Työväen Muistitietotoimikunta – TMT:

Muistelmat ja haastattelut

228 (Sidos XIV):

Kerääjä: Huhtanen, heimo (Nro 41)

Kertoja: Bryggari, Tuomas (Nro 41/11, s. 1881, Jääski)

Aihe: Helsingin suurlakko, Oskari Tokoin toiminta 1917

258/8:

Kertoja: Viljo Tuomainen (s. 1898 Jyväskylä, 67 v.), 1917

Aine: Vallankumousuhrien hautajaiset 30.3.1917, Kerenski Helsingissä. Helsingin Työväentalo, Jukka Rahja.

Kerenski piti puheen ja lupasi Suomen kansalle itsenäisyyttä. Senaatin varapuheenjohtaja Oskari Tokoi piti suomenkielisen puheen. Tuominen sanoi nähneensä kuinka Kerenski suuren innostuksen vallassa liikuttuneena suuteli venäläiseen tapaan Tokoita poskelle. Tokoi oli silloin tavallaan Suomen pääministeri, siitä huolimatta, että senaatin varsinainen puheenjohtaja olikin kenraalikuvernööri Stahovits.

Tokoin nauttima arvovalta työläisten keskuudessa oli erittäin suuri. Hän oli työväen ”nokkamiehistä” ehdottomasti No 1., jonka sanaan rajattomasti luotettiin.

Kaikkein vaikuttavimman vaikutuksen sanoi Tuomainen mieleensä tehneen Metallitöväenliiton järjestämän mielenosoitusmarssin 8 tuntisen työpäivän puolesta Helsingissä.

Pääpuhujana tässäkin erittäin valtavassa juhlassa oli pääministeri Oskari Tokoi ja kaksi venäläisen laivaston matruusia.

Ammattijärjestön puheenjohtaja Oskari Tokoi selitti, että sovelletaan käytäntöön 8 tunnin työaika ensin metalliteollisuudessa ja sitten myöhemmin muiden alojen työväki tulee perässä ja toteuttaa 8 tunnin työajan omalla alallaan.

(Sidos 315)

Aukusti Leinola, rakennusmestari, (s. 1898, Pattijoki) sanellut muistelmiaan nauhalle 25.2., 1.3.1967. Tämä kertomussarja, joka nyt tulee esiin, on allekirjoittaneen rakennusmestari Aukusti Leinolan muistiinpanot 1919–45.

Aihe: Tarinoita Neuvostoliitosta. Keskustelu Oskari Tokoin kanssa Suomessa. Käsin kirjoitettu teksti ”Hiukan Oskari Tokoista.

H: Te olette kertonut tässä myöskin Oskari Tokoista, joka oli tässä Suomen Kansanvaltuuskunnassa mukana ministerinä, tässä kapinahallituksessa. Mitenkä Tokoi sitten myöhemmin siirtyi pois tästä kapinajohtajien ryhmästä Neuvostovenäjällä, hänhän siirtyi siellä yhteistoimintaan englantilaisten kanssa, mitenkä Tokoi sitten jälkeenpäin suhtautui tähän vuoden 1918 vallankumoukseen ja tähän kapinayritykseen?

L: Mitä minä Tokoita sen verran tunne, minä ennen kapinaa näin pari kolme kertaa. Joudin tekemisiin hänen kanssaan silloin1917, mutta sitten kapinan jälkeen vasta – minä en joutunut hänen kanssaan tekemisiin ollenkaan Neuvostoliiton puolella – ja nyt kun tulin Suomeen, hän tuli minun luo kyseli oman poikansa ja tyttärensä kohtaloista, siksi minä tiesin, että kun hänen poikansa Nestori oli samassa sotakoulussa ensimmäisessä komppaniassa, jonka päällikkönä oli Heikkinen. Tämä Nestori-poikaa hän tuli kyselemään ja heti kun kirjoitin Raivaajan toimitukseen sinne Amerikkaan, niin hän tuli tiedustelemaan heidän kohtalostaan, miten oli. Minä selostin, että Nestorin kävi niin, että hänet puhdistettiin ja Lyyli kanssa jouti kaikista viroista ja hänet karkotettiin ja myöhemmin on hämätä verhonnut hänetkin, sama kohtalo tuli tyttärellekin. Hän sanoi, että olihan se pikkuisen erehdys silloin 1918, että siinä oli puolin ja toisin. Tokoi kertoi, kun hän kävi minun luonani, kun hän vei omaa aineistoaan sinne Amerikkaan. Hän vei näiden Amerikan suomalaisten, mitä minä tulin tuntemaan Amerikan suomalaisia, kun olin ottamassa heitä vastaan silloin kun heitä saapui Neuvosto-Karjalaan onnellistamaan ja jälleenrakentamaan sosialismia – hän vei sen aineiston kanssa. Ja erään aineiston Tokoille lähetti tämä maisteri Eino Parikka, jonka minä myöhemmin sain sieltä saksittuna takaisin. Että kyllä Tokoi oli nyt kokonaan toisella mielialalla varustettuna, mitä hän silloin vuonna 1917 oli. Ei hän ollenkaan hyväksynyt niitä menettelytapoja, joita Suomen kommunistinen puolue oli käyttänyt ja käyttää edelleen. Hän oli tykkänään eronnut niistä.

H: Tuliko siinä mitenkään esille Tokoi ajatusta siitä, että mikä oli niin kuin pääsyynä siihen, että tämä epäonnistui tämä vuoden 1918 Suomen kansanvaltuuskunnan johtama kapinayritys?

L: Tokoi sanoi, että suurin syy oli, että kykenemättömät johtajat ja sitten oli suuri syy niissä punakaartilaisissa, se oli kuritonta joukkoa. työväen taistelulla olisi ollut parempi menestys siihen aikaan, jos sen riveihin ei olisi otettu Helsingin, Viipurin ja Turun sakilaisia, siksi, että nämä oli siihen aikaan työväestön kannalta katsottuna yhteiskunnan pohjasakkaa ja nämä juuri kulki maaseudulla ja ryösti ja varasti ja murhasi toisin ajattelevia kansalaisia. Siitä sai siiten, niin kuin Tokoi kertoi, että sai syytön suomalainen työväestö syödä näiden takia juuri sen karvaan kalkin.

H: Oliko Tokoilla kertomusta tästä vaiheesta, kun hän Neuvosto-Venäjällä v. 1918 tämän sisällissodan jälkeen, kun hän siellä joutui ristiriitaan näitten muitten kapinajohtajien kanssa?

L: Ei ollu meillä sen kummemmin puhetta, mutta hän sanoi vain, että hän kohta heti huomasi, että on tullut väärää kyökkiin ja hän halusi mitä pikemmin päästä eroon siitä joukosta. Muutakaan tietä hänelläkään ei ollut, kuin hän meni tavallaan – oli vielä Tokoikin tuuditellut, että Suomessa vielä levottomuuksia puhkeaa 1918 sodan jälkeen, mutta hänkään ei osannut silloin ajatella, että työväestö oli lyöty ja se nuoli niitä haavoja, jotka tulivat v. 1918. Hän sai kuitenkin niitä, jotka olivat Muurmannilla, kokoon, että siinä on ollut aikamoinen työ semmonen kuriton joukko, kun piti valmentaa, kun se Muurmannin legionakin oli, että se osallistuntu ryöstöön eikä mihinkään, niin kuin nämä toiset.

H: Muistatteko minä vuonna tämä oli, kun Tokoi kävi teitä tapaamassa?

L: Se oli kaksi kertaa ennen kuolemaansa. Silloin viime kerrallakin hän kävi. Minä oli tuossa Hotelli Vaakunassa. Hän kävi vaimonsa kanssa. Tokoi lähetti kirjelmän minulle. Minä en muista vuosilukua. Minä ajattelin, että näillä ole mitään merkitystä minulle, kun se oli meidän sellaista niin kuin tupakkajuttua.

385 (Sidos 26):

Kerääjä: Huhtanen Heimo (Nro 41)

Kertoja: Pukander, Johan Einar (Nro 167, s. 1878, Karijoki)

Aihe: H: Mitäs se Ilomäki (vaasalainen) sano Tokoin heille kirjoittaneen? ”Niin, että se kohotti heitä, kehotuskirjeitä lähetti.

H: Olikos se kirjoittanut sinne Saksaan vai ennen Saksaa menoa? ”Sinne Saksaan jo lähetti niille kirjeitä”

H: Missä mielessä. Että on siellä vain. ”Niin että ne tekee hyvää palvelusta muka. Sitä se tarkoitti siinä tietysti.

H: Se tarkottaa kiitoskirjettä. ” Niin …”.

442 (Sidos 26D):

Kerääjä: Kalliosalo, Salomon (Nro 46)

Kertoja: Päivinen, Veikko Vilho (Nro 11, s. 1892, Kivijärvi)

Aihe: Kertoja tapaa (1917) lapsuuden tuttunsa Oskari Tokoin läpikulkumatkalla Venäjälle.

633 (Sidos 36):

Kerääjä Kiltti, Artturi H. (Nro 204)

Kertoja: Kandell, Matti Akseli (Nro 94, s. 1885, Ylöjärvi

Aihe: Tokoi puhumassa:

[…] (Yhdysvalloissa) Mutta sitten kun se tuli hajaannus sitten oli …

H: Kahta maata. – Kahta maata niin ja kumpikin laittoi omat haaninsa.

H: Ai siellä oli omat talot kummallakin? – Joo.

H: No ne ei ollu ihan niin kuin suomen, se oli vähän erilaista kuin Suomen kommunistinen ja sosialidemokraattinen tai vähän samanlaista jakaantumista. – Samanlaista niin.

H: Oliko siellä näitä suomalaisia semmoisia suur nyt semmoisia puhujamiehiä ja muita Tokoita, eiks Tokoi ollu siihen aikaan. – Tokoi oli ja … […]

H: Joko siihen aikaan ilmesty mitään suomenkielisiä työväen lehtiä? – Kyllä Raivaaja.

H: No mitäs lehteä te, sitäkö lehteä tilasitte, Raivaajaa? -Sitä.

H: Tokoiko sitä oli silloin toimittamassa vai keitä siellä oli? – Tokoi sitä toimitti ja sitten oli mikä Suomi.

H: Joo siellä oli joku toinen mies, joka kuoli hiljakkoin, minä en muista sen nimee. olitteko semmoisissa suurissa kansanjuhlissa puhetilaisuudessa, jossa oli joku suomalainen suuri mies puhumassa, Tokoi tai joku sellainen? -Olin, ne oli joka kesä kesäjuhlat, siellä oli paljon väkee aina. […]

(Sidos 779/15)

Kerääjä: Urpilainen, Kari

Kertoja: Lehojärvi, Lauri (s. 1908, Kannus), aktiivisesti mukana Kannuksen poliittisessa, osuustoiminnassa ja kunnalliselämässä.

Aihe: Kannuksen työväenyhdistyksen perustaminen

[…] Niin, kyllä siitä äiti puhui juuri niin montakin kertaa, että Oskari Tokoista puhui, joka minulla ei, minä en muista, että minä olisin koskaan Oskari Tokoi, minkäänlaista muistikuvaa ei oo paljon jääny, en nähnyt häntä silloin ennenku nyt vasta, kun tuli Amerikasta pakomatkaltaan ensimmäistä kertaa Suomeen.

H: Joo.

Ei mull oo Oskari Tokoista minkäänlaista muistikuvaa, vaikka täällä se Tokoin törmä tuossa maantiesillan tykönä on ja se talo oli niin kauan kuin se palo sitten ja tuota, muttei minul oo Oskari Tokoista, minkäänlaista kuvaa kyllä ennen Amerikaan enneku hän pakoreisulle lähti, kansalaissota tuli, mutta äiti kertoi tästä yhdistyksen perustamis perustajatilaissu, jossa yhdisty päätettiin perustaa.

1. Niin

Siellä vanhalla senaikaisella VPK:n talolla, täällä ei muita taloja ollut, mut tämä Vapaapalokunnan talo oli ja siel oli silloin kansalaiskokous ja siinä tuli loppujen lopuksi kysymykseen, että perustetaanko tämä työväenyhdistys tai joku, en nyt muista mikä, miksi sitä sanottiin sitä toista vastaehdotusta oli tälle työväenyhdistyksen perustamiselle, mutta työväenyhdistys tuli perustettua ja äiti oli siinä kokouksessa ollu mukana

H: Sinä tuossa aikaisemmin kerroit siitä, että mikä tapahtuma sai tavallaan täällä ihmiset liikkeel ja perustamaan tätä. Tämä oli -05, elikä, voitko kertoa sen vielä uudestaan.

Niin tämä oli sillon aikana, ku suurlakko oli, niin tuota juuri ja yks sunnuntaiaamu, ku suurlakko oli, niin tulivat asemalle junaa passaamaan ja katsomaa, ku herrat siellä ravintolassa syöväe, että Tokoi kirjassaan mainitsi ja kun junaa ei tullutkaan, niin heräsi kysymys, että minkä takia ei juna tuu, kunnes asemamies Pyykkö sitten oli ilmoittanut, että nyt on lakko, nyt ei junat kulje ja tuota oli isännät kuin myöskin muut siellä olivat keskustelleet, että mikä se lakko on ja siinä oli Tokoi ollu siellä asemalla myöskin, ne olivat sitten selostaneet, jotka olivat tietoisempia niistä asioista, että mikä se lakko tarkoittaa ja siinä sitte oli ilmoitettu, että kansalaiskokous sillä VPK:n talolla ja kehotettu kansaa tulemaan sinne ja näin se tästä se sitten lähti tämä alkuun myöskin Kannuksen työväenyhdistyksen perustaminen.

H: Toisin sanoan, että he menivät siletä asemalta sitte sinne kansalaiskokoukseen.

Kyllä, näin tuota, tää nyt on Tokoin muistelmasta, niin tällä tavallahan se on ollu.

H: No, tuossa aikaisemmin kerroit niistä siitä kansalliskokouksen tapahtumista. Siel oli mukana muun muassa, oliko siellä nyt kirkon edustajakin ollut.

Oli kyllä, kyllä siellä oli ja tuota muisti on vähän heikko, mutta mitä äiti kerto, että tosiaan joku oliko kanttori tai joka oli kannuslaisia koittanut rauhoittaa, kun oli hyvin kiihkeää nämä puheenvuoronkäyttö ja yhteen ääneen tietysti seillä huudeltiin ja puhuttiin, että oli noussu penkille ja huutanu, että rauhoittukaa, rauhoittukaa, rakkaat kansalaiset ja et koittanut saada jonkunlaista järjestystä sitte tähän kokoukseen, että saatas paremmin mielipiteet selville ja näin siellä tuli sitte loppujen lopuks kysymykseen sitte, että mitä, miten tästä nyt, tämä kysymys ratkaistaan, että perustetaanko semmonen työväenyhdistys tai sitte vastaava porvarillinen seura.

H: Se ei kuitenkaan nuorisoseuraa …

Ei, ei se nuorisoseura ollu, mutt joko oliko joku suomalaisuuden seura tai joku tämmönne.

H: No, mitenkä sinä tulkitsit sitten tämän Oskari Tokoi roolin tässä vaiheessa.

No, hänhän oli silloin jo Amerikassa käyny ja hänellä oli tuota tämä työväenliikkeen ja asia tuttu ja koska ei hänellä ennen sinne menoa ollu tällaista pohjaa, mutta siellä matkalla hän sai tämän aatteellisen pohjan ja tuota hän oli tietonen näistä, millä tavalla näitä asioita hoidetaan ja pannaan asiat luistamaan ja se oli hyvin tärkeää, tärkeä rooli juuri hänelle, että eihän täällä ollu sellaisia henkilöitä, jotka olivat näin olleet valistuneita kuin tämä Tokoi oli, et olis voinu  voimakkaasta tarttua, voimakkaalla otteella asiaan.

H: Ja hän oli nimenomaan sitten tuossa perustamisvaiheessa se persoona, joka oli moottorina.

Kyllä, kyllä, koska hänhän oli ensimmäinen puheenjohtaja, yhdistyksen puheenjohtaja.

H: Aivan, Oliko hän tuohon aikaan kauppiaana sitten Kannuksessa.

Ei kai vielä ollu kauppias,

H: Mitä hän teki?

Minä en oikein tiedä, mitä hän teki, mutta hänhän oli jotakin, ku hän rakensi sen oman talonki sinne aivan lähelle, missä se VPK:n talo sillon oli, hänellä oli se oma tornitalo, niin sanottiin Tokoin oma tornitalo. Sil oli semmonen torni, senaikainen ja tuota en minä oo oikein varma, jojo hän oli silloin kauppias tai oliko hänellä muita toimia. Hänellä oli maatalo tässä kirkolla. […]

941 (Sidos 46):

Kerääjä: Rautaharkko, Heikki (Nro 580)

Kertoja: Rautaharkko, Heikki (Nro 1)

Aihe: Oloista ja haaveista vankilassa mm. Oskari Tokoin tulosta vapauttamaan.

(Sidos 1080/2)

Kertoja: Mikkola, Sulo (s. 1912 Kannus)

[…] Oskari Tokoi ja minun isäni (Nikolai Mikkola, s. 1873, muurari) perustivat Kannuksensosialidemokraattisen työväenyhdistyksen, myöskin Lestijokilaakson osuusliikkeen. En tiedä kuinka moni muistaa tuosta mitään, mutta minä muistan tuon osuusliikkeen keskusteluista lauseen, jonka merkityksestä varmaankaan minulla ei ollut mitään käsitystä ”koska kauppiaat perivät suuret voitot tavaraoistaan on pakkoperustaa liike. Nämät sanat lausuttiin jossain kokouksessa meillä, ihmettelen missä, miten ne ovat jääneet silloin mieleeni, ihmettelen, miten nuo sanat ovat voineet jäädä mieleeni, olen silloin ollut korkeintaan 3-vuotias. […]

1499 (Sidos 92):

Kerääjä: Niinivaara, Otto (Nro 102)

Kertoja: Niinivaara, Otto (s.1890, Humppila)

Aihe: Tokoi rauhoittamassa Turussa. Kertoja oli Turun vallankumoustoimikunnan jäsen.

1500 (Sidos 92):

Kerääjä: Niinivaara, Otto V. (Nro 102)

Kertoja: Niinivaara, Otto V. (s. 1890, Humppila)

Aihe: Muistelmia maailmansodan alkuvuosilta ja vuodelta 1917-18: Oskari Tokoi mielialoja rauhoittamassa.

1648 (Sidos 102):

Kerääjä: Vuorinen, Anna (Nro 138)

Kertoja: Krook, Tyyne ja Marja

Aihe: Tyyne Krook muistelee aikaansa Amerikassa, jossa näki mm. Oskari Tokoin ja Matti Kurikan.

1701 (Sidos.113):

Kerääjä: Teppo Meriluoto (Nro 146)

Kertoja: Otto Toivonen (s. 1884, Urjala)

Aihe: Muistikuvia työväen johtohahmoista:

”Oskari Tokoin minä tapasin jo varhain, jos silloin kun hän oli Ammattijärjestön puheenjohtajana ja minulla oli tilaisuus, kun istuin ammatissani, ammattiosastossa ja liitossa, olla hänen kansaan vuorovaikutuksessa. Hän ammattiyhdistysmiehenä antoi meille neuvoja ja ohjeita ja hän on niitä erinomaisia ihmisiä, jotka eivät milloinkaan ole ylpistynyt siitä, että on tavallisesta pikkutalopojasta ja palkkatyöläisestä kohonnut sille asteelle kuin hän nyt oli. Ei hän ollut ylpeä edes silloin kun hän oli senaatin varapuheenjohtaja ja senaattorina, niin kuin kutsuttiin, ja vieläkin voidaan kutsua. […] …mutta Tokoilla oli vielä tuo erinomainen agitaattori Taito, hän oli puhujista parhaita. Hän oli minulle puhumista esikuvana, niin kuin Taavi Tainio ja Eetu Salin”.

1702 (Sidos 179):

Kerääjä: Teppo Meriluoto (Nro 146)

Kertoja: Otto Toivonen (s.1884, Urjala)

Aihe: Oskari Tokoista v. 1917 ja 1918.

H: Sinä olet aikaisemmin kertonut, että Tokoilla oli johtava asema kansanvaltuuskunnassa, mistä päättelet, että Tokoilla tällainen oli?

Ensinnäkin siitä, että hän oli kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja, hän oli sitä, ja hänen ominaisuutensa oli tuollainen – erinomainen johtajapersoonallisuus – hän on toisella tavalla leppoisa, mutta toiselta puolen tuollainen lujatahtoinen. Hänen vaikutuksensa oli – minun käsitykseni mukaan – kansanvaltuuskuntaan nähden ehdoton. Häntä toteltiin. Minä lähemmin en tunne sitä sisäistä toimintaa, mutta kun sen kautta, että vaimoni veli kuului Kansanvaltuuskunnan julkaiseman Tiedonantaja-lehden toimitukseen, jossa hän toimitteli sitä Eetu Salinin kanssa ja sen kautta tuli tietoiseksi asioista

[…] En tuntenut henkilökohtaisesti – hyvän päivän tuttavat oltiin, mutta en ollut henkilökohtaisemmin tuttava.

[…] Minulla on sellainen käsitys, että hän oli erinomainen työtoveri. En minä muuten, mutta hänen luonteensa ominaisuus oli tuollainen.

[…] Että hän tuli hyvin toimeen – se on minun käsitykseni. Hänen luonteensa oli sellainen, toiselta puolen tiukka, mutta toiselta puolen joustava.

1708 (Sidos 114)

Kerääjä: Unto Aalto

Kertoja: Matti Pynnönen (s. 1888, Toivakka)

Eräitä yksityistietoja Oskari Tokoista:

[…] Tämän muistelman kerääjälle on lapsuuden kaveri ja entinen Pohjolan Työn toimitusjohtaja 50 luvun taitteessa kertoili miten isä oli monet kerrat istuskellut Oskari Tokoin kanssa puistossa milloin karhupuistossa milloin missäkin ja äitini useamman kerran paikkaili ja silitteli senaattori Tokoin housuja.

Muistan isäni kertoili, että Tokoi tuli Rahjan kansa Viipurista samassa junassa ja heitä oli eräs komaskin mies jota en muista.

Siinä meidän talossa oli isäni isännöitsijänä siihen aikaan. Kun Oskari Tokoi sitten lähti, tuli Tokoin huoneistoon maanpakoon Venäjältä tullut parooni Stacklberg Venäjän keisarin hovista. ”Samasta huoneistosta” lähti pakoon toinen mies ja toinen tulee maanpakoon tuumaili Tokoi lähtiessään isälleni.

Parooni Stackelberillä ei ollut ollut muuta kuin jalokiviä tullessaan maanpakolaisuuteen. […]

1735 (Sidos 115):

Kerääjä: Unto Aalto (Nro 147)

Kertoja: Otto Turunen (nro 25, s. 1896, Kymi)

Aihe: Tokoin kanssa pyykkivahtina Flemminginkadulla:

”Veri veti taas Helsinkiin ja Flemminkadulla asuimme ja Rissaset olivat Oskari Tokoin tuttavia. Ja kun senaattorin Oskari Tokoin vaimo pesi pyykkiä ja meidän perheen emäntä oli yhdessä senaattori Oskari Tokoin kanssa vahtimassa pyykkiä kun se kuivas ulkona, ettei nulikat sitä likaa. Näit yhteisiä pyykin kuivatuspäiviä Oskari Tokoin kanssa sattui usein”.

1751 (Sidos 115)

Kerääjä: Unto Aalto (Numero 147)

Kertoja: Otto Tiilikainen (s. 1893, Kuusjärvi)

Aihe: Tanner erotti kertojan omavaltaisuuden tähden 1917. Tokoin ja Tannerin polemiikki asian vuoksi.

[…] Muistan kuin eilisen päivän kun Elannon toimitusjohtaja Väinö Tanner, jonka myöhemmin oli tullut Elannonjohtajaksi tuli erään kerran ”Kluuvikselle” ravintolaan. hän näki miten olin edelliseltä asiakkaalta saanut jonkun raharovon ja pistin sen taskuun. Hän huomautti minulle tiukasti Elannon periaatteen noudattamisesta tässä suhteessa ja käski minun heti seuraavana päivänä tulemaan Elannon konttoriin hänen puheilleen.

Rehellisyyden nimissä mainitsen näin jälkeenpäin, että en voinut aina olla ottamatta jos joku antoi lähtiessään jonkun pennin minulle. […] Kunnioitettu, pelätty ja haukuttu, mutta minun kohtaloni oli joutua Väinö Tannerin kanssa riitoihin siitä ei päästä mihinkään. Sain lopputilin ja keskustelu sai puoleltani oman periaatteellisen kantani takia kovimman äänensävyn ja oman aseman puolustamiseksi käytin kovia sanoja. jonka johdosta Väinö Tanner sanoi minua jopa röyhkeäksi. Hän antoi työtodistuksen ja lopputilin ja kahden viikon ylösanomisrahat. Siinä työtodistuksessa oli käytöksen kohdalla sana välttävä ja muutenkin se oli todistus jolla ei varmaan saanut mitään töitä. […]

Kerroin eräälle emännälle Elannon ravintoloista tästä asiasta ja hän kertoi sen puolestaan tuttavalleen Oskari Tokoille.

Tokoi kirjoitti törkeästä työläisen erottamisesta Elannossa Työmiehessä. Tähän vastasi tuomari Väinö Tanner ja ei se kirjoittaminen jäänyt yhteen kirjoitukseen sitä jatkui ja minä oli periaatteeni uhri. Sain kumminkin kutsun tuomari Väinö Tannerin luo menin ja luulin, että Tanner ottaisi tämän jälkeen minut takaisin Elantoon työhön. Näin ei käynyt vaan Tanner ilmoitti asian kuuluvan hänelle ja asian olevan vain Elannon.[…]

H. Kävikö Oskari Tokoi Elannon kahviloissa? – Tokoi ei ollut mikään kahviloissa kulkija. […]

1765 (Sidos 117)

Kerääjä: Ossi Hedman (157)

Kertoja: Useita mm. Oskari Tokoi.

Aihe: Vuoden 1917 tapahtumia koskevia kirjeitä, muistelmia ja haastatteluja.

H: Oliko Stalin mukana ratkaisevassa ylimäär. puoluekokouksessa 25.11.-18:

Kyllä oli. Tokoi itse näki. Ei esiintynyt. Hyvin todennäköistä vaikutti kulissien takana. Oli tulkkeja sellaisia kuin Adolf Taimi ja R. (?) Rovio. Tokoi itse ei ole nähnyt sen jälkeen kun lähti Moskovasta kesäkuussa 1918”. oin [?] kyllä tapasi Leninin, Trotskin ja St-n. […]

[?] jouduttiin punakapinaan

Kun tietämättömät joukot pääsevät valtaan ja saavat voiman tunnon. Ei kukaan ajatellutkaan, että Suomesta tulisi Venäjän vasallivaltio. Täyttä itsenäisyyttä koko ajan. Mutta kun punakaartit saivat vallan ei puoluevaltuuskunnalla mitään sanomista. Tokoikaan ei enää marraskuussa 1918 kuulunut siihen. Mutta meni kuitenkin Kansanvaltuuskuntaan elintarvikeministeriksi, kun päätteli, että kansan täytyy saada leipää. Mutta oli päättänyt pysytellä kokonaan irti politiikasta.

Tokoi saikin leipää järjestymään, mm. 2 junalastia Venäjältä ja ositain sen, mikä aikaisemmin oli luvattu”. […]

Gylling erittäin hieno luonne. Kuusinen fanaattinen tyyppi, mutta kaukana bolsevikistä hänkin punakapinan jälkiselvittelyyn saakka, jos olisi anteeksi annettu, niin viimeistä miestä myöten olisivat jääneet Suomeen. Mutta sitten elokuussa 1918 Kuusinen yhä fanaattisemmaksi.

Suomalaiset punaiset halusivat Venäjälläkin pysyä puhtaina, eivät sekoittua ryssiin. Suunniteltiin heidän siirtämistään Aunukseen – Gyllingin suunnitelma – kaukaisena taka-ajatuksena, kun suomalaisia Aunukseen, se vähitellen voitaisiin luonnollisesti liittää Suomeen.  Muille Siperian jokin sopiva seutu. Semipalatinsk. olivat jo matkalla sinne, kun koltsakin joukot tulivat vastaan.

Elintarvikkeiden saannilla olennainen merkitys punakaartiin menossa. Niinpä muuankin työläinen, kun kiväärin sai virkkoi. ”kyllä tällä leipää tehdään2.

Tokoin ja Svinhufvudin suhde hyvä + Valtalaki. Silloinkin kun Tokoi syrjäytti Ukko=Pekan välit pysyivät hyvinä.

Tokoi jyrkästi sitä mieltä, että valtalaki laillisen eduskunnan hyväksymänä olisi pitänyt astua voimaan. Manner teki oikein, kun pyrki väkisin eduskuntaan.

Kansanvaltuuskunnan sotilaalliset kyvyt perin heikot. […]

Tokoi auttoi valkoisia vankeja. Niinpä mm. Pietarista tulevat professorit J. Heiskanen (geodeetti) ja Erkki Räikkönen Terijoella Kaljusen vankeina. Tokoi lähetti sähkeen ja käski vapauttaa.

1983 (Sidos 131):

Kerääjä: Anna Hietanen (Nro 252)

Anna Hietanen (s. 1896, Keuruu)

Aihe: Kertoja tapaa siskonsa kanssa Oskari Tokoin työväentalon rappusissa v. 1915 (?):

[…] Työväentalon rappusissa (v. 1915 ?) Alex Halonen esitti siskoni ja minut Oskari Tokoille. Kuultuamme sukunimemme Varpunen. Kysyi. Onko meillä veljeä? – – Kyllä on yksi mutta hän on Americassa – – Hän muisteli samannimisen pojan olleen vuosia sitten Tampereella Torpparikokouksessa. Ja käytti puheenvuoroja vähin sanoin mutta ytimekkäästi. Kyllä myönsimme hänen olleen. […]

V. 1917, kun Suomessa oli kaksi hallitusta. Punaisten hallitus Helsingissä. Oskari Tokoi presitentti ja valkoisten hallitus Vaasassa. […]

2051 (Sidos 134):

Kerääjä: Orenius, Vilho (Nro 258)

Kertoja: Kajander, Johan Einar (s. 1897, Ruotsinpyhtää)

Aihe: Kansanvaltuuskunnan juna Nastolassa ja Oskari Tokoi.

2317 (Sidos 146):

Kerääjä: Yrjö Oksanen (Nro 299)

Kertoja: Yrjö Oksanen (s. 188?)

Aihe: Oskari Tokoin puhe 12.6.1917 eduskunnassa. Osakari Tokoin kanssa matkalla Pohjanmaalta Helsinkiin. Tokoi nukkui autossa ja luultiin kuolleeksi.

Olin eduskunnassa takapenkillä seuraamassa pääministeri Oskari Tokoin puhetta kesäkuun 12. päivänä 1917, kun hän selitti minkä takia Suomen senaatin valtaa tulisi avartaa ja perusteeksi mainitsi, että Suomen kansa pitää välttämättömänä sellaista itsenäisyyttä, että Suomi pääsee vapaaksi Venäjän määräysvallasta ja samalla pääsee muiden vapaitten kansojen joukkoon. Tulemme esittämään Venäjän kansalliskokoukselle pääsyvaatimuksemme eroon Venäjästä.

Tämä oli rohkeaa puhetta. Oikeiston taholta pidettiin vaarallisena, sanoa näin suoraviivaisesti käsitystämme itsenäisyytemme toteuttamisesta. Ajatus itsenäisyys heidän mielestä oli vain ajatusten muokkausta, mutta olisi saanut jäädä myöhempään aikaan, itse ajatuksen täytäntöön saakka.

Oikeistosta osa n.k. itsenäisyyslehdessä, Uudessa Päivässä, kirjoitti kunnioittavasti, mutta eräät kokoomuksen lehdessä lausuivat, että pääministeri olisi saanut harkita mitä hän näin vastuunalaisesta paikalta lausui.

Tokoin puhe oli kuin rajanne monen ajattelussa ja sillä oli myös huomattava vaikutus vastaiseen toimintaan”.

2368 (Sidos 149):

Kerääjä: Matti Ahonen (Nro 336)

Kertoja: Matti Ahonen

Aihe: 1917–1918: Kysymys erään palomiehen erottamisesta palokunnasta ja siitä aiheutunut selkkaus, jossa Tokoi toimi välittäjänä.

[…] Niin kaupungin (Turku) ns miliisimiehet piiritti Waltuuston istuntohuoneiston ja pitivät valtuuston vankeina toistavuorokautta. Wenäläistä sotaväkeä oli tietysti apuna. Mutta tietysti palolaitos pyyti hallituksen apua ja tulikin hyvin nopeasti Senaattorit Svinhufvud, [?] ja Tokoi oli heti kehoittanut heitä luopumaan piirityksestä ja kokoontumaan illalla työväentalolle jonneska hän tulee puhumaan. Ja neuvottelemaan illalla tuli Työväentalolle niinpaljon ihmisiä etteivät likikään kaikki mahtuneet sisään ja kun Tokoi aloitti puheensa. Niin hän sanoi alussa, että Olen ollut siinä toivossa, että Turuntyöläiset on Sosiali Temokaattista, mutta tuntuu siltä, että te olette kommunistia ym.[…

2373 (Sidos 151):

Kerääjä: Lainola, Augus (Nro 315, käyttänyt myös nimiä Lind, Lehmus, Virta)

Kertoja: Lainola, August (s. 1898, Pattijoki)

Aihe: Kopioita kartoista ja lehtikirjoituksista: ”Muurmannin Suomalainen Legioona ja Oskari Tokoi”.

2374 (Sidos 151):

Kerääjä: Lainola, August (Nro 315, käyttänyt myös nimiä Lind, lehmus, Virta)

Kertoja: Lainola, August (s. 1898, Pattijoki)

Aihe: Tarinoita Neuvostoliitosta ja Suomesta: Keskustelu Tokoin kanssa Suomessa.

2555 (Sidos 163):

Kerääjä: Rantala, Viljo (Nro 439)

Kertoja: Ristimäki, Frans (Nro 2)

Aihe: Jutut ja kaskut, Punkalaidun: Oskari Tokoin puhe Kokemäellä v. 1907.

Kokemäellä järjestettiin kesällä 1907 sosialidemokraattiset juhlat jossa puhujana esiintyi Oskari Tokoi. Punkalaitumelaisia nuoria miehiä lähti polkupyörällä näihin juhliin. Suuri kulkue lähti Tulkkilan kylästä marssien Orjapaaden kallioille jossa juhla pidettiin. Tokoi käsitteli puheessa myöskin porvarillisten silloista väittämää sosialistien jumalankielteisyydestä. Leikillisesti Tokoi huomautti tähän, että ainakin epäilijöitä on muissakin kuin työväen piireissä koskapa Ruotsin konsistorikin on äskettäin antanut lausunnon jossa epäillään koko ”vihtahousun” olemassaoloa.[…]

2671 (Sidos 168):

Kerääjä: Karvonen, Kalle (Nro 523)

Kertoja: Karvonen, Kalle

Aihe: Pohjolan punaisesta retkikunnasta, Muurmannin suomalaisesta legioonasta.

[…] mitä noisa tapahtumista on aikaisemmin julkaistu, ovat monessa suhteessa vaillinaisia jopa harhaanjohtaviakin. Varsinkin punaisesta retkikunnasta. Esimerkiksi Tokoin, maanpakolaisen Muistelmia, teoksessa on aivan virheellinen kuvaus retkikunnasta. Eivät ne olleet Suomessa perustettuja eikä täältä perääntyneitä joukkoja[…]

Lehtimäki tuli legioonaan niin kuin muutkin suomalaiset, joten häneenkään ei kohdistettu suurempaa epäluuloa. Tokoi, tietäen hänet entiseksi punapäälliköksi ja englanninkielen taitoiseksi, esitteli hänet englantilaispäällystölle, sekä suositteli – kun legioonalla ei vielä ollut varsinaista miehistön päällikköä – hänen nimittämistää sille vakanssille, kuten sitten tapahtuikin.

Näin ollen Lehtimäki nautti Tokoinkin täyttä luottamusta, joten hänkään ei osannut aavistaa, että Lehtimäki oli koko ajan näytellyt kahtalaista roolia. tilanteen paljastuttua Tokoi ryhtyi kiireellisiin toimenpiteisiin. Hän antoi jyrkkäsanaisen kiellon joukoille, ryhtymästä minkäänlaisiin voimatoimenpiteisiin. Kiireimmiten hän lähti neuvottelemaan englantilaisten kanssa syntyneen tilanteen selvittämiseksi.[…]

2741 (Sidos 170):

Kerääjä: Kivikari, William (Nro 542)

Kertoja: Kivikari, William (s. 1899, Hollola)

Aihe: Kertoja luvattomana matkalaisena Oskari Tokoin ja Eero Haapalaisen junassa.

2793 (Sidos 171):

Kerääjä: Manninen, Pulmu (Nro 54)

Kertoja: Lahtinen, Otto (Nro 14, s. 1895)

Aihe: Sisällissodan syttyminen, aseiden haku Viaporin linnasta, Tokoin kanta.

[…] ”Sitten huomisissa me oltiin tuolla, työväentalolla oli suuri kokous ja siellä Tokoi oli sitten puhumassa. Siellä oli kaikki nuo Tokoi ja Sirola ja tämä koko Mannerit ja Kuusinen ja tämä kaikki, mikä oli silloin vallankumousneuvostossa, niin siellä minä muistan tämän Tokoin puheen. Minä muistan, kun Tokoi puhui, että minä olen vastustanut, sillä Tokoihan vastusti koko aseellista kapinaa, mutta se sanoi, että koska tilanne on nyt siihen kärjistetty, minä tulen taistelemaan teidän mukananne, johtamaan tätä taistelua. Nämä olivat Tokoin sanat, kun hän sanoi silloin siellä, että hänen vastarintansa oli silloin jo. Ja en tiedä sitten näitä toisia, että mitenkä ne toiset siinä tapahtui, mutta nämähän tiedetään jo, minkälaisia ja millä kannalla nämä oli. Mutta Tokoi antoi selvän kannan”. […]

2806 (Sidos 172):

Kerääjä: Pulmu Manninen (Nro 541)

Kertoja: Werner Mela (Nro 24, s. 1890, Askola)

Aihe: Oskari Tokoi ottaa yhteyttä englantilaisiin Moskovassa:

Sitten tuli taas semmoinen päätös, että ei helkkari nyt, joku semmoinen taas vahvahenkinen mies, että mitä me täällä Venäjän maalla harhaillaan ja ollaan, että kyllä sitä pitää päästä kotimaahan takaisin, ei me ruveta täällä sotimaan. tämmöinen mielipide tuli sitten muutamien kesken ja se voitti sitten ja me lähdettiin Moskovaan ja siellä oltiin sitten vähän aikaa. Silloin Oskari Tokoi jäin junasta pois ja se meni englannin lähetystöön ja sitten jälkiseuraukset tiedetään, että se meni Muurmannin legioonaan. Moskovassa silloin jo valmisti sen kaikki. Se meni Englannin konsulaattiin ja asui siellä. H. Menikö teidän muita tuttavianne hänen mukanaan? En tiedä, en yhtään tiedä sitä asiaa, mutta ehkä, kyllä kai ne, sillä oli pojat vielä silloin mukanansa, Tokoilla.

2928 (Sidos 177):

Kerääjä: Väinö Kemppi (Nro 613)

Kertoja: Väinö Kemppi (s. 1901, Pietari)

Aihe: Oskari Tokoi puhuu Permin asemalla.

[…] Saavuttuamme Permin asemalle (v. 1918), oli siellä senaattori Oskari Tokoi juuri lopettamassa [?] puhettaan ryhmillemme. Sitä en tiedä sanoa, että mistä hän oli siihen ilmestynyt ja oliko hänkin ollut koko matkan tuon toisen ryhmämme mukana.[…]

2946 (Sidos 179):

Kerääjä: Väinö Tapanila

Kertoja: Väinö Tapanila (Nro 1., s. 1898, Vampula)

Aihe: Oskari Tokoin tuttavuudesta:

Asuin Lampen perheessä alivuokralaisena. Lampen ja Tokoi olivat kotoisin Kannuksesta ja niin ollen lapsuuden ystävät keskenään. Tämän vuoksi hän usein ilman mitään asiaa kävi hermojaan lepuuttamassa tässä Lampenin asunnossa, missä siis minäkin kahvia juodessa ja keskustellessa tutustuin häneen. […] Tässä ”Tokoin senaatissa” oli 6 oikeistososialistia, 6 porvarillista ja Tokoi siis tavallaan vaa ´an kielenä. Hän oli silloin vasta 43 vuotias, melko pienikokoinen mies, mutta ”suuressa maailmassa” jo nuorena hyöriessään perehtynyt melkoisesti yhteiskunnallisiinkin asioihin. Lisäksi hän oli hyvä puhuja, käytös vaatimaton, kuten hänen asuntonsakin Kalliossa, missä ei edes ollut muistaakseni puhelintakaan. […] Ei hänkään, kuten ei muutkaan sen ajan aatteen miehet, ollut mikään ”hamsterisosialisti” myöskään.

[…] Muistaakseni ei hän mikään lujatahtoinen ollut eikä yleensä varma mistään asiasta. Joustava hän kyllä oli. muista kun hän m.m. antoi Kerenskin suudella itseään 1917 Työväentalon lavalla yleisön nähden, jota tapausta sellaisiin tapoihin tottumattomat helsinkiläiset ilvehtien nauroivat jälkeen päin vuosikausia. Eräät toiset Helsingin herrat eivät antaneet Kerenskin itseään suudella. […]

Helmikuusta 1918 lähtien en Tokoita enää tavannut, enkä tiedä kävikö hän enää pursimiehenkadullakaan, tuskin hän sinne enää ehti ja tuskin halusikaan, sillä tapahtumien pyörremyrsky usein loitonti tuttavuussuhteista.

Häviön tultua Tokoi koetti vyöryttää epäonnistumisen syitä toisten niskoille, mutta kyllä on Tokoikin saanut kuulla kunniansa niin punaisilta kuin valkoisiltakin historiotsijoilta, mikä ei kaikki ole oikein”.

4071 (Sidos 262):

Kerääjä: Mikkola, Sulo (nro 1080)

Kertoja: Mikkola, Sulo (Nro 2, 1912, Kannus)

Aihe: Suurlapsisen perheen hajoaminen isän teloittamisen jälkeen: Kertojan isä perusti yhdessä Oskari Tokoin kanssa Kannuksen työväenyhdistyksen.

4513 (Sidos):

Kerääjä Jyly, Kalle (Nro 871)

Kertoja, Kaivos, Anna (Nro 3, 1894, Viiala)

Aihe: Vuonna 1949 Forssassa pidetty Sosialidemokraattisen Puolueen 60-vuotisjuhla; Väinö Tanner ja Oskari Tokoi olivat mukana juhlassa.

4712 (Sidos 307):

Kerääjä: Tapiovaara-Harpf, Ulla (Nro 1551)

Kertoja: Takki-Kaivonen, Inka-Taina (s. 1930, Helsinki)

Aihe: Uuno Takin ollessa ministerinä 1940-luvulla heidän kodissaan kävi paljon vieraita mm. Oskari Tokoi.

10 802 (Sidos 354):

Kerääjä: Reuna, Risto

Kertoja: Katajaranta, Paavo (1993/2, s. 1928, Kannus)

Aihe: Tokoi – Keto-Tokoi:

H: Mutta tuntuiko se siellä 1930-luvulla, kun alkoi ne sodan hiiret ja muut tulla, kaikua korville, että Kannuksessa olisi ollut tän Tokoin takia ollut tilallisten puolelta semmosta painostusta, joka olis koulussa näkynyt punikin kakaroina ym?. Oliko sulla sukuperäisiä niitä 1918 kokemuksia joko isän tai äidin puolelta?

”Ja sitten tästä Oskari Tokoin, hänen yks sukulaistyttö. Hehän joutui muuttahan tämä, esimerkiksi nyt tämä Keto-Tokoi, Inkeri, joka oli minun luokalla. He oisivat olleet alun perin Tokoita. Mutta se on ollu silloin siellä paikkakunnalla jonkunlaista paineita ja niin poispäin, niin on muuttaneet Keto-Tokoista. Että tuan verran siit on ollut vielä harmia sitte. Keto-Tokoi, Matti on sitte jotain sukujuurta heti tälle Oskari Tokoille. Ja tää Matti Keto-Tokoi oli syntynyt ehkä joskus 1904-6 tai sitä luokkaa. Mut se Tokoin sukuhan on aika iso. […].

11473 (Sidos ?):

Kerääjä: Wiksten, Erkki

Kertoja, Oksanen, Yrjö (Nro 299, s. 1883, Urjala)

Aihe: Työmieslehden toimistonhoitaja, kunnankirjuri Yrjö Oksanen muistelee: Leninin tapaaminen ja ruoka-avun pyynti Leningradissa vuonna 1917 ja Tokoin viljajuna.

H: No minkäslainen mies se Lenin oli noin ihmisenä)

YO: Mahdollisimman yksinkertainen ettei oos luullu ollenkaan siitä, että se on mikään kirjoitusmies ja semmonen, vaan yksin, niin yksinkertainen ku ihminen voi olla, niin joku maalaisukko.

H: Niinkö?

YO: Se, se yhtään se, niin siin ei ollu yhtään mitään semmosta akateemista, tai edes semmosta joka tekee niin kuin sinä ja monet muut tehdään tämmöstä työtä jossa ei oo mitään erikoista arvoa. Ei nyt olla professoreita, ei tohtoreita, ei mitään, mutta hän oli semmonen luonne. Ku minä hänen kanssaan, kun hän sano minulle näin, kun minä oli elintarviketoimikunnassa jäsen ja sihteeri siellä Leningradissa sillon kun täältä kun pakolaiset sinne meni, ja siellä oli noin 15 000 pakolaista Lengradissa. Ja siellä oli se Tokoin viljajuna oli sillon siellä, siellä ratapihalla ja vartioi, sitä ratamiehet vartioivat, niin tämä Lenin sano näin tuota, että kyllä minä teille anna kalaa jota on Mustasta merestä saatu. Kolme tynnyriä minä annan teille, taikka suosittelen elintarvike… Ja sitten saatte myöskin sitte jauhoja. Mutta sitte, ei me pannakkaan sitä Tokoin viljajunaa Suomen porvareille. Ja se jäi se 11, 11 vaunullista viljaa jäi sitte sinne ratapihalle. Sen Lenin, sen Leningradin sitte elintarviketoimikunta tyhjensi ja jonnekki elintarvikevarastoihin.

H: Se oli silloin jo sitte kun kansalaisota oli hävitty.

YO: Niin oli, ei, ei se oli 1917 huhtikuussa, kun juuri olivat kaikki sieltä ne Kivennavan ja Valkjärven ja koko sen Kannaksen väki oli siirtynyt sitte jo, jo Pietarin puolelle, Lenignradin puolelle, nii.

H: Mitenksä, mikäs se tällä Jukka Rahjalla sitten oli, minkä takia se vastusti?

YO: No se syy, se minua vihasi kovasti sen vuoksi täällä, kun vuonna 1917 pidettiin näitä kokouksia täällä Helsingissä työväentalon A salissa, ja sil oli aina, tuli viisi tai kuus tuli Pietarista aina sitte näitä Rahjan sakkia ja ne sano, että me määräämme, ettekä te. Ja minä sanoin, että meitä on 85 jäsentä työväen, työväenjärjestöjen eduskunnassa ja meil on virallinen toiminta ja me emme salli, että e olette täällä määräämässä aseitten kanssa, löi vaan aseet pöytään ja toinen ase oli tällä taskussa. Ja sitten meidän loppujenlopuksi siirrettävä kokoukset, pidettiin kansankodissa ja Vuorelassa sitte pidettiin niitä kok… ei voitu enää pitää, ku ne oli aina häiritsemässä meitä se aseitten kanssa A salissa työväentalossa.

H: Se, olikos tämä, tämä oli ennen kansalaissotaa vai kansalaissodan aikana)

YO: Se oli ennen kansalaissotaa. Niin, niin se oli ennen vuoden 1917 siinä syys tai lokakuulla. Oli juur, se lakko silloin marraskuun lakko…

H: No voiko sanoa, että Gylling ja Manner olivat niin kuin samaa pataa?

YO: Kyllä! Jylling ja Manner olivat aina samaa sakkia, ja sitten Kuusinen oli aina eri ryhmää. Kuusinen oli usein aina Jukka Rahjan sakissa.