Tuominen, Arvo – Poika (1947 – 1953):
Tukholma – 17.2.1947
Arvoisa toveri
Ehkäpä vähän ihmettelette, kun saatte kirjeen tämännimiseltäkin mieheltä. Nimeni on Arvo Tuominen eli Poika Tuominen, yksi kommunistien kovaäänisimmistä kellokkaista parinkymmenen vuoden aikana. Olen kiertänyt omalaatuisen kierroksen ja palannut jälleen sen vanhan työväenliikkeen helmaan, jossa jo 38 vuotta sitten otin ensi askeleeni. Vuosina 1912-18, jolloin toimin Tampereella nuorena ammattiyhdistysmiehenä (puuseppien a.o:n sihteerinä ja puheenjohtajana) jouduin muutaman kerran kosketuksiin Teidänkin kanssanne, mistä alkaen olette säilynyt mielessäni esimerkillisenä persoonallisuutena – jopa niinäkin aikoina kun vaelsin omaa korpivaellustani. Nyt työskentelen Tukholmassa Suomen sosialidemokraattisten lehtien kirjeenvaihtajana ja päätehtävänä on sen tulen sammuttaminen, jota itse olin aikoinani sytyttämässä.
Viime vuosina olen useasti ollut aikeissa kirjoittaa Teille. Siihen on ollut kaksikin kannustinta. Ensinnäkin voisin ehkä kertoa Teille jotain lapsistanne Nestorista ja Tyynestä ja heidän kohtalostaan vuoteen 1938 mennessä. Varsinkin Tyyne kanssa olin usean vuoden ajan mitä läheisin työtoveri. Ollessani SKP:n pääsihteerinä työskenteli hän saman putiikin Leningradin toimiston johtajana. Näin jouduimme päivittäin säännöllisesti kanssakäymiseen. Nestorinkin tapasin usein. V. 1938 jälkeen en ole heistä kuullut mitään. […]
Parhain terveisin.
Tukholma – 14.3.1947
Hyvä toveri!
Sydämellinen kiitos kirjeestänne – tai ehkä tässä maassa puolueväen keskuudessa käytännössä olevan yleisen tavan mukaan saan sanoa kirjeestäsi. Se oli minulle mieluinen yllätys. Vain hienokseltaan uskalsin toivoa, että ehkä pahimpien kiireittesi ohimentyä joskus parin kolmen kuukauden kuluttua ehtisit vastata. Siksi nopea vastauksesi teki minut kaksinkerroin iloiseksi.
Mutta palaan ajassa vähän taaksepäin. Ensin Tyynestä. Hän oli bolsevistisessa hierarkiassa verraten korkealla. […]
Tukholma – 8.5.1947
”Hyvä toveri.
Valitan, että vastaukseni kirjeeseesi – josta suuri kiitos – on viivästynyt. Viivytin sitä osin sen takia, että toivoin Sinun kaikesta huolimatta voivan matkustaa tänne, jolloin olisi ollut tilaisuus lähempään kanssakäymiseen. Kuulin kuitenkin Fagerholmilta, että olet ainakin tällä kertaa päättänyt olla matkustamatta. Fagerholm oli luonani mennen tullen kun hän kävi Kairossa. Eduskunnan 40-vuotisjuhlat eivät taida tässä tilanteessa tulla kovinkaan merkityksellisiksi, joten niistä poisjääminen ei liene suuri vahinko. […]
Tukholma – 19.12.1947
Hyvä toveri!
Pyydän tuhannesti anteeksi laiminlyöntini. Lukemattomat kerrat olen tehnyt päätöksen, että tänään kirjoitan Tokoille, mutta aina se vaan on lykkääntynyt. Asiaakin olisi ollut vaikka millä mitalla. Lähinnä tietenkin Suomea koskevaa. Raivaa-jasta kuitenkin näen, että te siellä Fitchburgissa olette erittäin hyvin informoituja Suomen asioista. Osittain juuri sillä tosiasialla olen rauhoittanut omaatuntoani kirjoittamislaiminlyöntisyytöksiä vastaan. Loppu puuttuu.
Tukholma – 3.1.1952
Hyvä toveri.
Kiitos kirjeestäsi. Se oli mieluinen yllätys. Ja sisälsi paljon kiinnostavaa asiaa. Tapasin ystävämme Procopen juuri samana uudenvuoden päivänä kun kirjeesi saapui. Söimme lounasta ja pohdimme esittämiäsi kannanottoja ja näköaloja yhdessä. Ihmettelen vain kuinka sinulle riittää aikaa ja energiaa kaikkien asioiden harrastamiseen ja vielä lisäksi henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon. Minua monesti kiusaa ja hävettää kun kirjeisiin vastaaminen viivästyy viikosta viikkoon.
Olemme seuranneet esityksiäsi Amerikan äänessä. Vanhana propagandistina uskallan vakuuttaa, että sinun esityksesi oli ylivoimaisesti parasta Amerikan äänen suomenkielisissä lähetyksissä. Sellainen objektiivinen, rauhallinen tosiasiain esitteleminen menee ainakin suomalaiseen kuulijaan aivan toisin kuin karkea propaganda. Parasta propagandaa on sellainen, joka ei ole ensinnäkään propagandaa. Toivoisin vain, että Sinulle varattaisiin enemmän aikaa. Samanlaisia toivomuksia ovat esittäneet monet ystäväni Suomessa, jotka innolla kuuntelevat Amerikan ääntä. […]
Toivotan sinulle terveyttä,
Tukholma – 16.7.1952
Hyvä toveri.
Kiitos kirjeestäsi. Sain niitä jo kaksikin perätysten. Tulivat sopivaan aikaan. Täällä oli käymässä Suomesta 13 miestä käsittävä ryhmä sos.dem. piirisihteereitä ja toimitsijoita Puskalan johdolla. Pidin heille eräänä päivänä poliittista tilanneselostusta ja siinä yhteydessä luon 3 viimeistä kirjettäsi, jotka kaikki erinomaisesti valaisevat tämän hetken suurpoliittisia perusongelmia. Se oli pojille antoisa tilaisuus, sillä sellaista sanaa he eivät saa Suomessa useinkaan kuulla. Pyysivät lausumaan sinulle kiitokset ja sydämelliset terveiset. Vanha tuttavasi Tuure Tenander oli täällä myöskin käymässä. Hänelle selostin kirjeitäsi. Kiitti ja lähetti terveisiä. Hän tulee kevätpuolella sinne valtoihin lomalle, mutta palaa luultavasti takaisin Helsinkiin. […]
Tässäpä tätä jorinaa jo liikaakin. Parhaat terveisemme rouvallesi ja itsellesi ja sikäläisille tovereille.
Tukholma – 31.10.1952
Tukholma – 1.9.1952
”Hyvä toveri ja ystävä.
En pitkään aikoihin ole saanut mistään päin maailmaa niin antoisaa kirjettä kuin oli kirjeesi v.k. 3 p:ltä. Se oli erinomainen syväluotaus tämän hetken merkittävimpiin maailman politiikkaa koskeviin ongelmiin. Näytin kirjeesi myöskin Procolle – joka tilapäisesti oleskelee täällä – ja hän oli siitä kovin ihastunut. Toisti moneen kertaan: Kyllä se Oskari on viisas mies, että hän jaksaakin vielä. – Minua ilahutti suuresti sinun perusteltu optimistisi, että n.s. kapitalististenkin maiden poliitikot ja valtiomiehet ovat jotakin oppineet, eivätkä enää noin vain pistä päätään siihen hirttosilmukkaan, jota Josel Vissariovitsh vapaan maailman pään menoksi rasvaa. Minäkin hartaasti toivon, että niin on asianlaita, vaikka joskus tuleekin epäilys mieleen, kun katselen tuota demokraattisten maitten välistä eripuraisuutta ja ohjelmattomuutta. […]
Tukholma – 19.2.1953
”Hyvä toveri.
Monet kiitokset kirjeestäsi, joita olen saanut jo kaksikin. Ne ovat olleet varsin kiinnostavia ja monessa suhteessa suorastaan profetaalista luettavaa. Ennustit jo viime vuoden lopussa, että USA:n ulkopolitiikka tulee heti Eisenhowerin astuttua remmiin aktivoitumaan. Nythän sitä ei enää taritse arvailla, se on jo täydessä käynnissä. Vimeisessa kirjeessäsi esittämäsi tilannearvio näyttää myöskin melko tarkkaan osuneen oikeaan. Nyt on vain kiinnostavaa seurata, millaista tulee olemaan jatko, ennenkaikea millaisia tempauksia hautoo Stalin.
Nyt on jo selvää, että Eisenhowerin politiikan aktivisoituminen tulee kärjistämään tilannetta. Moskova ei tietenkään jää odottelemaan kädet ristissä, vaan vastaa jokaiseen siirtoon vastasiirrolla. Vielä on vaikea sanoa, millaisia nuo vastasiirrot tulevat olemaan. Kaksi asiaa näyttää kuitenkin selvältä. Kumpikin puoli ei riskeeraa kuumaa sotaa, eikä myöskään tule perääntymään ainakaa siinä määrin jotta jännitys voisi laueta tai edes keventyä. Jäljelle jää vain kylmän sodan syventäminen ja leventäminen. […]
Toivotan Sinulle terveyttä ja hyvää työintoa. Parhaat terveisemme rouvallesi ja itsellesi.
Tukholma – 14.3.1953
Hyvä toveri. Kiitos kirjeestäsi, joita ehti jo tulla parikin. En voi olla ihmettelemättä kuinka Sinulla jatkuvasti on aikaa ja voimia seurata maailman tapauksia sellaisella tarkkuudella ja laajuudella kuin kirjeistäsi ilmenee. Vaikka tapausten kehitys on vasta juuri alkanut ja suurten lehtien ammattikommentaattoritkin haistelevat vielä ilmaa, olet Sinä jo täysin purjein leikissä mukana, niin kuin nyt näissä Moskovan viimeviikkoisissa tapauksissa. Huomiosi ovat mielenkiintoisia ja uskoakseni oikeita. […]
Enpä tällä kertaa ehdikään valaa kannuja pitemmälle. Toivotan sinulle ja rouvallesi terveyttä ja hyvää kevättä. Sano myöskin terveiseni Eelis Sulkaselle y.m. tutuille.
Tukholma – 8.5.1953
Hyvä toveri.
Olin aikeissa kirjoittaa ajatuksiani tämän hetken poliittisesta tilanteesta, mutta kun Sinä varmaankin jo elät tulevan suuren juhlapäiväsi tunnelmissa en halua himmentää tuota tunnelmaa arkipäiväisillä poliittisilla tarinoilla. Nyt rajoitun vain lausumaan vaimoni ja omasta puolestani Sinulle kaikkein parhaimmat onnentoivotukset merkkipäiväsi johdosta. […]
Me puolestamme, vaimoni ja minä olemme iloisia ja ylpeitä, että olemme saaneet monien vuosien ajan nauttia Sinun ystävyydestäsi ja eriomaisen opettavaisista kirjeistäsi. Toivomme sinulle terveyttä ja vielä monia työn ja toimen vuosia. Yhdymme niihin lukuisiin onnitteluihin, joita lukematon ystäväjoukkosi Sinulle tänä merkkipäivänäsi lähettää. Parhaat terveiset myös rouvallesi.
Arvo Tuominen
s.l. – s.a.
Jos haluat – ja ellet vielä ole sitä tehnyt – voit tästä asiasta kirjoittaa, mutta varovaisin kääntein, presidenttiä mainitsematta jne.
Olet ehkä huomannut, että kommunistilehdet Suomessa ja täällä ovat aloittaneet ajojahdin minua vastaan. Heillä on sellainen asetelma, että Procopé ja minä yhdessä muodostamme täällä jonkinlaisen salaisen johdon ”hallituksen”. […]
Monin sydämellisin terveisin.
Kansallisarkistossa: Arkistomateriaali / Kansallisarkisto / Yksityisarkistoja / Arvo Tuominen Oskari Tokoin A. Tuomiselle lähettämiä kirjeitä. KANSIO 13 (kirjaston johtajan lupa)