Selvitys Keski-Pohjanmaan Kamarikuoron matkasta Yhdysvaltoihin (vajaa):

[…] Vuotta myöhemmin lähetti Paavo Lehtonen minulle (Eino Isohanni) jäljennöksen hänelle 21.11.1962 lähettämästä kirjeestä, jonka Lehtonen arvelee mahdollisesti olevan Tokoin viimeisen kirjeen. Hän sairastui vakavasti vähän tämän jälkeen joutuen sairaalaan, missä hänen elämänsä päättyi seuraavan huhtikuun neljäntenä päivänä.

Kaksi asiaa askarteli Tokoin mielessä kirjeenkirjoitushetkellä Maakuntakuoron matkan onnellinen päättyminen sekä suomalaisten siirtolaisten tulevaisuus Amerikassa

Selvityksen lopussa osa Tokoin kirjeestä Paavo Lehtoselle:

”Kuoron matka onnistui minun mielestäni yli odotusten. Tein itselleni arvioinnin itselleni kuinka suuriin tuloksiin kullakin paikkakunnalla voidaan toivoa pääsevän ja olen huomannut, että tulokset ovat olleet suuremmat kuin mitä olin arvioinut. Muutenkin matka antoi varmaan uusia näkemyksiä Suomeen vietäväksi. Kuoro on nyt paraillaan päivää paistattamassa Floridassa ja odotan että tulokset sielläkin olivat ainakin tyydyttävät, eli paremmat.

Minä alan tulla vanhaksi enkä enää kykene mitään suurempaa aikaan saamaan, mutta koetan olla hengessä mukana.

Tervehdin teitä nuoria, jotka jotain haluatte tehdä ja erikoisesti siellä Kanadassa, jossa Suomesta hiljattain saapuneita on enemmän kuin täällä. Toivon, että kirjoitat hommistasi, sillä niistä saa ikään kuin lisälohdutusta siihen mikä täällä näyttää jo häviävältä.

Terveisin: Oskari Tokoi

 

Silta kotiseudulle:

Eino Isohanni kertoo Oskari Tokoin kirjeistä. Esitetty KP:n maakuntaradiossa 25.2.1968

Säilyneen muistitiedon ja kirjallisten lähteiden pohjalta voidaan helposti havaita Oskari Tokoin poikkeuksellisen lahjakkuuden esiintyneen jo varhaislapsuudessa. Tämä on muun muassa havaittavissa siinä terävyydessä, jolla hän nopeasti muodosti itselleen tarkan kuvan ympäristöstään ja sen ihmisistä. Eräänä suvisena sunnuntaina, kun oli saavuttu kirkonmäelle ajoissa ennen jumalanpalveluksen alkua, äiti antoi Oskarille luvan kivuta isompien poikien kanssa tapuliin. Elämys muodostui niin valtavaksi, että Toki saattoi vielä seitsemän vuosikymmentä myöhemmin kirjoittaa kaiken elävänä paperille.

(Tokoi, Lapsuuteni muistoja I ss. 40 – 42 ”Tuossa ihana ensimmäisenä … katoavan taivaanrannan reunan alla.”)

Ja niin jatkuu kuvaus kaikkiin ilmansuuntiin tapulin luukuista. Jo tuolloin näytti Oskari Tokoi tietävän olennaisen syntymäkylänsä Yliviirteen ja silloisen Ylikannuksen kirkonkylän asukkaista ja maisemista.  Kotiseutu kiinnosti nuorta Oskari Tokoita poikkeuksellisen voimakkaasti. […]

Eino Isohanni kertoo Oskari Tokoin kirjeistä. Esitetty KPn maakuntaradiossa 25.2.1968

Eino Isohannin pitämä puhe Tokoin kansalaisjuhlassa (1973):

Eduskunnan herra puhemies, valtioneuvoston edustajat, herra pääministeri ja herra opetusministeri, herra Vaasan läänin maaherra, Kunnioitetut senaattori Oskari Tokoin omaiset. Arvoisat kutsuvieraat.

Olette saapuneet seudulle, johon sijoittuvat kaikki Oskari Tokoin lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvät muistot ja jonka hän läpikotaisin tunsi jättäessään tammikuussa 1819 17-vuoiaana synnyinkotinsa ja matkustaessaan Amerikkaan kuten hän muistelmateoksessaan pateettisesti kertoo ”orpona, vielä nuorena ja isoisän hylkäämänä”. Kuvaus lienee ajankohdasta johtuen ollut tarpeettoman synkkä, sillä toisaalta meillä on näyttöjä siitä, että Oskari oli reipas, vilkas ja iloinen poika, jonka lapsuuteen sisältyi runsaasti valoisia hetkiä, raisua leikkiä ja riemua, aivan kuten kenen tahansa lahjakkaan pojan ja nuorukaisen elämään. Hänhän omasi herkän silmän havaitsemaan epäkohtien lisäksi myös huvittavia piirteitä ympäristönsä jokapäiväisessä elämässä. Näitä hän vielä vanhana usein muisteli.

Tokoin synnyinkodin pihamaalle on tästä matkaa noin kolme kilometriä. Itse tupa on purettu, mutta aitat sekä kylän kymmenet rakennukset, jotka Oskari läpikotaisin tunsi, ovat yhä jäljellä. Samoin ovat jäljellä vähäinen polveileva Viirrejoki, jonka töyräällä synnyinkoti sijaitsi, peltovainiot ja metsäiset mäenkumpareet, retkien kohteet kaikkina vuodenaikoina. […]

Eino Isohannin pitämä puhe Tokoin kansalaisjuhlassa (1973)

Eino Isohanni Tokoista (ei pvm, ei aikaa):

Näin Oskari Tokoin ensi kerran Kannuksen asemalla syyskesällä vuonna 1949. Hän oli varreltaan lyhyt, vaatimattoman oloinen mies, joka välinpitämättömyydellään tuntui miellyttävän kaikkia. Asemalta siirryttiin juhlapäivällisille, jotka Kannuksen oli järjestänyt hänen ja hänen vaimonsa kunniaksi. Tilaisuuden isäntänä toimi kunnanvaltuuston silloinen puheenjohtaja Kauno Kleemola. Tokoin kiittäessä kuntaa huomaavaisuudesta läsnäolijat saivat oivan näytteen hänen synnynnäisestä sanavalmiudestaan, jota vieraan koruton, välitön olemus oli omiaan tehostamaan.

Lähemmin tutustuin Tokoihin saman vuoden marraskuussa Helsingissä. Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun oli järjestetty kirjallinen matinea, jossa kumpikin luimme tekstejämme. Mainittakoon, että tilaisuudessa esiintyivät myös Toivo Pekkanen, Lauri Pohjanpää sekä pakinoitsija Arijoutsi. Tauolla Tokoi hakeutui lukokseni ja kysyi isäni nimeä. Kuultuaan sen heti osasi sijoittaa minut kannuslaiseen ympäristöön. Vanhat nuoruuden muistot valtasivat hänet niin kokonaan, että töin tuskin ehdimme seuraamaan väliajan jälkeistä ohjelmaa.

Kohtasimme seuraavana päivänä uudelleen, ja sitä seuraavana päivänä sain yllättäen postitse Tokoilta hänen juuri ilmestyneen teoksensa Amerikan suomalaisia, johon hän oli kirjoittanut mieltä lämmittävän omistuksen: (Esitän, että seuraava laatoitetaan sellaisenaan, hoidan kirjan Karkialle.) Rakkaalle ystävälleni, Kannuksen pojalle Eino Isohannille, vilpittömällä ystävyydellä Oskari Tokoi Helsinki 14/-49.

Näin alkoi yhteistyömme jatkuakseen kirjeitse hänen kuolemaansa saakka.

Eino Isohanni Tokoista (ei pvm., ei aikaa)

Kirjeenvaihto:

Oskari Tokoi – Eino Isohanni – Fitchburg, Mass. – 18.2.1950

Hyvä ystävä.

Tässä seuraa mukana käsikirjoitukseni, pienellä lisäyksellä, jota voi käyttää tai jättää pois.

Valitan, että jollakin tavalla hukkasin otteeni mutta panen sellaisena kuin muistan ja varalle Yhteiskunnallisen korkeakoulun.

Terveisiä paljon kaikilta kannuslaisilta, joita tällä paikkakunnalla on paljon.

Ystävyydellä.

 

Tuovi Koivikko – Eino Isohanni – Helsinki – 15.2.1968

Rohkenen jälleen kääntyä puoleenne Oskari Tokoita koskevan laudaturtyöni takia. tutkimukseni alkaa olla loppuvaiheessa. To, kirjoitan sitä ensimmäiseen kertaan puhtaaksi ja tulen jättämään sen huhtikuussa tiedekunnan tarkastettavaksi. Olen tässä työssäni yrittänyt tarkastella myös harrastuksia Tokoin nuoruusajan Kannuksessa. sattuuko Teillä olemaan tietoa siitä, miten mahtoi käydä tämän lainakirjaston, joka v. 1872 oli loppumaisillaan. Olikohan Tokoin nuoruudessa Kannuksessa lainakirjastoa ollenkaan. Tokoi mainitsee lapsuudenmuistelmissaan, että Kannuksen perustettiin nuorisoseura v. 1889. Tämän merkitys taisi olla vielä vähäinen Tokoin nuoruuden aikana eikä Tokoi ilmeisestikkään harrastanut nuorisoseuratoimintaa. Ainakaan hän ei siitä mitään mainitse.

Olisin myös erittäin kiinnostunut Tokoin koulutodistuksesta. Paloiko Kannuksen kirkonkylän kansakoulun arkisto kokonaisuudessaan v. 1934 vai olisiko siitä jäänyt jäljelle mitään, joka avartaisi tässä asiassa?

Olen Valtionarkistossa penkonut kaikki mahdolliset paperit, mutta en minä niissä ole huomannut mainintoja oppilaiden arvosanoista.

Minulla on ollut aivan hävyttömän kauan lainassa Teidän kirjanne. Sen tulen kyllä palauttamaan heti kun seuraavan kerran saavun Kokkolaan.

Terveisin.

Paavo (Lehtonen) – Eino Isohanni – Thunder Bay, Ontario – 17.1.73

Parhain tervehdykseni pitemmästä aikaa. Aiheen kirjeeseeni sain kirjoituksestasi Kannus julkaisussa, jonka äitini minulle lähetti.

Koska sinä valotat onnistuneesti Tokoita, ajattelin että sama kirjoitus pitäisi saada täällä ilmestyviin lehtiin. Se olisi mainio tiedonlevittäjää patsaan paljastustilaisuudelle ja Kannukselle. Harvoin on käytettävissä tähän verrattavaa mainosvalttia. […]

Viitsitkö antaa minun tietää miten suhtaudut kirjoituksen lähettämiseen ulkosuomaisille lehdille.

Kannuslaisten pitäisi julkaisua lähetellä omaisilleen ulkomaille. Koitan siitä mainita Kanada kirjeessä.

Tokoin patsaanpaljastus kiinnostaa minua kovasti. […]

 

Paavo (Lehtonen) – Eino Isohanni – Thunder Bay, Ontario – 11.2.73

[…] Se mitä nyt tehdään Tokoin nimen ympärillä on tavallaan viimeinen julkinen ”keskustelu” joka on jatkunut noin 50 vuotta. Asia jää historiaan ja sen vuoksi nyt kannattaakin tehdä mitä tekemistä asiaan liittyen ilmene.

Koitan katsoa mitä mahdollisuuksia minulla on tulla kotimaahan paljastustilaisuuden aikana. Se nähdään aikanaan.[…]

 

Matti Lepistö – Eino Isohanni – Kokkola – s.a

Koulutoimentarkastaja Eino Isohanni

Oskari Tokoin muistomerkkitoimikunta pyytä Teitä kunnioittavasti sihteerikseen. Tämä johtuu paitis siitä, että toimikunta on selvillä Teidän suuresta asiantuntemuksestanne tämän kaltaisissa tehtävissä,m yös siitä, että toimikunta tietää Teidän olevan tarkoin selvillä senaattori Tokoin elämäntyöstä. […]

Matti Lepistö – Eino Isohanni – Kokkola – s.a

Eino Isohanni – Senaattroi Oskari Tokoin muistotoimikunta – Vaasa – 7.2.1972

Arvioin muistomerkkitoimikunnan kutsun ryhtyä sen sihteeriksi suureksi henkilökohtaiseksi huomionosoitukseksi. Pohdittuani kysymystä […] minun kuitenkin on valittaen todettava, etten katso voivani ottaa harteilleni vastuuta, joka liittyy toimikunnan sihteerin virkaan. […]

Eino Isohanni – Senaattori Oskari Tokoin muistotoimikunta – Vaasa – 7.2.1972

 

Lehtileikkeitä:

KP – Keskipohjanmaa.

Kokkola: 9.11.1949: Nim. Kasperi: Lapsuuteni Kannus – Oskari Tokoin muistelmia

Keskipohjanmaa:  18.7.1963. Tokoin kirje maaherra Alpo Lumpeelle

Keskipohjanmaa: 20.10.1972:     Viljami Kalliokoski: Eräitä piirteitä Oskari Tokoista

Keskipohjanmaa: 4.1.1973:         Tokoin muistomerkkiä tehdään täyttä päätä

Keskipohjanmaa: 21.5.1973:       Tokoin syntymän satavuotisjuhla

Maanpakolainen näytelmä – Tokoista

 

Kirjoituksia (käsikirjoituksia, oikolukuvedoksia):

Lukijalle. (Lapsuuteni muistoja I, 1953):

Mitä Suomessa näin XVII (22.5.1950)

Mitä Suomessa näin XVII

Yökirkolle Ullavaan

Tokolan Tummu

Kun Sievin vanha Kirkonkylä yritettiin valloitta.

Lehojärvi (?)

Köyrimarkkinoilla

Roikolan Matti-Faarin kräviäiset

Kun Kannuksen Säästöpankki pantiin pöydän alle

Ruotifaarin joulu

Kartta-Erkki

Kaksi ”kraataria”

Rippikoulussa

Joutuiko hän helvettiin?

Oikovedos (osa) näytelmästä

Siirappitynnyri

Lapsuuteni Kannus

Siirappi

Nurkkalan Juho

Pikku-Tuora

Ann-Biita, Söderbakka

Toteutunut unelma. (Käsikirjoitus säilytettävä)

 

Amerikan Ääni, puheita:

(Tokoin Amerikan Äänen radiopuheet puheet ks. tarkemmin Keski-Pohjanmaan Liiton arkisto)

Talk 2.

Radio Talks, B 2.

Ei otsikkoa

Talk No 1.