Lähetetyt kirjeet
KANSIO 13: Kirjeet Y – U.
Lähetetyt kirjeet: Oskari Tokoi
Tukholma – 17.2.1947
”Arvoisa toveri! Ehkäpä vähän ihmettelette, kun saatte kirjeen tämännimiseltäkin mieheltä. Nimeni on Arvo Tuominen eli Poika Tuominen, yksi kommunistien kovaäänisimmistä kellokkaista parinkymmenen vuoden aikana. Olen kiertänyt omalaatuisen kierroksen ja palannut jälleen sen vanhan työväenliikkeen helmaan, jossa jo 38 vuotta sitten otin ensi askeleeni. Vuosina 1912-18, jolloin toimin Tampereella nuorena ammattiyhdistysmiehenä (puuseppien a.o:n sihteerinä ja puheenjohtajana) jouduin muutaman kerran kosketuksiin Teidänkin kanssanne, mistä alkaen olette säilynyt mielessäni esimerkillisenä persoonallisuutena – jopa niinäkin aikoina kun vaelsin omaa korpivaellustani. Nyt työskentelen Tukholmassa Suomen sosialidemokraattisten lehtien kirjeenvaihtajana ja päätehtävänä on sen tulen sammuttaminen, jota itse olin aikoinani sytyttämässä. […]
Parhain terveisin.
Tukholma – 14.3.1947
(Arvo Tuominen kirjoitti käsin kirjeet, jotka vaimo Lyyli sitten kirjoitti koneella puhtaaksi.)
Hyvä toveri! Sydämellinen kiitos kirjeestänne – tai ehkä tässä maassa puolueväen keskuudessa käytännössä olevan yleisen tavan mukaan saan sanoa kirjeestäsi. Se oli minulle mieluinen yllätys. Vain hienokseltaan uskalsin toivoa, että ehkä pahimpien kiireittesi ohimentyä joskus parin kolmen kuukauden kuluttua ehtisit vastata. Siksi nopea vastauksesi teki minut kaksinkerroin iloiseksi.
Mutta palaan ajassa vähän taaksepäin. Ensin Tyynestä. Hän oli bolsevistisessa hierarkiassa verraten korkealla. Oli harvinaisen tarmokas ja älykäs ihminen. Johti Suomen Kommunistisen puolueen toimintaa Leningradin alueella. Hänen hallintansa alaisena oli laaja rajatoimisto Lempaalassa olevine maatiloineen, Oli Kirovin ja myöskin alkuaikoina Sdanovin henkiystävä. Kaikki Moskovasta ja Karjalasta tulevat puoluepamput (Kuusiset, Mannerit, Sirolat, Gyllingit, Roviot jne.) asuivat hänen luonaan ja olivat ylimpiä ystäviään. Jo noin parikymmentä vuotta sitten hän solmi avioliiton Karjalan kannakselta kotoisin olevan Antti Pylsy nimisen miehen kanssa. Oli harvinaisen rauhallinen, tarmokas ja älykäs. Olimme kymmenet kerrat heidän luonaan ja totesin, että he elivät onnellista ja harmoonista perhe-elämää, tosin ilman lapsia. Useasti keskusteltiin isä-Oskaristakin, mutta koskaan en kuullut Tyynen sen paremmin kuin Antinkaan sanovan mitään pahansuopaa sanaa. Päinvastoin Tyyne puhui aina suurella kunnioituksella ja näytti jo kauan sitten käsittäneen, että oli jumalan onni, että isä ei jäänyt siihen maahan, sillä siitä ei tullut sitä mitä hän Tyyne oli nuorena tyttönä uskonut ja haaveillut. […] Tuli sitten tuo suomalaisten vainovuosi 1937.
Tukholma – 2.5.1947
Hyvä toveri.
Täällä Tukholmassa on vieraillut tunnetun newyorkilaisen liikkeen Herman Hollanderin Mr. Martin Blommendahl. Hän niin kuin hänen firmansakin ovat suuresti auttaneet vaikeuksissa kamppailevaa maatamme.
Hänen toimestaan Suomi on juuri äskettäin saanut erittäin edullisesti ostaa huomattavan määrä vetureita, joita puolitusinaa on jo liikenteessä. (?). Monella muullakin tavalla tämä liike on auttanut Suomea. Mainitsen tässä vain sellaisen seikan, että Mr. Blommendahl henkilökohtaisena (?) lahjoitti täällä eilen 2 000 kg kahvia avustaakseen siten Helsingissä rakenteilla olevaa Lastenlinnaa. Kahvi myydään Suomessa ja se tulee tekemään vähintään 4 milj. markkaa [Loppuosa puuttuu]
Tukholma – 8.5.1947
”Hyvä toveri. Valitan, että vastaukseni kirjeeseesi – josta suuri kiitos – on viivästynyt. Viivytin sitä osin sen takia, että toivoin Sinun kaikesta huolimatta voivan matkustaa tänne, jolloin olisi ollut tilaisuus lähempään kanssakäymiseen. Kuulin kuitenkin Fagerholmilta, että olet ainakin tällä kertaa päättänyt olla matkustamatta. Fagerholm oli luonani mennen tullen kun hän kävi Kairossa. Eduskunnan 40-vuotisjuhlat eivät taida tässä tilanteessa tulla kovinkaan merkityksellisiksi, joten niistä poisjääminen ei liene suuri vahinko. Mutta suuret työläisjoukot ja nimenomaan lukuisat vanhat henkilökohtaiset ystäväsi toivovat Sinun tulevan kotimaahan aivan pysyvästi – tai ainakin pitemmäksi aikaa. Pääkannustin tähän toivoon on se, että sinun kaltaistasi miestä Suomen kansa ja ennen kaikkea työväenliike tarvitsisi tällä kipeämminkin kuin ehkä koskaan ennen. Kansalla on sellainen tunne, että Suomen kansan kohtalo pitkiksi ajoiksi eteenpäin, ehkäpä ainiaaksi, ratkaistaan lähivuosina. Se tuntee, että myöskin, että tämä ratkaisu riipu yksinomaan suuren maailman tapahtumista, vaan että Suomen kansalla itsellään on siinä kamppailussa merkityksellisin rooli pelattavana. Paljon riippuu kuitenkin siitä, millaisen panoksen kansa itse voi panna tässä elämän ja kuoleman kamppailussa. Porvaristollekin on jo täysin selvinnyt, että tilanteen tarkaisu on sosialidemokraattisen puolueen käsissä. Kaikkien katseet kääntyvät sinne. Itse Paasikivi ja monet muut johtavat porvarit ovat sanoneet monet kerrat, että jos sosialidemokratia ei kestä, niin maan itsenäisyys on mennyttä. Vähintään 75 % kansasta perustaa olemassaolonsa ja tulevaisuutensa sosialidemokratian varaan. […]
Tukholma – 4.6.1947
Hyvä toveri! Sydämellinen kiitos kirjeestäsi. Sen saapuminen on minulle aina juhlapäivä. Sellaista kirjettä kuin oli esim. viimeinen kirjeesi, en ole monasti saanut, tuskin koskaan ennen. Sen avomielisyys ja luottamuksellisuus teki minuun syvän vaikutuksen. Yksi sellainen kirje antaa ihmisestä, nimenomaan sen sisimmästä olemuksesta, selvemmän ja paremman kuvan kuin ulkokohtaisiin tekijöihin pohjautuvat pitkäaikaiset elämäkerrat tai vuosikymmeniä kestänyt pinnallinen kanssakäyminen. Hyvienkin ystävien kirjeenvaihto on liiankin usein ystävällisestä sävystään huolimatta vailla sysyttävää kipinää tai paremmin sanoen – valaisevaa valoa. Kirjoittajan todellinen minä jää epäselväksi tai saa siitä kokonaan väärän kuvan. […]
Toivotan Sinulle ja puolisollesi terveyttä ja hyvää kesää. Odotan jälleen kirjettäsi.
Tukholma – 19.12.1947
Hyvä toveri! Pyydän tuhannesti anteeksi laiminlyöntini. Lukemattomat kerrat olen tehnyt päätöksen, että tänään kirjoitan Tokoille, mutta aina se vaan on lykkääntynyt. Asiaakin olisi ollut vaikka millä mitalla. Lähinnä tietenkin Suomea koskevaa. Raivaajasta kuitenkin näen, että te siellä Fitchburgissa olette erittäin hyvin informoituja Suomen asioista. Osittain juuri sillä tosiasialla olen rauhoittanut omaatuntoani kirjoittamislaiminlyöntisyytöksiä vastaan.
Suomen poliittisella taivaalla on tällä hetkellä osittain valoisia merkkejä, mutta samalla myöskin synkkiä pilviä. Valoisiksi laskisin kommunistien tappiot. He ovat kärsineet raskaita tappioita kolmella tärkeällä rintamalla. Ensinnäkin ammatillisen liikkeen rintamalla. Viimeksi Vaatetustyöläisten ja Metallityöläisten liitoissa. Metalliliitosta käytiin tiukka taistelu. Juuri Metalliliiton liittokokousedustajien äänestyksessä oli kiintoisaa [?] tuloksia puoli vuotta sitten tapahtuneeseen SAK edustajavaaleihin. Suuntaus kommunismista sosialidemokratiaan oli varsin voimakas. Ilmeisesti se prosessi jatkuu vielä parhaillaan. […]
Tukholma – 18.12.1948
Hyvä toveri!
Vielä ennen vuoden loppua kiiruhdan naputtamaan sinulle muutaman rivin. Ensiksi toivotan sinulle ja puolisollesi hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Samalla kiitän terveisistä, joita olen saanut Procopen kautta. Myöskin lausun kiitokseni Sinulle ja kauttasi Mäkelälle Raivaajasta, jonka olen saanut säännöllisesti. Raivaajan välityksellä olenkin voinut hyvin seurata rientojanne. Ihailen sen reippaita otteita erikoisesti taistelussa bolshevismia vastaan. Monia sen bolshevistisista artikkeleista olen voinut sopivassa muodossa viitata sekä täkäläisiin että suomenkielisiin sos.dem lehtiin. Raivaajasta olen myöskin nähnyt, että Sinä jatkuvasti olet terveenä ja hyvässä työkunnossa. On hämmästyttävää, kuinka monissa tilaisuuksissa Sinä sekä ehdit että jaksat käydä esim. puhumassa. Ei tässä maassa eikä Suomessa eikä Suomessakaan voisi kolmeen- neljäänkymmeneen vuoteen ole moni muukaan mies sellaiseen pystynyt. […]
Tukholma – 1.11.1949
Hyvä toveri.
Lehdistä luin, että olet päässyt pois sairaalasta. Lausun onnitteluni tervehtymisesi johdosta. Koska tiedä, että Sinulla viime kuukausina on ollut työtä ja touhua enemmän kuin tarpeeksi en ole halunnut vaivata sinua kirjeilläni. Nyt kuitenkin kun paluumatkasi alkaa tulla aktuelliksi haluaisin tiedustaa paria seikkaa: Ensinnäkin, koska te (vaimosi ja sinä) lähdette paluumatkalle. Ja toiseksi voitteko aikaisemmin suunnitelman mukaisesti viipyä täällä Tukholmassa jonkun päivän. Toivon hartaasti, että niin voisitte tehdä, jotta mekin saisimme tilaisuuden tavata teitä ja keskustella kanssasi. Siinä tapauksessa, että pysähdytte täällä voinen ehkä järjestää pienen lehdistökonferenssin, ainakin näille Tukholmalaisille lehdille.
Pyydän, että ensi tilassa ilmoittaisit, voitteko jäädä ja koska saavutte tänne. Ilmoita samalla, saanko järjestää teille hotellihuoneen, vai oletteko jo siinä asiassa ryhtyneet muihin toimenpiteisiin.
Monin sydämellisin terveisin.
P.S. Tapasi Tuure Tilanderin tänään. Hän pyysi lausumaan terveisensä. Haluaisi myöskin mielellään tavata sinua.
Sama
Tukholma – 7.3.1950
Hyvä veli. Tuhannet kiitokset kauniista kirjeestäsi. Siinä oli taas runsaasti näköalaa antavaa asiaa, kuten tavallisesti Sinun kirjeissäsi. Sen takia päivä, jolloin sen saan on kuin juhlapäivä. tämä kirje oli vain viipynyt matkalla lähes kuukauden, tarkasti sanoen 7/2 – 3/3.
Olen lukenut mielenkiinnolla kaikki SS:n julkaisemat artikkelisi. Vaikka oletkin pyrkinyt etsimään enemmän neutraaleja aiheita on niissä kuitenkin aina tentenssi selvä: demokratian puolesta tyranneja vastaan. Jo se, että suuren lännen Amerikan asioista tulee valotettua eri piirteitä niin kuin Sinä teet vahvistaa suomalaista lukijaa kun hänen uskonsa bolshevistisen painostuksen alaisena alkaa horjua. Toivottavasti vielä kauan jaksat kirjoittaa niin kuin tähänkin asti, sillä se on tehnyt ja tulee edelleen tekemään hyvää jälkeä. […]
Sano vaimollesi parhaimmat terveisemme. Toivotamme teille molemmille terveyttä ja kaikkea hyvää. Terveiset myös muille sikäläisille tuttaville.
Tukholma – 3.1.1952
Hyvä toveri. Kiitos kirjeestäsi. Se oli mieluinen yllätys. Ja sisälsi paljon kiinnostavaa asiaa. Tapasin ystävämme Procopen juuri samana uudenvuoden päivänä kun kirjeesi saapui. Söimme lounasta ja pohdimme esittämiäsi kannanottoja ja näköaloja yhdessä. Ihmettelen vain kuinka sinulle riittää aikaa ja energiaa kaikkien asioiden harrastamiseen ja vielä lisäksi henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon. Minua monesti kiusaa ja hävettää kun kirjeisiin vastaaminen viivästyy viikosta viikkoon.
Olemme seuranneet esityksiäsi Amerikan äänessä. Vanhana propagandistina uskallan vakuuttaa, että sinun esityksesi oli ylivoimaisesti parasta Amerikan äänen suomenkielisissä lähetyksissä. Sellainen objektiivinen, rauhallinen tosiasiain esitteleminen menee ainakin suomalaiseen kuulijaan aivan toisin kuin karkea propaganda. Parasta propagandaa on sellainen, joka ei ole ensinnäkään propagandaa. Toivoisin vain, että Sinulle varattaisiin enemmän aikaa. Samanlaisia toivomuksia ovat esittäneet monet ystäväni Suomessa, jotka innolla kuuntelevat Amerikan ääntä. […]
Tukholma – 16.7.1952
Hyvä toveri.
Kiitän kirjeestäsi tk 1 päivältä. Aikaisemmin kauttani Väinö Salmelle lähettämäsi kirjeen toimitin heti paikalla. Siihen Sippola-juttuun tuskin kannattaa missään muodossa palata, elleivät kommunistit sitä uudestaan ota esille.
Valittelet, että 80 vuottasi alkaa jo tuntua ja painaa. Täältä katsoen sitä ei huomaa. Harva mies parhaina elinvuosinaankaan saa aikaan niin paljon, kuin sinä vielä jatkuvasti joka päivä. Raivaajassa, SS:ssä, Amerikan äänessä j.n.e. näemme ja kuulemme miltei päivittäin sinun henkesi tuotteita. Eikä niitä totta totisiesti vaivaa mikään kalkkeutuneisuus. […]
Tässäpä tätä kannunvalantaa liiankin pitkälti. Toivotan Sinulle ja rouvallesi hyvää kesän jatkoa, terveyttä ja kaikkea hyvää. Terveiseni sikäläisille tovereille.
Tukholma – 1.9.1952
En pitkään aikoihin ole saanut mistään päin maailmaa niin antoisaa kirjettä kuin oli kirjeesi v.k. 3 p:ltä. Se oli erinomainen syväluotaus tämän hetken merkittävimpiin maailman politiikkaa koskeviin ongelmiin. Näytin kirjeesi myöskin Procolle – joka tilapäisesti oleskelee täällä – ja hän oli siitä kovin ihastunut. Toisti moneen kertaan: Kyllä se Oskari on viisas mies, että hän jaksaakin vielä. – Minua ilahutti suuresti sinun perusteltu optimistisi, että n.s. kapitalististenkin maiden poliitikot ja valtiomiehet ovat jotakin oppineet, eivätkä enää noin vain pistä päätään siihen hirttosilmukkaan, jota Josel Vissariovitsh vapaan maailman pään menoksi rasvaa. Minäkin hartaasti toivon, että niin on asianlaita, vaikka joskus tuleekin epäilys mieleen, kun katselen tuota demokraattisten maitten välistä eripuraisuutta ja ohjelmattomuutta. […]
s.l. – s.a.
Hyvä toveri.
Monet kiitokset kirjeistäsi. Sain niitä jo kaksikin perätysten. Tulivat sopivaan aikaan. Täällä oli käymässä Suomesta 13 miestä käsittävä ryhmä sos. dem. piirisihteereitä ja toimitsijoita Puskalan johdolla. Pidin heille eräänä päivänä poliittista tilannekatsausta ja siinä yhteydessä luin 3 viimeistä kirjettäsi, jotka kaikki erinomaisesti valaisivat tämän hetken suurpoliittisia perusongelmia. Se oli pojille antoisa tilaisuus, sillä sellaista sanaa he saa Suomessa useinkaan kuulla. Pyysivät lausumaan sinulle kiitokset ja sydämelliset terveiset. Vanha tuttavasi Tuure Tenander oli täällä myöskin käymässä. Hänelle selostin kirjeitäsi. Kiitti ja lähetti terveisiä. Hän tulee kevät puolella sinne valtoihin lomalle, mutta palaa luultavasti takaisin Helsinkiin.
Kirjeesi niin USA:n presidentinvaaleista kuin Moskovan konferenssistakin olivat todellakin valaisevat ja antoisat. Ohjeesi mukaan en todellakaan ole lyönyt vetoja Eisenhowerin puolesta. […]
Tässä tätä jorinaa jo liikaakin. Parhaat terveisemme rouvallesi, itsellesi ja sikäläisille tovereille
Tukholma – 19.2.1953
Hyvä toveri.
Monet kiitokset kirjeestäsi, joita olen saanut jo kaksikin. Ne ovat olleet varsin kiinnostavia ja monessa suhteessa suorastaan profetaalista luettavaa. Ennustit jo viime vuoden lopussa, että USA:n ulkopolitiikka tulee heti Eisenhowerin astuttua remmiin aktivoitumaan. Nythän sitä ei enää taritse arvailla, se on jo täydessä käynnissä. Vimeisessa kirjeessäsi esittämäsi tilannearvio näyttää myöskin melko tarkkaan osuneen oikeaan. Nyt on vain kiinnostavaa seurata, millaista tulee olemaan jatko, ennenkaikea millaisia tempauksia hautoo Stalin.
Nyt on jo selvää, että Eisenhowerin politiikan aktivisoituminen tulee kärjistämään tilannetta. Moskova ei tietenkään jää odottelemaan kädet ristissä, vaan vastaa jokaiseen siirtoon vastasiirrolla. Vielä on vaikea sanoa, millaisia nuo vastasiirrot tulevat olemaan. Kaksi asiaa näyttää kuitenkin selvältä. Kumpikin puoli ei riskeeraa kuumaa sotaa, eikä myöskään tule perääntymään ainakaa siinä määrin jotta jännitys voisi laueta tai edes keventyä. Jäljelle jää vain kylmän sodan syventäminen ja leventäminen. […]
Tukholma – 14.3.1953
Hyvä toveri. Kiitos kirjeestäsi, joita ehti jo tulla parikin. En voi olla ihmettelemättä kuinka Sinulla jatkuvasti on aikaa ja voimia seurata maailman tapauksia sellaisella tarkkuudella ja laajuudella kuin kirjeistäsi ilmenee. Vaikka tapausten kehitys on vasta juuri alkanut ja suurten lehtien ammattikommentaattoritkin haistelevat vielä ilmaa, olet Sinä jo täysin purjein leikissä mukana, niin kuin nyt näissä Moskovan viimeviikkoisissa tapauksissa. Huomiosi ovat mielenkiintoisia ja uskoakseni oikeita.
Olen kirjoittanut täkäläisissä lehdissä useita artikkeleita Stalinista. Osa niistä on henkilökohtaisia muistoja, osa poliittista arviointia. Eräs kolmen artikkelin sarja, joka julkaistiin Aftonridningenissä herätti täällä suurta huomiota. Kommunistit sanovat, että häpäisen ja pilkkaan suuren Stalinin pyhää nimeä. Vain yhden artikkelin loppuosa julkaistiin eräissä Suomen sos.dem. lehdissä. […]
Enpä tällä kertaa ehdikään valaa kannuja pitemmälle. Toivotan sinulle ja rouvallesi terveyttä ja hyvää kevättä. Sano myöskin terveiseni sikäläisille tovereilleni kun tapaat heitä.
Parhain terveisin
Tukholma – 8.5.1953
Hyvä toveri.
Olin aikeissa kirjoittaa ajatuksiani tämän hetken poliittisesta tilanteesta, mutta kun Sinä varmaankin jo elät tulevan suuren juhlapäiväsi tunnelmissa en halua himmentää tuota tunnelmaa arkipäiväisillä poliittisilla tarinoilla. Nyt rajoitun vain lausumaan vaimoni ja omasta puolestani Sinulle kaikkein parhaimmat onnentoivotukset merkkipäiväsi johdosta.
Ihmiset, jotka saavuttavat niin kunnioittavan iän kuin 80 vuotta eivät suinkaan nykymaailmassa ole harvinaisia. Mutta perin harvinaisia ovat ihmiset, kahdenksankymmenvuotiaatkin, joiden elämäntyö on ollut niin siunauksellista ja tulosrikasta kuin Sinun. […]
Me puolestamme, vaimoni ja minä olemme iloisia ja ylpeitä, että olemme saaneet monien vuosien ajan nauttia Sinun ystävyydestäsi ja eriomaisen opettavaisista kirjeistäsi. toivomme sinulle terveyttä ja vielä monia työn ja toimen vuosia. Yhdymme niihin lukuisiin onnitteluihin, joita lukematon ystäväjoukkosi Sinulle tänä merkkipäivänäsi lähettää. Parhaat terveiset myös rouvallesi.
Tukholma – 4.8.1953
Hyvä toveri.
Kiitos kirjeestäsi. Tai oikeammin kahdestakin. Toisen kirjeen sain jo aikoja sitten ja toisen juuri nyt palautettuna Suomesta. Olit asoittanut sen Helsinkiin Sos. dem. puoluetoimistoon. Näytit olettaneen, että olisimme siirtyneet sinen oikein asumaan ja työskentelemään. Tämä oli kuitenkin vain pikavisiitti ja lähinnä tunnustelumatka jotta näkisimme mitä sanovat kommunistit sekä Helsingissä että Moskovassa. Haastattelu tosin oli laadittu muotoon josta voisi päätellä että hän on ”nyt palannut kotimaahan”. Niin käsittivät asian kommunistit ja yrittivät ampua täydellä tykistöllään. Matkamme Suomeen oli joka suhteessa mitä antoisin. Leskinen, Pekkala, Tanner, Hakkila y.m. puoluetoverit tahtoivat erityisesti osoittaa, että olemme hyvin tervetulleita jälleen kotimaahan ja siksi he järjestivät matkamme oikein juhlamatkaksi. Kaikesta päättäen ja lähiaikoina ehkä ensi vuoden aikana siirrymmekin sinne, sillä siellähän on meidän todellinen työkenttämme.
Mutta Sinua, hyvä veli, ja Sinun kuntoasi me ihmettelemme. Juuri jubileerasit 80 vuotta ja jälleen olet tuollaisella pitkällä turneella. Eikä se näytä olevan mikään virkistysmatka vaan vakavaa työtä. Raivaajasta olemme nähneet ja Amerikan Äänestä kuulleet, että työskentelet sielläkin täydellä höyryllä. Ja jälki tulee hyvää kuten aina siellä, missä Sinä liikut. Onneksi olkoon.
Tukholma – 25.11.1953
Hyvä toveri.
Olen saanut sinulta jo useammankin kirjeen ehtimättä vastata. lausun niistä parhaimmat kiitokseni. Kirjeesi saapuminen on aina mieluisa tapaus, sillä ne sisältävät joka kera toverillisen tervehdyksen ohella tavattoman suuren määrän asiatietoa, useasti sellaista, joka täällä ei ole tunnettua. käsität, että minulaiselleni poliittiselle kannunvalajalle niistä on suurta hyötyä.
Kuten Puskalalta ja Wikströmiltä kuuli olin koko kesän huonossa kunnossa ja lopuksi oli mentävä leikkauspöydälle. Kysymyksessä oli sappileikkaus. Leikkauksen jälkeen sain vielä veritulpan ja se vielä hidasteli parantumista jossain määrin. Viivyin Helsingissä kuukauden päivät. Sinä aikana sain tilaisuuden tavat kymmenittäin ihmisiä ja tutustua päiväjärjestyksessä oleviin kysymyksiin. Tannerin, Hakkilan, Leskisen, Skogin y.m. sos. dem. johtajien kanssa konfereerasin useampaankin kertaan.
Suomen tapaukset Kekkosen kukistuminen ja uuden hallituksen muodostamisineen tunnet varmaankin yhtä hyvin kuin minäkin. Ehkäpä tunne tapausten taustat. Saanen siitä tarinoida tehdä eräänlaisen yhteenvedon. Siinä tuskin on sinulle mitään uutta, mutta kertauskin on kaiken epäuskon äiti.
Tukholma – 4.2.1954
Hyvä veli.
Kiitos kirjeistäsi ja lähettämästäsi artikkelista. Kirjeet sisältävät kuten aina erinomaisia tietoja ja huomioita, jotka eivät ole ainoastaan mielenkiintoisia, vaan niistä on suoranaista hyötyä siinä työssä jota nykyään teen. Raivaajassa julkaistut artikkelisi, joissa on hyviä ja varmaankin oikeita huomioita, antaa minulle aihetta seuraavanlaiseen kannanottoon. On ilmeistä, että tapausten kehitys maailmassa tulevien vuosien aikana tulee suuressa määrin riippumaan kehityksestä Kiinassa ja yleensä Venäjälllä.
(Tähän Jacobsonin kirjeitä [?] yhdyn täydellisesti loppuun saakka.
P.S. Procon olen tavannut jonkun kerran. Hän oli sairas mutta on jälleen kunnossa. On parhaillaan käymässä Lontoossa. Lupasi kirjoittaa Sinulle.
Tukholma – 2.8.1954
H.T.
Kiitos k. Niitä olen saanut parikin sen jälk. kun viime. kirj. Valitan ja pyydän ant., että vast. on niin myöhäst. Laiminlyönt. puolustukseksi tuskin voin sanoa muuta kuin saamattomuuteni.
Tosin viimeaikoina olen joutunut suorittamaan tehtäviä, jotka ovat vieneet aikaa tavallista enemmän ja sekoittaneet norm. päiväjärst. Viime talvi meni H:ssä vaalihommissa. Kevätkesällä matka E. ja R. Sain haasteen esit. Oxf. Suomen. Suomen lehdet ovat huomioineet tämän Oxf. tapauksen erikoisesti. Viimeksi tekee asiasta suuren numeron U. Kuval. Veljenpoika [?] valistin kom. [?] asiasta erästä suomal. miesryhmää. – Palattuamme näiltä ulk. ,atk. oli kotim tieto että voim. ait. oli k. – Jun. olimme matk. kohti Helsink. Näin on mennyt yli ½ v. yhtäjaks touhussa.
Sinun työtarm. ihailen ja [?]. SS ja Raiv. Olen lukenut kirjoit. 10:nittäin. Ja hyviä, asiapitoisia artik. Tuskin nykypiireissä olevista nuoremmista sanomalehti mie. ainakaan kirjoittaa niin palj. – vaikka tekee sitä ammatikseen. Sinussa näyttävät vuodet vain lisäävän elinvoimaa ja työintoa. Toivottavasti sinulla uud. asun. on hyvä työrauha. […]
No niin tässäpä sitä taas tuli kannunvalantaa kerrakseen. On kiinnostava kuulla, mitä sinä näistä asioista ajattelet. Toivotan sinulle ja rouvallesi hyvää kesän jatkoa. Terveisemme myös sikäläisille ystäville ja tutuille.
Tukholma – 18.12.1954
Hyvät ystävät Eeva Oskari Tokoi.
Monet sydämelliset kiitokset kuluneena vuotena teidän taholtanne osaksemme tulleesta ystävällisyydestä. Sinun Oskari kirjeesi ovat niin tänä vuonna kuin jo monina aikaisempinakin olleet kaikkein miellyttävämpiä hetkiemme aiheuttajia. Eikä vain meille lähettämäsi kirjeet vaan myöskin kirjoituksesi joita olemme saaneet lukea Raivaajasta ja Sosialidemokraatista. toivomme hartaasti, että sinä vielä monta vuotta voisit toimia ja osaltasi vaikuttaa maailman menoon.
Tilanteesta synnyinmaassamme tulisi mieleni pakista taas oikein perusteellisesti. Olin äskettäin taas käymässä siellä. Huolestuttavin momentti on venäläisten ylenpalttinen ystävyys. Sillä pyritään johonkin eikä suinkaan Suomelle miellyttävään päämäärään. Minulla on omat epäilykseni joista kerron myöhemmin enemmän.
Nyt toivotamme teille molemmille hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta.
Tukholma – 26.4.1955
Monet sydämelliset kiitokset aiemmista kirjeistäsi. Analyysiisi Valppaasta ja valpaslaisuudesta oli erinomainen. Samoin kansalaissodan taustaa valaiseva kirje. Ne antavat minulle paljon uutta. Olin juuri Suomessa 2 viikkoa esitelmämatkalla Tampereella ja Helsingissä. Minulla oli yhteinen neuvottelu m. m. Tannerin ja Hakkilan kanssa päiväjärjestyksessä olevista asioista. Näytin siinä yhteydessä kirjeesi heille ja he kumpikin esittivät hartaan toivomuksen, että ne julkaistaisiin. He sanoivat, että puolueen sisällä on pieni maisteriklikki, joka jostakin syystä tahtoisi nostaa valpaslaisuuden kunniaan tänäkin päivänä suositeltavana esimerkillisenä sosialidemokratiana. Siksi oli paikallaan, että asiaa valaistaisiin mahdollisimman auktoritatiiviselta taholta. Näin ollen pyydän, että saisin julkaista Sosialistisessa Aikakauslehdessä näistä molemmista kirjeistä sen osan missä käsittelet sekä valpaslaisuutta että kansalaissodan taustaa. Ei tietenkään muuta kuin ne osat, jotka ovat yleisluontoisia ja sellaisenaan julkaistavaksi kelpaavia. Ole siis ystävällinen ja ilmoita minulle ensi tilassa, mitä arvelet ehdotuksestamme. […]
Tukholma – 9.5.1955
Hyvä toveri.
Kiitos kirjeestäsi. Jäljensi ne kaski valpaslaisuutta ja kansalaissotaa käsittelevää kirjettä, jättäen pois vain muutaman intiimin lauseen, ja lähetin Sosialistiselle Aikakauslehdelle. toivon, että toimitus julkaisee ne ensi numerossaan. Ne ovat erinomaista tekstiä varsinkin nuoremmalle polvelle, joka niistä asioista ei paljoakaan tiedä.
Sitten toinen asia. Keskustelin eräiden Helsingissä olevien toverien kanssa Tannerin presidentti kanditatuurista. Samaten kuin minäkin he pitivät suotavana, että Sinä kirjoittaisit lyhyen vetoomuksen Tannerin ehdokkuuden puolesta. Tällaisessa lausunnossa paitsi sitä, että hän on eniten mitat täyttävä mies on ehkä sovelias mainita, että Suomen kansalla täytyy olla suvereenisen maan kansana oikeus valita kansan enemmistön kannatusta nauttiva henkilö maan presidentiksi. Voit lähettää sen SS:lle ja pyytää julkaisemaan missä osastossa toimitus katsoo voivansa parhaiten sen julkaista. Luullakseni ei ole syytä mainita, että asiasta olemme keskustelleet. En nääs tiedä mitenkä toimitus on tässä asiassa orientoitunut. Puolueen sisällä kun on käynnissä kiihkeä ryhmätaistelu.
Kekkosen mahdollisuudet presidentin vaalissa ovat huonontuneet suuresti viimepäivinä niiden skandaalijuttujen johdosta joita Suomen ja Ruotsin lehdissä on julkaistu. Väitetään, ett’ hän on tapaillut hotelli Kämpissä ministeri Jalannin kanssa eräänä yönä. Kommunistit ovat myöskin tulleet mukaan yllättävällä paukulla. He sanoutuvat irti Kekkosesta ja suosittelevat molempien työväenpuolueiden yhteistä ehdokasta. Näyttää siltä, että he ovat valmiit äänestämään Fagerholmia tietenkin edellyttäen, että heille annetaan joitakin lupauksia. Tämä uusi manööveri on järjestetty vamastikin Tanneria vastaan. Tämänkin takia Tannerin ehdokkaaksi asettaminen on tullut entistä tärkeämmäksi.
Muista asioista myöhemmin. Terveisin vaimollesi ym. tutuille.
Tukholma – 21.6.1955
Hyvä toveri.
Olimme vaimoni ja minä Suomessa seuraamassa puoluekokousta. Viivyimme sillä muutaman päivän kokouksen jälkeenkin. Kokous oli huono ja jätti ikävän jälkivaikutelman. Riita oli enemmän persoonallista ja sitä käytiin verraten matalalla tasolla. Tosin siihenkin asiaan, joka todella oli vakava ja perusteellisen pohdinnan oloinen kiinnitettiin huomiota, mutta sekin hukkui ja johtikin turhan henkilökohtaiseen taisteluun johtopaikoista. Tarkoitan Leskisen yrityksiä muuttaa puolueen ulkopoliittista suuntausta. Hän kielsi, ettei hänellä ole muka ollut sellaista tarkoitusta ja selitti, että kaikki hänen siihen suuntaan käyvät kirjoituksensa ja puheensa ovat olleet kiireessä kirjoitettuja lipsahduksia. tämä tietenkin herätti ihmettelyä ja kyselyitä kuinka voi puolueen johtavin mies 8 – 9 kk aikana kirjoittaa pelkkiä lapsuksia – ja vielä niin arkaluontoisesta asiasta kuin ulkopolitiikasta. Mutta kuten sanottu eivät nämä lausahdukset aiheuttaneet edes vakavampaa varoitusta, vaikka monissa puheenvuoroissa niitä ja erikoisesti juuri Sosialistisen Aikakauslehden toimitustapaa arvosteltiin hyvin ankarasti. […]
Tukholma – 12.9.1955
Hyvä toveri.
Kiitos kirjeestäsi. Sen sisälsi kuten Sinun kirjeesi aina paljon kiinnostavaa ja naulankantaan osuvaa asiaa. Olemme olleet muuttohommissa ja siksi vastaukseni kirjeisiinkin on viivästynyt. Muutamme Helsinkiin tk 15 p:nä. Emme vielä muuta aivan lopullisesti. Tämä kirjeenvaihtajan virka täällä Tukholmassa säilytetään vielä toistaiseksi ja on mahdollista, että palaamme tänne vielä. Suomessa on kyllä tarjottu monia virkoja, mm. päätoimittajan toimia sekä Helsingissä että maaseudulla, mutta minä en olisi halukas ottamaan vastaan mitään näkyvää tointa. Haluaisin tehdä vain työtä puolueen ja sen lehdistön hyväksi. Lähiajan tehtäväni tulee olemaan osallistuminen presidentinvaalitaisteluun. Osoitteemme Helsingissä on Paasivuorenkatu 8 E. 55.
Tilanne sos. dem. puolueen sisällä ei ole vielä täysin rauhoittunut. TUL:n sisällä jatkuu taistelu edelleen ja se heijastuu myöskin puolueen sisällä. Tilanne on kuitenkin huomattavasti parempi kuin ennen puoluekokousta. Tannerin tulo puoluetoimikuntaan tasottaa mielipiteitä.
Moskovan viimeinen siirto, Ukko Paasikiven kutsuminen vierailulle mutkistuttaa suuresti presidentinvaalitaistelua. On luultavaa, että Moskova koettaa järjestää, että Paasikiven uudelleen valitseminen tulisi välttämättömäksi. Sieltä tullaan ehkä tarjoamaan neuvotteluja Porkkalan alueen, Saimaan kanavan y.m. [?] luovuttamista ja uuden ystävyyssopimuksen laatimista, jossa Suomi sidottaisiin kiinteämmin esim. sotilaalliseen yhteistyöhön. Siten synnytetään tilanne, jolloin kansalla soidaan sanoa, että nyt ei voi muuttaa miehiä johtavilla paikoille ainakaan ennen kuin nämä asiat on hoidettu, sillä vaan Ukko ja Kekkonen voisivat hoitaa ne onnelliseen päätökseen. heti kun olen päässyt Helsinkiin ja saanut näistä asioista lähempää tietoja informeeraan Sinua lähemmin. Nyt rajoitun tähän. Toivotan Sinulle ja rouvallesi hyvää vointia ja kaikkea hyvää. Terveiset vaimoltani. Kuulemiin. Odotan sinulta kirjettä. Sen saapuminen on aina tapaus.
Tukholma – 6.1.1958
Hyvää uutta vuotta ja kiitos kirjeestä ja kirjastasi. Ihailen jatkuvasti Sinun tarmoasi ja elinvoimiasi. Paitsi kirjeiden kirjoittamiseen sinulta riittää aikaa ja voimia kirjoittaa Raivaajaan SS:n ja moniin muihin lehtiin. Harva meistä nuoremmista pystyy sellaiseen.
Sisäpoliittinen tilanne täällä kotona ei sitten syksyn jolloin lähdit ole vähääkään parantunut. Pikemmin päinvastoin. Puolueen hajaantuminen kahdeksi toisiaan vastaan taistelevaksi ryhmäksi on tosiasia. SAK julkaisee omaa lehteään, jonka pääasiallisena tehtävänä näyttää olevan taistelu sos. dem. puoluetta ja sen lehdistöä vastaan. Kuten olet huomannut on myöskin SS:n sävy käynyt entistä käskevämmäksi. Minä lehteni kanssa olen jatkuvasti koettanut pysytellä riidan ulkopuolella, puhua sovinnon välttämättömyydestä. Tilanne on sellainen, että kummassakin ryhmässä on äärimmäisyyssiipi, joka ei pyrikään sovintoon, päinvastoin pyrkii syventämään. Mutta kummassakin ryhmässä on suurin osa rehellisiä työläisiä, jotka vilpittömästi pyrkivät puolueen yhdistämiseen. Nämä eivät kuitenkaan saa ääntään kuuluville, sillä kuten tiedät ”ryhdikäs taistelu” on tällaisina aikoina valttia. […]
Tukholma – 6.4.[?]
Kirje on keskeneräinen.
Oskari Tokoi (Raivaaja-lehti) – Tukholma – 10.5.1958