Yksitysihenkilöt A – J
SAAPUNEET KIRJEET: A – D (1945 – 1953)
30 kirjettä:
Aalle-Teljo, Ida – Helsinki -19.12.1945
Parhain toveri Tokoi.
Sydämelliset kiitokset kirjeestäsi ja lupauksestasi tulla Suomeen. Se sai minut syvästi liikuttuneeksi ja muistui elävästi mieleeni nuoruus ja taisteluvuodet, jolloin ei ihanteista ainoastaan puhuttu vaan koetettiin myös käytännössä toteuttaa, jota vastoin nykyään puhutaan paljon muuta ei pystytä toteuttamaan. On niin paljon asioita sinulle kerrottavana, mutta koetan supistaa kirjoitukseni niin lyhyeksi kuin mahdollista. Kerron sinulle ensiksi, että olimme Oskari Reinikaisen 60 vuotispäivillä ja siellä tapasin Väinö Tannerin, sekä puolueenpuheenjohtajan Onni Hiltusen sekä sihteeri Unto Varjosen. Puhuimme silloin sinun tulostasi tänne Suomeen ja olimme kaikki yksimielisesti sitä mieltä, että olisi kovin suurenmoista jos Sinä tulisit tänne. Olisi erittäin onnellista, jos ehtisit jo puoluekokoukseen huhtikuun 27. päivänä —-.
Meillä oli Eduskuntaryhmän joulujuhla tässä hiljakkoin ja siellä minä mainitsin sinun tänne tulostasi ja minä ehdotin, että lähettäisimme Sinulle kehoitus tervehdyksen ja innostus oli niin valtava, että kaikki huusivat ”lähetetään, lähetetään” ja näin syntyi se sähke, jonka tietenkin olet jo saanut. Ja lisäksi kaikki läsnäolijat kirjoittivat Sinulle muistoksi osan ohjelmasta sekä 44 toverin nimet, Väinö Voionmaa y.m. Lentopostiin ei otettu niin paksua paperia, joten saat sen tavallisessa postissa. Olemme toverien kanssa keskustelleet, että lähettäisimme sinne ensi kesänä yhden parhaimmista naisistamme esitelmämatkalle. Hän viipyisi siellä pari kolme kuukautta. Olisimme kovin kiitollisia, jos lausuisit asiasta mielipiteesi luulisitko tällaisen olevan mahdollista. Olisi hauska kuulla tarkemmin tulostasi ja ajasta koske se voisi tapahtua.
Sydämelliset joulutervehdykseni vaimollesi ja sinulle.
Aalto, Matti – Pasila – 27.5.1947
Aalto, Matti – Helsinki – 16.2.1948
Kunnon ystäväni!
Vielä kotona ollessaan oli tyttäreni puheistani kuullut, että Oskari Tokoi kuuluu ystäviini, niin heti kirja Oskari Tokoi ilmestyttyä hän osti sen minulle lahjaksi. Eilen illalla sain sen loppuun luetuksi ja riennän siitä sinulle vähän kirjoittamaan. Ensinnäkin se on arvokas historialliselta kannalta katsottuna. Vaikka minäkin miedossa muodossa oli täällä Helsingissä 1918 tapauksia seuraamassa ja jollakin tavoin niihin sekaantunut, niin vasta nyt kirjastasi sain niistä suuret ja oikeat tiedot. Tiesinhän minä silloin sinun mukana olosi monissa suurissa ja vaikutusvaltaisissa tehtävissä. Mutta vasta tästä kirjastasi näin, että olit ainakin puolta enemmissä tehtävissä kuin olen tiennytkään. Muuten oli maallemme onneksi, että sinä vakava ja harkitse mies, joudut silloin niihin tehtäviin. Saithan vaikutusvallallasi asiat kulkemaan parasta mahdollista tietä. Kun tässä lyhyesti kerron elämäni alkutaipaleen, niin käsität paremmin miksi minä olen monta kertaa itkenyt lukiessani tästä kirjasta sinun elämäsi alkuvuosia ja niitä monia kovia vastoinkäymisiäsi nuorena vieraissa oloissa ja usein menetit hyvän alun. […]
Mutta saimpa iloakin raittiustyöstäsi siellä ja kanssasi ison ilon silloin kun löysit itsellesi kirkassilmäisen elämänkumppanin, jonka kanssa sitten tulit Suomeen jo muutenkin innostuneena. Sillä olihan sinulla jo silloin kultatollareita vyössäsi.
Sitten jossain piirikokouksessa Etelä-Pohjanmaalla tutustuimme […] toisimme. Sinä olit harmaissa vaatteissa kansanmiehen näköinen. Mutta kun puhkesit puhumaan, niin sinusta tuli tietua ja taitua kuin suuresta laarista. […]
Se uusi laaja Amerikan matkasi tuntuu olevan Jumalan järjestämä koska siellä matkallasi sinulle annettiin toinen puoliso, jonka välityksellä olet tullut lähemmäksi Jumalaa. […]
Aaltonen, Leo O. T. – Seattle, Was. 17.5.1953
Att. Mr. Oskari Tokoi
Aavikko, Armas – Turku – 12.2.1950
K. Herra Senaattori Oskari Tokoi.
Aavikko, Armas – Turunmaa – 12.6.1950
Kohta on kulunut jo kuukausi siitä, kun sain ystävällisen kirjeenne ja ynnä siinä olevan rahan, josta niin ilostuin että päätin kyhätä aivan erikoisen kiitoskirjeen. Mutta siihen en ole kyennyt, vaikka olen asiaa miettinyt päivästä päivään.
Pyydän sentakia Teitä, suuresti kunnioitettu, Mr. Tokoi vastaanottamaan minun yksinkertaiset, mutta samalla vilpittömät ja sydämelliset kiitokseni kaikesta tästä huomaavaisuudesta mikä Teidän puoleltanne on tullut minun osakseni.
Erikoisesti minua miellyttää saada tietää, että kirjoittamani kertomus on Teitä siinä määrin kiinnostanut, että olette valmistanut sille tilaisuuden esiintyä arvokkaassa Amerikan julkaisussa. Kaikesta tästä kiitän vilpittömästi!
Meillä täällä Suomessa alkavat vähitellen saada jalansijaa papistonkin keskuudessa demokraattiset mielipiteet ja ajatukset. Onhan jo meillä eduskunnassakin ensi kertaa sos.demokraattisen puolueen edustajanakin pappi. Ja on useita, jotka lukeutuvat samoihin riveihin, vaikka tähän asti ovat syystä, minkä tietänette, pidättäytyneet lausumasta julki mielipiteitään. Uusi aika on siis vihdoin alkanut sarastaa Suomessa.
Tämän päivän postissa lähetän painotuotteena erään kirjoitukseni ”Kuka on lähimmäisesi?”, jonka olen julkaissut ”Kristillisessä Työkansassa”, koska se suuri avustustyö, jota vaimonne kera olette tehnyt Suomen auttamiseksi, on selvänä todisteena siitä, että olette oikein arv. Rouvanne kera käsittänyt, mikä on oikean kristityn suurin velvollisuus ja tehtävä Kristuksen väärentämättömän opin mukaan tässä maailmassa.
Jos haluatte kirjoitukseni siellä julkaista, on Teillä siihen täydet valtuudet.
Lopuksi pyydän Teitä vastaanottamaan minun kunnioittavimmat ja parhaat terveiseni täältä synnyinmaastanne ja esittämään ne myös Rouvallenne.
Jumala siunatkoon ja varjelkoon Teitä sekä antakoon Teille vielä paljon elinvuosia epäitsekkäässä työssänne.
Aavikko, Armas – Oceanside, NY – 20.7.1951
Mr. Oskari Tokoi.
Herra senaattori Tokoin kaksoisolento kummittelee taas U.S.A:ssa. Saavuin kesäk 4 P:nä New Yorkiin ja sieltä tänne Long Islandin saarelle tervehtimään ottopoikaani, joka moniin vaiheiden kautta on pelastunut Eestistä tänne. Kun hän ei tohdi tulla minua tervehtimään Suomeen, katsoin minä velvollisuudekseni ennen kuolemaani tulla tervehtimään häntä ja hänen perhettään. Viimeksi näin hänet Eestissä, Tallinnassa v. 1939.
Pyydän esittää minun ja kaikkien muiden suomalaisten kunnioittavat terveiseni ja vilpittömät kiitokset kaiken sen suuren avustustyönne johdosta, minkä olette omistanut kaukaisen synnyinmaanne hyväksi. Lukemattomat suomalaiset, jotka ovat siitä tulleet osalliseksi, siunaavat Teitä.
Täällä ollessani olen kirjoittanut ”Raivaajalle” kaksi kirjoitusta. Toinen oli ”Matka yli Atlantin” ja toinen ”Lehdistä kyhätty taulu”. Kun noita kirjoituksiani olen nähnyt lehdissä, olisin kiitollinen, jos Senaattori Tokoi hyväntahtoisesti suosittelisi kirjoituksiani sekä, jolleivät voi niitä käyttää kehoittaisi Toimitusta palauttamaan minulle käsikirjoitukseni takaisin. […]
Aavikko, Armas – Oceanside, NY – 3.9.1951
Mr. Oskari Tokoi
Kiitän ystävällisestä kirjeestänne, jonka sain jo aikoja sitten.
Aavikko, Armas – Turku – 29.10.1953
Kunnianarvoisa kaksoisveli!
Aavikko Aavikko – 29.10.1953. pdf
Alakulppi, Olavi – Jackson Circle – 16.4.1952:
Terve Mieheen.
Olen jälleen täällä etelän puolessa. Tulin Pine Campilta Mattisen kanssa talvitoiminnan päätyttyä siellä. Olen ollut sen jälkeen New Hampshiressä parisen viikkoa josta tuli viikko sitten
Menenkin heti suoraan talvellisiin toimintoihin. Meillä oli kuten varmaan Alpoon jo maininnut Teille, hyvä talvi. Meillä oli todella tilaisuus näyttää ja iskeä niihin epäkohtiin ja puutteellisuuksiin joita armeijan sairastaa talvi sodasta ja talvi trainingista puhuen. Siellä aukesi monen silmät näkemään ja toteamaan ne epäkohdat joihin olemme tällä hetkellä sidottuja. Viime talven trainiki eri vaiheineen oli näille aivan uutta ja paikotellen varsin olukiessaniutoa minkä hyvin ymmärtää ottaen huomioon edelliset harjoitustalvet jolloin kykenevien instructorien puute on teettänyt suuria virheitä koulutuksessa ja talvivarusteiden kehityksessä. Juuri näissä saimme, voisin sanoa muutoksen aikaan ja muutenkin ja hyvää jälkeä. Tästä lankeaa suurin osa Marttisen harteille joka meitä ohjasi ja työnsi asioita oikeille raiteille. Minä voisin sanoa että saimme tänä talvena enempi aikaan kuin aikaisemmin yhteensä ja nyt ollaan menossa hyvään suuntaan. Se ei tarkoita että työ on tehty nyt vasta tulee painaa paalle ja turvata saavutettu menestys ja sitä edelleen kehittää. Tässä on työmaa jossa on paljon tekemistä. Uskoa ja henkistä voimaa kysytään ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä tarvitaan. Mutta kuten sanoin eteenpäin ollaan menossa hyvää vauhtia.
Te olette meille henkinen tuki ja elävä esimerkki siitä mihin sitkeä työ ja uurastus johtaa josta Teille sydammellinen kiitos. Olavi Alakulppi
Alanen, Aulis – Tervajoki – 15.8.1953
S.H.T
Sydämellinen tervehdys täältä synnyinmaakunnastanne!
Pohjanmaan Kansa julkaisee tänäkin vuonna tavanmukaisen erillisen joululehtensä, ja nyt olisin pyytänyt Teiltä siihen kirjoitusta. Aiheen voisitte varmaan itse parhaiten valita; sehän voisi olla esim. jokin muistelma tai käsitellä sikäläisiä amerikansuomalaisten oloja.
Lehden kirjoitukset olisi saatava latomoon syyskuun lopussa. Olisi ihna, jos ystävällisesti ilmoittaisitte myönteisen tai kielteisen vastauksen.
Kunnioittavasti
Alanen, Paavo – Kannus – 29.4.1950
Arv. Toveri
Tämä kirje syntyy sittenkin. Olen ollut täällä Kannuksessa ja lähiympäristössä kohta kolme viikkoa, kierrellen Lestijokilaakson osuuskauppajuhlissa puhujana.
Te olette kotoisin Kannuksesta ja koska minulla oli elokuussa tilaisuus keskustellakin kansanne, päätin tietenkin käydä myös syntysijoillanne. Elokuun 15. päivänä käännyin puoleenne Jyväskylässä melko ”omavaltaisesti” soittaen Jyväshoviin aamulla klo 8. keskustellakseni ajan henkisistä vaikeuksista ja nimenomaan kristillisten arvojen syventämiseksi työväenliikkeessä. Esitin toivomuksenani, että puhuisitte Helsingissä sitä varten järjestettävissä kristillisten sosialidemokraattien juhlassa. Valitettavasti olitte sidottuna sänkyyn silloin, mutta yleisöä oli tullut juhlaan runsaasti ja toivottavasti saivat pettymyksestäänkin huolimatta jotakin.
Mr. O. Tokoi
Näin lehdestä, että teiltä saa tilata kirjaa nimeltä: Keski-Pohjanmaa. Niin entisenä Lohtajalaisena haluaisin saada sen luettavaksi.[…]
Niin olen Karhinkylästä Anttilasta kotoisin, naapuritalosta missä oli teidän sedänne isäntänä. Kaikki koko numero oli sukujuurta toisilleen, vaan sedänne oli tullut vävymieheksi naapuritaloon, että hän oli eri sukua, niin ollen emme ole sukulaisia. Täällä asuu kyllä sedäsi lapsia kaski farmarina Kaleva, Washh.
Niin muistan vuoden oliko se 1904 kun oli siellä Lohtajan pappilan pihalla jonkinlaiset juhlat ja te piditte siellä puheen. Silloin ei sattunut oleen rovastia Lohtajalla. Siinä tapauksessa antovat tietysti teidän pitää puheen. Sen ajan oloon katsottuna, sehändi juuri silloin soc.demoktraatin nousukautta. Muistankin osia puheestanne olin silloin 14 ikävuoden vanha. Wieläkö muistatte sen tilaisuuden. Siitä on jo pitkä aika jäänyt menneisyydeen.
Olen usein lukenut kirjoituksianne lehdistä vaan en ole tavannu teidä, vaikka olette olleet lännellä puhujamatkalla, sillä sairauteni on estänyt pääsyn teidän puhetilaisuuksisa. […]
Anttila, Herman – Portlan, Oregon – 17.1.953
Anttila, Herman – Portlan, Oregon – 17.1.953
Anttila, J. Anttila, J.
s.a. – Tukholma – 1.12.1949
Bates, Cyrill D. – Daubhin, Manitoba – 21.1.1924
Barton (kirjelappu) – s.l. 1.2.1924
Bennet, A. Vincent – London – 4.6.1951
Bennet, A. Vincent – London – 4.6.1951
Binham,??
Birkett, Arthur H. – Fitchburg, Mass. – 1.2.1951
Birkett, Arthur H. – Fitchburg, Mass. – 1.2.1951
Boren, Veikko – Himanka – 14.12.1945
Herra Oskari Tokoi.
Olen tuntenut halua kirjoittaa teille monestakin eri syystä. Eräs niistä on se että elämänne ja nimenne liittyy niin kiinteästi siihen historiallisen ajan jaksoon josta olen aina pitänyt Suomen työv. liikkeen mielenkiintoisampana vaiheena ja johon minulle ikäni vuoksi on mahdollisuus ollut tutustua vain kirjallisuuden avulla ja joka kirjallisuus on monessa tapauksessa teidän kannaltanne ollut mahdollisimman epäedullista. Teillä on myöskin vanhemman väestön keskuudessa, joihin myös kuuluu Isäni ja Äitini, suorastaan legentamainen nimi puhujana. Sitten muutama sana esittelyksekseni. Olen syntynyt Himangalla 6.3.194 Otto ja Hilma Boren os. Blisk. poikana. Sikäli kuin Himankalaisia muistatte olen sukulaisianne. […]
Boren, Veikko – Himanka – 14.12.1945
Boren, Otto – Himanka – 6.9.1946
Parhainat terveiset täältä kurjuuten maasta kuoleman ja kyynelten keskeltä vielä tässä vanhoilla päivillään piti joutua näkemään ja kokemaan kovan ajan sillä juuri kännymme Teidänkin puoleen koska ollaan sukulaisia että jos voisi ja on tilaisuutta järjestää tänne paketti laatua mitä vain kaikki on tervetullutta täällä on puute kaikesta täällä ei edes ole ompelu lankaa että sais vanhoja rettuja korjata Tämä on kyllä epähienosti tehty josta pyytän anteeksi vain tämän puutteen keskellä opii aivan hävyttömäksi sillä meillä ei ole sukulaisia siellä jotka laittaisivat mitään Tänne tulee kovasti paketteja jolla on omaisia sielä maasa vainjos ei ole tilaisuutta laittaa [?] ei mieltä väärepää täällä on työmiehellä ollut kaiken aikaa eläma puutteen lista ja nyt se meni aivan onnettomaksi ei täälä kaikille nytkään ole huonoa meikäläinen on raskaamman osan kantaja aina pajatan (?) alkeet sota kentillä se oli raskasta aikaa pyytän anteeksi tätä rohkeuttani olkaa hyvä ja [?] tämä vaatimaton kirjeeni, sytämmellisin terveisin otto Boren Himanka kirkonkylä
Bryggari, Tuomas – Malmi – 16.8.1948:
Toveri Oskari Tokoi
Suonet anteeksi että nyt vasta vastaan kirjeeseesi. jonka sain ilokseni vastaanottaa kuluvan vuoden kevättalvella. Huomioni kohteena oli viime heinäkuun 1 ja 2 päivänä suoritetut eduskuntavaalit.
Bryggari, Tuomas – Malmi – 16.8.1948
Bryggari, Tuomas – Malmi – 15.10.1948
Oskari ja Eeva Tokoi
Hyvä toveri. Hyvin paljon kiitoksia sisältörikkaasta kirjeestäsi, jonka sain jo kuukausi sitten, mutta on ollut vielä kiireitä puutarhatöitä ja poliittisia loppuselvittelyjenkin takia ei ole tullut aiemmin vastatuksi. Suone kuitenkin anteeksi hitauteni.
Bryggari, Tuomas – Malmi – 15.10.1948
Burton (?) – 2.12.1924
Carey, Roger A. – Fitchburg, Mass. – 16.8.1951
Collanus, Otto J. – Santa Monica, CA – 5.11.1950
Collanus, Otto J. – Santa Monica, CA – 15.1.1952
Collanus, Otto J. – Santa Monica, CA – 6.11.1950
Collanus, Otto J. – Santa Monica, CA – 6.11.1950
Collanus, Otto J. – Santa Monica, CA – 26.2.1951
Collanus, Otto J. – Santa Monica, CA – 26.2.1951
Collanus, Otto J. – Santa Monica, CA – 27.4.1951
Collanus, Otto J. – Santa Monica, CA – 27.4.1951
Collanus, Otto J. – Santa Monica, CA – 15.1.1952
Collanus, Otto J. – Santa Monica, CA – 15.1.1952
Collanus, Otto J. – Santa Monica, CA – 18.9.1953
Hyvä ystävä.
Paljon kiitoksia ystävällisestä kirjeestänne syysk. 9. Oli hauskaa kuulla, että kotimatka onnistui hyvin ja että matkasta jäi hyvät muistot. Pistän tähän näitä kuvia muistoksi.
Kuten oheisesta kortista huomaatte, oli tosiaankin vahinko, että emme voineet tulla sinne kirkolle enää silloin sunnuntaina. Sen lähettivät minulle ystäväni Saimi ja Väinö Jaakkola. Saimi keräsi täällä nimiä Mannerheimin ratsastajapatasaslistaan Kalevala juhlassa, kuten ehkä muistanette kuulleenne minulta, kun sitä juttua yhdessä pohdimme silloin sunnuntaina siellä Hooverin huvilan piknekissä. Omin lupineni pistän sen tähän mukaan, kun ajattelin Teitä ehkä kiinnostavan tuollainen rehti tunnustus ”toiselta puolen aitaa” olevien taholta. […]
Douglas – s.l. – s.a.
SAAPUNEET KIRJEET: E – G (1947 – 1953)
10 kirjettä:
Elo, Emil – London, UK – 7.4.1948
Hyvä vanha seikkailu Toveri
Näin työväen Kalenterista, että vielä elät ja olet Amerikan ”Raivaajan” toimituksessa, niin tekee mieleni kirjoittaa. Ehkäpä vanhat muistot ei ole pois tieltä, vaikka arvaan, että sinulla vanhoilla päivilläsikin on kiire ”hyörinä ja pyörinä”.
Minulla ei myöskään ole muuta kuin aikaa. Sen jälkeen kun täältä läksit, minun kirjeenvaihtajatoimeni ei kauan kestänyt. Toimisto ei kannattanut. Haljuilin vähän aikaa toisten avulla – varsinkin Jenny (Govorovskin kokki) autteli, ja välillä olin vähän nälissänikin. […]
Elo, Emil – London, UK – 7.4.1948
Elo, Pirjo – Helsinki – 14.1.1953
Enäjärvi-Haavio – Mikkeli, Moiso – 27.3.1950
Enäjärvi-Haavio – Mikkeli, Moiso – 27.3.1950
Eva [Emil Elon tytär] – London, UK – 5.1.1953
Eva Elo – London, UK – 5.1.1953
Eskelinen, Aino – [?] – 27.11.1948
Erkko, Eljas – Rafael Seppälä – Helsinki – 12.2.1951
Erkko, Eljas – Helsinki – 12.2.1951
Paras Herra Tokoi.
Olen tänään saanut kuriiripostitse Helsingissä Teidän elokuun 29. päivänä 1950 päivätyn ja minulle osoitetun kirjeen, jossa pyydätte minua ottamaan osaa Fitchburgissa Aleksis Kiven syntymäpäiväjuhlaan lokakuun 8 päivänä saman vuonna. Olen erittäin pahoillani, että Suomen pääkonsulinvirastosta, joka tiesi minun osoitteeni New Yorkissa, ei toimitettu kirjettänne hotelliin, vaikka olin heidän kanssaan yhteydessä. Olisin ollut erittäin iloinen, jos olisin saanut tavata suomalaisia Fitchburgissa ja tuoda terveisiä kotimaasta.
Olen joutunut olemaan tietämättäni erittäin epäkohtelias pääkonsuliviraston saamattomuuden vuoksi. Tapahtunutta ei voi enää korjata, mutta jos matkani suinkin osuus sinne päin, koetan tehdä sen, mikä jäi tekemättä
Suurimalla kunnioituksella.
Erving, Alexanderi – Korso – 23.2.1947
Arvoisat kansalaiset O. Tokoi ynnä rouvanne
Terveisiä teille sinne Lännenmaille minulta teille tuntemattomalta hengilöltä. Luettuani tämän päivän Suomen Sosialidemograatista teidän matkavaiheistanne Amerikan mantereen poikki Suomalaisten asuntopaikoille niin minun tuli tässä mieleeni kirjoittaa teille ja pyytää teitä, että ettekö te ole niin hyvä ja ottaisi sielä tietua ja selvää vieläkö elää minun veljeni ja hänen perheensä. Minä olen hänelle kirjoittanut 3 (?) erikirjaa entisellä osoitteella mikä minun ja veljeni kirjeenvaihdossa oli vielä edellä talvisotaa 1938. en ole saanut yhtään vastausta näihin jos niinkin olisi, että veljeni olisi kuollut niin ehkä vaimonsa ja jokunen Lapsista eläisi. […]
Minä en voi vaivojanne palkita, mutta luotan teidän hyväntahtoisuuteenne muistan teidät Helsingissä oloajoilta. silloin kun oli net kaikki ne Pulat Ruoka ja Woipulat te toimititte viljaa Wenäjältä, ja myös toimititte Woiliike Valion warastoavaimet, että voita saatiin. Kaikki nämät ovat muistissani kuin eilinen päivä.
Lopetan tämän kirjeen, en tiedä josko tämän saatte niin ymmärtäkää minua vaikka tämä ei ole kirjoitettu niin johdonmukaisesti kuin pitäisi kirjoittaa.
Forström, Olga – Hanko – 5.2.1948:
Mr O. Tokoi, Fitchburg, Mass.
Arvoisa johtaja,
Olen edesmenneen Mr Frank Justenin sisko. Pyydän anteeksi, että tulen Teitä näin häiritsemään.
Asiani on seuraavanlainen johon toivon saavani Teidän hyväntahtoista neuvoanne ja mahdollista apua.
Frank Justenilla on tytär, Miss Elsie Bancroft, 51 James str. Bergenfield, New Jersey.
Vuonna 1940 edesmennyt tätini, Mrs Olson, Raumalta määräsi jälkisäädöksessään tämän Elisen yhdeksi perijäkseen. Näiden vaikeiden vuosien johdosta, en ole voinut summaa hänelle lähettää nimittäin ei Suom. Pankki anna lupaa lähettää valuuttaa ulkomaille. Summa on nykyään noin 50,000 markkaa ja on talletustilillä pankissa.
Koska Raivaajalla on siellä myös Pankkiliike niin pyydän tiedostaa, olisiko mahdollista järjestää esim. näin kun joku siellä haluaa kauttanne lähettää tänne omaisilleen raha lahjan että määräys lähetettäisiin minulle ja minä lähetän määrätyn summan sajalle, sitten kun olette [1.] saaneet minulta saajan todistuksen saamistaan summista niin Te siellä maksatte päivän kurssin mukaan summien arvon dollareina Mrs Elsie Bancroftille. 51 str. Bergenfield. New Jersey.
Fors, Helmi – Detroit, Mich. – 3.4.1950:
Meillä Detroitilaisilla oli hiljattain tilaisuus kuulla Teidän kiinnostava puheenne Suomimatkastanne, Suomen avustustyöstä ja varsinkin Suomen lasten kohtalosta joka asia on aina lähellä sydämiämme.
Koska yksi täkäläisistä orpokodeista 10-vuotisen toimintansa jälkeen nyt sulkee kirjansa on allekirjoittanut valtuutettu kääntymään puoleenne kysymyksellä [1.] Teidän mielestänne olisi loppu, vähän yli $ 200.00 käsittävä kassa parhaiten käytettävä. Tarkoitus tulee olla Pohjolan lasten hyväksi. Sen tulee viemään perille luotettu henkilö Amerikan dollareissa. Voisitteko mahdollisesti antaa jonkun lastenkodin tai sairaalan osoitteen jossa tämäkin pikku apu löytäisi parhaan paikkansa.
Kiitän etukäteen ja toivotan Teille jatkuvaa menestystä inhimillisessä työssänne.
SAAPUNEET KIRJEET: H (1945 – 1953)
57 kirjettä:
Haapanen, Alfred – Houghton, Mich. – 23.10.1951
Haapanen, Alfred – Houghton, Mich. – 23.10.1951
Haapala, Uuno
Haapanen, Yrjö – Upplands, SE – 20.7.1945
Päätoimittaja Oskari Tokoi.
Arvoisa puoluetoveri.
Lämmin kesäinen tervehdys sekä täältä Ruotsin pääkaupungin laidalta että Suomesta!
Lienee parasta, että ensin esittelen itseni, koska uskon toveri Tokoin allekirjoittaneen vaatimattoman nimen vuosien varrella. Olenhan vain kerran ennen kirjoittanut Sinulle. […]
Haapanen, Yrjö – Upplands, SE – 20.7.1945
Hagman, Lisa – St. Marnie – 2.12.1945
Arv. Herra Senaattori Tokoi.
Pitkät matkat ja raskaat elämän kohtalot eroittavat ihmiset toisistaan. ”Missä synnyimme sen tiedämme, missä elämämme päätämme, sitä emme koskaan tiedä”. […]
Hagman, Lisa – St. Marnie – 2.12.1945
Halme, Olavi – Tampere – 14.6.1948
Halme, Olavi – Tampere – 14.6.1948
Halme, Olavi – Tampere – 2.12.1949
Halme, Olavi – Tampere – 1.1.1950
Halme, Omar G. – Los Angeles – 28.1.1953
Halme, Omar G. – Los Angeles – 28.1.1953
Hallikainen, Pertti – Helsinki – 15.3.1945
Halonen, George – Palo Alto – 17.8.1951
Halonen, George – Palo Alto – 17.8.1951
Hannula, Ilmari – Rovaniemi – 15.12.1949
Sydämelliset kiitokset kirjeestäsi, jonka olen suurella ilolla vastaanottanut. Elämä Lapissa ei ole nyt helppoa. Kesän suuret lakot ja ankara halla, tämän jälkeen suuri työttömyys.[…]
Hannula, Ilmari – Rovaniemi – 9.1.1950
Kunnioitettu veli.
Olen saanut ystävällisen kirjeesi 29.12.49 sekä siihen liittyneen korehtuurivedoken, missä torjut niitä syytöksiä, joita siellä on esitetty Suomen avustustoiminnan johdosta.
Hannula, Ilmari – Rovaniemi – 9.1.1950
Hardy, Vm. B. – Vancouver, CAN – 1.5.1950
Hardy, Vm. B. – Vancouver, CAN – 1.5.1950
Harjunpää, Toivo – New Bedford, Mass. – 25.101951
Hedman, Wilho – New York, NY – 2.11.1950
Heiskanen, V.A. – Helsinki – 24.5.1947
Veli, Hyvä:
[…] Kuten tiedätte täällä vietettiin kolme päivää sitten Eduskunnan 40-vuotisjuhlia. Sinua odotettiin juhlavieraaksi, mutta valitettavasti et päässyt tulemaan. Juhlat olivat varsin komeat. […]
Heiskanen, V.A. – Helsinki – 24.5.1947
Heinonen, Einari – Hikiä – 8.2.1947
Hyvää päivää Herra Tokoi
Tervehdykseni ensin teillen Herra Tokoi. Täältä Suomen kamaralta. Mutta kun lujin teidän kirjotuksianne temarista niin ajattelin että kun niitä olisi usein vain. Kyllä täytyy sanoa että siellä on voimiaan säästämättä autettu suomen kansaa. Kun minulla ei ole ketään sukulaista eikä tuttua. Mitä teidät tunnen mutta etten tunne minua. Olen invaliiti. Onhan meitä paljon. Tässä tulee ajateltua monellen päin elämäänsä. Onhan päivä kerraan mennyt [1.] ei ole tarvinnut sentään syömättä nukkumaan mennä. Olisi hauska ollut olla kun olisi pysynyt terveys. Onpa tullut ajateltua että olisi pitänyt lähteä nuorena koittamaan onneaan sinne vieraaseen maahan. Mutta kun oli äiti vanhus ei voinut jättää sitä oman onnensa nojaan kun on lapsena minua ruokkinut niin velvollisuus oli minun huoltaa. Vaikka nyt pääsisi ei tulisi enää kysymykseen kun on terveys pois. Ja kun on perhe lapset rakkaat ympärillä. Meillä on taas talvi täällä kylmässä Suomen maassa pakkanen paukkuu nurkissa. pakkasasteita on ollut 27 astetta korkein.
Vieläkö Herra Tokoi tulee käymään Suomen kamaralla tätä meidän pientä suomeamme katsomaan. Lopetan taas jos joskus toisten taas riivaan.
Parhaat terveiset täältä Rouva ja Herra Tokoille Monin terveisin Muistakaa joskus temaria yksi sen lukijoista.
Einari Heinonen perhein.
Helen, Aili – Pudasjärvi – 30.11.1949:
Senaattori Oskari Tokoi
Olemme kuulleet Teidän suuresta jalosta ja uhrautuvasta työstä Suomen kansan hyväksi.
Helen, Aili – Pudasjärvi – 30.11.1949
Hiibacka, Hanna – Rock Springs, Wyo. – 12.6.1950:
Hyvä Mr. Tokoi
Kirjeenne täällä. kiitos
Meillä täällä kuin ei ole enää muuta toimeenpanevaa Yhdistystä kuin Haalin johtokunta, ja kun meillä sattui olemaan kokous niin vein kirjeenne sinne, joka tarjous otettiin lämpimästi vastaan. Eihän meitä täällä enää ole kuin joitain kymmeniä suomalaisia mutta tykkäämme kuulla jotain mekin. niinpä päätimme että laitetaan puhetilaisuus Haalille Lauantai illaksi ja juodaan kahvit päälle. ja sitten sunnuntaina pidetään kentällä juhla ja puhutaan siellä toisen kerran. Meille sopis 30 Heinäkuuta jota päivää olemme jo kysyneet kenttäjuhlaa varten. Matka kulut lupaamme maksaa Denveriin edestakaisin. On mielenkiintoista kuulla niistä sukulaisista siellä Suomessa koska kirjoittavat teidät tavanneensa. Terveiset Mrs. Tkoille.
Ystävyydellä
Hilton, George – s.l. – s.a.
Hintikka, Anni – New York, NY – 6.9.1950:
[…] Jos senaattori Tokoi nyt on kirjoittanut Veikolle, tiedän millainen vastaus sieltä Teille tulee. Hän maalaa minut puolihulluksi ja hermosairaaksi. tätä tapaa Hän on käyttänyt siinä määrin, että olin jo pakoitettu Suomessa ottamaan lääkärintodistuksen näistä syytöksistään. Häntä tuntuu kovin harmittavan ei saanut enää erotessamme omaisuuttani, jota olen kovalla työllä saanut ja Jumalani siunaamana säästänyt rehellisin keinoin.
Jäi mainitsematta, että Veikko väärensi kaksi pankin sekkiäkin viimekesänä 18,000 ja 10,000, jotka sain Kuopiossa selvitellä ja maksaa. [?] Kun pankinjohtajat ovat tuttuja mulle, minun takiani jättivät asian sikseen. Muutoin olisi Veikko joutunut syytteeseen ja rangaistavaksi.[1.]
En kirjoita siksi, että pahentaisin Veikkoa, mutta en voi sietää rikollista luonnetta ja koston himoista, sillä sitä Hän on. Niitä on lukemattomia tapauksia joista en halua kertoakkaan.
Ehkäpä Senaattori Tokoin kirjeet vaikuttaisivat myös parantavasti Veikkoon, koska Hän niin suurella lämmöllä kertoi Teistä aina. […]
Hintikka, Veikko – Nakkila – 18.3.1950:
Lämmin kiitos kirjeestäsi, joka tuli suurena rohkaisuna jo viime kuussa. Anteeksi, että vastaamiseni on jäänyt näin pitkälle. On ollut kaikkea sellaista ikävää joka on masentanut mieltäni, enkä sellaisessa mielentilassa ole jaksanut kirjoittaakkaan. Olen iloinen, että siitä että ymmärsit minua, etkä kummeksunut avioeroani. – Kyllä kai useammat ovat ihmetelleet sitä, että menin sen naisen kanssa naimisiin. Nyt eräät taas ihmettelevät sitä, että lähden ”rahan vierestä pois”. Ajattelen tuota avioliittoa nyt kuin pahaa unta. Tosin ei vielä laillista eroa ole, mutta pian sen saan. Alkoholilla on tähänkin osuutensa. Sodan jälkeen olin sortunut alkoholiin ja vielä enemmän aloin sortua tuon kapakoitsijan ansiosta. Alkoholia oli aina tarjolla. Hän kehotti syömään ja juomaan, jotta lihoaisin enkä näyttäisi niin nuorelta! – Toivomus sekin. No, viime kesänähän näitte minkälainen ”syöttiläs” olin. Hävettää aivan. – [1.]
Aioin kertoa monesti asioistani, mutta en saanut puhuttua. Hävettää kun muistelen, kuinka silloin tulin Teitä saattamaankin alkoholia nauttineena. – Minusta tuntui kuin olisit katsonut kuin isä harhateille joutunutta poikaansa.
Kuten ymmärrät, oli avioliittoni rikki alusta alkaen ”suhde” vain nimellinen. Kuinka tuntui olevan yhdentekevää. Ei ollut elämän halua eikä uskoa tulevaisuuteen.
Hintikka, Veikko – Iisalmi – 28.7.1950:
[…] Se entinen vaimoni vaan sairaloisen mustasukkaisuuden vallassa koettaa keksiä kaikkensa, meille pahaa saadakseen. On taas lähetellyt avoimia kortteja sieltä Amerikasta tänne (ensin luonnollisesti niitä siellä näyteltyään), joissa koittaa solvata mahdollisimman rumasti minua. Kirkkohallitukseenkin on taas jotain lähettänyt. […]
Mutta kai täällä maailmassa vihamiehiä on kaikilla, paremmilakin kuin minä, todella hyvillä ihmisillä. Olen ollut käärmeissäni sille Tokkolallekin Sinun puolestasi. Kirjoitteli tänne Maalaisliiton lehtiin juttuja New Yorkin juhannusjuhlista, ja hyökkäsi siinä taas Oskari Tokoita vastaan. sehän on aivan fanaatikko. Näkyy kirveltävän kun oioit hänen valheitaan Raivaajassa rauhalliseen ja kiihkottomaan tapaasi, Tokkolan joutuessa naurunalaiseksi. […]
Hintikka, Veikko – Iisalmi – 28.7.1950
Hintikka, Veikko – Nakkila – 25.8.1950
Hintikka, Veikko – Tampere – 10.10.1950
Hintikka, Veikko – Orivesi – 20.10.1950:
[…] Olen muuten huomannut, että tällä koneella, jolla olet kirjoittanut kaksi kirjaasi on inspiroiva vaikutus. – Tuon inspiration syntymiseen on osuutensa omalla, pikku vaimolla, mutta uskonpa, että koneesi on minulle myös innoituksen antaja. Tämä ei ole kylmä kone, sillä olet tähän jättänyt osan henkeäsi. – Olen iloine, että saan tällä’ koneella kirjoittaa. toivon, että voisin luoda jotain sellaista, jolla olisi arvoa ja joka jäisi elämään. […]
Hintikka, Veikko ja Annikki – Nakkila – 23.11.1950
Hintikka, Veikko – Nakkila – 8.3.1951
Hintikka, Veikko – Nakkila – 8.3.1951
Hintikka, Veikko ja Annikki – Nakkila – 27.3.1951
Hintikka, Veikko ja Annikki – Helsinki – 21.3.1951
[…] On ollut mielenkiintoista kuunnella ”Amerikan Äänen” lähetyksiä ja varsinkin niitä Teidän rikassisältöisiä ja hyviä puheitanne. Ne ovat täällä herättäneet täällä huomiota ja varmaan jo alkaneet avata monen kommunistien narraaman silmän. […]
Hintikka, Veikko – Nakkila – 2.5.1951
Hintikka, Veikko – Helsinki – 21.5.1951
Hintikka, Veikko – Helsinki – 16.9.1951
Hintikka, Veikko – Turku – 23.9.1951
Hintikka, Veikko – Parainen – 3.10.1952
Hintikka, Veikko – Parainen – 19.10.1952
Hintikka, Veikko – Parainen – 25.2.1953
Hintikka, Veikko – Parainen – 26.5.1953
Hohti, Liisa – [?] – 18.5.1951
Hyvä Mr Tokoi
Sydämestäni kiitän Teitä kovin ystävällisestä ja sydämellisesti kirjoituksestanne hyväkseni. Luin se juuri Raivaajasta. Olen kiitollinen ja liikutettu, että noin minua muistatte. Paitsi sitä suurta apua, jota olen amerikansuomalaisilta saanut, on mieltäni niin suresti lämmittänyt se sydämellinen ystävällisyys, jota olen saanut osakseni. […]
Holsti, Liisa – Palo Alto, CA – 5.6.1951
Houghton, D.M. Mrs – Greenville, New Ham. – 22.2. [?]
Huttunen, Hannes – Helsinki – 10.11.1945
Pyydän anteeksi että rohkenen vaivata teitä tällä kirjeellä. Jos muistatte asuttiin samassa talossa Flemmingink 2 teillä oli B portaassa toisessa kerroksessa ja meillä 3 kerroksessa Hannes Hattunen on nimeni. […] Vaikeata on nyt täällä Suomessa työkansan elämä ja oleminen varsinkin täällä pääkaupungissa.
Olen 10 vuotta sairastanut vaikeata hermotautia josta johtuen tää kirjoitus on näin huonoa. Varsinainen aiheen tämän kirjeen kirjoittamiseen sain sairaalassa vuotetoverini sai sieltä Amerikasta kirjeen tuttavaltaan jossa hänelle muun muassa luvattiin joulupaketti sieltä, hän tuli kovin iloiseksi tuosta tietosta. Ja sitten kun luin demokraatista teitinkin kirjeenne jossa m.m. mainitsitte sikäläisten avustustoiminnasta Suomeen hätän alaisten hyväksi päätin kirjoittaa teille toivossa että minäkin saisin pienen paketin. Tämä on kyllä hyvin julkeaa vetota teihin hatarin perustein. Mutta kun olen yksin ja pojat maailmalla ja sairauteni johdosta melkein työkyvytön niin tässä asemassa tulee mieleen mitä vaan. Nyt kun täällä Suomessa saa taas vapaasti liehua se lippu jota tekin kannoitte nuorena 18 ja jonka lipun alla minäkin silloin taistelin. Taantumus tallasi sen silloin lokaan nyt se hulmuaa entistä kirkkaampana. Minä yhtyn niihin tuhansiin tovereihin jotka toivovat teitän tulevan käymään täällä Suomessa. Toivotan teille rauhaisaa joulua.
Tervehtien,
Huttunen, Tyyne – Kiuruvesi – 28.5.1947
[…] Mutta tässä kirjoituksessa on muutakin mielenkiintoista ja se on: Help of Finlandin saavutukset. Se on suurenmoista se uhrautuvaisuus ja alttius, mitä seillä tunnetaan meitä kohtaan. Tulemme olemaan siitä aina kiitollisia Teille. Nämä satoihin tuhansiin nousevat paketit ja rahalahjat eivät ole menneet hukkaan. Kyllä ne ovat monta kertaa oikeaan osuneet ja ne jotka eivät niin hädässä ole, ovat saaneet nauttia rikkaan maan antimista ja muistella, näin oli meilläkin ennen sotaa. Varmaankin ajattelette, kuka on tuo tuntematon tungettelija on ja mikä mahtaa olla tarkoitus tällä kirjeellä. […]
Huttunen, Tyyne – Kiuruvesi – 28.5.1947
Hyvärinen, Eino, I. -Salo – 22.1.1948
Hyvärinen, Eino I. – Helsinki – 28.9.1952
Hyvärinen, Eino I. – Helsinki – 28.9.1952
Hämäläinen, Kalle – Jalasjärvi – 4.12.1945
H.T.
Terve nyt taas pitkään väliajan jälkeen.
Niin kuin hyvin tiedät, täällä vanhassa Euroopassa taaskin kerran tapeltiin, ja jokseenkin perinpohjaisesti tapeltiinkin. Kaukaisessa Oulussakin, jossa satuin olemaan parin ilmapommituksen aikoina, meni taloja sataluvuin savuna ilmoihin, ja jokseenkin keskelle pommisadetta jouduin itsekin, selviytyen kuitenkin pelkällä säikähdyksellä.
Hämäläinen, Kalle – Jalasjärvi – 4.12.1945
Hämäläinen, Kalle – Oulu – 28.7.1946
Hyvä toveri.
Kun tässä näin sunnuntaipäivänä sattuu olemaan tilaisuutta, niin koetan kirjoittaa jotakin näistä Suomen asioista. Sanoit kirjeessäsi käsittäväsi, etteivät sanomalehdet kerro koko totuutta, mutta mikä on totuus, se pysyy salaisuutena. [..]
Hämäläinen, Kalle – Oulu – 28.7.1946
Hämäläinen, Kalle – Oulu – 7.5.1951
Hyvä Toveri.
Tulee terveisiä vanhasta maasta ja Pohjolan periltä.
Oli valitettavaa, ettemme tavanneet viime kesänä Suomessa käydessäsi. Kyselin Sinun Helsingissä ja kuulin myöhemmin, että samoina aikoina Sinä olit kysellyt minua Oulussa. […]
[…] Muuten täällä on niin kuin tiedät, vaalitaistelu edessä, ja hallitus on julistanut ns. linnarauhan, jotta markan arvo voitaisiin pelastaa lopulliselta romahdukselta. Ponnistelu markkarukan pelastamiseksi on elintärkeä tehtävä Suomen taloudelle, sillä selväähän on, että jatkuva inflaatio tuo mukanaan ainoastaan sekasortoa ja tavatonta vahinkoa varsinkin vähäväkiselle kansalle.
Hyvää jatkoa toivottaen, toveritervehyksin
s.a. – Helsinki – 10.11.1945
SAAPUNEET KIRJEET. I – J (1946 – 1952)
Immonen, Heikki – [?] – 27.11.1950
Innanen (?), Erkki – (?) – 2.12.1951
Isohanni, Martti – Kannus – 30.8.1948:
Kunnioitettava koulumme entinen oppilas, Päätoimittaja Oskari Tokoi
Kannuksen Kirkonkylän koulu tulee lokakuun 30 pnä toimineeksi 75 vuotta. Juhlaan on suunniteltu ohjelmaa myös entisiltä oppilailta, jotka kaikki kutsutaan juhlaan kunniavieraiksi. Rohkenemme näin ollen pyytää Teiltäkin pientä kouluaikaanne liittyvää muistelmaa. Tiedämme erinomaisen hyvin, kuinka rajoitettu aikanne on, mutta rohkenemme esittää pyyntömme siitä huolimatta, koska haluaisimme juhlastamme muodostavan mahdollisimman onnistuneen ja muistelmanne esittäminen tulisi olemaan sen kohokohta. […]
Lopuksi haluan mainita, että vanhat kannuslaiset muistavat Teitä erittäin lämpimästi. Pitäjässä toivottiin yleisesti, että olisitte eduskuntajuhlien yhteydessä saapua Suomeen ja Kannukseen. Ikään kuin näiden vanhain kannuslaisten edustajana lähettää isäni, maanviljelijä Antti Isohanni Teille mitä sydämellisimmät terveisensä.
Kunnioittavimmein.
Isojärvi, Aino – Muhos – [?]
”Täyttäessänne 75-vuotta, toivomme Teille parhainta onnea syntymäpäivällenne. Samalla toivomme siunausta Teidän suuriarvoiselle työllenne, jota olette suorittaneet pitkän päivätyönne aikana. Se apu joka on tullut suomeen sieltä meren takaa on ollut tervetullut lahja rajaseudun puutteessa oleville suurperheille.
Olemme suuressa kiitollisuuden velassa Teille, koska olette olleet innokkaana eteenpäin viejänä avustusten kerääjänä. Se apu ei ole mennyt hukkaan, moni suurperheenäiti muistaa Teitä suurella kiitollisuudella. […]
Lopuksi vain toivomme paljon onnea työllenne, samalla toivomme, että se työ, jonka olette suorittaneet on myös viittana jälkipolville, ja että se kantaisi myöskin hedelmiä. […]
Isosaari, Vieno – Eva Tokoi – Sykäräinen – 14.8.1947
Itkonen, Evert – Heinola – 6.2.1948
Arvoisa Herra.
[…] Ajattelette varmaankin, että mistä johtuu että juurin Teidän puoleenne käännyn tässä asiassa. Se johtuu lähinnä siitä, että muistan Teidän kerran puhuneen Viipurissa Papulan vuorella eräässä kansan juhlassa ja mieleeni on jäänyt erityisesti se palava isänmaan rakkaus, joka kuvastui puheestanne. Muistan elävästi kuinka moni kuulija pyyhki kostuneita silmiään puheenne aikana. Tämä tapahtui siihen aikaan kun Venäjä antoi Suomelle itsenäisyyden. […]
[…] Suomessa ovat hinnat nousseet noin 10 – 20 kertaisiksi siitä, mitä ne olivat v. 1939, mutta esim. minun palkkani on noussut vain noin 4 kertaiseksi sen ajan palkasta. Kun näin on, tuntuu elämä sangen raskaalta ja jatkuva köyhtyminen seuraa tätä menoa. Perheen elättäjän olen tätä tullut usein miettineeksi ja päätynyt siihen, että jotakin pitäisi tehdä, jotta saisi elämänsä korjaantumaan. Vaimoni kanssa olemme myöskin tätä seikkaa tuumineet jo pitemmän aikaa ja niinpä tulimme ajatelleksi Amerikkaan muuttoa, jos siellä sattuisi elämä olemaan myönteisempää kuin täällä kuin täällä. Päätimme kääntyä Teidän puoleenne (eräästä matkakirjasta saimme osotteenne, liekö sitten oikea) ja pyytää Teidän apuanne, jos suinkin mahdollista. […]
Jaatinen, Eva – Kauhajoki – 18.2.1946
Jacobson, Erik – [?] – 24.10.1948
Janhunen, Elin – Helsinki – 23.2.1947
Kunnioitettu puoluetoriveri Oskari Tokoi
Olin silloin vielä verraten nuori rivinainen työväenjärjestöissä, mutta muistan aivan hyvin sen Oskari Tokoin, joka uskalsi ottaa itsenäisen Suomen ensimmäisen hallitusvastuun ja kun luin tänään S. Sosialidemokraatista teidän kirjoituksenne, jossa kerrotte niistä pitkistä matkoista, joita olette arvoisan rouvanne kanssa tehny, Suomen avustuksen hyväksi. Ottakaa vastaan meidän kaikkien vilpitön kiitoksemme, niin päätin kirjoittaa.
Tämä asia koskee sitä samaa avustusta, niin ikävää kun se onkin ihmisiä vaivata. Kirjoitan teille erään Invaliidi perheen puolesta siinä ajatuksessa että sielä löytyisi joku hyvä ihminen joka voisi, vaikka pienelläkin lähetyksellä heitä auttaa. […]
Olen syntyjään Hämäläinen ja Herra Tokoi ehkä muistaa että sen heimon vahvimpia puolia ei ole kerjääminen. Mutta kun olin sielä tänään käymässä ja vaimo laittoi jäisiä perunoita kattilaan kun laittoi lapsille ruokaa. Sitte sieltä tultuani luin lehdestä alussa mainitsemani kirjoituksen, niin ajattelin että nyt yritän kirjoittaa.
Jos joku hyvä ihminen haluaisi jotakin lähettää niin voisi lähettää suoraan heille osoitteella. […]
Jelkänen, Aili – Kivijärvi – 13.2.1946:
Arvoisa Suomen – Amerikkalainen.
Lämmin tervehdys täältä Suomesta sinne ihanuuksien maahan. Täällä Suomessa on nyt ankara talvi. Vaatteita ja jalkineita puuttuu useilta. Kesää odotamme hirveästi. Silloin olisi lämmintä. Toivoisin hartaasti että saisin paketin amerikasta, jossa olisi vähän vaatteita. Minulla ei ole alus- eikä päällysvaatteita muista puhumattakaan. Minä ole 15-vuotias. Käyn jatkokoulua Kivijärvellä. Minulla on 2 veljeä ja 1 sisar. yksi veljeni on 14 vuotias, toinen on 11 vuotias. Sisareni on 5 vuotias. Isäni nimi on Paavo. Äitini on Maija. Me olemme siirtolaisia. Näin Laatokka lehdestä paljon kirjoitetusta ” Help Finland” järjestöstä. Siinä oli teidänkin nimenne ja toimenne. Eräälle Kivijärveläiselle tuli paketti Ameriikasta ja siinä oli teidän osoite ”raivaaja” lehdessä nimittäin [1.]
Siinä oli myöskin, että te olette Help Finland” järjestön johtajia. Nyt sitten toivoisin että näyttäisitte tätä kirjettä toisille järjestön johtajille ja lähettäisitte minulle paketin. Että saisin edes yhden leningin päälle pantavaksi.
Jään vastausta varttumaan jännityksellä. Sydämellisin terveisin,
Jokela, Eila – Helsinki – 14.1.1951
Rakkaat Eva ja Oskari Tokoi
[…] Kirjeestänne päätellen voitte edelleen hyvin. Se ilahduttaa minua suuresti. Sillä sen vaikutelman sain, että suuri joukko Amerikan-suomalaisia pitää Oskari Tokoita edelleen kelohonkana, johon voi nojata. Me tiedämme kaikki, mikä tuki Rva Tokoi on miehelleen. Niin että toivon hartaasti, että teille molemmille suotaisiin vielä kauan terveyttä ja voimia. […]
Olen kirjoittanut Amerikasta kaikkiaan kymmenen juttua. Suomen Kuvalehteen tulee neljä. Ne ilmestyvät neljässä perättäisessä numerossa. Muut on julkaistu Kotiliedessä, Kansan Kuvalehdessä sekä Hopeapeilissä yksi kussakin. Kyllä se stipendi oli arvokas asia. Ei sellaista toista kertaa osu kohdalle. […]
Jokela, Eila – Washington – 25.4.[?]
Jokinen, Maire – Rautalahti – 14.3.1952
Tuntuu niin oudolta ruvet kirjoittaa, kun ei tiedä minne kirje tulee. Muistaakseni vuosi takaperin ole nirjoittantu karkia osoitteella kirjeessä jossa pyysin eikö kukaan voisi auttaa köyhää suuri perheistä äitiä. […]
Jokinen, Maire – Rautalahti – 14.3.1952
Juntunen, Ailli – sl. – sa.
Juntunen, G.V. – Hyrynsalmi – 21.1.1946
Herra O. Tokoi. Raivaajan toimittaja.
Olen teillä täysin tuntematon ja sellaiseksi kai jäänkin. Yksi Kaukaisen Suomen itäisen rajaseudun vähäväkisistä asukkaista.
Teidät olen kyllä puheittenne, kirjoitustenne ja muiden edesottamustenne perusteella tuntenut 30 vuotta ja seurannut mielenkiinnolla kohtaloitanne, mitkä ne milloinkin ovat olleet. Olette aina osoittautuneet Suomalaiseksi, jolle yhteiskunnan vähä osaisten kohtalo on sydäntä lähellä muutenkin kuin juhlapuheissa. Olisi kai asianmukaista kertoa ”vanhan maan” kuulumisia. Mutta uskon teidän olevan täysin perillä poliittisista tapahtumistamme – myöskin siitä että laajat piirit toivoisivat paluutanne kotiin. Todennäköisesti olisi pääministerin vakanssi käytettävissä, vain yhden mahdollisuuden mainitakseni. Mutta voi olla, että hyödytätte asiaamme parhaiden nykyisellä paikallanne. Varmaankin teille on tunnettua ainakin suurin piirtein, saksalaisten tuhotyöt pohjois Suomessa. Muuten täysin järjetön toimenpide meidän omaltakin kannalta katsottuna. Siten he menettävät ikuisiksi ajoiksi Suomalaisten sympatiat, jos sitä ehkä jossakin piireissä oli. […]
Herra O. Tokoi. Raivaajan toimittaja
Juntunen, G.V. – Hyrynsalmi – 9.2.1946
Herra. O. Tokoi, Raivaaja toimittaja
[…] Jos ette ehkä onnistukaan saamaan minulle mitään kouraan tuntuvaa apua rakennus avuksi niin silloin syy ei ole teidän vaan jossain muussa seikassa jota ette ole pystynyt järjestämään. Ja näin ollen odotan luottavaisesti apuanne, enkä pahastu vaikka en sitä saisikaan.
Ja sitten toinen, mutta kylläkin tärkeä asia. Kun sairaanloinen tyttöni tarvitsee kirjoituskoneen – niitä ei nykyisin saa, vaikka rahaakin olisi niin rohkenemme, jos mahdollista pyytää apua sen hankkimiseksi. […]
Kun ei ole todennäköistä, että teillä itsellä olisi ylimääräistä käyttökelpoista kirjoituskonetta, ehkä lähimmässä tuttava piirissännekään, niin voisitteko ehkä järjestää lehdessänne tilan oheiselle ilmoitukselle, jolloin voisi löytyä mahdollisesti avulias ihminen. Ja tyttöni tulisi autetuksi.
Suonette anteeksi, että rohkenen vielä rohkenen teitä täten vaivata.
Suurella kiitollisuudella
Jänkälä, Antti – Rovaniemi – 24.2.1951
Senaattori Oskari Tokoi
Samalla kun kerron Teille Herra Senaattori koruttomat terveiset kotimaastanne ja varsinkin syntymäseudulta Keski-Pohjanmaalta, koska itse olen Kokkolalainen, käännyn kohteliaimmin suurella luottamuksella puoleenne. Samalla lähetän terveisiä isältäni Petter Arvid Jänkälältä joka on Herra senaattorin nuoruuden tuttavia Amerikassa,
Olen ammatiltani metsänhoitaja ja isältäni olen saanut perinnöksi kaukokaipuun, mikä varsinkin tällä hetkellä jälleen kovasti työntyy etualalle.
Kuulin kerrottavan että raivaaja lehdessä kuulutetaan useasti suomalaisia metsänhoitajia virkoihin. Minkälaiset mahdollisuudet olisivat mahdollisesti tämän alan virkamiehelle Amerikassa, ja minkälaiset mahdollisuudet olisivat suomalaisella metsähoitajalla päästä Amerikkaan, joko Yhdysvaltoihin tai Canadaan. Erittäin mielenkiintoinen olisin myös kuulemaan tämän alan taloudellisista mahdollisuuksista?
Olen toiminut täällä sekä valtion että firmojen palveluksessa sekä metsänhoidollisella että puutavaran hankinta puolella. Ikäni on 38 v. Puhun hiukan englantia.
Tuhannesti anteeksi pyytäen tuottamaani vaivannäköön, olisin erittäin halukas kuulemaan edellä kertomistani asioista ja mahdollisuuksista Amerikassa.
Monin kotimaan terveisin, Kunnioittaen.