Tuominen, Arvo
KANSIO 13: Kirjeet Y – U.
Fitchburg, Mass. – 26.2.1947
Hyvä toveri. Vilpitön kiitos kirjeestäsi. Olen kuulopuheiden mukaan seurannut vaellustasi ja työtäsi ja olen usein tuntenut tarvetta päästä kosketukseen kanssasi. Vielä kerran kiitän, että kirjoitit minulle. Samalla kirjeesi sisälsi minulle sekä suomalaisille yleensä tärkeitä uutisia. Voit olla vakuutettu, että käytämme lähettämiäsi tietohan hulellisesti ja luottamuksella. Samalla sekä omasta, että lehtemme päätoimittanan puolesta pyydän, että usein muistat meitä ja lehteämme kirjoituksillasi. Niistä korvataan kohtuullisesti.
Minä ja me täällä tunnemme jonkunverran työtäsi ja annamme sille erittäin suuren arvon, ja siitä syystä välitön kosketus kansasi on meille kaikille hyvin mieleinen asia.
Lienet myöskin puolestasi kuullut minun vaelluksistani. Sehän on nyt viimeisen neljännesvuosistaa ollut sellaista tasaista, melkein paikallaan polkemista täällä Amerikassa. Olen vuodesta 1921 ollut tämän Raivaaja lehden toimituksessa, en mitenkään päätoimittajana vaan sellaisena aputoimittajana, joka tekee kaikenlaista työtä. Sivutoimenani käynyt puhumassa amerikansuomalaisille ja vähin amerikkalaisillekin. Nyt viimeksi teimme vaimoni kanssa yhdessä matkan ympäri Amerikan, jolla matkalla puhuimme etupäässä Suomen avustustyöstä, mutta siinä ohella joutuu koskettelemaan niitä syitä, jotka ovat nykyiseen tilaan johtaneet. Teimme matkan omalla autolla ja ajoimme noin 22,500 km ja matka kesti viisi ja puoli kuukautta.
Se Suomen nykyinen asema ja varsinkin raskaat rauhanehdot painava mieltä täälläkin. Olemme iloisia, että Te sieltä voitte niinkin paljon saattaa maailman tiedoksi mitä Suomessa tapahtuu. Täällä amerikansuomalaisten keskuudessa on ollut puuha saada syntymään yhteinen lausunto rauhanehdoista ja nykyisestä tilanteesta, mutta tämä maa on niin laaja ja suomalaiset asuvat niin hajallaan, että sellaisen yhteisen lausunnon kokoaminen ottaa aikaa ja vaivaa, Siitä syystä minä kirjoitan ja Amerikan Suomalaisen Kansanvallan Liiton Toimeenpanevankomitean hyväksi sellaisen lausunnon ja valtuutti minut sen lähettämään Suomen Sosialidemokraattiselle Puolueelle, Sosialidemokraattiselle Eduskuntaryhmälle ja Suomen Sosialidemokraatille. Liitän tähän mukaan lausunnon nähtäväksesi ja myöskin käytettäväksesi, jos katsot jotain eihetta olevan. Ei nimittäin ole ollenkaan varmaa, että kirjeeni olisivat menneet Suomeen perille. Se ei ehkä ole niin jyrkkä ja tuomitseva kuin sen tulisi olla, mutta siinä todetaan asioita, jotka ovat Suomen Työväenluokan sydämellä. Toivon, että esität käsityksesi siitä sillä, pidän mielipi-dettäsi erittäin suuressa arvossa.
Mainitsit kirjeessäsi tavanneen poikani ja tyttäreni Wenäjällä. Kiitos tiedonannostasi. Minulla kuitenkin on heistä huolestuttavampia tietoja. Oletko ehkä saanut käsiisi kirjaa ”Neuvostovallan kasvattina”. Se on jonkun tuntemattoman mutta ilmeisesti asioista täysin perillä olevan kirjoittama ja siinä kahdessa kohdassakin mainitaan tyttärestäni Tyynestä. Ensin mainitaan, että kirjan kirjoittaja sanoo tavanneensa Tyynen Krestyn vankilan pihalla yhdessä Eva Korhosen kanssa vankikävelyllä. He kumpainenkin olivat vangittuina ja syytettynä maanpetoksesta. Mainitaan, että Tyyneä vastaan oli erittäin paljonsyytöksiä ja että hänen kuulustelunsa kestivät kauan. Lisäksi mainitaan, että kuulusteltavan oli seistävä niin kauan että pyörtyi minkä jälkeen heitettiin ämpärillinen kylmää vettä päälle ja kuulusteltuja jatkettiin seuraavana päivänä taas niin kauan, että syytetty oli valmis tunnustamaan mitä hyvänsä. Edelleen mainitaan, että Tyyne tuomittiin Siperiaan pakkotyöhön kymmeneksi vuodeksi ja katosi sinne, nähtävästi nääntyi. Nestorista ei kirjassa puhuta mitään, mutta kaiken todennäköisyyden mukaan hänen kohtalonsa on ollut sama.
Toverillisesti tervehtien ja toivossa saada kuulla enemmän,
Fitchburg, Mass. – 22.3.1947
Hyvä toveri. Sydämellinen kiitos kirjeestäsi. Lehdelle osoitetut tiedot olivat erittäin mielenkiintoisia ja nykytärkeitä.
Minulle henkilökohtaisesti uskotut tiedot olivat minulle vieläkin tärkeimpiä. Ne eivät olleet lohdullisia mutta sittenkin ne toivat ratkaisun kysymykseen, joka on kauan vaivannut mieltäni ja aavistuksen tavoin onnettomuutta ennustaen. Vieläkin kiitän avonaisesta ja luottamuksellisesta ja samalla vapauttavasta tiedonannostasi. Kiitän myöskin niistä lohdunsanoista, jotka olit liittänyt kertomuksesi loppuun. Kaikkihan on mahdollista ja väliin uskomattomiakin saattaa tapahtua, varsinkin Wenäjällä. Samalla olen iloinen siitä, että olivat säilyttäneet siveellisen kuntonsa ja moraalinsa alistumatta tahdottomiksi elukoiksi diktaattorien saappaan nuolijoiksi. Minä tunsin Nestorin lapsuudestaan asti itsenäiseksi, lahjomattomaksi ja oikeudenmukaiseksi, joka ei sietänyt vääryyttä eikä petosta eikä myöskään alistunut väkivallan edessä. On ilo säilyttää tämä kuva hänestä loppuun asti ja senkin jälkeen kun kaikki toiveet hänen takaisin paluustaan ovat kadonneet. Tyyne, joka pohjimmiltaan oli ihanteellinen, vilpitön ja rakastettava lapsi, oli enemmän vahaa, jota mahdollisesti voidaan taivuttaa, ja pelkäsin, että hän oli helpommin muokattavissa. Mutta hehän olivat lapsia silloin kun heidät jätin sinne Venäjälle. Hekin olisivat voineet mennä Suomeen silloin kun heidän äitinsä ja nuoremmat lapsensa syksyllä vuonna 1921 menivät Suomeen, mutta he vapaasta tahdostaan ja uskossa Venäjän kansan valoisaan kehitykseen jäivät sinne. Kun luin kirjeesi pojalleni Laurille, joka asuu täällä Fitchburgissa ja on täällä työssä kelloseppänä, hän sanoi, että syytös Antti Pylysyä vastaan on kokonaan valheellinen. Hän, nimittäin Lauri, oli vielä Leningraadissa ja oli m.m. Kuusisen Klupilla silloin kuin verinäytelmä siellä suoritettiin ja tiesi vaikka olikin poikanen, kaikki mitä siellä tapahtui siihen aikaan. Hän itse sanoo päässeensä sieltä Kuusisen Klupilta ulos pujahtamalla Paason jalkain välistä porstuaan.
Terveisiä vaimoltani ja poikani Lauri, joka sanoo muistavansa sinut, käskee myöskin sanoa terveisiä. Toverillisesti.
Fitchburg, Mass. – 10.5.1947
Hyvä toveri. Kirjoitin sinulle noin kuukausi takaperin, mutta en ole saanut vastausta. Onko kirjeeni mahdollisesti hukkunut vai onko jotain muuta tapahtunut, joka on estänyt sinua kirjoittamasta?
Se ensimmäinen meille lähettämäsi kirje on varsin mielenkiintoinen ja se luettiin kaikille ahmien. Odotimme lisää, mutta ei ole kuulunut. Palkkiosta varmaankin sovitaan. […]
Odottaen suosiollista vastaustasi; vilpittömällä toveruudella.
Fitchburg, Mass. – 13.5.1947
Hyvä toveri. Sydämellinen kiitos kirjeestäsi. Kiirehdin heti vastaamaan sillä minulla ei ole koskaan niin kiirettä että en ehtisi vastata kirjeisiisi.
Kirjeessäsi oli niin paljon sellaista, joka antaa ajattelun aihetta pitkiksi ajoiksi. Ensikerran sain myöskin yksityiskohtaisempia tietoja entisten tovereiden kohtalaoista. Heidän kohtaloonsa sisältyykin Suomen työväenliikkeen mustin ja häpeällisin lehti. Uskon, että sitä ei voida vaitiololla kokonaan sivuuttaa, eikä unohdusten yöhön painaa vaan nousevat näiden teloitettujen ja kidutettujen haamut vielä kerran uhkaavina historian puolueettoman tuomarin edessä, vaatien syyttäjilleen ja telottajilleen kostoa. Ja sitä juuri suomalaiset kommunistit kaikkein pahimmin pelkäävät ja vapisevat joka kerta kuin siitä puhutaan. Pidämme huolen siitä, että saamiamme tietoja käytetään oikein ja taidolla.
Palatakseni vielä siihen minun Suomeen tulooni, joka edelleen askartelee mielessäni. Kun sain kuulla, että kutsuvieraat oli valittu ja sivuun jätetty, joiden tulisi olla kutsuvieraiden joukossa, kuten mainitsemasi Kullervo Manner, Väinö Tanner, Antti Partan, joka on täällä Amerikassa sekä joitakin Wenäjälle menneitä, niin sekin osaltaan vaikutti siihen etten mennyt. Omatuntoni ei olisi antanut rauhaa istuessa kunniavieraana juhlassa, jossa toisia sellaisia, joilla olisi ollut yhtä hyvä ja parempikin syy tulla kutsutuksi, on jätetty pois. Miina Sillanpää kirjoitti ja sanoi, että Walfrid Pertilälle kutsu oli lähetetty mutta ei tiennyt tuleeko vai jääkö pois. Aikaisemmin Sos Dem. Puoluetoimikunta pyysikin tulemaan ensikevännä mutta sitten näiden juhlien taakkaa muutti aikaa ja kehoitti tulemaan juhliin sekä lupasi maksaa matkakulunikin. Muutenkaan ei ole luonteenimukaista mennä mihinkään tilaisuuteen erikoisena kunniavieraana vaan aivan tavallisena kansalaisena ja sellaisena matka sopii parhaiden tavallisena arkipäivänä. […]
Fitchburg, Mass. – 7.7.1947
Hyvä toveri. taasen tuntui ikään kuin tarvetta kirjoittaa sinulle. Tapausten pyörä näyttää taas kulkevan eteenpäin lisätyllä vauhdilla. Tätä vauhtia lisäsi Pariisissa pidetty kolmen suurvallan ulkoministerien konferenssi, josta Molotov pakkasi pikaisesti kamppeensa ja palasi Moskovaan. Tuo kaikki oli edeltäpäin odotettavissa samoin kuin sekin, että Amerikka ja Länsimaat alkavat kulkea omaa tietään välittämättä suurestikaan siitä, minkä kannan Wenäjä kulloinkin ottaa. Repeämä idän ja lännen välillä on tapahtunut tosiasia ja nähtäväksi jää miten leveäksi ja syväksi sekä miten nopeasti se tästä eteenpäin kehittyy. […]
Fitchburg, Mass. – 24.12.1947
Kunnon toveri. Vilpitön kiitos kirjeestäsi. Se sisälsi taas paljon mielenkiintoista vanhaa ja elettyä mutta myöskin uutta ja eteenpäin suuntautuvaa. Olenkin odottanut sinulta kirjettä kauanaikaa. En omasta puolestani ole tahtonut häiritä sinua kirjeilläni, siitä syystä että ne ehkä eivät sisälly työjärjestykseesi. Tosin yksi ja toinen täällä käyneistä ”suomivieraista” matkallaan tänne, ovat poikineen Ruotissa ja tuoneet myöskin terveisiä. Samoin myöskin terveiset Procopelta.
Se, että kommunistit yrittävät uskotella teidän siellä Ruotsissa värkkäävän salajuonia ja mahdollisesti uutta hallitustakin Suomeen, on vallan luonnollista sillä Procopen siellä ollessa, he toosasivat samaa, että hän täällä uskottujensa kanssa ja avustamana puuhasi Suomelle uutta hallitusta. Kukaan täällä, lukuun ottamatta ehkä uskovaisia kommunisteja, ei siihen uskonut eikä kiinnittänyt mitään huomiota. […]
Toivon parhainta menestystä alkavalle vuodelle. Vilpittömällä ystävyydellä ja toveruudella.
Fitchburg, Mass. – 29.12.1948
Hyvä toveri! Kirjeesi oli monessa suhteessa hyvin antoisa sillä siitä sain lukea yhtä ja toista niiden suomalaisten sosialidemokraattien silmäntekevien käsityksiä ja toiveita. Yhdyn täydellisesti sinuun siinä, että heidän optmimisminsa on aivan liian valotoivoinen. Suomi ja sen kohtalo on kiinnitetty maailman suurpolitiikkaan sillä tavalla, että se välttämättömyyden pakosta joutuu tuntemaan siinä tapahtuvat kaikki suurimmat muutokset. Toistaiseksi ja niin kauvan kuin tämä ”kylmä sota” jatkuu, Suomi saa olla alallaan, mutta jos kylmä sota muuttuu kuumaksi sodaksi, niin Suomi varmaankin ja kaikkein ensimmäisenä joutuu jalkoihin. […]
Fitchburg, Mass. – 7.2.1950
Hyvä veli. Kolme kuukautta on kulunut siitä kun olin siellä luonanne. Jokainen päivä olen muistellut sinua ja vaimoasi sekä teidän niin suurenmoista ystävyyttänne. Lähes jokainen päivä olen ollut aikeissa kirjoittaa, mutta se on sitten jäänyt kesken. Totta puhuen, minä olen matkani jälkeen ollut niin alakunnossa, että en ole kynästänikään saanut mitään ulos ja kirjeenvaihto ystävienkin kanssa jää ketoon. Olen kuitenkin hiljalleen tointunut niin, että kaitpa tässä ajokuntoonkin vielä pääsee. Ja sitten sain Raivaajasta lukea sinun erittäin mielenkiintoiset ja tyhjentävät artikkelisi, joten sain ikään kuin uuden aiheen kirjoittaa sinulle ja kiittää sinua kaiken entisen lisäksi näistä.
Kuten lienet huomannut, olen lähettänyt joitakin kirjoituksia Suomen Sosialidemokraattiin mutta, kuten itsekin tiedät, Suomen lehtiin ei voi kirjoittaa kaikista asioista riittävän tyhjentävästi. Maailman suurpoliittinen taistelu käydään suuremmalta osalta Amerikan ja Neuvostovenäjän välisenä taisteluna. Ja kuten olet varmaankin huomannut, Amerikka on ollut alakynnessä. Neuvostovenäjä yrittää kiusta ja käyttää kaikkia keinoja saadakseen Amerikan vetäytymään pois pelistä ja jättämään Euroopan asiat Euroopan kansojen hoidettavaksi ja samalla kertaa työntää Amerikka loitommalle myöskin kauko-idässä. […]
Fitchburg, Mass. – 27.12.1951
Hyvä toveri ja veli. Kiitän ystävällisestä kortistasi. Vaikka se sellaisenaan ei sisältänyt mitään pakinan aihetta, niin tekeepä mieleni vähän jutustella miltä se maailman meno täältä suuresta lännestä käsin nyt näyttää.
Tänään, kuten tiedät, hiekka juoksi loppuun siitä lasista, jolla määrättiin se aika minkä kuluessa aseleponeuvittelut Koreassa oli satava loppuun. Tuskin kukaan täysijärkinen odotti sitä, että neuvottelut johtaisivat sovintoon ja aselepoon. Ja niin on käynytkin. Mutta sekään ei nähtävästi merkitse mitään ratkaisevaa käännettä asiain kuluessa vaan sama paikallaan polkeminen tulee vieläkin jatkumaan. YK:n joukkojen komentajalle on varattu aikaan jatkaa sovitteluja ainakin kahden viikon ajan ja hän tulee sen ajan käyttämään. Kumpikaan puoli ei halua ottaa vastuulleen sitä, että olisi lopullisesti katkaissut kaikki mahdollisuudet neuvottelujen jatkamiseen ja sitä tietä mahdolliseen lopulliseen sovintoon ja rauhaan. Ei vielä sittenkään vaikka etukäteen tietää, että neuvotteluteitä ei koskaan lopulliseen sovintoon ja rauhaan päästä. […]
Terveisiä vaimollesi meiltä molemmilta. Olisin iloinen, jos voisit saada aikaa lähestyä edes kirjeellä.
West Townsend Mass. – 13.2.1952
Hyvä toveri. Vilpitön kiitos erittäin antoisasta kirjeestäsi. Sen jälkeen kun kirjeesi oli kirjoittanut, on tapahtunut yhtä ja toista, mikä tekee kirjeessäi esittämääsi käsitystä. Muun muassa Kekkosen ”pitämättä jäänyt puhe”, joka myöskin olisi saanut jäädä julkaisematta, kuten S. Sosialidemokraatti siitä sanoo, ja jossa puheessa Kekkonen on lähtenyt ajamaan Neuvostohallituksen valmiiksi suunnittelemaan asiaa pohjoismaiden yhteenliittymisesta ja siten erottamiseen Atlannin paktista. Kuten varmaanki olet huomannut, sen jälkeen Atlannin paktiin ovat liittyneet Turkki ja Kreikka ja siten siirtäneet paktin rajaa aina Kaspian merelle asti niin, että Kekkosella lienee hyvin vähän toiveita saada Norjaa ja Tanskaa tätä tietä eroon Atlannin paktista. […]
West Townsend Mass. – 13.2.1952
West Townsend, Mass. – 1.7.1952
Hyvä toveri.
Terveisiä täältä rapakon takaa. Aikaisemmassa kirjeessä lupasin kirjoittaa sinulle erikseen. Aika on kulunut mitään aikaansaamatta. Kulunut talvi oli minulle entistä vaikeampi joten kesäkin on kulunut jo niin pitkälle pääsemättä kunnolla alkuun. Jotkut sanovat, että ne kahdeksankymmentä vuotta, jotka alkavat olla takana, painavat harteita, mutta en minä sitä vielä usko.
Täältä rapakon takaa katsoen, maailman meno tuntuu entistäkin sekavammalta, etten sanoisi hullunmyllyltä. Rauha pitäisi olla tuossa nurkan takana mutta sotaan varustaudutaan. Eilen täällä myönnettiin tänään alkavaksi varainhoitokaudeksi 46 miljardia 400 miljoonaa dollaria ”puolustusmenoihin” kuten niitä kutsutaan. Näillä varoilla rakennetaan atomipommeja, nyt jo atomivoimalla kulkevaa vedenalaista, jonka köli laskettiin jo kuukausi takaperin ja jonka koneisto on jo valmis kun nyt vaan alus saadaan. Lentovoimat pitäisi kehittää moninkertaiseksi nykyisestä. […]
West Townsend, Mass. – 1.7.1952
West Townsend, Mass. – 3.8.1952
Hyvä toveri. Vilpitön ja lämmin kiitos ystävällisestä ja erittäin antoisasta kirjeestäsi. Aina kun saan sinulta kirjeen, tuntuu siltä kuin saisi avata ikkunaa sinne itäänkin. Tosin niitä asioita seuraan sanomalehtien palstoilta ja aina yksi ja toinen täällä käydessään yhtä ja toista kertoo, mutta sittenkin niiden esittämät kertomukset ovat samojen asioiden kertaamista ja suunnilleen samoja, mitä näkee jokapäivä sanomalehdissä vatkutettavan. Ja mikäli erikoisesti Suomi on kysymyksessä niin siellä hän ei kenelläkään ole muuta kerrottavaa kuin pelkkää hyvää. Väliin alkaa tuntua siltä kuin Suomi ja sen poliittiset johtajat alkaisivat olla taas itseään täynnä niin että he eivät haluakkaan katsella maailman menoa muuta kuin siltä määrätyltä kannalta ihan kuin laapusuitsija kantava hevonen näkee vain sen kaistaleen tietä, mikä on juuri edessä. Mutta ehkäpä se onkin niin paras.
Annoin kirjeesi myös Sulkasen luettavaksi, joten hän tietää kantasi. Hän muuten lähtee sinne Suomeen tämän kuun 15 päivänä, mutta hän menee suoraan Suomeen, joten et häntä mennessä tapaa. Toivottavasti tapaat hänet kuitenkin. Hän on mielestäni älykäs ja avarakatseinen ja tuntee kommunismin ja kommunistisen liikkeen kaikki metkut, varsinkin mikäli Amerikka on kysymyksessä, joten siitäkin syystä hänen tapaamisensa olisi sinullekin hyödyksi. […]
West Townsend, Mass. – 3.8.1952
Voikaa hyvin. Vilpittömällä toveruudella.
West Townsend, Mass. – 4.10.1952
Kiitos ystävällisestä ja luottamuksellisesta kirjeestäsi. Olen aikonut vastata mahdollisimman pian, mutta olen odottanut jos tapahtuisi jotain mainitsemisen arvoista. Tosin täällä käytävä vaalikamppailu synnyttää aikapaljon ääntä, mutta siitäkään ei voi mitään erikoista sanoa. Suomen Sosialidemokraatille lähettämissäni kirjeissä, olen sanonut kaiken, mitä siitä hyvällä omallatunnolla sanoa saattaa. Vaalitaistelu näyttää kiihtyvän, jossa ei sanoja säästetä ja jossa yritetään kaivaa eseille vastustajan kaikki virheet ja selittää niin räikein värein kuin suinkin mahdollista. Mutta sehän kuuluu kansanvaltaisen maan hyvään järjestykseen, jossa on oikeus sanoa hallituksestakin kaiken minkä tietää tapahtuneen ja toden olevan, ja väliin vähän enemmänkin.
Maan sanomalehdistä on niin voimakkaasti Eisenhowerin puolella, että sanomalehdistä on vaikea löytää sitä punaista lankaa, jonka ympärille tapausten todellinen meno sittenkin keskittyy. Järjestynyt työväki on entistäkin selvemmin ilmaissut kannattavansa Demokraattipuolueen ehdokasta kuvernööri Stevensonia ja muitakin sen puolueen ehdokkaita, jotka ovat omaksuneet työväen vaatimuksia tyydyttävän ohjelman. Pahinta vaan on se, että järjestäytynyt työväki ei ole poliittisesti järjestäytynyt ja sellaisenaan sittenkin hajanainen. Hyvällä syyllä voi olettaa, että kaksi kolmasosaa järjestäytyneestä työväestä noudattaa pääjärjestöjen antamaa ohjetta, mutta onko se riittävä, sitä ei voi vielä sanoa. […]
West Townsend, Mass. – 4.10.1952
Toivottaen menestystä työllesi. Toveruudella:
West Townsend, Mass. – 6.10.1952
Hyvä toveri. Heti sen jälkeen kun sinulle pari päivää sitten kirjoitin, New York Times julkaisi ne Stalinin teesit, jotka hän esitti Wenäjän Kommunistipuolueen kokouksen edellä ja joista teeseistä jo ennakkotietojen mukaan mainitsin. Nyt olen kaikessa rauhassa ne teesit lukenut. Tarkkava lukija varmaankin saa näistä teeseistä saman vaikutuksen kuin minäkin, että, siitä huolimatta vaikka ne on muka tarkoitettu selvittämään maailmanlaajuista taloudellista ja poliittista kriisiä, ne teesit todella on laadittu kotikulutusta varten. Maailman taloudellista tilannetta todella tunteva ja siitä johtuvaa kriisiä vilpittömästi selvittämään pyrkivä, ei muuten voisi tehdä niin ristiriitaisia ja harhaan johtavia päätöksiä kuin teeseissä ilmenee.
On myönnettävä, että teesit on hyvin kirjoitettu ja taidolla kokoon pantu sillä tavalla, että ne täysin tyydyttävät sitä rautaverhon takan olevaa joukkoa, jolla ei ole mitään tilaisuutta ja jonka ei myöskään sallita kurkistaa rautaverhon toiselle eikä nähdä sitä kehitystä, mitä muualla maailmassa on tapahtunut. […]
West Townsend, Mass. – 6.10.1952
Jos tapaat sieltä Suomesta siellä vierailevia tovereita, niin sano terveisiä, että minä voin hyvin ja toivotan teille seillä tarmoa ja rohkeutta kyetäksenne voittamaan edessä olevat vaarat ja vastukset. Toveriterveisin:
West Townsend, Mass. – 12.11.1952
Hyvä toveri. Kiitän viimeisestä kirjeestäsi, joka taasen toi lisävalaistusta tähän muuten sokkeloiseen ja hämärään maailman tilanteeseen. Raivaajaan tarkoitetut kirjoituksesi vein heti perille ja ensimmäinen niistä oli jo eilen ilmestyneessä Raivaajassa ja kylläkait ne loputkin seuraavat heti perässä. Muuten Raivaajan väliaikainen päätoimittaja Eero Boman käski sanoa terveisiä ja kiitoksi lähettämistäsi kirjeistä, joita hänkin pitää erittäin asiallisina ja ajankohtaisina.
Tapaukset näyttävät kulkevan eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla. Täällä Amerikassa toimitetut vaalit olivat eräässä suhteessa oireelliset. Kenraali Eisenhowerin voitto oli vakuuttava ja, mikäli maan ulkopolitiikka on kysymyksessä, myöskin ratkaiseva. Kirjoitin siitä Suomen Sosialidemokraattiin vaikutelmiani.
Kenraali Eisenhowerin asema presidenttinä on ainutlaatuinen sen takia, että hän tuli valituksi melkein kuin ulkopuolella puolueiden. Hänen oman puolueensa muiden ehdokkaiden voitto oli minimaalinen ja tulivat valituksi Eisenhowerin hännässä ja seuralaisena paljon enemmän kuin puolueensa ehdokkaina. Joltisellakin varmuudella voi sanoa, että republikaanipuolue, jonka ehdokkaan Eisenhower oli, olisi ilman häntä kärsinyt musertavan tappion ja siitä syystä hän ei oikeastaan ei ole poliittisesti velkaa edes omalle puolueelleen, ja se antaa hänelle paljon suuremmat valtuudet toimia itsenäisemmin kuin siinä tapauksessa, että hänellä olisi takanaan vahva puoluemasiina, joka häntä kontrolloisi. […]
West Townsend, Mass. – 12.11.1952
West Townsend, Mass. 24.1.1953
Hyvä toveri. Otanpa vapauden lähestyä sinua ja kertoa hiukan tapauksista ja mielialoista täällä Amerikassa. Päivän suurin tapaus oli presidentin vaihdos. Siitä huolimatta, että se suurin piirtein tapahtui vanhojen kaavojen mukaisesti ja ulkonaisia muotoja noudattain, persoonallisuudet kuitenkin tulivat voimakkaasti esille. Eisenhowerin persoonallisuus ilmeni monella eri tavalla. Yllättävää varmaankin monelle ja varsinkin siellä Euroopassa oli se yksinkertainen ja vilpitön nöyryys sekä syvä usko ja luottamus Jumalaan, jolla hän otti toimensa vastaan. Se oli kokonaan erilaista ja jotain uutta siinä oli täälläkin. Hänen virkaanastujaispuheessa, jota paremminkin voisi kutsua valtaistuinpuheeksi, oli huolellinen ja tietenkin ylimalkainen. Mutta oli siinä kiinteitäkin kohtia ja varsinkin se vuoren luja siitä, että Amerikka tulee olemaan mukana ja täyttämään velvollisuutensa taistelussa ihmisoikeuksien ja tasarvoisuuden sekä kansojen vapauden ja itsemääräämisoikeuden puolesta. M.m. hänen sanontansa, että ”maailman kasvojen edessä haluamme esittää todistuksemme siitä, että meidän tulevaisuutemme ja toimintamme on pyhitetty vapaudelle” ja myöhemmin, että ”meidän vastuunalaisuutemme ja voimamme on yhä lisääntymässä”. Ja jatkaa ”Me jotka elämme vapaina julistamme asettavamme uskomme ja luottamuksemme siihen”. ja myöhemmin puheessaan hän sanoo, että hän ja hänen kansansa ovat valmiit ottamaan kantaakseen mitä uhrauksia tahansa tulevaisuus asettaneekin turvatakseen ihmiskunnalle vapauden”. Ja varsinkin tuo fraasilta kuulostava lause, joka kuuluu: ”Valitessamme, sotilaan reppu on sittenkin on kevyempi kantaa kuin vangin kahleet.”, tulee varmaankin jäämään kuolemattomaksi. Niin, että jotain varteenotettavaakin sentään tuli sanotuksi, joka varmaankin on rohkaissut mieliä siellä rapakon toisellakin puolen. Ja yleensä täällä Amerikassa presidentin esittämät ajatukset on yksimielisesti omaksuttu. […]
West Townsend, Mass. – 24.1.1953
West Townsend, Mass. – 26.2.1953
Hyvä toveri. Kiitos antoisasta kirjeestäsi. Odotinkin sitä ja olin jo aikeissa kirjoitta sinulle, mutta sitten kirje tuli, joten kiirehdin heti vastamaan.
Tuuri pelissä on todellakin muuttumassa ja on jo muuttunut. Sitä vastoin kuin Neuvosto-Wenäjä on näinä viimeisinä vuosina on ollut syyttäjänä, se on joutumassa ”altavastaajaksi” ja on jo joutunut. Eisenhowerin ulkopolitiikan päätarkoitus olikin ottaa aloteoikeus asioissa ja jättää kommunistit arvailemaan, mitä on tulossa ja miten asettaa kortiinsa. Useat alotteet, jotka tätäpuolen on jo tehty, ovat jättäneet kommunistit tarkistamaan aikaisempia suunnitelmiaan ja miettimään muutoksia. Jatkona tähän oli Yhdyskansain yleiskokouksessa oli heti alkaessa tapahtunut käänne. Sitä vastoin kun Vishinsky tuli tänne salkku täynnä Amerikkaa vastaan valmisteltuja syytöksiä ja niistä yksi Neuvosto-Korean esittämä bakterisotaa koskeva syytös, oli jo saatettu julkisuuteen, hän sai vastaansa Yhdysvaltain edustajan Cabot Lotgen yleiskokoukselle esittämän kymmenen pykälää käsittävän syytösten sarjan, jossa jokaisessa syytetään Neuvosto-Wenäjää sodan jatkamisesta. Nuo syytökset tulivat Vishiskylle melkein kuin salama selkeältä taivaalta sillä hän oli varustautunut keinottelemaan Korean asialla ja viivyttelemään sen esille ottamistakin, ainakin näin alussa. Hänkin, vaikka on yhteen ja toiseen tottunut, häkeltyi mutta lupaa vastata. Mutta hänkään ei ollut varautunut vastaamaan juuri sellaisiin syytöksiin kuin Lodge esitti. Jokatapauksessa Vishinsky jo nyt menetti sen populaarisuutensa ja osittaisen ihailkunsakin, jonka hän rohkeilla syytöksillään on itselleen hankkinut ja saa tyytyä hyvin vaatimattomaan altavastaajan osaan. Oikeuskäsittelyssä ja myöskin maailman suurpolitiikassa se jo merkitsee aikapaljon. Ne, jotka pelonsekaisella kunnioituksella, jopa ihailullakin ovat seuranneet ja noudattaneetkin Neuvosto-Wenäjän politiikkaa, alkavat epäillä sen jatkuvaa menestystä ja vähitellen vieraantua sen vetovoimasta. […]
West Townsend, Mass. – 26.2.1953
Toverillisesti.
West Townsend, Mass. – 7.3.1953
Hyvä toveri. Kaiken sen jälkeen, mitä viimepäivinä on tapahtunut, tunsin ikään kuin erikoista tarvetta kirjoittaa sinulle. Kaikki tuohan on ollut ja kauan odotettua mutta siltikin todellisuus on aina odotuksia realistisempi.
Moskovassa ilmeisesti valmistukset tätä tapausta varten olivat jo aikoja sitten tehty, joten mitään sekaannusta siellä ei syntynyt, eikä nähtävästi tule syntymäänkään. Mutta siitä huolimatta maailma näyttää odottavan jotain. Stalinin varovaiseen politiikkaan oli jo totuttu, joten hänen eläissään ei odotettu mitään äkkijyrkkiä käänteitä, mutta nyt ollaan jonkinlaisen kysymysmerkin edessä siitä, mitä on tuleva. Ja, vaikka länsivalloilla ei olekaan mitään uutta esitettävänä, eivätkä he ole varustautuneet pikaiseen totalitaariseen sotaan, niin hallitusvaihdos Moskovassa kiihottaa aseistautumista ja varustautumista kyetäkseen ottamaan vastaan kaiken pahimmankin. Nähtävästi se tulee jouduttamaan länsi-Europan valtojen aseellisten voimien yhdistämistä ja tehostamista. Adenauer varmaankin saa lisää tuulta purheisiinsa ja Saksan sosialidemokraatit joutuvat tässä enemmän penkin ja seinän väliin. […]
West Townsend, Mass. – 7.3.1953
West Townsend, Mass. – 19.5.1953
Kunnioittava toveri. Sydämelliset kiitokset 80 synymäpäiväni johdosta lähettämästäsi onnitteluista sekä myöskin siellä ilmestyneestä ”Morgon Tidningenista” irroittamastasi leikkeestä, jossa tosiaan varsin huomattavalla tavalla ja korostaenkin selostetaan minunkin vaatimatonta vaellustani. Päivä ja sen johdosta järjestetty tilaisuus muodostui todella odotettua paljon suuremmaksi ja erikoisen lämmittäväksi. Se antoi uutta uskoa ja voimaa yrittää täyttää velvollisuuttaan niinä jäljellä olevina vuosina, mitä mahdollisesti vielä on edessä.
Kävin juuri edellisellä viikolla New Yorkissa ja tapasin ystävämme Procopeen ja häneltä sain kuulla huomattavan paljon sellaistakin, jota ei saa lukea sanomalehtien palstoilta. Sain m.m. lukea hänelle lähettämäsi antoisan kirjeen, josta selvisi useitakin härän peitossa olleita asioita.
Maailman tilanne on mielestäni tällä kertaa vieläkin enemmän arvoituksellinen kuin koskaan ennen; ei ainoastaan Wenäjän kohdalta vaan myöskin muiden maiden ja varsinkin länsimaiden kohdalta. Täältä katsoen, kaikki merkit viittaavat siihen, että Wenäjä saa läpiajetuksi yhden päävaatimuksistaan, joka on kommunistisen Kiinan ottaminen Yhdistyneiden Kansojen jäseneksi. Se lisää Wenäjän ja kommunistisen maailman prestiisia kautta koko maailman. Saatuaan tämän vaatimuksensa, Wenäjän mahdollisesti tulee tekemään sellaisia myönnytyksiä, että aselepo ja mahdollisesti rauhakin Koreassa saadaan aikaan. Mutta se varmaankin merkitsee Korean jakamista ja Korean Tasavallan jättämistä kommunistien orbiittiin ja vastaisen vaikutuksen alaiseksi. […]
West Townsend, Mass. – 19.5.1953
West Townsend, Mass. – 18.6.1953
Hyvä toveri. Pyydän sinua ottamaan vastaan sydämelliset kiitokseni 80: vuotisen syntymäpäiväni johdosta lähettämästäsi onnitteluista. On lämmittävää ja rohkaisevaa saada onnitteluja nuoremman polven edustajalta tunnustukseksi siitä vaatimattomasta työstä, jota me vanha polvi olemme aikojnamme tehneet. Virheitä ja pettymisiäkin sillä tiellä on ollut, mutta uskossa ja luottamuksessa sekä vailla itsekkäitä pyyteitä on työtä tehty ja se näillä vanhoilla päivillä antaa myöskin levon ja rauhan. Hyvä omatunto on paras vuodetoveri näillä vanhoilla päivilläkin sillä sen vieressä voi rauhallisesti levätä silloinkin kun maailman myrskyt ympärillä pauhaavat.
Niin. Maailma näyttää taasen ehkä konstikkaammalta Rauhaa ulkonaisesti rakennetaan, mutta asiallisesti varustaudutaan entistäkin hirvittävämpään sotaan. Toivon kuitenkin Koreassa saatavan rauhan ja sen jälkeen ihmiskunnalle tulee tilaisuus hengittää helpommin ja miettiä rauhallisempia keinoja kansainvälisten pulmien selvittämiseksi. Rauhan kaipaus nyt jo, ainakin täällä Amerikassa, on kasvanut niin suureksi ja voimakkaaksi, että se suorastaan pakotti hallituksen yrittämään saada rauha melkein millä ehdoilla tahansa. Tästä saattaa Amerikan prestiisin menettäminen ulkomailla varsinkin Aasiassa ja siellä Euroopassakin, mutta täällä käsitetään, että sittenkin on parempilaihakin rauha kuin lihava sota. Wenäjällä tapahtuneet muutoksethan sinä taas tiedät paremmin kuin minä täällä.
Päästyäni nyt täyteen ikään, aion taas ensi maanantaina lähteä matkalle Amerikan länsirannikolle ja viivyn siellä pari kuukautta. Kirjoitan kuitenkin matkan varrelta. Kirjoita vain entisella osoitteella, kirjeet lähetetään minulle.
Veljellisin terveisin itsellesi ja Rouvallesi meiltä molemmilta.
Taft. Oregon – 20.7.1953
Hyvä toveri. Varmaankin ihmettelet, mistä maailman kolkasta tämä kirje tulee. Kyllä tämä tulee Amerikasta vaikka aivan läntiseltä rannikolta.
Näin matkalla, että olet muuttanut Suomeen ja päätin kirjoittaa heti ja toivottaa onnea Teille molemmille ja menestystä työllesi siellä synnyinmaassa. Siellä sitä työvoimaa varmaankin tarvitaan ja juuri sitä työvoimaa, jota sinä voit niin runsain mitoin antaa.
Minäkin, kun tässä täytyin muutamia elettyjä vuosia, päätin lähteä vielä kiertämään tätä Amerikkaa. Se nuori veri ei näes anna rauhaa. Siihen oli parikin syytä; ensinnäkin se, että täällä Amerikan länsivaltiossa, Oregonissa elää ainoa sisareni sekä myöskin muita sukulaisia enemmän kuin missään muualla tämän matoisen maan päällä, joten päätin lähteä niitä tervehtimään. Kun lapset tarjosivat vapaan kyytin, niin en voinut olla sitä käyttämättä. Toinen aihe oli, että halusin nähdä tämän suomalaisen siirtokansan kohtalot täällä länsirannikolla oikein omin silmin ja antaa siitä omakohtaisen näkemyksen perusteella lyhyitä tietoja Amerikan Äänen välityksellä sinne Suomeenkin. […]
Ehkä matkan varrelta, kun pääsen Californiaan, kirjoitan enemmän. Nyt toivotan vain onnea ja menestystä työllesi sekä Suomen Sosialidemokraattiselle puolueelle.
Los Angeles, CA. – 22.8.1953
Hyvö toveri. Kiitän kirjeestäsi, jonka sain täällä matkalla. Olen nyt kiertänyt tämän Amerikan läntisen rannikon, pohjoisesta etelään ja nyt olen viettänyt viikon täällä Los Angelesissa. On ollut hauska kulkea vanhoja tuttuja seutuja ja tavata myöskin tovereita. Suurin osa vanhoista tovereista on tosin jo muuttanut Manan majoille mutta uusia on tullut tilalle.
Kirjeesi oli taasenkin monessa suhteessa erittäin valaiseva. Suomea koskevat tiedot tällä matkalla ovat hiukan haihtuneet mutta muita maailman asioita olen yrittänyt seurata. Vauhti maailmanpolitiikassa näyttää kiihtyvän samalla tavalla kuin lentokoneiden kulkunopeuskin. Me ilmeisesti lähenemme ajankohtaa, jossa on ratkaistava hypätäänkö ”Rupikon” yli vain tehtäänkö sovinto. Tieto siitä, että Wenäjällä on myöskin ”H pommin”, näyttää kiihdyttävän mieliä täällä Amerikassa. […]
West Townsend, Mass. – 1.9.1953
Hyvä toveri. Jälleen kotona ja kuten matkaltani lähettämässäni kirjeessä jo lupasin, jatkan nyt kirjoitustani.
Matka sujui alusta loppuun erittäin hyvin. Kuljin taasenkin koko länsirannikon Canadan rajasta Mexicon rajaan asti, ja tapasin kansalaisiamme pitkin matkaa, heidän kotonaan ja jokapäiväisissä askareissa. Suomalaisia taikka paremminkin sanoen suomalaista alkuperää olevia asuu näissä läntisissä valtioissa ainakin kolmekymmentätuhatta mutta vanha suomalainen kantajoukko on nopeasti häviämässä. ja niiden mukana myöskin suomalainen ja varsinkin suomenkielinen järjestötoiminta. Tästä saamani vaikutelma ei ole lohdullinen mutta se sittenkin on todellinen. Ja kehityksen suunta on sama kaikkialla; ehkä suomalaisten keskuudessa tämä sulautumisprosessi länsivaltioissa on hiukan nopeampaa kuin keskisissä valtioissa ja täällä idässäkin, jossa vielä on huomattavia asutus- ja myöskin sivistyskeskuksia. Kaiken tuon selostaminen ei kuitenkaan ole mahdollinen tällaisessa kirjeessä. […]
West Townsend, Mass. – 1.9.1953
West Townsend, Mass. – 17.9.1953
Hyvä toveri. Tunsinpa tässä sellaista sisäistä kutsumusta kirjoittaa taasen sinulle. Tapausten kulku tuntuu menevän niin nopeassa tahdissa, ettei tahdo mukana pysyä. Saksan vaalit, Korean pulma ja nyt viimeksi YK:n alkanut kokous antavat paljon miettimisen aihetta. Saksan vaalit menivät, minun mielestäni odotetutta tavalla, melkein odotettua paremmin. Tuntunee kait omituiselta, että odotin Adenaurin voittavan, mutta minun mielestäni se ei ole ainoa mahdollinen tie päästä Saksan kysymyksessä johonkin ratkaisuun, tai ainakin johtavan johonkin ratkaisuun.
Muistanet, että jo aikaisemmin, vuosia sitten, taikka Korean selkkauksen kärjistyessä esitin sen kannan, että Amerikan yleinen mielipide kallistuisi sille puolelle, että kommunismia olisi kohdatta etuovella eikä takaovella, Itä-Aasiassa. Mutta kun sinne oli menty niin sieltä oli paha päästä irti. Siellä viimein saata aselepo oli eräänlainen hätäkeino päästä sieltä jonkinlaiseen ratkaisun alkuun, joka merkitsisi sitä, että ”pojat sieltä saadaan kotiin”. Sen saamiseksi oli tehtävä melkoisia myönnytyksiä: kuitenkin sellaisia, jotka voidaan selittää kunniallisiksi. Päästäänkö sieltäkään lopullisesti eroon, on kokonaan tulevaisuuden asia. Mutta niin paljon se kuitnekin sai aikaan, että korkeapaine sieltä saatiin siirtymään Eurooppaan ja että ”meidän poikia” ei tulla lähettämään kauko-itään tuskin minkäänlaisessa tapauksessa, mutta muuta apua varmaankin tullaan antamaan, ehkä entistä enemmän. Kommunisti-Wenäjä, apulaisineen, tulee varmaankin pitämään tulta vireillä sielläkin niin, että minkäänlaista rauhaa ei synny. […]
West Townsend, Mass. – 17.9.1953
Vaikka tiedän sinun olevan kiireinen ja työntouhua täynnä, muista kirjeellä ”Lone Wolfia”, joka täällä merien takana yrittää seurata sikäläisiä tapahtumia.
Toveruudella
West Townsend, Mass. – 6.11.1953
Hyvä toveri. Kiitän terveisistäsi, jotka toivat täällä vierailleet toverit Veikko Puskala ja Olavi Wickström. Heiltä sain kuulla uutisia, että olit ollut Helsingissä sariaalassa, jossa oli poistettu sappirakko. Toivottavasti olet jo täysin tointunut. Se sappirakko on onkin yksi niitä tarpeettomia elimiä, joita ilman ihminen tulee hyvin toimeen.
Tovereilta Puskala ja Wickström sain sikapaljon sellaistakin jota ei saa lehdistä lukea. Ja nyt kaiken lisäksi ja vahvistukseksi saapui tieto, että Kekkosen hallitus on lopultakin kukistunut. Hänen paikkansa täyttäminen ei muuten liene kovinkaan vaikeaa, mutta hän kerkisi olla liian kauan ja sai muodostetuksi tilanteen, joka oli johtanut kaaoksen reunalle, josta on vaikea kädenkäänteessä palata oikeille raiteille. Sosialidemokraattiselle puolueelle jäi vähemmän kadehdittava perintö ja pesänselvitys. Mutta kun puolue on luvannut ja ottanut kantaakseen vastuuvelvolliuuden ja siitä aiheutuvan taakan, niin se kait on nyt otettava kannettavaksi ja hoidettava asiat.
On muuten omituista nähdä, miten taloudellinen tilanne samanlaistuu ympäri maailmaa, vaikka hiukan eri muodoissa. Täällä Amerikassakin on muodostunut hiukan samanlainen sisäpoliittinen tilanne. Taloudellisen lamaannuksen merkkejä on nähtävissä ja hallitus yrittää niistä selviytyä samanlaisilla keinoilla kuin Kekkonen siellä. […]
West Townsend, Mass. – 6.11.1953
Gardner, Mass. – 1.12.1953
Hyvä toveri. Tervetulleen kirjeesi sain tänne sairaalaan ja kiirehdän heti lyhyesti vastaamaan. Kuten aikaisemmin mainitsin sairaalamatka oli edessä ja se on jo puoliksi voitettu. Olen ollut täällä jo viikon mutta raatelivat niin paljon vasemman jalkani, että menee vielä toinen viikko ennen kuin pääsen kotiin, josta sitten lähetän toisen kirjeen. Kirjeesi nyt, niin kuin aina ennekin, sisälsi niin paljon asiatietoja, joista minulla on ollut vain aavistus. Olin kyllä lukenut lehdistä Kekkosen kukistumisesta, mutta kirjeesi antoi lisävahvistusta sen Wellisistä (?) tapahtumista. […]
West Townsend, Mass. – 18.12.1953
Hyvä toveri.
Pari viikkoa sitten sairaalasta lähettämässäni kirjeessä lupasin kirjoittaa, sen jälkeen kun pääsen kotiin, enemmän, ja selostan lähemmin maailman menoa, sellaisena kun se täältä maailman kulmalta näyttä.
Kuten muistanet eräässä aikaisemmassa kirjeessäni mainitsin, että Amerikka pyrkii kaikin keinoin samaan kätensä irti Itä-Aasian ja erikoisesti Korean politiikasta ja saamaan aselevon ja sen jälkeen jättää asioiden kehitys aasialaisten kansojen itsensä hoidettavaksi, voidakseen kiinnittää enemmän huomiota Euroopan asioihin ja länsimaisten kansojen eheyttämiseen ja lujempaan yhteenliittymiseen. Toisin sanoen; tarkoituksella siirtää kommunismia ja Wenäjää vastaan käytävää taistelua takaovelta etuovelle.
Tämän politiikan muutoksen seuraukset alkavat nyt näkyä jokaisessa uudessa otteessa. Sen jälkeen aselepo Koreassa saatiin aikaan, mieliala täällä kotimaassa on paljon rauhoittunut. Ollaan vapautuneita siitä, että sitäkin huolimatta vaikka lopullista rauhaa siellä ei aikaansaadakkaan, aselepo kuitenkin säilyy. Ja siellä nyt käytävissä niinkutsutuissa rauhanneuvotteluissakin Amerikka ja sen mukana taistelleet 16 maata sekä YK, jonka lipun alla ne taistelivat, on nyt paljon enemmän hyökkääjänä ja syyttäjä kuin aikaisemmin. Wenäjälle, joka pyrki osalliseksi rauhanneuvotteluihin ”puolueettoman” on kylmästi ilmoitettu, että se saa tulla mukaan vain altavastaajana ja yhtenä sotaanosallisena, joka aloitti hyökkäyksen Korean Tasvaltaa vastaan. Ja samassa yhteydessä esitetään räikeä mutta hyvin perusteltu syytös kommunistien harjoittamista julmuuksista ja sotavankien rääkkäyksistä sekä teloituksista. Y.K:lle esitetyistä todistuksista ja kuvista päättäen kommunistien harjoittamallla julmuudella ei näy olleen mitään rajoja. Monet sanomalehdissäkin julkaistut kuvat palauttavat mieleen Suomen sisällissodan jälkeiset ajat, jolloin valkoisten siellä harjoittama julmuus kohosi korkeimmilleen. […]
West Townsend, Mass. – 18.12.1953
Toverillisesti
West Townsend, Mass. – 10.1.1954
Kirjeen ohessa Tokoin Raivaajaan (ei päivämäärää) kirjoittama artikkeli “Joudutaanko kolmanteen maailmansotaan. Ei, vastaa eri puolilla maapalloa tutkimuksia suorittanut amerikkalainen”.
West Townsend, Mass. – 10.3.1954
Hyvä toveri. Kiitän viimeisestä erittäin antoisasta kirjeestäsi. Kun kuulin, että menet Suomeen auttamaan siellä käytävässä vaalitaistelussa, en ole raaskinut häiritä sinua vaan täältä kauempaa seuranneet taisteluanne. Kunnioitan sinua siitä rohkeudesta, jolla sinä tässä taistelussa olet asettanut itsesi kommunistien maalitauluksi. Me täällä olemme niin kaukana ja tietomme siellä vallitsevasta tilanteesta niin epätäydelliset, ettemme ole voineet tehdä sanottavasti mitään vaalitaistelunne hyväksi. Raivaajassa olen julkaissut muutamia kirjoituksia, jotka perustuvat etupäässä sinun antamiisi tietoihin.
Vaalien tulokset ovat täälläkin pääkohdittain tiedossa, ja vilpittömästi puhuen, omasta puolestani ainakin olen tyytyväinen. Olisimme tietenkin toivoneet sossialidemokraattien saavan pitemmän etumatkan kommunisteista ja suurempia voittoja kommunistien kustannuksella. Mutta siellä Suomessa liikutaan hitaasti. Saamiemme tietojen mukaan kommunistien äänimäärä on myöskin lisääntynyt vaikka eivät uusia edustajapaikkoja saaneetkaan. Suoraan sanoen; se vähän kismittää. Olisikohan sosialidemokraattien taktiikassa ja ohjelmassa jotain korjauksen varaa? Mielestämme vaaliohjelma sikäli kun se tänne tulleissa lehdissä ilmeni, oli enemmän poleeminen kun sen meidän mielestä olisi pitänyt olla dynaaminen ja työläisten pohjajoukkoihin vetoava. Kommunisteille jäi aivan liian markenaalia, jota he voivat käyttää hyväkseen. […]
West Townsend, Mass. – 10.3.1954
Terveisiä paljon tovereille sinne Suomeen ja terveisiä myöskin rouvallesi.
Vilpittömällä toveruudella.
West Townsend, Mass. – 24.5.1954
Hyvä toveri. Kirjoitin tämän kirjeen mukana seuraavan kirjeen vastauksesi toveri Wäinö Salmen minulle aikaisemmin osottamaan kirjeeseen mutta sitten havaitisn, että minulla ei ollutkaan hänen osoetettaan, eikä sitä ollut Raivaajan toimituksessakaan, joten lähetän sinulle pyynnöllä, että toimitat sen toveri Salmelle. Sitä paitsi tulee kaksi kärpästä yhdellä lyönnillä koska arvelen, että kirje kiinnostaa sinua kuin tiviri Salmeakin.
Kirjoitan sinulle myöhemmin erikseen, jossa selostan muitakin asioita lähem-min.
Toverillisesti tervehtien.
Fitchburg, Mass. – 21.6.1954
Hyvä toveri. En oikein tiedä mistä alkaisin kun siitä on kulunut jo niin kauan kuin sain sinulta kirjeen. Sen vain tiedä, että viime talvena ja vaalien aikana huuhdoit kuin heinämies Suomessa. Suomen Sosialidemokraatista saimme lukea kirjoituksisasi ja suurimman osan niistä myös Raivaajakin lainasi palstoilleen ja sikäli kun olen seurannut muitakin amerikansuomalaisia lehtiä; Astoriassa Oregonissa ilmestyvä ”Columbi Press” lainasi ne myöskin palstoilleen. Lehti kun ilmestyy vain kerran viikossa niin kirjoituksesi, joka koski kommunismin historiaa Suomessa, päättyi vasta pariviikkoa takaperin. Niin sinä kirjoituksillasi olet valistanut tätä amerikansuomalaista kansaa enemmän kuin kukaan toinen viimeaikoina. Kiitos siitä. […]
Toivotan menestystä työllesi: Vilpittömällä toveruudella.
Fitchburg, Mass. – 10.8.1954
Hyvä toveri. Minun tuskin tarvitsee vakuuttaa sinulle, että kirjeesi oli sydämellisesti tervetullut. En hetkeäkään ole epäillyt ettetkö vastaisi kirjeisiini, sillä niin tarkoin kuin se sanomalehtiä lukemalla ja muutenkin Suomesta tänne tulleiden välityksellä on ollut mahdollista, olen seurannut vaelluksiasi ja toimiasi ja siten päässyt tietoiseksi ”ylösotettu”, kuten ennen suomenkielellä sabottiin, sinä olet ollut. Samalla olen myös iloinnut menestyksestäsi sillä harva ”nikkari” sitä on saanut kutsua Oxfordin professoreille luennoimaan. Nyt kirjeestäsi näin, että sen lisäksi sinulla on ollut kunnia valistaa Ranskan sanomalehtiäkin. Se ainakin osottaa miten suuressa arvossa tietojasi pidetään. Ja omasta puolestanikin kiitän niistä sillä esittämistäsi tiedot ja käsitykset ovat valaisseet minuakin ja auttaneet pääsemään niin lähelle totuutta kuin se on mahdollista. Olisi muuten toivottavaa ja olisin erittäin iloinen, jos voisit tehdä samanlaisen valistusmatkan tänne Amerikkaankin. Kyllä nämä amerikkalaiset sanomalehtimiehet ja ”perkuleen oppineet maisteri”, kuten heitä kutsumme, olisivat valistuksen tarpeessa. Ehkäpä sellainen kutsu täältä täältäkin tulee ja mahdollisimman pian.
Korkean ikäni vuoksi, kuten käsität, oma työsarkani on soukkenemassa, mutta yritän täyttää velvollisuuteni niin kauan kuin voimia riittää. Minulle tuottaa vaikeuksia se, että en ole riittävässä kosketuksessa Suomessa olevien toverien kanssa enkä siis tietoinen siitäkään, mikä on mahdollista tai edes suvaittavaa Suomessa julkaistavaksi. […]
Toveriteveisin.
Fitchburg, Mass. – 22.12.1954
Rakkaat ystävät. Kiitämme jouluonnitteluistanne. Kun onnitteluunne sisältyi yhtä ja toista muutakin kiinnostavaa, en malta olla vastaamatta heti vaikka jäänkin odottamaan lupaamaasi kirjettä. Minun tuskin tarvitsee vakuuttaa sinulle, että kirjeesi ovat minulle kaikkein tervetulleimmat, sillä ne sisältävät niin lähelle oikeaan osuvia tietoja, joita ei saa mistään muualta. Toivoisin saavani kuulla useamminkin.
Tunnustan suoraan, että olen hieman väsynyt kirjoittelemaan, ei niinkään paljon siitä syystä, että tuntisin väsymystä vaan pikemmin sen takia, että lehtien, joihin olen kirjoituksiani lähettänyt, toimitukset alkavat niihin väsyä. Totta on myöskin se, että Sosialidemokraatille on vaikea löytää sopivia aiheita sillä täällä ei voi koskaan tietää mikäverran ryssästä saa puhua ja varsinkin arvostella. Usein on täytynyt panna merkille sekin, että amerikkalaisista oloista ja varsinkin täällä vallitsevasta hyvinvoinnista saatetaan käsittää suurelle ja ystävälliselle maalle vihamielisen ja kansan ylistämiseksi ja sellaisena vähemmän suotavaksi. […]
Vilpittömällä toveruudella
Fitchburg, Mass. – 18.1.1955
Hyvä toveri. Suonet anteeksi jos tässä lupaamasi kirjettä odotellessa otan ikään kuin etumatkaa ja vuodatan eräitä mieleeni patoutuneita ajatuksia luettavaksi. Ne eivät ole mitenkään tarkoitetut ohjeiksi tai ojennukseksi kenellekän vaan avonaisiksi ja toverilliseksi ajatusten vaihdoksi.
Joulu meni menojaan tuomatta oikeastaan mitään uutta ja uusivuosi on saapunut. Mutta sittenkin tässä vuodenvaihteessa tapahtui, ainakin omasta mielestäni, yhtä ja toista, joilla saattaa olla vaikutusta tulevaan vuoteen, ehkäpä pitemmällekin. Niistä tärkeimpänä pitäisin Moskovan kokousta johon oli kutsuttu paitsi Neuvosto-Wenäjän sateliittimaita, myöskin Suomi, Ruotdi ja toisetkin Euroopan niinkutsutut puolueettomat maat. Kokous ja siellä tehdyt päätökset sellaisenaan eivät liene sen kauemmaksi kantavia kuin yleensä kommunistien kokouksissa tehdyt päätökset. Mutta sittenkin tämän kokouksen edellä ja jälkeen tapahtunut noottien vaihto Neuvosto-Wenäjän ja Moskovan kokouksesta pois jääneiden maiden välillä antaa aihetta ajatteluun. Ei myöskään voi olla merkille panematta sitä, että Neuvosto-Kiina, joka myös oli kutsuttu kokoukseen osanottajaksi, ei ottanut virallisesti kokoukseen ja sen tekemiin päätöksiin osaa vaan on lähettänyt ainoastaan ”havainnoitsijansa” kokoukseen seuraamaan sen menoa. Tämä oli mielestäni yksi esimerkki siitä, että Kiina aikoo kulkea omaa latuaan ja linjaansa antamatta Neuvosto-Wenäjän sitä johtaa. Se tuli lisäksi näkyviin Kiinan pääministerin ja YK:n pääsihteerin Dag Hammarskjöldin välisessä keskustelussa, joissa Neuvosto-Wenäjän osallisuutta tai edes nimeäkään kertaakaan mainittu. Tuo oppi: ”Aaasia aasialaisille”, jonka johtajana ja keskuksena tulisi olemaan Neuvosto-Kiina, tulee nähtäväksi olemaan se punainen lanka, jonka ympärille itä-Aasian politiikka keskittyy ja jossa Neuvosto – Wenäjäkin saa olla päältäkatsojana. Se ei tiekentään merkitse sitä, että Neuvosto-Kiina vielä kääntyisi Neuvosto-Wenäjää vastaan vaan pikemminkin vallanjakoa tuossa yhä laajentuvassa kommunistisessa maailmassa. […]
Toverillisesti.
Fitchburg, Mass. – 27.1.1955
Hyvä toveri. Liitän mukaan New York Times:istä ottamani leikkeen ja sen johdpsta Raivaajassa julkaistun kirjoitukseni. Sinä varmaankin tunnet asioiden kulun paljon paremmin kuin me täällä mutta minua erityisesti kiinnostaa Kerenskyn käsitys asiasta ja se, että hän vieläkin hautoo mielessään Wenäjän suuruuden säilymistä vielä senkin jälkeen kun odotettu bolsevikien vallanluhistuminen on tapahtunut.
Muuten tapausten kulku kauko-idässä ja täältä katsoen näyttää kehittyvän hyvin kriitilliseksi. Presidentti Eisenhower on saanut kongressilta pyytämänsä valtuudet käyttää aseellisia voimia siinä tapauksessa jos kommunisti-Kiina todella yrittää uhkaamaanssa Formosan valloitusta. Nyt vain odotetaan mitä kommunistit tekevät? Mahdollista kuitenkin on tämäkin uhkaavan näyttävä kriisi laukeaa ilman totalitaarisen sodan puhkeamista.
Suomesta tulleista tiedoista olen saanut lukea, että siellä todella olisi ollut puhetta Tannerin nimittämisestä presidenttiehdokkaaksi. Toisin tuo tietä saapuu ruotsalaisten lehtien levittämänä, jonka sosialidemokraatit ovat kumonneet mutta sittenkin idea sielläkin nyt näyttää kehittyvän, eikä ainoastaan minun tyhjissä aivoissani
Tervehtien.
Fitchburg, Mass. – 6.3.1955
Hyvä veli. vilpitön kiitos luottamuksellisesta ja erittäin antoisasta kirjeestäsi. Täällä ”rapakontakan” Suomen olojen ja kehityksen seuraaminen on hiukan vaikeaa. Tosin suomivieraita saapuu melko usein mutta niiden tuomat tiedot ovat melko lailla haalistuneita ja usein tuntuu siltä kuin heillä ei olisi erikoista halua niistä puhua muuten kuin kaunistellen. Viimeksi kävi luonamme SAK:n valistussihteeri ja Amattiyhdistysopiston rehtori Jaakko Rantanen. Hänenkin antamansa tiedot olivat hyvin valotoiveisia. Se on kyllä kauniisti tehty, että esittää maastaan ja kansastaan mahdollisimman kauniin kuvauksen vieraille, joten emme siitä heitä moiti. Mutta sittenkin on meilläkin täällä ollut jonkinlainen aavistus siitä, että se ylenpalttinen ystävyys josta Suomi ja varsinkin Suomen Sosialidemokraattinen puolue on Neuvostohallituksen puolelta ja yleensä Wenäjän kommunistipuolueenkin puolelta osakseen saanut, ei mahtane merkitä hyvää vaan että sen takana täytyy olla joitakin kauemmaksi tähtääviä suunnitelmia. Mahtaneeko se johtua kohtaloiden yhtäläisyydestä vaiko ehkä luonteen yhtäläisyydestä kun ajatuksissani olen joutunut samanlaisiin päätelmiin kuin sinäkin.
Jonkinlaista hämmennystä yleisessä milipiteessä sai aikaan se New York Timesissä ja muissakin lehdissä kuten m.m. U.N. News & and World Report lehdessä julkaistu artikkeli Suomen vaaranalaisesta tilanteesta. Suomen hallitus kyllä kiirehti sitä oikaisemaan ja lähetti kaikille Suomen hallituksen viranomaisille lyhyen selostuksen, jota he ovat levittäneet ja mekin puolestamme olemme lukijoillemme esittäneet ettei Suomi ole Wenäjän määräysvallan alainen nyt enempään kuin ennenkään. Mutta noita selostuksia ei oikein uskota vaan kaikesta ne lukuisat vierailumatkat Moskovaan ja aina Krimille asti joita Suomen silmäätekevät ja niihin luettuna myös Suomen Sosialidemokraattisen puolueen silmäätekevät ovat tehneet, ovat jättäneet sen käsityksen, että ollaan kaltevalla pinnalla. Samalla olemme myöskin panneet merkille, että Suomen lehdissä, sosialidemokraattisissakin lehdissä, kieli kelossa on muuttunut. […]
Toivossa saada vastakin kuulla ajatuksiasi (käsin kirjoitettu)
Fitchburg, Mass. – 11.4.1955
Kirjeen yläreunassa on käsinkirjoitettuna teksti: Oskari Tokoin toinen kirje Tuomiselle: Kansio v. 1918 Kansalaissodasta ja sen taustoista
Hyvä toveri. Sen jälkeen kun kirjoitin sinulle ajatuksiani Vaplaasta ja valpaslaisuudesta, saapui Sosialidemokraattinen Aikakauslehti 2, jossa jatkat väittelyäsi maisteri Matti Niemisen kanssa. Kun keskustelunne pohjana on kysymys siitä minkätakia kommunismilla Suomessa on suurempi kannatus kuin toisissa Pohjoismaissa, niin minullakin olisi johtokunnalle jotain sanottavaa. Minusta on vain tuntunut siltä kuin keskustelua siitä olisi tähän asti pidetty hiukan arkaluontoisena asiana, joista on puhuttu puolella suulla ja varsinkin mitä tulee sisällissodan aikaisiin ja sitä ennen tapahtuneisiin asioihin, pidetään ikään kuin historiantakaisina, joita pyritään unohtamaan. Sinun on ollut tavallaan pakko näissä keskusteluissa kajota niihinkin mutta, kuten olen huomannut nuori nouseva polvi pitää niitä vähempiarvoisina.
Mitä tulee ensiinäkin siihen, että kommunismi pohjolassa on voimakkaampi kuin muualla Suomessa, niin jotain tiedän siitäkin. Siinä Muurmannin Suomalaisessa Legionassa oli noin 90 % niitä pohjolan tukkijätkiä, jotka vielä muodostavat kommunistisen liikkeen selkärangan. Niiden lähes kahden vuoden ajan jouduin tutustumaan tämän pohjolan tukkijätkän sielun elämään ja toiminnan motiiveihin. Legionan hajottua heistä enemmän kuin tuhannen palasivat sinne pohjolan korpiin työmaille. Toiset menivät takaisin Wenäjälle, joista toiset hävisivät mutta useimmat palasivat takaisin. Kun siellä Suomessa käydessäni kiersin Lappia, tapasin heistä hyvin useita. Ja sen kokemuksen perusteella, mikä minulla heistä on, heistä tuskin 10 % on kommunisteja siinä ymmärryksessä kuin kommunismilla ymmärretään. He ovat suuria lapsia ja individualisteja, joita yhdessä pitää pohjolan ankarassa luonnossa ja olosuhteissa muodostunut itseäsilytysvaistoista johtuva joukkotunne ja joukkokuri. Mutta he sydämestään vihaavat ylhäältäpäin johdettavaa diktatuuria ja herravaltaa. […]
Fitchburg, Mass. – 30.4.1955
Hyvä toveri.
Vilpitön kiitos kirjeestäsi jonka sain juuri ja kiirehdin vastaamaan heti. Silloin kun lähetin aikaisemmin kirjeeni, viittasin jo siihen, että voit saattaa niiden sisällön julkisuuteen parhaimmaksi katsomallasi tavalla. Nyt kun pyydät, että tärkeimmät osat kumpaisestakin kirjoituksesta saatettaisiin julkisuuteen Sosialidemokraattisessa Aikakausilehdessä, pidän esitystä hyvin suotavana. Oikeastaan itsekin ol hiukan kahdella päällä kirjoittaako suoraan Sosialidemokraattiseen Aikakausilehteen vaiko sinulle. Mutta minulla ei ole riittävästi tietoa siitä, mitä siellä on menossa ja mikä voi olla hyödyllistä, mikä vahingollista, niin kirjoitin sinulle siinä mielessä, että sinä asiantuntijana voit niitä käyttää mahdollisimman parhaalla tavalla. Luulisin, että vastakin voisi ajatella tällaisen tien käyttämistä. Jos sinulla olisi mielessä jotain sellaista kysyttävää, johon minä ehkä voisin selvityksen antaa, niin mielihyvin sen tekisin. Tässä aivan hiljattain kirjoitin eräästä Eduskunnan puhemiestä koskevasta asiasta suoraan eduskunnan puhemiehelle, Fagerholmille mutta siinä kirjeessä esitetyt tiedot eivät tietenkään mene sen edemmäksi eivätkä millään tavalla tule saamaan julkisuutta, niin lähetä kun ne koskivat Sosialidemokraattisen puolueen menettelytapoja. […]
Toverillisesti:
Fitchburg, Mass. – 11.5.1955
Hyvä toveri.
Vaikka en olekaan saanut vastaustasi tiedusteluuni voisinko tehdä mitään toveri Tannerin saamiseksi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ehdokkaaksi ensi vuonna tapahtuvissa presidentinvaaleissa, en ole voinut pitäytyä harkitsemasta omia suunnitelmia. Yhtenä tällaisena suunnitelmana liitän mukaan ehdotukseni Suomen Sosialidemokraattisen puolueen edustajakokoukselle laatimasta kirjeestä. Puolueen yhtenä vanhimpja jäsenenä sekä puolueen kunniajäsenenä luulisi siihen olevan oikeuden. Ajattelin, että esittäisin tämänsisältöisen kirjelmä Kannuksen Työväenyhdistykselle, jonka perustaja ja myöskin kunniapuheenjohtaja olen ja pyytäisin yhdistystä esittämään kirjelmän yhdistyksen hyväksymänä, joten se sitten saisi vieläkin kansanvaltaisen ja järjestöllisen leiman. Voisi myöskin ajatella, että puolueen lehdet taikka edes joku puoluelehdistä julkaisisi tällaisen lähettämäni kirjeen ja siten kiinnittäisi asiaan huomiota. […]
Tervehtien:
Fitchburg, Mass. – 14.5.1955
Hyvä toveri. Kirjeessä täällä tänään. Kiirehdin heti vastaamaan. Hyväksyn ehdotuksesi. Kirjoitan Suoraan Suomen Sosialidenokraatin toimitukseen, siten asia joutuu pikemmin huomion ja keskustelun kohteeksi.
Se, jonka sinulle lähetin on tässä tapauksessa liian pitkä mutta lyhennän sen niin, että kaikki, mitäs siinä esitin, tulee lyhyesti mainituksi. Lähetän sinulle jäljennöksen.
Meidän keskeinen kirjeenvaihto on myöskin meidän keskeinen asia, eikä minulla ole aikomustakaan mainita siitä missään yhteydessä.
Palaan asiaan myöhemmin, tämä vain tiedoksi sinulle
Fitchburg, Mass. – 20.5.1955
Hyvä toveri.
Kirjeesi täällä. Lähetin toveri Puskalalle kirjeen ja sen mukana Sos.Dem. puoluekokoukselle esittämäni ehdotuksen Väinö Tannerin nimittämisestä presidenttiedhdokkaaksi. Ilmoitin myöskin toveri Puskalalle, että olin lähettänyt Suomen Sosialidemokraatin toimitukselle asiaa käsittelevän kirjoituksen ja samoilla päätelmillä ja pyytänyt tilaa lehdessä.
Täällä eletään tällä kertaa sellaisessa hyvässä uskossa, että maailmanrauha on nyt varmemmilla perustuksilla kuin aikaisempina vuosina. Itävallan vapauttaminen miehitysjoukoista ja kohottaminen itsenäisten valtioiden joukkoon, uskotaan olevan merkkinä siitä, että rautaesirippua voidaan tästä puolin rullata kokoon sitävastoin kun se tähän asti on jatkannut etenemistään. Tietenkin suurella jännityksellä seurataan Jugoslawiassa paraillaan käytäviä itäisen blokin ja Titon välilisiä neuvotteluja, joihin Indian Nehrukin on katsonut asiakseen sekaantua. Neuvostoliitin ja sen alaisten maiden perustaman kommunistinen NATO ei suurestikaan hermostuta sitäkin vähemmän pelottaa sillä se oli vain shakkiveto ja ikään kuin uhka länsi-Saksan aseistautumista vastaan. Täällä ollaan siinä käsityksessä, että sen jälkeen kun länsi-Saksa saa nyt paikkansa itsenäisten kansojen joukossa ja myöskin länsimaisen NATO yhteydessä, se kyllä kykenee vastaisuudessa hoitamaan Saksan sisäiset asiat ja myöskin löytämään perillevievän keinon Saksan yhdistymiseksi, tarvitsematta ulkopuolisten apua muuta kuin taloudellista tukea.
Toivotan menestystä työllesi ja toveriterveisin.
Fitchburg, Mass. – 24.6.1955
Hyvä toveri
Kiitän tervetulleesta kirjeestäsi ja kiirehdän vastaamaan heti. Kirjeesi oli varsin mielenkiintoinen siitäkin huolimatta, että etukäteen olin jotenkin varma siitä, mitä kirjeesi tulisi sisältämään. Olin pannut merkille, että lähettämääni kirjettä ei julkaistu Suomen Sosialidemokraatissa ja olin myöskin jotenkin varma ettei sitä lueta myöskään puoluekokouksessa. Ja syynkin näin jo etukäteen: se oli ryssän pelko taikka ehkäpä paremminkin halu noudattaa niitä ohjeita, joita sieltä itäisen rajan takaa annetaan. Tässäkin on jo melkoinen annos sitä rajantakaista kansalaisvapautta, jonka mukaan kansalle voidaan turvata vapaa äänioikeus äänestää ketä haluavat kunhan vallassaolijat asettavat ehdokkaat. Kukaan ei voi väittää, etteikö Venäjällä olisi kansalla äänestysoikeutta, vieläpä pakotetaankin sitä käyttämään mutta kukaan ei voi myöskään sanoa, että kansa ja äänestäjät saisivat asettaa ehdokkaat, ketä he haluavat äänestää. […]
Toveriterveisin itsellesi ja rouvallesi.
Fitchburg, Mass. – 10.8.1955
Hyvä toveri.
Täsmälleen kuukausi on kulunut siitä kun toveri Eino Tofferi saapui takaisin Suomeen tekemältään matkalta ja toi myöskin terveisesi. Hän kovin valitti, että hänellä oli ollut niin vähän aikaa keskustella kanssasi sillä hän piti kovasti esittämistäsi tiedoista ja ajatuksista. Hän myöskin mainitsi, että sinulla olisi aikomus muuttaa pysyvästi Suomeen ja asettua Kotkaan Eteenpäin toimittajaksi. Kun hän samalla mainitsi, että olit aikonut kirjoittaa minulle, niin jäin odottamaan tätä kirjettä ja siitä syystä kiitokseni Tofferin tuomista terveisistä on viivästynyt. Nyt kuitenkin haluan sen esittää kuitenkin vieläkin liittäen sen toivomuksen, että kirjoitat pian ja ilmoitat aikomuksistasi ja puuhistasi, että tämä kirje ei tapaisi sinua enää Ruotsissa mutta löytänee kuitenkin sinut.
Palatakseni vielä toveri Tofferin tekemään suomimatkaan, pidän sitä hyvin onnistuneena. Hän terveesti ajattelevana, vaatimattomana ja tyynesti karkitsevana miehenä oli ymmärtääkseni päässyt hyvin lähelle totuutta ja kykeni esittämään tilanteen siellä ilman kiihkoa ja liiotteluitaa, puoleen taika toiseen ja sen mukaan saanut sen käsityksen, että puolue nyt puoluekokouksen jälkeen kykeni selviytymään niistä persoonallisista ja sisäisistä kahnauksista, joita oli ollut. Hän oli saanut sen käsityksen, että puolueen pohjajoukoissa eli vaikutti terve ja eheä henki jota puolueen johtajainkin oli seurattava. Hän sanoi, että puoluekokous, noin kuvannollisesti puhuen, oli ottanut hiukan kukkoilevia johtajia niskasta kiinni ja asettanut ne kunkin paikoilleen ja sanonut, että nyt pojat pysykää siivolla ja sopikaa kahnauksenne ja toimikaa kokonaispuolueen eikä yksityisten ryhmien ja vieläkin vähemmän yksityisten johtajain hyväksi. Hän myöskin oli vetänyt sen johtopäätöksen, että pohjajoukoissa ”rank and file”, kuten täällä Amerikassa kutsutaan, tuo johtoelimissä jo ilmennyt antautumishenki oli jokseenkin tuntematon ja siitä syystä hän uskoi, että puolue tulee kulkemaan entistä selvää vapaudesta ja kansallisesta itsenäisyydestä kiinnipitävää latua. Toivon kuitenkin, että asia on ja sikäli kun Suomesta tulleita sanomalehtiä olen voinut seurata, asia tuntuu niin olevan. […]
Fitchburg, Mass. – 20.9.1955
Hyvä toveri. Kiitän luottamuksellisesta ja antoisasta kirjeestäsi. Olin erittäin kauniisti tehty, että kesken muuttojesi sait aikaa kirjoittamiseen. Toivotan menestystä työllesi uudessa paikassa ja terveisiä myös vaimollesi.
Oli merkille pantavaa, miten kiire Neuvostoliiton johtomiehillä oli kirjeessäsi mainitsemiesi tekojen toteuttamiseksi ja että se alkoi juuri Porkkalan luovutuksella. Mikäli Suomi on kysymyksessä, niin Suomessahan on vähin erin alettu vakiintua siihen käsitykseen, että Porkkala tulisi olemaan Neuvostoliiton vartiopaikkana pitemmän aikaa, ehkäpä pysyvästikin, joten sen näin äkkipikaisella luovuttamisella ei varmaankaan olisi ollut mitään kiirettä mutta ryssä tarvitsi tällaista tekoa tulevassa akitatsionissaan. Kokoontuuhan neljän suuren ulkoministerit aivan pian neuvottelemaan Saksan yhdistymisestä ja niissä neuvotteluissa se taritsee tällaista tekoa muka sottaakseen miten suuressa arvossa se pitää naapurimaiden itsenäisyyttä ja vapautta ja naapurein kanssa luottamuksellisten ja ystävällisten välien aikaansaamiseksi se on valmis vetämään joukkonsa pois näiden alueilta ja luovuttamaan jo linnoittamansa paikat naapureilleen takaisin. Tämän teon, jos minkään, pitäisi nyt vaikuttaa ja riittää sellaisten vaatimusten esittämiseksi, että länsimaiden ja erikoisesti juuri Amerikan on myöskin luovutettava kaikki sotilaalliset asemapaikat muiden maiden alueilta ja vietävä joukkonsa pois muiden maiden alueilta, tässä-tapauksessa Länsi-Saksasta sekä muualtakin. […]
Toivotan menestystä työllesi ja toivossa saavani pian kuulla enemmän toimista siellä ja varsinkin asioiden kehityksestä siellä:
Toveriterveisin.
Fitchburg, Mass. – 7.1.1956
Hyvä toveri. Sen jälkeen kun viimeisen kirjeesi olen saanut, olen lähettänyt sinulle ilmoittamallasi Helsingin osotteella Paasivuorenkatu 8 kaksi pitempää kirjettä, joissa olen avonaisesti selostanut ajatuksiani nykyisestä tilanteesta. Kun kirjeenvaihtomme tuntuu jollakintavoin katkenneen, olen vetänyt sen johtopäätöksen, että Suomen postilaitosta tarkastetaan ulkoapäin ja että kirjeet voivat kadota. Tosin kirjeesi eivät ole sisältäneet mitään valtiosalaisuuksia, joita minulla ei olekaan mutta muutenkin lienevät olleen haluttuja.
Kun ilmoitit, että säilytät vielä Tukholmassa sijaitsevan toimistosi, niin lähetän tämän entisellä osoitteella.
Muuten me voimme hyvin. Uusivuosi täällä Amerikassa alkoi tavallisin menoin mutta muuten tästä vuodesta saattaa kehittyä historiamme yksi merkkivuosia. Presidentinvaalit ovat edessä ja, presidentti Eisenhowerin sairastumisen takia, näyttävät menevän pahoin sekasten, varsinkin jos Eisenhower ei enää ota ehdokkuutta vastaan. Hän sittenkään ei ole samaamaata kuin von Döpeln Juuttaalla, joka huotasi lääkkeet ja lääkärit sivuun silloin kuin taistelusta oli kysymys.
Toivottaen menestystä uudelle vuodelle itsellesi ja rouvallesi.
Vilpittömällä toveruudella
Helsinki – 17.7.1957
Hyvä toveri: Eilen illalla palasin Pohjanmaalle tekemältäni matkalta. Jo siellä ollessa ja paluumatkalla sain lukea Tampereelle pidetyn ”Ryhmä 94” kokouksen päätöslauselman sekä myöskin toveri Tannerin arvioinnin tästä ja myöskin ”Kansanlehden” sekä Sosialidemokraatin pääkirjoitukset: Kaikista näistä voinee vetää sen johtopäätöksen, että ”Ryhmä 94”:llä ei ole vilpitöntä tahtoa päästä yhteisymmärrykseen vaan tulevat he pyrkimään järjestölliseen eroon: Se sellaisenaan on vaarallinen juttu mutta ehkä sittenkään ei niin vaarallinen kuin miltä se ensinnäkin näyttää.
Kuullessani, mitä ihmiset ja toverit maaseudulla puhuvat, niin ne eivät ole kovinkaan suosiollisia ”Ryhmä 94”:le. Lähtemättä tässä yhteydessä pitempään resuneeraukseen, toivon että voisimme tavata toisiamme ennen täältä lähtöäni. Minun pilettini on merkitty lähteväksi täältä elokuun 8 p:nä aamulla ja ellei jotain erikoista tapahdu, silloin myöskin lähden. Ajattelin, että voisit käydä täällä Helsingissä jonakin edeltäpän ilmoittamanasi aikana ja silloin saataisiin joitakin muitakin yhteen ja saataisiin aikaan jonkinlainen evästyskeskustelu. Vaikka meidän suomalaisten lukumäärä Amerikassa ei olekaan enää kovin suuri, meitä kuunnellaan tarkemmin kuin ennen ja siitä syystä ei ole aivan samantekevää millä tavalla me olemme informoidut. Jos sinulla on voittamattomia esteitä tulla tänne, niin minun aikani ei nyt enää ole niin varattu, että voisin tulla käymään siellä Tampereella: Jokatapuksessa toivon, että vastaat ja ilmoitat missä ja milloin saisimme tilaisuuden vähän tyhjentävämpään keskusteluun kuin mihin aikaisemmin on ollut tilaisuus:
Toveriterveisin.
Fitchburg, Mass. – 16.8.1957
Hyvä toveri. Jälleen kotona. Vaikka matkusteleminen onkin juurtunut vereen ja matkustaminen tuottaa nautintoa ja kartuttaa tietoja ja kokemuksia sittenkin, jo täällä ijällä, kodin kaipaus on suurin sekä kotin tarjoama nautinto kaikkia muita korkein. Matkamme, omasta mielestäni, oli monessa suhteessa suurempi arvoinen kuin saatoin odottaa. Osaksemme tullut ystävyys, voisimpa sanoa veljellinen rakkaus, oli ylitsevuotava. Tietenkin tuosta kaikesta saan kiittää paljon enemmän korkkata ikääni kuin ansioitani mutta sittenkin tuollainen lämmin ja sydämelliseltä tuntuva kohtelu on pumpulia vanhalle sydämelle. Tietenkin puolueemme keskuudessa kehittynyt keskinäinen erimielisyys ja yhteisymmärryksen puute tuntui kovin pahalta mutta loppujen lopuksi pääsin sellaiseen käsitykseen, ettei se ole niin paha kuin ensituntumalta ja ulkonaisesti katsellen saattoi näyttää. Lohduttavin puoli siinä oli se, että kumpaisellakin puolen yhtä vilpittömästi käsiteltiin riidan vaaralliset seuraukset, jos se tulisi jatkumaan, ja siitä syystä rauhan kaipaus puolueen sisällä tuntui olevan yleinen. Ja jos kaipaus pääsee johtamaan myöskin tekoja, niin puolue voidaan pelastaa pahimmalta hajaannukselta ja entisen työn tulokset säilyttää. Toivon ja uskonkin siten. Muutkin koko maata käsittävät vaarat, varsinkin taloudellisen pulan vaikutukset loppujen tuntuivat pienemmiltä kuin alussa näytti ja samainen eheytymisen tarve tuntui olevan yhtä elävä myöskin muiden puolueiden ja varsinkin yleisen kansan keskuudessa niin, että kun taasen täältä ”rapakon takaa” näitä asioita katselee, ne näyttävät paljon pienemmiltä kuin ja suhteellisen vän merkitykselliseltäkin suuren maailman tapausten rinnalla. […]
Vilpittömällä ystävyydellä
Fitchburg, Mass. – 14.9.1957
Hyvä toveri. Jälleen kotona! Tällainen huokaus kohoaa rinnasta sen pitkän ja vaikutteista rikkaan matkan jälkeen, päästessä seinien sisälle, jota voi kutsua kodikseen. Varsinkin tällaiselle maailmansuutarille rauhallisen paikan löytäminen tuntuu lämmittävältä. Vaikka sitä ei omistakkaan ja vaikka se on vaatimaton ja siitä puuttuu paljon sellaisia mukavuuksia, joita monilla ihmisillä jo on, niin sittenkin tuohon ”koti” sanaan sisältyy niin paljon ihmistä lämmittävää, että sitä on oikeasti vaikea kuvata.
Kun pääsimme kotiin niin ensinnä valtasi sellainen raukeus, ikään kuin raskaan työn jälkeen. Vaikka en matkalla tuntenut väsymystä, enkä kiinnostuksen puutetta, niin kaikki tuo aktiivisuus ikään kuin laukesi ja teki mieli päästä täydelliseen hiljaisuuteen ja rauhaan. Kaikkein ensimmäiseksi meninkin pariksi vikoksi synkkään metsään pienen kirkkaanmetsäjärven rannalle tyttäreni rakentamaan kämppään ja hautautumaan sinne, jossa ei ollut vielä sähkövaloja eikä kuulunut minkäänlaista melua maailmalta, ikään kuin koko maailma olisi kadonnut näkyvistä ja kuuluvista. […]
Vilpittömällä toveruudella.
Fitchburg, Mass. – 20.9.1957??
Fitchburg, Mass. – 11.1.1958
Hyvä veli. Minun tuskin tarvitsee vakuuttaa sinulle, että kirjeesi oli tervetullut. Vaikka elänkin täällä suuressa maailmassa, jossa puhutaan ja kirjoitetaan maailman suurpolitiikasta ja siinä ilmenevistä koko ihmiskuntaa koskevista tapauksista, sittenkin sen pienen synnyinmaan elämä ja toilaukset seillä ovat lähinnä sydäntä, ja siitä syystä kirjeesi oli niin tervetullut.
Vaikka olenkin seurannut tapausten kehitystä siellä sellaisena kuin se sanomalehtien palstoilla ilmenee, vieläpä eräiden toverien kirjeiden avulla, ne sittenkin sivuavat asioita enemmän pinnalta kuin pohjalta. Rivien välistä löytyy totuuden murusiakin mutta nekään eivät aina liity yhteen, joten kuva jotenkin jää hämäräksi.
Olemme täälläkin todenneet, että Tanner on todella ja vilpittömästi yrittänyt rakentaa sovintoa, ei ainoastaan omassa puolueessa vaan yleensä politiikassa ja muidenkin puolueiden välillä sekä löytää sellaista mahdollista kulettavaa keskitietä, mutta häntä ei vielä ainakaan toistaiseksi, ole kuultu. Olemme myöskin olleet tietoisia siitä, että sinä ja sinun toimittamasi lehti olette yrittäneet kaataa öljyä aallokkoon, mutta sekin, toistaiseksi, kuten sanon, lienee epäkiitollosta tehtävää. Sanassa kyllä sanotaan, että ”Autuaita ovat rauhantekijät sillä heidän pitää Jumalan lapsiksi kutsuttamat”. Mutta käytäntö tavallisesti muodostuu sellaiseksi että riitapuolet, kumpainenkin, kaatavat likavetensä rauhantekiän niskaan. Kun siellä käydessäni yritin puhua rauhasta ja sovinnosta, niin helposti huomasi että minua alettiin pitää jo vanhuuden höperönä ja sellaisena vähän jo hatun alta mynnähtäneenä; jokatapuksessa epäkäytännöllisenä ja nykyisiin realistisiin oloin soveltumattomana. Siitähuolimatta vieläkin olla sitämieltä, että ainakin vaaleihin olisi mentävä yhteisenä sosialidemokraattisena vaaliliittona. […]
Fitchburg, Mass. – 12.4.1958
Hyvä toveri. Kiitän Kustannusosakeyhtiö Tammen kautta lähettämästäsi, kirjoittamastasi ja nimikirjoituksella varustetusta ”Maan alla ja Päällä”. Kiinnostavaa lukemista! Minulle kirja on arvaamattoman suuresta merkityksestä sillä se täyttää sivis-tyksessäni olleen suurimman aukon. Siitä huolimatta, että olen elänyt täällä vapaassa Amerikassa, nuo vuodet vuodesta 1919 aina Talvisotaan asti olin ollut kaiken enimmät erossa Suomen työväenliikkeestä niin hyvin puolue-elämästä kuin ammattiyhdistysliikkeestäkin? Asiahan oli siten, että toiminnallani Muurmannin Suomalaisessa Legioonassa oli hankkinut itselleni kommunistien korkeimman vihan ja sen seurauksena kuolemantuomionkin, jolle kuitenkaan ei löytynyt toimeenpanijaa vaan jostakin käsittämättömästä erehdyksestä taikka laiminlyönneistä olin jäänyt elämään. Sen lisäksi Suomen valkoiset ja kaikki Suomen porvarilliset puolueet ja heidän johtimiehensä pitävät minua ”kapinan”, niin kuin he sisällissotaa kutsuvat, pääsyyllisensä; ei niinkään paljon kapinaan yllyttämisen takia vain siitä syystä että en estänyt kapinan puhkeamista, johon he muka uskovat minulla olleen vallan. Tämä käsitys ja viha oli niinkin korkeissa piireissä vallitseva, että korkea-arvoisen englantilaisen upseerin minulle kertomana Marsalkka Mannerheim, ennen valtion päämieheksi ryhdyttyään Englannissa käydessään, oli hänelle sanonut ampuvansa minut vaikka tapaisi minut kirkonpenkissä. […]
s.l. – s.a.
Kirjeestä puuttuu ensimmäinen sivu.
[…] Suomella, sen hallituksella ja eduskunnalla, on esimerkillinen asema ja siltä odotetaan paljon, väliin vallan mahdottomiakin. Suomen tuntemus ja sitä seuraava myötätunto, ei ainoastaan moraalinen vaan taloudellinenkin, on jatkuvasti lisääntymässä. Se kulttuuriyhteys, joka viime vuosien aikana on aikaansaatu, koulustipentien ja oppilasvaihtojen y.m. muodossa, alkaa kantaa hedelmiä. Jos Suomi sen lisäksi kykenee osottamaan maailmalle, että siellä on luja hallitus, joka nauttii kansansa luottamusta ja kykenee saattamaan voimaan tarpeelliset uudistukset ja jossa oikeus käy väkivallan edellä niin näinä sekavina aikoina, jolloin erimielisyydet ja hajaannus on saattanut monta Europan paljon suurempaa ja rikkaampaa maata luhistumisen partaalle, Suomen asema vahvistuu ja sen vapaus sekä itsenäisyys saa yhä lujemman perustuksen. […]
Lauri Tokoi – Fitchburg, Mass. 4.7.1973
Toveri Tuominen;
Olen usein ajatellut, sita pitkaa keskustelua, joka minulla oli kansanne, Tampereella. Olisin mielellani jatkanut sita paivakudet. Vaiherikkaan ja myrskyisen poliittisen elaman jalkeen, olette sittenkin, mielestani, ottaneet oikean ja rehellisen kannan.
Kuten kerroin sinulle siellä ollessani, minun kellarissa on laatikollinen isän jattamia papereita. Olen ne perusteellisesti tarkastanut. Niiden joukossa on satoja kirjeitä, mutta en löytänyt yhtään ainoatakaan Teidän lahettamaa. Minulla ei ole aavistustakaan, missä ne ovat.
Sain taloudellisesti Suomesta hyvan kuvan. Kavin Eduskunnassa paikin kertaa ja sain ihmeeksi suurenmoisen vastaanoton. Sain myoskinsen kasityksen, että Suomessa yha vielakin taytyy toimia silloin talloin tavattoman varovasti, etta itaista naapuria ei loukata. (?)
Taalla U.S.A. ollaan juri nyt suuressa rahinassa Watergate skandaalista. Presidentti on puristeeut nurkkaan. Syytokset ovat raskaita. On mielenkiintoista nahda, miten han niistä selviaa.
Hyvaa vointia Teille. Tovion, etta viela jaksatte jatkaa kirjallista tyotanne.
Toveruudella