Saapuneet kirjeet:

Hanna Tokoi – Fichburg, Mass. – 23.11.1925

En ole pitkään aikaan viitsiny kun ei ole ollu mitään erikoista asia. mutta nyt kuitenki pälköhti päähäni että kirjoitan vaikka ei ole mitään erikoista kerrottavaa. niin ensiksikin mainitsen että olemme olleet jotenkin terveitä lukuun ottamatta niitä pieniä sairauksia joita aina sattuu toisinaan. minäs sain kesällä ruoho myrkytyksen jalkoihini joka kesti parantaa yli 3 kuukautta ei lääkärikään tahtonu voida niihin mitään mutta kuitenki ne viimein parani. ja kun jalat parani niin sitte sairastuin Rakko tulehdukseen. jonka takia täytä maata vuoteessa pari viikkua mutta nyt seki on taas terve. ja Laurilta ne kans täyty leikkauttaa niin kutsutut sylkirauhaset pois joita kutsutaan täällä tonseleiksi. mutta se meni piian ohi ja hän on nyt terve.

kiitän kirjeistä ja korteista joita olen aina aika väliin saanu. ja niisä kysyit minunki mielipitettäni jos sinäki joskus pyörähtäisit tälle puolen Atlannin valta merta. […]

Hanna Tokoi – Fichburg, Mass. – 23.11.1925

Lämpimästi Tervehtien

Hanna Tokoi – Fitchburg, Mass. – 10.5.1926

Toini kiltti. Älä ajattele pahempaa kun olen ollut niin huoleton että ei ole tullut kirjoitettua tähän ei ole ollut muuta syytä kuin aikaansaamattomuus että ei ole tullut ruvettua. ja onhan siinä ollut vähän sekin tekijänä kun Oskari usein kirjoittelee Isäsi kansa niin minä aina luotan että kyllä Isäsi sanoo että kyllä minäki vielä elän. Kuuleppas. Toini. kun minä olin Oskari kanssa Käärnerisä Vappua viettämässä. se on täsä aivan läellä pieni naapuri kaupunki me olimme siellä oikeen yö kunnisaki kun sielläki on vanhoja Helsinkiläisiä hyviä tuttavia ja se reisu, vaikka se oli pieniki, tuntu minusta virkistävältä ja eihän se ihme ole jos se minuaki vähän virkistää, kun saa vähän tuulahtaa pois tästä Fithburkista sillä tästä paikasta kun niin vähän pitän. ja kun se on niin hauskaa katsella kuinka täälläki on jotku Suomalaisetki perehtyneet olemaan ja asumaan ja ei niillä näytä ollenkaan tekevän mieli sinne vanhaan maahan Suomeen. […]

Hanna Tokoi – Fitchburg, Mass. – 10.5.1926

Hanna Tokoi ja kun saat taas tilaisuutta niin pistäppäs pieni kirje lappunen tännepäin.

Hanna Tokoi – Fitchburg, Mass.- 10.9.1926

Toini kiltti

Joku päivä sitten sain sinulta kirjeen jonka sisältä oli melkeenpä kokonaan täynnä pientä surua ja harmia.

ensiksikin se oli kaikkein ikävin kohta että isäsi on tullu sairaloiseksi ja niin vaikiasti kun sokeri tauti on sehän on hivuttava tauti ja sitä ei monastikkan saada paranemaan. ja toinen asia on se että siittä semmosesta tautista ja sen hoitamisesta kotona johtuu tavattomasti Äitille ja muillekin lisä työtä on se ihme miten se Äiti jaksaa niitä tehtäviä ollenkaan täyttääm minulle se ois aivan mahdotonta, sillä minun hermostoni ei enää kestä paljoakaan vastuksia. ja sitä senmosen sairaan kotona hoitosta kuitenkin tulee, olettikki, senki vuoksi koituu lisä vastuksia kun teillä ei ollla kiinnitetty isonpaa huomiota asunnon laajentamiseen ja sen uuden aikai-senpaan kuntoon saattamiseen sillä jos ois väljemmät tilat ja suurenpi hella ja kaasu keittiö kylpy huone Y. m. niin se polpottais sanomattoman paljon. ja minä uskon että te oisitte voineet nämä pienet mukavuudet laittaa jos te oisitte todella kaikin halunneet. sillä nämähän ovat nykyaikaiselle ihmiselle aivan välttämättömät, minä en ja meillä ei kuitenkaan tultas enää toimeen ilman näitä pieniä mukavuuksia minä sanon Oskarille että jos nyt minä olen tottunut tämänlaiseen väljenpään oloo ahtistettaisiin asumaan niin vanhan aikaisesti että ei ois nuita pienenpiä mukavuuksia niin minä en pärjäisi mitenkään minä hermostuisin niin että minä tulisin hulluksi. näjes kun minä en ole niin ahtaaseen tottunut, nytkin vaikka me ollaan täällä köyhiä ja eletään vain päivästä toiseen eikä ole mitään suuria tuloja eikä mitään rikkauksia niin me kuitenkin on pidetty 5 huonetta kaikkine mukavuuksineen mintä nyky aikana on, nimittäin meillä on hella niin suuri että siinä on 6 reikää ja kaasukeittiö siihen lisäksi jossa on 3 reikää että kyllä siinä sopii keittämään kun vain on mitä keittää ja onhan tuota toki tähän asti ollu vielä keittämistäki. […]

Hanna Tokoi – Fitchburg, Mass. – 10.9.1926

eipä enempää tälläaa kun jää hyvästi ja voi hyvin ja kirjoitanu useimmin tervehtien.

1926-Oskari-Tokoi-1kpl-Matti-Paasivuorelle-Hanna-Tokoi-2kpl-Toini-Paasivuorelle.pdf

Oskari ja Hanna Tokoi – Fitchburg, Mass. – 5.6.1935

Pyydän heti anteeksi, kun ei ennen ole tullut vastatuksi tervetulleeseen kirjeeseesi. Syynä on ollut hiukan sekin kun äiti tässä kevätkorvalla oli taas sairaana. Me luulimme, että häntä vaivasi se entinen tauti ”anemia” ja hän meni Bostoniin sen alan maailman kuuluisimman lääkäri, Geroge Minot’in, joka sai viime vuonna anemiatutkimuksestaan Nobelin palkinnon, tarkastettavaksi. Hän kyllä totesi, että anemia on yhtenä syynä mutta hän määräsi muutenkin tarkoin tutkittavaksi sillä hän arveli, että sappikivet ovat tällä kertaa pahimpana syynä. Hän sanoin, että noin 50 prosenttia anemiasairaista, kärsiin myös sappikivistä. Tutkimus osoittikin tämän otaksuman myöskin oikeaksi ja hän määrättiin heti leikattavaksi. Leikkauksen toimitti myöskin yksi tämän maan kuuluisimpia kirurgeja ja se onnistui kerrassaan mainiosti. Ei hän mennyt edes heikoksi, eikä hän itse tiennyt isoon aikaan mitään, että hänessä oli leikkaus toimitettu. Hän oli sitten siellä Bostonissa Baker Memorial sairaalassa kolme viikkoa, minkä jälkeen hän tuli kotiin. Hän voi nyt oikein hyvin, niin hyvin, että hän ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen tuntenut itseään niin terveeksi. Niin että kaikki on nyt taas ”All right” niin kuin ameriikalainen sanoisi. […]

Voios taas hyvin ja elä terveenä ja muista taas kirjeellä meitäkin. Kyllä minä koetan vastata. Tervehtien,

1935-Oskari-Tokoi-1kpl-Toini-Paasivuorelle.pdf

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 3.8.1937

Hyvä toveri. Suonet anteeksi jos minä vastaan kirjeeseesi, jonka Hanan sai jo joku viikko takaperin. Hän ei ole itse kyennyt vastaamaan siitä syystä, että häntä on taas vaivannut se anemia tauti ja se on tehnyt sormien päät niin aroiksi, että niillä ei voi käsitellä mitään. Hän kävi taas Bostonissa professori Minot’in luona, joka määräsi hänellle kioitotavan ja hän onkin taas Tietenkin se käy hitaasti mutta tulokset ovat selvästi nähtävissä. Toivottavasti hän parantuu sellaiseksi kun hänen ikäisensä voi enää parantua.

Olemme lehdistä lukeneet sen surusanoman, mikä sieltä on saapunut, että Teidän isä on päättänyt tämän maallisen vaelluksensa. Otamme kaikin mitä vilpittömimmin osaa Teitä kohdanneeseen suruun. Vaikka sen jo etukäteen kauan sitten tiesikin, mikä siitä lopulta tulee, niin sittenkin todellisuus antaa sille kokonaan toisen leiman. Suurenmoisethan ne olivat hautaustilaisuudet ja kunnianosotukset, jotka nyt vuodattivat ylistystään hänen mentyään ja hänen työlleen. Ihmettelemme vaan, kuinka moni niistä oli Teitä ja teidän perhettänne tukemassa isänne sairauden aikana ja kuinka moni heistä muistaa jälkeen jääneitä taas tämän tilaisuuden jälkeen. Mutta sellaistahan se on maailman meno kaikkialla, joten se, joka odottaa todellista ystävyyttä ja toveruutta aina pettyy.

Me elämme jokseenkin hiljaista joka päiväistä elämää. Laila asuu tässä lähellä maalla ja me käymme hänen luonaan lähes joka päivä. Heillä on aika vilkas tyttö tekemään kaikenlaista vallattomuutta. Lauri on yhä Ne Yorkissa ja on jo toisen kerran naimisissa. He voivat hyvin siellä ja ovat työssä. Lauri tekee entistä ammattityötään ja hänen vaimonsa on konttorityöläinen tehden työtä vain viisi päivää viikossa ja 8 tuntia päivässä. Aune on työssä Bostonissa. hänkin viimein lopetti koulunkäyntinsä ja antautui liikealalle. Hän meni työhön erääseen liikkeeseen, joka valmistaa ja myy kaikenlaisia ”kosmeettisia” tavaroita eli niin kutsuttuja kaunistusaineita ympäri maailmaa m. m. sinne Suomeenkin. Minä työskentelen edelleen tässä lehdessä. Me olemme Äitin kanssa kahden. Laila tyttönsä ja miehensä kanssa käy väliin ja Aune joskus pyhän seuduissa, mutta hänen käyntinsä käy yhä harvemmaksi, kun seuraelämä suuressa kaupungissa vetää puoleensa.

Kesä lämpöisineen alkaa olla taas mennyttä ja pimeät syysyöt tulevat tilalle. Vaikka täällä ei niitä kesän valoisia öitä olekaan sillä kesän parhaillaankin ollessa pimeä tulee jo kello Yhdeksän aikaan illalla.

Tervehdä kaikkien meidän puolesta Äitiäsi ja Lempiä sekä poikia, että sydämestämme otamme osaa Teidän yhteiseen suruunne ja usein muistelemme teitä kaikkia. Kirjoita taasenkin kun saat aikaa ja tilaisuutta sillä Hanna niin mielellään haluaa lukea sinun kirjeitäsi. Ystävyydellä:

1937-Oskari-Tokoi-1kpl-Toini-Paasivuorelle.pdf

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 22.7.1938

Sain tervetulleen kirjeesi. Tämän mukana lähetän kaksi valokuvaa, joista toinen on otettu hautauskappelissa ja toinen hautausmaalla.

Hänen kuolemansa ei suinkaan tullut odottamatta vaikkakin se siten lopuksi tuli melkoisen äkkiä. Kuten aikaisemminkin olemme jo kirjoittaneet, hän sairasti jo toistakymmentä vuotta, ehkä enemmänkin aikaa ”pernicios anemiaa”. Vri voitiin kyllä etevien lääkärien avulla pitää kontrollissa ja varsinkin viimeaikoina hän näytti entistä paremmalta. Mutta sitten tapahtui se, jota lääkärit pelkäsivät, että tuli verenvuoto aivoihin. Hän sai sen yöllä nukkuissaan ilman mitään ulkoista syytä. Hän oli kotona yhden vuorokauden mutta selvästi oli nähtävänä, että hän hiljalleen menetti tajuntaansa ja vietin lähellä olevan sairaalaan, jossa sitten kuoli parin päivän kuluttua siitä kun sinne vietiin. Lauri vaimoineen tuli New Yorkista ja Aune Montrealista, joten kaikki olivat läsnä hänen kuolinvuoteensa ääressä ja sitä seuranneissa hautajaisissa. Toisessa kuvassa näet meidät kaikki. Siinä äärimmäisenä vasemmalla, arkun päässä seisoo entinen helsinkiläinen toveri Adolf Usenisu, joka puhui haudalla. Sen jälkeen Laurin vaimo, Lailan mies, Laila, minä, Lauri ja Aune.

Sellainen se on elämän kulku ja sen traakillinen loppu. Minä olen nyt aivan yksin sillä en ole vielä antanut entistä huoneustoani pois vaan asun niissä. Illoin käyn usein Lailan maatilalla, joka asuu noin 15 kilometrin päässä, mihin voi autolla pistäytyä milloin hyvänsä. Lauri on toimessa New Yorkissa, samoin Aune Montrealissa. Hän käy usein kotona sillä hän liikeasioiden takia joutuu käymään Bostonissa ja sieltä pistäytyy aina täällä. Laila, hänen miehensä, ja pikkutyttönsä voivat hyvin ja käskevät sanoa paljon terveisiä.

Tervehdä puolestamme Äitiäsi ja veljiäsi  sekä heidän perheitään. Kirjoita nyt vastakin. Ystävyydellä.

1938-Oskari-Tokoi-1kpl-Toini-Paasivuorelle.pdf

Mrs. Donald E. (Aune) Andersson – Boston, Mass. – 4.2.1954.

Tonnu hyvä. Lailan kautta sain ihmeekseni joululahjan teiltä. Parhaimmat kiitokseni sievästä liinasta kirkkaine tonttuineen. En ymmärrä kuinka te voitte muistaa kaikki me ”kakarat”. Lukumäärähän on vielä kasvanut siitä kun sieltä lähdimme. Laillalla yksi lapsi ja Laurilla kolme.

Isän kautta kuulen aina silloin tällöin uutisia teidän perheestä. Wartiaisen tytöltä sain kirjeen joitakin kuukausia sitten. Olen kirjeenvaihdossa erään entisen luokkatoverini kanssa Helsingissä, mutta siihen melkein supistuukin yhteyteni Suomeen, niin harmillista kuin se toiselta puolen onkin.

Asun täällä Bostonissa enkä edes tunne ketään suomalaisia täällä. Ainoa tilaisuus puhua suomen kieltä on silloin kun Isää, Lailaa tai Lauria tapaamassa. Olen kai liian laiska erikoisesti hakeakseni omia heimolaisiani, varsinkin siitä syystä, että mieheni ei puhu yhtä suomen sanaa!

Rene, Lailan tytär, kertoi saaneensa teiltä ”Seitsemän veljestä” englannin kielellä. Mieheni aikoo nyt ottaa sen lainaksi häneltä, että saa viimeinkin sen lukea. Laila nimittäin joitain vuosia sitten hankki puuveistoksen joka esittää saunakohtausta, ja vaikka kuinka olen miehelleni selittänyt kirjaa en tietenkään ole kuitenkaan lähes täydellisesti kertomusta esittämään.

Merkillistä miten joka Pääsiäinen Laila ja minä muistamme, kuinka Tonnu ei koskaan unohtanut meitä vaan ilmestyi aina sinä päivänä ja toi meille suklaati munan tai jonkin muun herkun päivän kunniaksi

Parhaimmat kiitokseni odottamattomasta lahjasta ja sydämmellisimmät tervehdykseni koko teidän perheellenne.

Parhaimmin terveisin, (Aune) Mrs. Donald E