Procopé, Hjalmar
KAY 6594
Saapuneet kirjeet:
Oskari Tokoi
West Towsend, Mass. – 18.2.1947
Hyvä veli.
Puhelinkeskustelumme mukaan, myötä liitän kappaleen kirjoittamaani ja ASKL:n toimeenpanevankomitean hyväksymän julkilausuman. Jos, kuten toivottavaa olisi, toisetkin amerikansuomalaiset järjestöt voisivat siihen yhtyä niin otsikko ja alkulausetta on muutettava sen mukaiseksi ja joitakin muitakin sanamuotoja, mutta itse sisällöstä ASKL pitää kiinni.
On totta, että tämä sanamuoto ei ole niin jyrkkä ja tuomitseva kuin surin osa amerikansuomalaisista ehkä tahtoisi, mutta mielestäni meidän tulee puhua enemmän ihmisinä kuin tuomareina ja siten vedota kaikkein puhtaimpiin tunteisiin.
Tervehtien ja parhainta vointia toivottaen.
Vilpittömällä ystävyydellä:
ASKL:n toimeenpanevan komiteana hyväksymä julkilausuma.
Oskari Tokoi: New Yorkin suomalaisten Juhannusjuhlissa, Central Parkissa, New Yorkissa vuonna 1950 pidetty puhe. New York Central Park 1950
Fitchburgh, Mass. – 25.2.1947
Hyvä veli.
Vilpitön kiitos kirjeestäsi. Sain Sjöblomilta kirjeen, jossa hän mainitsee aikovansa ryhtyä kirjoittamaan sellaista yhteistä julistusta.
Suomesta saapuneet tiedot ovat huolestuttavia. Huomisen päivän Raivaajassa koskettelemme niitä. Päätaistelu siellä käydään työväenluokan sielusta ja siitä syystä meidän on yritettävä tukea työväenluokan sitä osaa, joka kiinni pitää entisistä kansanvaltaisista periaatteista. Jos se sortuu, Jumala tietää mitä sen jälkeen tapahtuu. Kommunistit ovat nyt jo lähettäneet Wenäjältä Suomeen yli kolmestaa kommunistista napamiestä, niiden mukana entisen surkean kuuluisan Terijoen hallituksen jäseniä.
Olen jo työssä täällä toimituksessa ja alan hiljalleen toipua matkan aiheuttamasta väsymyksestä.
Toivottaen sinulle myöskin toipumista.
Vilpittömästi Sinun:
Fitchburg, Mass. – 26.2.1947
Hyvä Veli.
Sydämellinen kiitos kirjeestäsi, jonka sain eilen kotiin tultua. Miten ihmeen hyvin sinä ymmärrät minua ja tarkoitustani. Olin hiukan huolissani, että pitäisit luonnostani hiukan sopimattomana siitä syystä, että se on osoitettu etupäässä Suomen työväenluokalle ja kun siinä kosketellaan sisällissotaa ja sen jälkeiseen aikakauteen sekä siihen, että Suomen työväki on aina pyrkinyt ystävällisiin suhteisiin Wenäjän kanssa ja että Wenäjän kansa ja sen hallitus, vapauduttuaan, myöskin ensimmäisenä tunnusti Suomen itsenäisyyden ilman ehtoja. Kun kuten eilisessä kirjeessäni jo mainitsin, siellä taistellaan Suomen työväenluokan sieluista ja kun tiedän miten polttavia nämät kysymykset Suomen työväenluokalle ovat, niin en mitenkään voinut niitä sivuuttaa. […]
Fitchburg, Mass. – 16.2.1948
Veli Parhain.
Sydämellinen kiitos ystävällisestä ja antoisasta kirjeestäsi. Oli hauskaa kuulla että professori Soisalo kävi sinua tapaamassa paluumatkallaan. Hän oli erittäin ystävällinen ja luottamuksen arvoinen persoona.
Te siellä, jotka olette lähempänä maamme kotoisia ja sisäisiä asioita näette ja tiedätte enemmän kuin me täällä, mutta joskus tuntuu siltä kuin tapausten läheisyys ei aina olisi eduksi saadakseen mahdollisimman oikeat johtopäätelmät. Esitin kirjeesi ystävillemme täällä ja olemme täydellisesti kanssasi samaa mieltä siinä, että mitään ratkaisevia tekoja ei ole odotettavissa pitkiin aikoihin, kenties useisiin vuosiin; tällaista hiljaista hermosotaa ja armotonta parjausta, jossa Wenäjä ehdottomasti on voittopuolella ja jonka turvin se hiljalleen siirtää orpitiaan ja etuvarustuksiaan eteenpäin, tulee jatkumaan kenties kuinka kauan. Asiahan on nyt niin, että ainoa maa, joka voisi ratkaiseviakin käänteitä aikaansaada, on tällä kertaa Yhdysvallat. Mutta sinähän myöskin tiedät sen, että onnettomuus on siinä kun Amerikalla ei ole mitään ulkopolitiikkaa vaan jatkuvaa hapuilua, huopaamista ja soutamista. […]
Veljellisesti vaivoissa.
Fitchburg, Mass. – 18.3.1948
Veli hyvä.
Kiitän kirjeestäsi ja mukana seuranneesta jäljennöksestä mikä osottaa suurenmoista luottamusta. Meillä täällä on ollut vähän samanlaista. Esther Hietala ja se pieni tyhmä siellä New Yorkissa oli laatinut kirjelmän Vanderbergille, Marshallille y.m., johon täkäläiset amerikansuomalaiset järjestöt olisivat yhtyneet ja allekirjoittaneet. Mutta se oli mielestäni sanamuodoltaan kovin kömpelö ja epädiblomaattinen, ikään kuin meillä olisi vaolta komentaa, mitä heidän on tehtävä. me emme siihen yhtyneet, varsinkin sen jälkeen kun saimme Washingtonista tietää, että sellaista ei nyt juuri toivottaisi niin kauan kuin Suomen ja Wenäjän väliset suhteet ja sopimukset ovat neuvotteluasteella ja joihin Suomen hallitus ja eduskuntakin ovat suostuneet. […]
Fitchburg, Mass. – 22.3.1948
Hyvä veli.
Kuten aikaisemmassa kirjeessäni lupasin, lähetän tämän mukana Amerikan Suomalaisen Kansanvallan Liiton edustajakokouksen hyväksymän päätöslauselman, joka on lähetetty presidentti Trumanille, senaattori Vanderbergilel ja kumpaisellekin Massan valtion senaattorille sekä sanomalehtien uutistoimistoille. Huomasimme myöskin, että useat lehdet viime sunnuntaina olivat lausunnon julkaisseet.
Liitän mukaan myöskin sen toisen lausunnon, josta jo viime kirjeessäni mainitsin, joka myöskin on lähetetty leikkeleissä minituille henkilöille.
Yleinen mielipide maassa on melkoisen jännittynyt Triestin kysymys on nyt etualalla ja Italian tukeminen pelastaakseen Italian läntiseen liittoon. Mielihyvin olemme myös todenneet, että Scandinavian maat, ruotsi mukaan luettuna käsittävät, että [?] enää voi heitäkään pelastaa.
Jos Italia pelastetaan, kuten jo näyttää varmalta, Suomellakin on suuremmat mahdollisuudet pelastua ja ainakin saada toimittaa perustuslakien mukaiset vaalit, jotka kuten uskomme, selventävät tilannetta. Kommunisti siellä ja kommunistinen poliisi varmaankin tulevat tekemään voitavansa ja yrittävät ainakin terroriseerata äänestäjiä, mutta joille Wenäjä muita keinoja tule käyttämään, voitaneen olettaa, että Suomen kansa ei anna itseään terroriseerata eikä piiskata bolsevistiselle linjalle.
Mäkelä esitti toivomuksen, että kirjoittaisit lehteen joko nimettömänä taikka jollakin keksimälläsi nimellä. Me tarvitsemme sellaista kirjeenvaihtajaa, joka on asioissa sisällä.
Parhain terveisin:
West Townsend, Mass. – 31.3.1948
Ilokseni tulin huomaamaan, etten ole ollut yksin vaan ystävien joukko on ollut paljon suurempi kuin saatoin olettaa. Suurin yllätys kuitenkin oli se, että Suomen Waltioneuvosto myönsi minulle suhteellisen suuren eläkkeen. Se vanhuuden lähestymisestä johtuva puutteen palko, joka meikäläistä seuraa, tuntui poistuvat ja ikään kuin antaen uutta intoa ja voimaa käydä työhön käsiksi. Ehkäpä siinäkin yksi syy valoisempien toiveiden avautumiseen.
En tiedä, onko se ehkä harhakuvitelma, mutta muutenkin viimeaikaiset tapaukset Suomessa antavat lisää luottamusta kansamme pelastukseen. Ilahduttavin oli se rohkeus, jolla eduskunta kävi käsiksi Leinon törkeisiin laittomuuksiin ja vieläkin ilahduttavin oli se, että presidentti Paasikivellä oli rohkeutta osottaa vastahankaan asettuneelle Leinolle ovea.
Rohkenen olla siinä uskossa, että lähestyvät vaalit saavat aikaan suuren muutoksen ja että kommunistisen hulinapolitiikan aika on päättynyt.
Asiahan on, kuten tiedät, että kommunistit, Wenäjä mukaan luettuna, tulevat vastatuulessa, joka vaan kiihtyy. Amerikka ei luota enään sanoihin eikä lupauksiin vaan vaatii Wenäjältä tekoja. On muodostumassa kansanvallan rautaverho, joka työntää tieltään sen kommunistisen valheverhon, joka tähän saakka niin suurella menestyksellä on pyrkinyt levittäytymään yli koko maailman. Suomen rohkea ja kunniakas asennoituminen on otettu täällä Amerikassa suurella ihastuksella vastaan. Suomi on taas kohoamassa siksi kunnioitetuksi ja esimerkilliseksi kansakunnaksi, jossa se oli sinun täällä ollessasi.
Kirjoittamani ”Maanpakolaisen Muistelmia” saaman odottamattoman hyvän menestyksen johdosta, minua on kehoitettu kirjoittamaan toinen kirja, jossa käsitellään Amerikan suomalaisen Suomen avustustyötä. Kuten tiedät olen ollut siinä kaiken aikaa mukana nämä viimeiset yhdeksän vuotta ja kun nyt kaiken todennäköisyyden mukaan Help Finland Inc. Ja sen mukana käsitetty järjestelmällinen avustustyö tämän vuoden lopussa lakkaa, niin omasta mielestäni tämä työ ansaitsee tulla muistiin merkityksi ja kirjan muodossa Suomen kansalle esitetyksi. […]
Fitchburg, Mass. – 14.4.1948
Weli parhain.
Kiitos kirjeestäsi, jonka persoonallisesti perille toi maisteri Unto Warjonen. Hän piti täällä myöskin puheen, joka asiallisuudessaan ja rohkeudessaan kohosi kaikkien ennen täällä käyneiden suomivieraiden puheiden yläpuolelle. Tutustuminen häneen oli virkistävää sekä rohkaisevaakin. Hän palatessaan aikoi tavat sinua ja tuo lähemmät suulliset terveiset sekä tiedot hommistamme täällä.
Saanen tässä yhteydessä jo mainita, että Kansanvallan Liiton edustajakokouksessa Suomea koskeva lausunto on saanut melkoista huomiota amerikkalaisessa sanomalehdistössä ja ystäväsi Henry Cabot Lotgen esityksestä liitettiin Yhdysvaltain Kongressin Senaatin pöytäkirjoihin. […]
Ystävyydellä:
Fitchburgh, Mass. – 3.5.1948
Veli parhain. Kiitän kirjeestäsi. Ikävä kuulla, että sinkin olet ollut huonona. Se ikä, näet, alkaa tuntua kun ylittää kuusikymmentä.
Kiitän myöskin siitä englanninkielisestä ”Memorantumista”, joka seurasi kirjettä. Se sisälsi oikeastaan kaikki pääkohdat, joita mekin olemme kirjoituksissamme korostaneet. […]
Vilpittömällä ystävyydellä.
West Townsend, Mass. – 31.5.1948
Weli parhain.
Olen saanut sinulta kaksikin kirjettä sairasvuoteeltasi. Otan sydämestäni osaa kohtaloosi mutta samalla iloitsen miten elinvoimainen sinä olet ja saarasvuoteellasikin seuraat tapausten kulkua ja vielä vaivaudut sanelemaan konekirjoittajalle ja saattamaan ne tietooni. Toivon ja olen vakuuttettu, että olet uudestaan jalkeilla ja terveytesi taas ennallaan. Me ihmiset sittenkin vanhenemme vaikka panisimme kuinka vastaan. Omasta puolestani voin ilmoittaa, että olen erinomaisessa kunnossa sekä fyysillisesti, että henkisesti. Olenkin tehnyt taas muutamia puhujamatkoja selostaakseni Suomen tilannetta.
Kaikkein vilpittömin ja sydämellisin kiitokseni sähkeestäsi, jolla onnittelit minua merkkipäivänäni johdosta. Sehän muodostuikin minulle monessa suhteessa yllätykselliseksi; ei aikaan nähden vaan siihen mitä sain kokea ja vastaanottaa merkkipäiväni johdosta. Ilokseni tulin huomaamaan, etten ole ollut yksin vaan ystävien joukko on ollut paljon suurempi kuin saatoin olettaa. Suurin yllätys kuitenkin oli se, että Suomen Waltioneuvosto myönsi minulle suhteellisen suuren vuotuisen eläkkeen. Se vanhuuden lähestymisestä johtuvan puutteen pelko, joka meikäläistä seuraa, tuntui poistuvat ja ikään kuin antaa uutta intoa ja voimaa käydä työhön. Ehkäpä siinäkin yksi syy valoisempien toiveiden avautumiseen. […]
West Townsend, Mass. – 31.5.1948
Vilpittömästi sinun:
West Townsend, Mass. – 11.9.1950
Rakas veli.
Kiitän ystävällisestä ja luottamuksellisesta kirjeestäsi. Siitä huolimatta vaikka kirjeesi ei mitenkään ollut rohkaiseva, mikäli kysymys on Suomesta, niin käsitän, että se oli todellinen ja oikea kuvaus Suomen oloista. Minä satuin kirjoittamaan Leskiselle juuri samaan aikaan ja esitin huoleni, siitä, miten vaaralliseksi tilanne saattaa kehittyä, jos lakot jatkuvat ja laajenevat, kuten näyttää käyvän ja kehoitin S.S. puoluetta valvomaan ettei menetä kontrolliaan Suomen työväkeen sillä silloin saattaa olla kysymyksessä koko Suomen itsenäisyyden ja vapauden menetys. Suomen sosialidemokraattinen puolue ja myöskin SAK ovat vaikeimmassa ja samalla myös vastuullisimmassa asemassa kuin kenties koskaan ennen. Tähänpä ei oikeastaan tällä kertaa voi muuta sanoa kuin: Suokoon Jumala, että heillä olisi rohkeutta ja voimaa seistä paikallaan ja että Suomen työväki käsittäisi vaarallisen ja vastuullisen asemansa. […]
West Townsend, Mass. – 11.9.1950
Vilpittömällä ystävyydellä:
KAY 6640
Lähetety kirjeet:
Oskari Tokoi
Stockholm – 7.2.1948
s.l. – 14.3.1948
Mitä sitten kotimatkaasi tulee, niin in (on) varsin vaikea antaa neuvoa. Voin vain esittää käsitykseni tilanteesta – for what is worth – se saattaa tietysti olla aivan väärin. Mitä esitän, lausun olettaen, ette III maailmansota tule lähiaikoina kaikista vaikeuksista huolimatta, mitä sinä siitä arvelet Lähtien tästä edellytyksestä saoisin kehityksestä Suomessa seuraavaa: Sotilassopimus Venäjän kanssa tehdään luultavasti tänä keväänä, vaikka kansna ylivoimainen enemmistö on sitä vastaan; ei uskalleta sanoa ei, olkoon että minun käsitykseni mukaan siihen olisi mahdolli-suuksia. Sopimuksesta huolimatta tullee jokapäiväinen elämä jatkumaan suunnilleen kuten ennen ainakin lähiaikoina eikä mitään mullistavaa tule tapahtumaan. Mutta vähitellen kehitys käy samaan suuntaan kuin muualla. Kauako se vie aikaa, on mahdotonta sanoa. […]
Oskari Tokoi – 2.4.1948
Oskari Tokoi – 3.4.1948 H. Procope 3.4.1948
Oskari Tokoi – 27.4.1947 H. Procope 27.4.1948
Oskari Tokoi – 13.5.1948 H. Procope 13.5.1948
Oskari Tokoi – 18.5.1948 H. Procope 18.5.1948
H.J. PROCOPE – KANSIO 76
(Yksityiskokoelma, H.J. Procope lähettiläänä Washigtonissa 1939 – 1944)
”Reconstruction 1940 – Thornecrafs: Saapuneet kirjeet: Oskari Tokoi
Fitchburg, Mass. – 3.6.1940
H.V. Suomen Matkatoimistosta saamani puhelintiedotuksen johdosta, lähetän tässä jäljennöksen Kyllikki Pohjolan minulle tänä aamuna lähettämästä kirjeestä. Minulla oli aikomus julkaista se lehdessä melkein kokonaan, koska siinä edelleen vedotaan avustuksen tarpeellisuuteen. Pyyntösi johdosta saada kopio kirjeestä, pidätin kuitenkin sen julkaisemista siksi kunnes sinä joko kirjeellä taikka sähkeellä ilmoitat josko sinä pidät kirjeen julkaisemista sopivana taikka ei. Ole siis hyvä ja ilmoita, päästämmekö kirjeen julkisuuteen vaikka. ei.
Muutoin voin ilmoittaa että Suomen hyväksi toimimamma juhlat onnistuivat yli toiveiden. Pudas tulo, joka ei vielä ole tarkalleen tiedossa, nousee kuuteentuhanteen dollariin. Kaikki muutkin menee suunnitelmien mukaan.
Onnittelen sinua, että sinä et ole maaton ja rahaton diplomaatti, joita jumala paratkoon nykyään on niin paljon. Oli onni, että Suomi oli ainoa niistä viidestätoista maasta, joiden kimppuun on hyökätty, joka säilytti itsenäisyytensä ja vapautensa. Se kannatti pitää mielessä.
Vilpitön tervehdykseni sekä itseltäni että vaimoltani. Tervehdä puolestamme myöskin rouvaasi.
Sinun:
Ohessa jäljennös Kyllikki Pohjolan Tokoille lähettämästä kirjeestä:
Beach Bluff. – 1.6.1950
[…] kuolevaisuus siirtolaisten keskuudessa (varsinkin lasten) on kovasti noussut ja on äärimmäisen huolestuttava. Suomen huollolla on eriosissa maata sairastupia (noin 7000 vuoteella) joista lapsia varten 500 vuodetta. Tohtori Reinikaisen kanssa olen niitä tammikuusta alkaen järjestänyt, jotta voitaisiin pelastaa mahdollisimman monta ihmistä. Olisi saatava varoja niiden sairastupien ylläpitoon, sillä niissä elämä ja kuolema käyvät kovinta taistelua. Siksi pyytävät Tr. R. ja proc. C., että kaikki avustustyö tällähetkellä keskitettäisiin näiden sairaalain avustamiseen. Avustukset näitä varten voidaan edelleenkin lähettää Hooverin komitean kautta taikka suoraan: Suomen Huolto, Helsinki. Jos haluaa, voi avustuslähetyksessä lisäksi mainita, että raha tulee Suomen Huollon sairastuville ja jos haluaa, voipi mainita erikseen lasten sairastuvat.
Olen pyytänyt lisäksi Rva Kuusamoa, New Yorkin konsulaatissa (Nyt laivat menevät taas Petsamoon) jatkamaan vaatekeräystä syksyä ja ensi talvea silmälläpitäen kesähän meillä on kovin lyhyt. Suomessa tarvitaan kipeästi edelleenkin vuodevaatteita: vilttejä, ja lakanoita, pyyheliinoja, flanellikangasta, alusvaatteita varten ja kaikkea villatavaraa sekä villalankaa, samoin saippuasta alkain on kova puute. Ja kuivatut hedelmät olisivat kovin tervetulleita, rusinasoppaa ei ole ollut pitkään aikaa. Lähettäkää rusinoita lapsille – kun sokeria on niin vähän, rusinoista saa sokeria, rautaa ja muita tärkeitä ravintoaineita. Kaikki voi lähettää Suomen konsulaattiin New Yorkissa. Sieltä ne lähetetään Suomen Huollolle Helsinkiin, josta tavarat jaetaan pitkin maata ja puutteen perusteella jaetaan.
Olen puhunut näistä samoista asioista Mr Hooverille ja hänen sihteerilleen. Hekin yrittävät auttaa näiden sairastupien ylläpitämistä joka tällähetkellä on tärkeintä. Suomen Huolto on lisäksi lähettänyt seitsemän kiertävää klinikkaa pitkin maata, lääkäreitä, hoitajia ja lääkkeitä, jotta kaikki sairaat saisivat nopeasti apua. Tätäkin työtä varten tarvitaan luonnollisesti varoja.
Suomalaiset täällä ovat aina suurenmoisella tavalla tukeneet isäinmaataan. Olen aina ollut syvästi liikutettu kun olen täällä seurannut tätä avustustoimintaa. Sanokaa kaikille lämpimät kiitokset Suomen puolesta.
Ja tiedän että TE itse olette tässä työssä olleet suurenmoisella tavalla mukana. parhaat kiitokset. Tervehtien, Kyllikki Pohjola.
KANSIO 77:
Kirjeitä:
Oskari Tokoi – Hj. Procope – Fitchburg, Mass. – 22.8.1938
Kunnioitettava Herra Ministeri
Kiitän ystävällisestä kirjeestänne elokuun 11 päivältä. Matkanne täällä jätti jälkeensä kaikissa piireissä mitä mieluisimmat muistot ja oli se omansa lähentämään meitä amerikansuomalaisia synnyinmaahamme sekä myöskin amerikkalaisia meihin. ottakaa vastaan vilpittömin onnittelumme matkanne johdosta siinä toivossa, että vastakin voitto luottamuksella suhtautua meihin ja meidän lehteemme.
Kuten muistanette, rohkenin keskustelussamme esittää epäilykseni siitä, että Englannin, Ranskan ja Wenäjän välisissä neuvottelusta ei synny mitään luottamuksellisia suhteita näiden maiden välille. Tämä asia näyttää nyt lopullisesti selvinneen sen jälkeen kun Wenäjä ja Saksa ovat tehneet hyökkäämättömyyssopimuksen. Toivottavasti tähän sopimukseen ei sisälly mitään Suomen itsenäisyyttä loukkaavia ehtoja vaan saanee Suomi nyt jäädä enemmän syrjään suurvaltapolitiikan tieltä ja säilyttää paikkansa Skandinaavian kansojen vapaassa veljesliitossa sekä kehittää itseään kansanvaltaisen järjestyksen pohjalta.
Muista lupauksesi tulla käymään seillä ja anna tulostani tiedon hyvin ajoin enne tuloani. Suurimmalla kunnioituksella.
Matkaohjelma Massachusetts, 4.-6.8.1939:
”Oskari Tokoi esittää Teidät yleisölle”
Hj. Procopé – Oskari Tokoi – Fitchburg Mass. 11.8.1939:
Lehtileikkeitä:
Raivaaja 5.8.1939: Procopéella onnistunut matka Massachusetsissa. Massan valtio ja Fitchburgin kaupunki osoittavat kunnioitusta Suomen lähettilästä kohtaan.
Eteenpäin 10.8.1939: Lähettiläs Procope ylpeä Amerikan suomalaisista. Suomen ministeri saa ystävällisen vastaanoton U. Engl. suomalaisilta.
KANSIOT 85 -86
H.J. Procope – Professor John Wuorinen – Päiväämätön
”I got some time ago ”Finland and World War II” and you understand how glad i am to have it! It is a real achivment to have got this story of Finland’s policy during the War years published in English and you foreword is masterly.
The book is an important historical document; but more than that, it is in my opinion great practical value at the present moment because it makes it easier to understand Finland’s present plight and the real hopes and wishes of the Finnish nation which certalinly are the identical with the presentation Finnis officiall qaurters an timid and Cautions Finns travelling abroad give of the situation.
When we workers on the book a year ago I sugrsested some amendments and corrections…The version in the finnish text was built upon the information which the author of this chapter had found himself in finnish newspappers. When I saw this paragraph and hear that the text had been sent in this form to Mr. Tokoi I immediately wrote a correction and forward it by a special messanger to Tokoi. Unfortenately he never got this message or it came too late when the American Finnish edition was already printed.
John Wuorinen (Ph.D), Ed. Finland and Word War II, 1939 – 1944.
Editor’s preface: … The original manuscript came to my attention early in 1946. It was in Finnish… The book is not a cheap propaganda tract.
KANSIO 89:
H.J. Procope – Oskari Tokoi – Stockholm 5.7.1948