev – 31.3.1959
Kievin Kaupungin kansanvalistusosto ilmoittaa että opettaja Tyne Tokoi ei työskentele kaupungin kouluissa.
Kievin Kaupungin osaston vanhin tarkastaja (Suomennos, alkup. venäjänkielinen)
Kaisa Sero – Helsinki – 3.1.1962
K. Johtaja Paasivuori.
Lähetän tässä nämä kirjeet, jotka sisareni Xenia Parros antoi meille käännettäväksi. Käänsimme ne kotona ja kirjoitin puhtaaksi. Käsiala on vähän huono, koska joudun perin harvoin käyttämään venäjän kieltä. Toivottavasti siitä saa selvän. Olisin mielelläni kirjoittanut sen uudelleen, mutta minulla ei ollut kuin yksi Koskelan lomake.
Jos haluatte siihen jotakin korjauksia tms. voi sen lähettää suoraan minulle vahtimestari Lindquistin kanssa. Puhelimeni on 70701/51
Arvo Paasivuori – Kievin kansanvalistusosaton johtava tarkastaja, Helsinki – 31.12.1962
Kunnioittaen tiedustelen, voitteko ilmoittaa minulle opettaja Tyyne Pylsyn tarkan osoitteen. Opettaja rva Pylsy on 58 vuoden ikäinen. Hän toimii opettajana esikaupunkikoulussa n. 10 km etäisyydellä Kievistä. Kiittäen vaivastanne rohkenen liittää mukaan lehtisen, jossa on kuvia ja jossa kerrotaan suomen, ruotsin ja englannin kielillä Helsingin kaupungin sosiaalisista, vanhuksien hoitavista laitoksista; niiden hallinnollisena johtajan toimien.
Sähkeitä:
Venäjänkielisiä sähkeitä: 31.4.1959 ja 4.2.1963
Kirjekonseptit:
Oskari Tokoi – s.l. – s.a.
Kirjeesi johdosta 18. päivänä Helmikuuta 1947. Ilmoitamme sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puolesta, että se luettiin ryhmän kokouksessa ja että sitä seurannut Amerikan Suomalaisen Kansanvallan Liiton julkilausuma on kokonaisuudessa julkaistu puolueemme päälehden Suomen Sosialidemokraatin numerossa 55. helmikuun 26 päivänä. Samalla lausumme ilomme tästä suurta kiintymystä vanhaan kotimaahan henkivästä julkilausumasta, joka todistaa Amerikan suomalaisten pyrkimyksestä asiallisesti arvioida viime vuosien vaikeuksiamme. Me täällä Suomessa olemme tyydytyksellä panneet merkille U.S.A:n pyrkimykset auttaa meitä selviytymään. Ja vakaa uskomme onkin että Suomi säilyttävä länsimaisen demokratiansa ja selviytyvä vaikeuksistaan; siksi paljon Suomella on todellisia ystäviä, että se saa tarpeellista tukea, milloin sen omat voimat eivät riitä.
On aihetta tässä yhteydessä esittää kunnioittavat kiitoksemme Sinulle kaikesta mitä olet maamme hyväksi tehnyt. Sinun henkilökohtainen panoksesi meidän hyväksemme on suuri. Mieliämme lämmitti se ennakkoluuloton realismi, joka ilmenee julkilausumastanne. Mieliämme lämmittää myös se aulius, jolla olette entistä kotimaatanne te Amerikan suomalaiset sen hädän hetkellä muistaneet, meitä suomalaisia, jotka, vaikkakin olosuhteiden pakosta, olemme tässä toisessa maailmansodassa seisseet toisella rintamalla kuin USA. Maailmansodassa on paljon kurjuutta tämän sodan seurauksena ja tukenne olisitte voineet kohdistaa aivan muille kuin meille. Meillä hän on vielä paljon omaa maata jalkojemme alla, kaikki eivät ole selviytyneet näinkään. Ja meidän talouskoneistomme on vielä kunnossa, joten mahdollisuudet kestää sodan aiheuttamat rasitukset [Loppu puuttuu.]
Kaksi käsinkirjoitettua kirjekonseptia,- s.l. – s.a.