SDP puoluekokoukset 1906 -1917

Suomen valtiollisesta asemasta. (Esitysvihkonsiv. 3—4). Luettiin esityksenponnet: että puoluekokous, kannattaen Suomen kansanitsemääräämisoikeutta, vaatii: että Suomen kansaneduskunnan on saatava päättää ja määrätä Suomen valtiollisesta vapaudesta, ja että on myönnettävä mahdollisimman varmat kansainväliset takeet Suomen vapauden turvaksi. Samalla puoluetoimikunta, pitäen tärkeänä, että Suomen asia tulee ratkaistavaksi mahdollisimman täydessä solidaarisuudessa kansainvälisen sosialidemokratian ja varsinkin Venäjän jalon sosialidemokraatisen työväenliikkeen kanssa, ehdottaa: että puoluekokous vetoaa kansain väliseen ja varsinkin Venäjän sosialidemokratiaan Suomen kansan itsemääräämisoikeuden ja Suomen vapauden turvaamisen puolesta. Kysymys lähetettiin keskustelutta menettelytapavaliokuntaan”. […] Suomen valtiollinen asema. Valiokunnan mietintö kuuluu seuraavasti”. […] ”Suomen sosialidemokratia siis asettaa Venäjän porvariston holhousvallan vaatimusta vastaan Suomen kansan valtiollisen itsenäisyyden vaatimuksen. Sillä muuten kuin vapaan Suomen valtion puitteissa ei Suomen työväenluokka voi käydä häiritsemättä luokkataisteluun, turvatusti säilyttää saavutuksiaan ja menestyksellä täyttää kohdaltaan työväen kansainvälisen vapausliikkeen tehtäviä. […]

Suomen valtiollista asemaa:

Valiokunnan mietintö kuului seuraavasti:

Kauan on Suomen ja Venäjän suhde ollut sorron ja riitojen suhde. Nyt se on muututtava ja turvattava molempien kansojen vapaaksi suhteeksi, nyt vapautettava Suomen kansa valtiollisesta riippuvaisuudesta ja holhouksesta.

[…] Venäjän hallitukselle ei voida myöntää oikeutta hajottaa Suomen eduskuntaa, eikä määrätä valtiopäivien koossaoloaikaa. Eikä ole oikein, että Venäjän hallitus saisi estää Suomen eduskunnan oikeuksien laajentamista ja yleensä Suomen hallitusmuodon kansanvaltaistumista, jota työväenluokka vaatii. […]

Venäjän hallituksella ei ole oikeutta olla missään suhteessa Suomen kansan korkeimpana hallitusvaltana, vaan Suomen tulee olla, kuten oma eduskunta, niin myös oma hallitusvalta, kansasta ja kansan eduskunnasta riippuvainen. Omaa seisovaa sotaväkeä ei Suomen kansa itsenäisenääkään tarvitse. […]

Suomen sosialidemokratia siis asettaa Venäjän porvariston holhousvallan vaatimusta vastaan Suomen kansan valtiollisen itsenäisyyden vaatimuksen. Sillä muuten kuin vapaan Suomen valioin puitteissa ei Suomen työväenluokka voi käydä häiritsemättä luokkataisteluaan, turvatusti säilyttää saavutuksiaan ja menestyksellä täyttää kohdaltaan työväen kansainvälisen vapausliikkeen tehtäviä. […]

1917 25. – 27. 11

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen kymmenennen (ylimäärisen) edustajakokouksen Pöytäkirja. Kokous pidetty Helsingissä marraskuun 25 – 27 p:nä 1917.

1917 ylimääärinen puoluekokous

[…] Marraskuun 20. p:nä jätettiin sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puolesta eduskunnan kansliaan ehdotus uudeksi hallitukseksi, ”punaisen senaatin” lista, jollainen oli luvattu suurlakon lopettajaiskokouksessa esittää. Ehdokkaina tällä listalla olivat: senaatin puheenjohtajaksi Oskari Tokoi sekä muiksi jäseniksi J.O. Arjanne, Yrjö Mäkelin, Heikki Vähäsalmi, Edvard Gylling, Väinö Jokinen, Sulo Vuolijoki, K. Lindquist, Yrjö Sirola, H.J. Lumivuokko ja Eetu Salin.

II Puoluekokouksen päätöslauselmaksi menettelytapakysymyksessä esitän evästyskeskustelussa lausuttujen periaatteiden mukaan seuraavaa:

Puoluekokous lausuu:

Sosialidemokratian päämäärän saavuttamiseen on edelleen pyrittävä valtiollisen, ammatillisen ja kulutusosuustoiminnallisen järjestäytymisen sekä parlamentaarisen ja kunnallisen toiminnan kautta ja julistaa kokous hylkäävänsä anarkistiset ja anarkososialistiset menettelytavat, muistuttaen puoluelehtien ja suullisen valistustyön harjoittajien velvollisuutta teroittaa joukoille tästä johtuvia menettelytapoja.

Puolueen keskuudessa työväenluokan itsepuolustusta varten muodostetut tilapäiset järjestökaartit on kehitettävä vakiintuneiden menettelytapojen mukaisiksi, puolueen valvonnan alla ja vastuulla toimiviksi luotettaviksi järjestöiksi, niin että ne tukevat puolueen ja työväenluokan toimintaa ja pyrkimyksiä eivätkä niitä hajoita ja vahingoita.

Niille henkilöille, jotka suurlakkoliikettä edistäessään ovat järjestöpäätöksiä täytäntöönpannessaan ovat joutuneet rikkomaan lakia, on vaadittava anteeksiantoa.

Kokoukselle esitetystä hallituskysymyksestä lausuu kokous.

Köyhälistön diktatuuri, jolle puolueen keskuudessa nykyään on kannatusta, ei taloudellisesti kehittymättömässä maassamme ole riittäviä edellytyksiä, ja se olisi vallankin nykyisen nälänhädän ja työttömyyden aikana omiaan enemmän lisäämään työväenluokan kärsimyksiä.

Puhdas sosialidemokraattinen hallitus, kun sille ei eduskunnassa ole tukenaan sosialistista enemmistöä, tulisi vallankin tällä hetkellä, jolloin maan asiat on saatu perinpohjaiseen rappiotilaan, ennen pitkään osoittautumaan maamme sosialidemokratialle vahingolliseksi.

Sosialidemokraattien osanotto kokoomushallitukseen edistysmielisten porvarillisten ainesten kanssa, mikäli sellaisia on olemassa, voidaan pakoittavien olosuhteiden vallitessa hyväksyä sillä ehdolla, että sen ohjelma on työväenluokan nykyisiä vähempiä vaatimuksia vastaava. […]

Iisak Pentala (Vaasan läänin eteläinen piiri):

”Esitän puoluekokoukselle hyväksyttäväksi”:

Puoluekokous, asettuen tinkimättömän luokkataistelun kannalle ja seisoen lujana Zimmerwaldin internatsionaleen yhtyneiden eri maiden sosialidemokraattien rinnalle päättää, että Suomen sosialidemokraattisen puolueen tulee selvästi olla erossa kaikista kompromisseista porvaripuolueiden kanssa. Sensijaan on puolueen eduskunnassa ja sen ulkopuolellakin tapahtuvassa toiminnassa esiinnyttävä täysin itsenäisesti. Nykyisen tilanteen vallitessa on käytävä päättäväisesti vallankumouksen tielle, hallitus- ja valtiovallan valtaamiseksi työväenluokan käsiin kaikilla kansan oikeudentuntoa vastaavilla keinoilla Forssan puoluekokouksen tehdyn puolueohjelman mukaan.