Sola, Väinö
KANSIO 1:
Helsinki- 26.7.1947
Helsinki – 2.1.1948
Hyvä veli;
olen erittäin iloinen siitä että kutsut minua näin ja panen sille hyvin suuren arvon ja merkityksen, sillä sinutella voidaan, sen asian merkitsemättä mitenkään läheisempää suhtautumista, vielä vähemmän ystävystymistä. Kiitän sinua luottamuksesta ja toivon voivani vasta siihen yhä edelleenkin samalla vilpittömällä tunteella ja kunnioituksella, jota tunsi sinua kohtaan täällä ollessasi, mutta erittäinkin silloin, kun 28/X. 1925, kävin ”Raivaajan” toimituksessa sinua tapaamassa. Tällä toisella Amerikan matkallani kävit vapaussodan jälkeiset tunnekuohut vielä terävinä tyrskyinä ja iloni oli vilpitön, kun huomasin sinun suhtautuvan minuun myötätunnolla. Kolmannella matkallani 1929 osoitit sinä minulle niin suurta ystävyyttä, etten sitä koskaan unohda. Silloin sinä asetuit puolustamaan minua taiteilijana, jollaisena olin silloin tullut ja, joka auttoi minua menestykseen. […]
Toivotan sinulle ja arvoisalle rouvallesi kaikkein parhainta Onnea Uudelle vuodelle. Veljellisesti,
Helsinki – 7.4.1948
Hyvä ystävä!
Tänään selvisi kaikille kansalaisillemme ne määräykset yhteissopimuksesta ja avunannosta meidän ja itäisen naapurimme välillä. Sydämen vavistuksella on tietoja odotettu, samalla kun ymmärrämme että tähän sopimukseen on mentävä, sillä maailmanrauhaa ei voida saada aikaan muuten kuin sovinnollisuudella. Itäisen naapurimaan laajentumispyrkimyksiä on vaikeata estää ja siksi meidän asemamme idän ja lännen välissä yhä vaikeutuu. On aivan ilmeistä, että Venäjä tahtoisi tukipaikkoja niin lähellä Atlantia kuin mahdollista ja silmäilee Ruotsia siinä mielessä. […]
Helsinki – 19.4.1948
Hyvä Veli!
Kiitos eriomaisen mielenkiintoisista kirjeistäsi 8/4 ja 12/4. Niistä huomaa, miten suurella rakkaudella seuraat Suomen asioita ja meidän onnetonta poliittista tilannetta. Ei ole ihme jos usko horjuu, kun näemme edessämme armottoman totuuden. Toivontähtikin sammuu täyttymyksen hetkellä, sillä ne ovat inhimillisiä tunteita ja me ihmiset olemme niin hetkellisiä. Pitkämielisinkin ihminen näkee vain rajoitetun alan ja voi vain kuvitella tulevaisuuden ja vain lähimmän tulevan ajan. Senvuoksi ihmisellä ei ole mitään muuta kuin heikko uskonsa, johon hänen lopultakin on turvauduttava, sillä Kaikkein korkeimman Jumalallinen viisaus, jonka pohjana on Rakkaus olkoon uskomme vahvistajan pimeimmilläkin hetkellä. […]
Hyvä veli! Sinä olet ihmeellinen kirjoittaa niin pitkiä kirjeitä raskaan kirjoitustyösi lisäksi. Älä rasita olen iloinen vähemmästäkin.
Helsinki – 31.7.1948
Hyvä Veli
Oikeastaan minun pitäisi käyttää tittelinäsi Pääministeriä, niin kuin sinä käytät minusta professoria, mutta kun uskon sinun väheksyvän sitä, kuten minä omaa titteliäni, koska minut tunnetaan, missä tunnetaan, laulajana vain nimellä, niin sinunkin nimesi riittää, sillä se tunnetaan kaikkialla. Mutta omaan arvonimeeni nähden minun täytyy suhtautua kuitenkin sopivasti, sillä minä käsitän tämän kunnianosoituksena koko suomalaiselle taiteilijakunnalle merkkinä siitä, että meidänkin työmme merkitsee jotakin elämän kokonaistaloudessa ja varsinkin kulttuurielämässä.
Touhua on ollut täälläkin viimeaikoina. Varsinkin vaalit olivat huomion kohteena ja onnellisestipa menivätkin. Siitä nähtiin, että kansamme on sittenkin oikein ja terveellisesti ajattelevaa ja vaalien tulos olisi ollut vieläkin parempi, ellei tilanne olisi riippuvainen ulkoisista tekijöistä, joita meidän on otettava huomioon. […]
Sydämelliset terveiset arvoisalle rouvallesi
Ai, unohdin tiedustella, milloin tulet Suomeen. Nyt kun suunta on muuttunut, ei luulisi olevan mitään estettä. Tiedämme jo ”miksi se katti sen nahan repii”, Siis pikaisiin näkemiin täällä,
Ystävyydellä.
Helsinki – 18.10.1948
Hyvä veli.
Minun täytyy kiirehtiä ilmoittamaan, Almin ja minun vetoomukseni, jonka sinä varustit omalla puoltolauseellasi siellä lehdissä, on vaikuttanut ja Suomalainen Ooppera sai vastaanottaa komean samettiesiripun, joka tulee olemaan eriomaiseen tarpeeseen meillä, on tullut perillä eilen. Olemme ihailleet sitä ja suunnitelleet sen käyttöä. Tämä suuremmoinen lahja on saatu Mr. B. Mainelta, tunnetulta teatterin lavastajalta.
Tätä samettista fondia tullaan ensikerran käyttämään operamme 75-vuotisjuhlanäytännössä, jossa se sopivin menoin vastaanotetaan virallisesti. Ooperan johtokunta tulee juhlallisesti kiittämään asianomaisia lahjoittajia ja pyytäisin, että ottaisit lehteen myötäseuraavan kiitoslauseen ooperamme henkilökunnan puolesta, jonka nimessä vetoomus tehtiin.
Parhain terveisin,
Helsinki – 1.1.1949
Hyvä Ystävä!
Näin vuoden ensimmäisenä päivänä tekee mieli heittää pieni silmäys menneeseen ja muistella teitä kaikkia ystäviä, joita opin tuntemaan siellä käydessäni. Kohtalo on ollut perin suopea aikalaisiamme kohtaan, vain jokunen henkilö on saanut sanoa hyvästi elämälle ja poistu joukostamme. Yleensä olemme vahvaa, elämähaluista väkeä, mutta pelkään, kuten Jallu H, sanoi, että elämme viimeistä vuosikymmentä. omasta mielestäni en tunne väsymystä, mutta en myöskään pelkää tuonen viikateherraa, jos vastaani tulee. Minultakin puuttuu vain 34 vuotta sadasta, pianhan tuo menee. […]
Helsinki – 11.5.1949
Kun kohta on sinun syntymäpäiväsi, kiiruhdan onnittelemaan sinua ja toivon että kirjeeni ennättää ajoissa perille.
Niin, niin, ikää karttuu, mutta me vanhenemme kaikki saman aikaisesti ja matkan pää häämöttää yhä lähempänä. Mutta mitäpä siitä huolisi, sillä niin kauvan kun mieli on keveä, keho terve, niin elämä jatkuu ja tuo yhä vain tehtäviä ja niiden tuomassa toiminnassa ei ajattelekaan muuta kuin elämän jatkumista. Ja mikäs täällä on eläessä vanhanakin, kun luonto hymyilee ja ystävät osoittavat suopeutta ja ystävyyttä.
Oikein paksuilla kirjaimilla tahtoisin tähän painaa: Sydämellinen onnitteluni päiväsi johdosta ja suokoon Jumala sinulle terveyttä ja voimaa edelleenkin, niin onni ja menestys on varma. […]
Helsinki – 14.10.1950
Ystävä ja Veli hyvä!
Pidät kai minua kiittämättömänä lurjuksena, kun en ole pitkään aikaan mitään kirjoittanut. Tässä on ollut olevinaan niin paljon kaikenlaista tekemistä ja kirjoittamista, että tekee mieli tinkiä velvollisuuksistaan. Huolimattomuutta se kuitenkin lie suurimmaksi osaksi. Älä kuitenkaan suutu minuun, vaan koita olla suopeamielinen, minä koitan parntaa tapani.
Nyt sinua taas tarvittaisiin täällä. Koko Suomen kansa on aivan tolkuton nykyään. Lakot seuraavat toinen toistaan. Kukaan ei oikeastaan tiedä miksi lakkoillaan. Muutamat vallanhimoiset tyypit mässäävät vallantavoittelussaan ja vievät asioita itsekkyydessään yhä enemmän vasemmalle kommunistien mieliksi. On vallan ihmeellistä, että järkevämpi ihmiskunta nataa viedä itseään turmiota kohden muutamien kellokkaiden huutaessa järjettömyyksiä. […]
Helsinki – 26.11.1950
Rakas Veli.
Kiitos kaunis kirjeestäsi ” 24/X. Olen iloinen että muistat minua hauskoilla ja erittäin valaisevilla kirjeilläsi. Kun sinulla ammattisi vuoksi on huikean paljon kirjoitettava, panen tälle sitäkin suuremman arvon. Sinun huolesi Suomen kohtalosta on tosiaankin liikuttavaa, kun tiedämme, että maailmapolitiikka ei suuria välitä pienten kansojen asioista, vaan sovittaa ne milloin minkin suurvallan etupiiriin. Mutta vaikka me olemme tehneet ”tyhmyyksiä” ja yhä niitä teemme, on Jumala ollut suopea ja pitkämielinen meille.
Tämäkin viimeinen lakoileminen, joka nyt vasta monen kuukauden kuluttua vihdoinkin loppui, aiheutti arvaamattomiin vahinkoja puolelle ja toiselle ja siihen ei meillä olisi ollut varaa. On merkillistä, kuinka suora sallimus auttaa kansaamme. […]
Vilpittömästi tervehtien
Helsinki – 19.4.1951
Ystäväni Oskari Tokoi
Ihan hävettää […] En löydä mitään puolustusta huolimattomuudelleni, aika on mennyt suuressa hulinassa ja kiireessä, sillä nyt vasta on kiirettä alkanut tulla.
”Amerikan Ääntä” en ole sattunut löytämään, joko en ole tavannut tai se on muuten mennyt ohitse. Asia on erinomaisen hyvä ja kun sinä olet mukana, niin sieltä tulee oikeita tietoja. Kysyin H:gin radiosta ja he sanoivat A.A;nen kuuluvan hyvin ja sinun esitelmäsi olleen kiintoisia. Jatkoa toivotaan. Koitan löytää sen. […]
Ystäväsi
Helsinki – 13.11.1952
Kunnioitettu Ystävä ja Veli.
Aivan häpeän omaa heikkouttani, etten ole aikaisemmin vastannut kirjeeseen elokuun 10 päivältä. Syynä on ollut sairaus, joka kohtasi minua elokuun 24. päivänä. […] Saan olla Luojalle kiitollinen pelastuksesta, jos sitä siksi voi sanoa. Nähtävästi minulle on määrätty vielä jotain tehtäviä Jumalan kunniaksi ja läheisteni hyväksi ja iloksi.
Paljon on tapahtunut lähdettyäsi täältä.
Kuuluisat Olympolaiset juhlat vietettiin ja saamme olla iloisia kaikesta, sillä vaikka ei saatukaan kultaa voittoina niin koko maailman huomio oli kääntynyt tännepäin ja varmaan olemme Jumalan valittua kansaa, joka johtuu siitä että kansamme on syvimmiltään terveesti ajattelevaa, jolle Jumala pelko on kaiken hyvän alku. Niinpä olemme kunnial jaksaneet suorittaa sotien aiheuttamat raskaat verot ja luoneet voimakkaita ystävyyden siteitä itäänkinpäin, niin katkeralta kuin se tuntuukin suurin menetysten jälkeen. Olemme kuitenkin lopulta voittaneet ja kun nyt pääsemme rakentamaan tätä kaunista maata rauhassa, niin kovat koittelemukset ovat terästäneet kansaamme ja nekin itäisen kulttuurin suosijat jotka ovat sokeina tuijottaneet itäänpäin, alkavat tuntea pettymystä ja hakea sopivia teitä takaisinpäin, sillä paratiisi ei löytynytkään auringonnousun maasta. Suurella ihastuksella olemme seuranneet Amerikan lehtien ja koko muunkin maailman myötämielisiä kirjoituksia maastamme. Valitan että en ole ollut tilaisuudessa seuraamaan sinun amerikan ääntäsi, minun radioni ei tapaa niitä aaltoja, mutta olen kuullut niistä puhuttavan. Syksy on ollut kamalan sateinen ja paljon vahinkoja on tullut maanviljelijöille. Olen myynyt huvilatilani Mankalassa, kun vaimoni ei suostunut tulemaan sinne, olemme sen sijaan viihtyneet Pirkon maatilalla lähellä Salo ja Pirkko on sekä isäntä että emäntä omalla kauniilla konnullaan ja onnistunut melko hyvin.
Toivon sinulle ja rouvallesi kaikkein parhainta, sydämellisin terveisin, sinua ihaileva ja ystäväsi ja palveleva veljesi.
Helsinki – 16.12.1952
Salo – 11.2.1952
Oskari Tokoi ystäväni.
Kiitos kaunis pitkästä ja tietorikkaasta kirjeestäsi. Samalla kiitän sinua hauskasta ja suurenmoisesta puheestasi t.k. 8 päivänä. Olin silloin täällä tyttäreni luona ja hänen radiollaan sain sinut kuulemiini ja tosiaan ihmettelen sinun syvällisiä tietojasi maailman politiikasta. Oli vallan ihmeellistä kuulla niitä valtavia numerotietojasi Amerikan avusta Euroopalle ja varsinkin oli kiinnostaa kuulla niistä suurista sota-avustuksista joita itäinen ystävämme oli saanut sotiessaan Saksaa vastaan. Se oli ymmärrettävää silloin kun yhteinen vihamies teki Herodeksen ja Kaifaan ystäviksi. […]
Helsinki – 12.5.1953
Rakas Ystävä.
Huomasin että sinä täytät tasan 80 vuotta 15 p. tätä kuuta. Kiiruhdan onnittelemaan sinua, vaikka pelkään, että se ei ennätä päivälleen. Toivon sinulla Jumalan siunausta edelleenkin, sillä kaikista vastustuksista huolimatta on Taivaallinen Isä ollut sinua taluttamassa. Toisaalta taas on niin jos ihmisen oma siveellinen pohja kestää, niin on helppo seurata Korkeimman ohjausta. Meissä on ainesta hyvään ja pahaan. Sinä olet aina valinnut sen kaidan vaikeamman tien, ja joskin se on paikoitellen kivinen ja siinä on joskus kolhinut itsensä, on aina tyytyväinen mieli kun on jaksanut potkia eteenpäin valitsemallaan uralla.
Vaimoni ja omasta puolestani toivotan sinulle vielä monta ilontäyteistä vuotta ja toivomme näkevämme jonain päivänä täälläkin jossa sinua hyvin tärkeästi tarvittaisiin.
Sinua ja arvoissa rouvaasi sydämellisesti onnitellen ja tervehtien
Ihaileva ystäväsi.
Helsinki – 16.6.1953
Rakas Veli.
Sydämelliset kiitokset ajatustäyteisestä kirjeestäsi. Olen erittäin iloinen että tahdot jatkaa kirjeenvaihtoa kanssani. Viimeinen kirjeesi oli niin monella tavalla ihmeellinen että tekisi mieleni antaa se jonkun lehden nähtäväksi, jotka varmaan julkaisisivat siitä parhaat palat mielellään. Niin että älä yhtään ihmettele jos jonain päivänä näet ajatuksiasi siteerattavan lehdessä. En suinkaan voi toivoakkaan että Sinä niin ahkerasti vastaisit kirjeeseeni kuin mitä olet tehnyt, sinulle se on työtä ja vaivaa, minulle ajankulutusta, sillä sinä olet ammattilainen, minä vain tyhjänpäiväinen harrastelija. […]
Kesä on ihanimmillaan, mutta olen kovin vähän ehtinyt olla maalla. Täällä on paljon Amerikan kävijöitä vierailemassa ja lisää tulee. Jumala kanssasi ja parasta toivoen sinulle ja arvoisalle rouvallesi lähetän terveiset vaimoni ja omasta puolestani.
Ihaileva ystäväsi
Helsinki – 29.6.1953
Hyvä ystävä ja aateveljeni.
Sydämellinen kiitos erittäin hauskasta ja kiintoisasta kirjeestäsi. Ihmettelen että jaksat kirjoittamasta päästyäsi yhä kirjoittaa. Minusta sinun kirjeesi ovat aina sisältörikkaita ja aatoksia antavia. Ne rohkaisevat minua yhä edelleen rupattelemaan kanssasi. […]
Kiitos hauskasta kirjastasi. Luin sen suuresti ihastuen. Se on kuin hymni isien kunniaksi ja tulevien sukupolvien opiksi.