LÄHETETYT KIRJEET:

Oskari Tokoi:

Himangan Työväenyhdistys – Kannus – 28.7.1906

”Viime sunnuntaina pidetyssä kokouksessa kannuksen Työväenyhdistyksen kokouksessa valittiin täältä kannuksesta edustajaksi puolue kokoukseen Ouluun [?] Juho pyykkö ja varamieheksi O Tokoi” […]

Armas Vuorio – Fitchburg, Mss. – 20.6.1946

K.H. kirjeenne täällä. Kirjeessänne kerroitte minullekin varsin mielenkiintoisista asioista, synnyinseudustani, joka on sammalla Teidänkin synnyinseutunne ja siitä pienestä punaisesta pumppuhuoneesta siinä rautatiesillan alla sekä Huukin talosta. Mahdollisesti olemme kaukaista sukua sillä isoisäni oli syntyisin Huukilta taikka oikeastaan Huukin talon torpasta. Luulen myöskin muistavani tavanneeni teidät ja nimenne ainakin on jäänyt mieleeni.

Valitan, eteemme voi lähettämäänne kiitoskirjettä julkaista lehdessämme. Se johtuu siitä, että meille tulee satoja samanlaisia kiitoskirjeitä ja jos julkaisisimme yhden niin olisi julaistava kaikki ja lehtemme ahdas tila ja paperin puute eivät salli sellaisen aukasemista. Mutta minä teen Teille palveluksen, tää vien kiitoskirjeenne suoraan hänelle, jolle se on osoitettu. Gardner on nimittäin siksi lähellä, että voin käydä siellä ja tiedän heidän osoitteensakin.

Olisi kovin hauskaa, jos voisitte päästä tänne Amerikkaan. Minä en tietenkään suoraltakädeltä voi antaa mitään lupauksia Raivaajan puolesta sillä en ole liikkeenhoitaja vaan ainoastaan yksi toimittajista. Mutta niin paljon tiedän, että juuri teidänkaltaisistanne toimitsijavoimista on ankara puute joten pitäisin hyvinkin mahdollisena, että olisitte ikään kuin odotettu apu. Kun jokatapauksessa, jos pääsette Amerikkaan, tulette tähän lähelle, niin asiahan järjestyy sen jälkeen huokeasti.

Olisin iloinen saadessani kuulla lähemmin, miten aikeenne tähän maahan tulossa kehittyvät ja olen iloinen voidessani tervehtiä teitä tervetulleeksi.

Tervehtien vilpittömästi Teidän

Jakop Anttila – West Townsend, Mass.   13.3.1947:

Hyvä serkku.

Sain kirjeesi eilen ja kiirehdin heti vastaamaan, Tulimme juuri pariviikkoa sitten kotiin pitkältä matkalta ympäri Amerikan. […]

Minun kaksi siskoani Ida ja Marianna, ovat myöskin täällä, Oregonin valtiossa mutta Marianna kuoli kolmisen vuotta sitten ja Idan mies Jaakko Lesiviiki kuoli pari vuotta sitten. Heillä kummaisellakin on kahdeksan lasta ja niillä jo lapsia niin, että seillä oli sukulaisia jo useita kymmeniä. Kävin heidänkin Oregonissa, Taft nimisessä paikassa. […]

Me kuljimme yhdessä omalla autolla ja ajoimme yhteensä yli 22,000 kilometriä ja viivyimme matkalla lähes kuusi kuukautta.

Minun perheestäni vaan toinen puoli saapui tänne Amerikkaan jo v. 1924, nimittäin vaimoni ja kolme lasta; kaksi tyttöä ja yksi poika. Kaksi vanhinta lasta jäivät sinne Wenäjälle ja heistä en ole kuullut mitään kahteentoista vuoteen.

Täällä olevat lapset ovat kaikki naimisissa ja heillä on omat kodit. Lauri on ammatiltaan kelloseppä ja niille maksetaan täällä nyt hyvää palkkaa. Toinen tytöistä miehineen, hänen nimensä on Laila, asuu tässä lähellä maalla. Ja hoitavat kanoja. Nuorin tyttö, Aune on Bostonissa. Hän on Harvardin yliopiston palveluksessa ja hänen miehensä on hotellin kirjurina. Me asumme myöskin täällä maalla, noin 15 kilometriä Fitchburgista, jossa minä päivisin käyn työssä. Meillä on myöskin nätti oma koti valtatien varrella, josta hyvä pääsy mihin vaan haluaa mennä.

Kyllä minä olen jo vanha, kuten tiedät sillä olimme Hermannin kanssa saman ikäiset. Täytän nyt toukokuun 15 päivä 74 vuotta. Mutta minä olen hyvissä voinnissa niin, että vanhuus sellaisenaan ei vielä tunnu vaivaavan.

Terveisiä paljon itsellesi ja perheellesi minulta ja vaimoltani Evalta.

Jaakko Anttila – Fitchburg, Mass. – 19.4.1947:

Hyvä serkku.

[…] Minua kutsuttiin sinne Suomeen ensikuussa pidettävään eduskunnan 40-vuotisjuhlaan mutta terveyteni ei tällä kertaa sitä salli. Lähetän kuitenkin terveiseni Suomen kansalle ja varsinkin sukulaisille siellä. […]

Kyllä seillä Suomessa verot nykyään ”kansan verta juo”, kuten ennen laulettiin, niin hirveän suuret ne ovat. Onhan niitä veroja täälläkin, mutta on siinä sentään jonkinlainen suhde. Tuloveroa aletaan periä vasta sellaisilta, joiden tulot ovat yli $ 1 500 vuodessa.[…]

Keski-Pohjanmaan Maakuntaliitto – West Townsend, Mass. – 2.6.1953

Pyydän; ottakaa vastaan sydämelliset kiitokseni 80-vuotisen syntymäpäiväni johdosta minulle osottamastanne huomiosta ja lähettämästänne onnitteluista. Erikoisesti pyydän kiittää Keski-Pohjanmaan kuoroa, johtajaa solisteja ja varsinkin sitä nuorta kälviäläistä miehen alkua, joka niin kirkkaasti ja reippaasti esitti J.L. Runebergiin ikimuistettavan ”Sotilaspojan”. Kiitän myöskin soittajia ja varsinkin ohjelman esittäjää Keski-Pohjanmaan Maakuntaliiton sihteeriä Eino Isohannia.

Lähetämme ääninauha esitettiin syntymäpäiväni johdosta Fitchburgissa, Mass. vietetyssä juhlassa ja nyt myöhemmin sain ”American Äänen” valmistaman äänilevyn.

Toivotan synnyinseudulleni, Keski-Pohjanmaalle ja sen vaikeissa oloissa eläneelle kansalle menestystä ja valoisaa tulevaisuutta. Ennenkaikkea toivon, että synnyinmaani itsenäisyys ja kansanvapaus säilyisi niin, että se saisi rauhassa ja turvallisena rakentaa tulevaisuuttaan ja kehittää kulttuuriaan.

Vilpittömästi Teidän:

Mikko Koski – West Townsend, Maas.  19.9.1953

Hyvä ystävä.

[…] Tosin en voi täyttää puoliakan pyynnöstäsi sillä en ole Kannuksen soittokunnan perustaja, enkä edes tiedä sen perustamisvuotta. Minun osuuteni siinä oli aivan liian lyhytaikainen mutta haluan senkin esittää.

Torvisoittokunnan soittoa kannuslaiset kuulivat ensikerran Oulun pataljoonan soittokunnalta, pataljoonan matkalla Krasnoje Selon manöövreille, pysähdyttyään Kannuksessa päivällistä syömään. Tämä tapahtui vuosina ennen vuotta 1901, jolloin Suomen sotaväki hajoitettiin ja manöövereille kulku lopetettiin.

Ennen vuotta 1890 ja minun poikasena ollen, meillä poikasilla oli kova kilpa siitä kuka pääsi soittajille nuottikirjoja pitämään, heidän soittaessa sillä nuottijalkoja ei kentälle asetettu. Ja sen jälkeen, meillä oli paljon puhetta siitä minkälaisen instrumentin soittajalle kukin sai kirjaa pitää.

Lukuunottamatta näitä vuotuisia Oulun pataljoonan ja sen soittokunnan manöövereillä käyntiä, Kannuksessa ei ollut soittoharrastuksia. Ja kirkkoveisuunkin alalla se oli lamassa. Kerran kunnankirjuri Matti Ek’in toimesta saatiin kokoon pieni kuoro, joka Adventtisunnuntaina aikoi esittää kirkossa ”Hosianna” kuorolla, mutta senkin kanttori Frandilä lauloi penkin alle. Sen jälkeen Matti Ek’in, ehkäpä muidenkin toimesta oli saatu kootuksi torviseitsikko, joka oli esittänyt ”Hosianna” torville, mutta minä silloin olin jo Amerikassa. Torvisoittokunnan yhtenä alkuunpanijana lienee ollut suutari Matti Kainulainen ja innoittajana ainakin ja sikäli kun kuulin myöskin pasistina mainitsemani kunnankirjuri Matti Ek.

Silloin kuin v. 1900 tulin takaisin Amerikasta ja asetuin asumaan Raasakkaan, soittokunta oli jo ollut toimessa ja myöskin sillä kertaa hajoamistilassa, ehkäpä kokonaan hajonnutkin. Kun kuulivat, että minä Amerikassa olin kuulunut soittokuntaan ja johtanutkin soittokuntaa pyydettiin minua herättämään soittokunta henkiin ja johtamaan sitä. Suostuin siihen ja saatiin kokoon toriviseitsikko, johon kuuluivat ainakin Matti Karjalainen kaksi Hautamattilan poikaa, Ville ja eräs toinen, jonka nimeä en muista. En muista kaikkien nimiä. Matti Karjalainen oli hyvä paisti ja Hautamattilan Ville altossa ja muistaakseni Gabriel Frandila Barytonissa. Minä soitin solo b kornettia. Näin jatkettiin lähes kaksi vuotta mutta mitään huomattavampaa kehitystä ei aikaansaatu. Kesällä muistaakseni 1902 kävimme Sievissä, sikäläisen Nuorisoseuran arpajaisissa soittamassa, mutta siihenpä ne matkat sitten jäivätkin.

Torvet olivat kurjassa kunnossa ja ne olivat vanhoja. Sitten tapahtui se vahinko, että kerran soittoharjoituksista tultuani ja hevosta illastaessani, unohdin torveni b kornetin, hevosen seimeen ja hevonen oli yöllä pureskellut sen pahanpäiseksi. Päätettiin lähettää torvet Helsinkiin korjattavaksi. Ne lähetettiin Apostolin musiikkiliikkeelle, joka lienee ne antanut jollekin yksityiselle alansa liikkeelle, jossa, sikäli kun olen myöhemmin kuullut, liikkeen johtaja oli ne pantannut ja juonut rahat suuhunsa ja niin Kannuksen silloinen soittokunta menetti torvensa ja lakkasi toimimasta. Mitään korvausta torvista ei saatu. Torvet olivat vanhanaikaisia silinteriventtiilisiä.

Niin, että minun osuuteni Kannuksen soittokunnassa on sangen vähäinen ja sekin enemmän vahinkoa kuin hyötyä tuottanut. Toivon kuitenkin menestystä työllenne ja sille nuorelle polvelle, joka on suuremmalla innolla alkanut työhön.

Vilpittömällä toveruudella.

Mikko Koski  – West Townsend, Mass. – 8.3.1954

Hyvä ystävä.

[…] Meilläkin on täällä, vaikka hiukan pienempi, mieskooro, joka on koottu viidestä kaupungista ja kahdesta maalaiskunnasta; seitsemästä seurakunnasta ja parista muusta yhdistyksestä, joka kuoro harjoittelee täällä Fitchburgissa. Eilen illalla annoimme konsertin eräässä suomalaisessa kirkossa Maynardissa, noin 50 kilometriä nykyisestä asunnostani. Minäkin vielä musiikkia rakastavana kuulun tähän kuoroon laulaen toista tenoria. […]

Vilpittömällä Toveruudella

Valkonauhan toimitus, Hämeenlinna – Fitchburg, Mass. – 19.5.1955

Mrs. Schwerin – Fitchburg, Mass. – 16.10.1956

Dear Mrs. Schwerin

I was much surprised to receive your recnet letter and it was welcome for I had often wondered where Eric tokoi was. We called min “Aapan-Erkki”. His fathers name was Abram or Aapa.

We were born and grew up in the same neighborhood, our homes being only 200 yards apart. Erkki was one year older than I. I had no brothers and Erkki’s older brother was ten years older and his younger brother was six years younger. That is the reason we became as brothers. So many of my childhood memories are connected with Erkki

Then our paths separated. I came to America first time in 1891 and Erkki a little later but we lost track of each other. years ago when I was traveling around America I tried to find trace of him but no success. I happen to stop in Aberdeen, Washington but did not know if he were any where near.

In 1921 I met his older sister Anne-Greeta Mattson in Rudyard Michigan but she did not know of Erkki or his whereabouts. So you can see how surprised I was to get your letter.

My granddaughter is now living near you as her husband is a paratrooper at Fort Bragg. She is living in a trailer camp. Her address is: Mrs. Raymond Osterlund, Marland Court, Box 3178, Fayetteville, N.C. She was born in America but speaks Finnish language fluently.

Some years ago I wrote two books: “Lapsuuteni Muistoja” No, 1 and “Lapsuuteni Musitoja”, No. w. The stories in these books mention Erkki, “Apan-Erkki” lived in these books. The stories for the people of Finland and everywhere among the book readers. I am enclosing a picture of Erkki’s youngest brother it is in poor shape but he remembered much of Erkki.

Please give my best regards to Major Keravuori and Mrs. Keravuori.

Thanking you again for writing me I am,

Sincerely

Yrjö Kallinen – Fitchburg, Mass. – 12.3.1959

Hyvä Veli.

[…] Täällävälin olin kyllä sillä suomimatka sittenkin oli kerinnyt olla jo sairaalassakin sillä se suomimatka sittenkin oli minunikäiselleni ehkä liian raskas. Sairastuin jo siellä ennen lähtöäni mutta jaksoin kuitenkin kotiin asti kunnes täällä sitten sain aikaa perusteelliseen sairastamiseen.

Onnittelen sinua kirjasi johdosta. Se on sellaisella elävällä ja ihmisiin vetoavalla tavalla kirjoitettu kuin sinun puheesikin ovat olleet. Minulle kirjasi on sitäkin läheisempi siistäkin syystä, että meidän elämässämme ja maailmankatsomuksessamme on niin paljon läheistä ja yhtäläistä; sellaista, jota minäkin tunnen sielussani ja jota olen kokenutkin mutta olen ollut kykenemätön ilmaisemaan sellaisella voimakkaalla ja ihmisiin vetoavalla tavalla kuin sinä kirjassasi sen esität. Vielä kerran kiitos rohkeasta ja ihmismieliin syvästi vaikuttavasta teoksestasi.

Siitähuolimatta vaikka kohtaloillamme on paljon yhtäläistä, minun osalleni on tullut yli neljännesvuosisataa kestänyt maanpakolaisuus, jona aikana kaikki se, mikä ihmiselle on rakkainta tässä maailmassa kuten koti ja perhe ovat tuhoutuneet ja itse isänmaattomana ja myöskin kuolemaan tuomittuna saanut vaeltaa ympäri maailman. Tällaisessa tilanteessa särkyy niin paljon sellaista, joka ei enää ole korjattavissa eikä yhdistettävissä. Sen lisäksi on ollut erotettuna tovereista ja ystävistä, jotka ovat olleet minua lähellä joutunut yhdistämään elämänsä työnsä ihmisten kanssa, joilla ei ole täyttä käsitystä tällaisesta traakilliseten tapausten suurista vaikutuksista. Olen ollut tavallaan kuin yksinäinen susi. Käsität, että ne syyt ovat vaikuttaneet myöskin minuun, joten saatan nyt olla myöskin teille vieras ja käsittämätönkin. Kun tunnen sinut toverina, jonka luotaus ulottuu syvemmälle elämän pohjavirtoihin kuin niiden pinnalla uiskentelevien, jotka työväenliikkeessäkin ajavat pieniä ryhmäetuja taikka suorastaan yksilöllisiä etuja, rohkenen sinulle myöskin paljastaa itseni uskossa, että sinä myöskin minua ymmärrät paremmin kuin ne toiset. […]

Kannuksen työväenyhdistys – Fitchburg, Mass. – 9.2.1959  Kannuksen työväenyhdistys 9.2.1959

Kunnioitettavat toverit.

Tietooni on tullut, että Kannuksen Työväenyhdistyksessä on herätetty kysymys Kannuksen Työväenyhdistyksen eroamisesta Suomen Sosialidemokraattisesta Puolueesta ja liittymisestä johonkin minulle tuntemattomaan puolueeseen taikka muuhun poliittiseen ryhmään.

Kannuksen Työväenyhdistyksen yhtenä perustajajäsenenä ja yhdistyksen kunniapuheenjohtajana pyydän Teitä varoittaa lähtemästä uusille tuntemattomille urille. Kun Kannuksen Työväenyhdistys viisikymmentäkolme vuotta sitten perustettiin, se alun perin perustettiin Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen yhteyteen ja Puolueen jäseneksi. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenenä yhdistys ja me kaikki sen jäsenet olemme pysyneet puolueelle lojaalisina kaikissa sen vastoinkäymisissä ja voitoissa. Olisi väärin, jopa Suomen työväenliikettä kohtaan rikollistakin, erota Suomen Sosialidemokraattisesta Puolueesta ja ryhtyä taistelemaan puolueen hajoittamiseksi juuri nyt kun Suomen työväenluokan olisi koottava kaikki voimansa Suomen Sosialidemokraattisen puolueen taakse ja lipun ympärille viedäkseen voittoon Suomen sosialidemokraattisen Puolueen korkeat ihanteet ja sen esittämän rakentavan ohjelman.

Siinä tapauksessa, että Kannuksen Työväenyhdistys olisi jo tehnyt Suomen Sosialidemokraattisesta Puolueesta eroavan onnettoman päätöksen taikka tulisi sen vastaisuudessa tekemään, pyydän, että nimeni Kannuksen Työväenyhdistyksen jäsenluettelosta pyyhitään pois sillä missään tapauksessa, muodollisestikaan taikka vieläkin vähemmän nimellisesti, en halua olla yhdistyksenne mukana vaan tulen säilyttämään jäsenyyteni Suomen Sosialidemokraattisessa puolueessa kuolemaani asti. Toverillisesti.

Pyydän, että tämä kirje esitetään yhdistyksenne jäsenkokoukselle.

Ks. myöhemmin muut lähetety kirjeet: Kannuksen Työväenyhdistyksen, huhtikuuta 28. päivänä 1959 Oskari Tokoille lähettämä kirje, vastine.

Paavo ja Ester Lehtonen – Fitchburg, Mass. – 1.11.1960

Hyvät ystävät!

Kiitän lähettämästänne Kanadan Kalenterista. Sehän on erittäin monipuolinen ja  mitä tärkeintä, paljon ilmoituksia.

Sikäli kuin olen seurannut sanomalehtiä, te kävitte Suomessa kuluneena kesänä. Olisipa hauska kuulla vaikutelmistanne siltä. Olen kyllä ollut kirjeenvaihdossa useidenkin henkilöiden kanssa mutta sittenkin heiltä saadut tiedot ovat hyvin epämääräisiä ja ikään kuin. Toveri Jaakko Pietilä on mielestäni esittänyt asiat hyvin avonaisesti mutta sittenkin muualta tulleet saattavat sada toisenlaiset käsitykset. Niin paljon kuitenkin olen selvillä asioista, että siinä Vaasanläänin Pohjoisessa vaalipiirissä Sosialidemokraattisen puolueen asiat ovat hyvin sekasten. Ja se meidän yhteinen Työväen yhdistys siellä Kannuksessa, on aivan rempallaan. Käsitykseni mukaan se on liittynyt simonistien ryhmään ja siinätapauksessa, että he sen tekevät, ilmoitan etten halua sen jälkeen olla yhdistyksen kunniapuheenjohtaja. Nyt en kuitenkaan tiedä miten sen asiat ovat selvinneet joten olisin halukas kuulemaan miten se teidän mielestä näytti.

Muuten vanhuus pyrkii jo voittamaan niin, siinä tapauksessa se minua ei enää paljonkaan koske mutta siitähuolimatta ne asiat ovat mielessä. Toivotan menestystä työllenne.

Vilpittömällä ystävyydellä ja toveruudella.

Hanna ja Niilo Anttila – Fitchburg, Mass. – 4.1.1961

Rakkaat sukulaiset ja ystävät seillä synnyinmaassa.

Kiitän lähettämästänne joulutervehdyksestä. Minua ilmeisesti jo vanhuus vaivaa sillä monet hyvät aikomukseni, niiden mukana aikomukseni kirjoittaa teille, jäävät toteutumatta. Muistoissani ja ajatuksissani usein elän siellä synnynseuduilla sukulaisten ja ystävien parissa. Ja silloin kun on puhe synnyinseuduista niin siihen sisältyy myöskin Lohtaja ja erikoisesti Karhikylä ja Anttilan tanhuat. Valitan kun viimeisellä käynnilläni siellä Suomessa ei ollut aikaa pistäytyä siellä. Mutta tapasinhan Hannan siellä Kannuksen kirkon sakaristossa.

Siitäkin on kulunut jo vähän yli kaksi vuotta ja nämät kaksi vuotta merkitsevät jo paljon minun ikäiselleni sillä ensi keväänä täytän jo 88 vuotta. Vanhuuden seurauksena muisti alkaa käydä hatarammaksi ja hyvät aikeet jäävät toteutumatta. Ei minua mikään erikoinen sairaus vaivaa ja lääkärit vakuuttavat, että olen parhaimmassa terveydessä mitä tällä ijällä voi olla mutta sittenkin halu olisi vielä tehdäkin.

Sieltä Suomesta saamme tietoja hyvin usein sillä täällä käy suomivieraita harva se viikko, jotka kertovat yleisistä tapauksista siellä, mutta niihin ei sisälly sellainen persoonallinen kohtaaminen sukulaisten kanssa, joita haluaisi tavat. Kävinhän minä viime matkallanikin syntymäkodissa Tokolassa, joka ei näytä vuosien kuluessa muuttuneen vaan pysyy samanlaisena. Mahtaneeko se Anttilan Mäki muuttuvan? Onhan sekin, siitä kuin lapsuuteni aikana sen muistan, muuttunut ainakin siinä, että serkkuni Jaakko ja koko teidän perheenne olitte rakentaneet kokonaan uuden kodin vähän eroon muista taloista. […]

Mekin asumme vähän sivussa maailman valtakaduista, joten elämä tuntuu rauhalliselta. Tämä Fitchburgin kaupunki rakensi kokonaisen asuntoryhmän sellaisille vanhoille eläkkeellä oleville, joilla ei ole omaisuutta eikä muita tuloja kuin se pieni eläke, joka täällä vanhoille maksetaan. Nämät asunnot ovat hyvin vaatimattomia ja kaikki yksikerroksisia, joissa ei ole rappusia muuta kuin kynnyksen yli. Niissä on keskuslämmin ja kaikki mahdolliset mukavuudet jopa niin täydelliset, että kaupungin puolesta lumi luodaan ja laastaan aina oven eteen asti ja kesällä pihanurmi leikataan ja kastellaan. Tällaisessa huoneustossa on täydellinen keittiö jäähdytyslaitoksineen sekä kylpyhuone, pieni oleskeluhuone ja makuuhuone. Näitä ei saa ilmaiseksi mutta vuokra on hyvin kohtuullinen, niin että siinäsuhteessa voimme olla elämäämme tyytyväiset. Ne lapsistani, jotka pääsivät Venäjältä ja äitinsä mukana tulivat tänne asuvat aivan lähiympäristössä, joten näen heitä hyvin usein. Hekin voivat hyvin ja ovat elämäänsä tyytyväisiä. Ja heillehän se onkin jo luonnollista sillä heidän perheissään englanninkieli on keskustelukielenä ja lapset käyvät koulua. Ja englanninkieli se on meidänkin perheessä keskustelukielenä koska vaimoni ei suomenkieltä osaakkaan. Niin että tällätavalla ne perheet hajaantuvat ja sieltä Suomesta kulkeutuvat muille maille. Nykyään enimmän ehkä Ruotsiin ja Kanadaan sekä Australiaan. Mutta siitä huolimatta tämä vanha sukupolvi, joka on Suomessa syntynyt ja jonka äidinkieli on Suomi, yhäkin ikävöi ja kaipaa kotiseutuaan ja sukulaisia siellä. Ja tällainen kaksoisolento minäkin olen ja siitä syystä niin mielelläni odotan tietoja sieltä Suomesta ja sukulaisilta sieltä. […]

Sydämellisin terveisin ja toivossa kuulla teiltä enemmän.

Paavo Lehtonen – Fitchburg, Mass. – 21.11.1962

Ote on todennäköisesti O. Tokoi kirjeestä P. Lehtoselle.

Kuoron matka onnistui minun mielestäni yli odotusten. Tein itselleni arvioinnin kuinka suuriin tuloksiin kullakin paikkakunnalla voidaan toivoa päästävän ja huomautan, että tulokset ovat olleet suuremmat kuin mitä oli arvioinut. Muutenkin matka antoi varmaan uusia näkemyksiä Suomeen vietäväksi. Kuoro on nyt parhallaan päivää paistattamassa Floridassa ja odotan, että tulokset sieltäkin olivat ainakin tyydyttävät, eli paremmat.

Minä alan tulla jo vanhaksi, enkä enää kykene mitään suurempaa aikaansaamaan, mutta koetan olla hengessä mukana.

Tervehdin teitä nuoria, jotka jotakin haluatte tehdä ja erikoisesti siellä Kandassa, jossa Suomesta hiljattain saapuneita on enemmän kuin täällä. Toivon, että kirjoitat hommistasi, sillä niistä saa ikään kuin lisälohdutusta siihen mikä täällä näyttää jo häviävältä. Terveisin:

Keskipohjanmaalehti – s.l. – s.a.

Kirje käsittelee Keski-Pohjanmaan kuoron Amerikan matkaa, jota Oskari Tokoi lupautui järjestelemään sekä amerikansuomalaisten kanssakäymistä Suomeen päin.

Muut lähetetyt kirjeet:

Kannuksen Työväenyhdistys  – Oskari Tokoi – Kannus  – 28.4.1959

Senaattori Oskari Tokoi,

Vastaukseksi kirjeeseenne 9 P:nä helmikuuta 1959, saamme esittää seuraavaa. Kirjeenne luettiin yhdistyksemme vuosikokouksessa, jossa oli läsnä 44 yhdistyksemme jäsentä. Kokous paheksui sitä, että joku tai jotkut mahdollisesti yhdistyksemme jäsenet ovat valheellisesti johtaneet teitä harhaan sillä yhdistyksemme ei ole eronnut Sos. Dem. Puolueesta eikä ole edes keskustellut sellaisesta toimenpiteestä. Kokous antoi johtokunnan tehtäväksi perusteellisen vastauksen laatimisen arv. kirjeeseenne.

Vuosikokouksen valtuuttamana pyytää Kannuksen Työväenyhdistyksen johtokunta kunnioittavasti esittää seuraavaa.

Kuten edellä jo selviää, ei yhdistyksemme ole koskaan tehnyt mitään päätöstä erota Sos. Dem. Puolueesta, ei edes keskustellut siitä, eikä kukaan yhdistyksemme jäsen ei edes yksityiskeskusteluissaan ole koskaan esittänyt sellaista mahdollisuutta edes harkittavaksi.

Ilmoitamme rehellisesti, että yhdistyksemme jäsenten ylivoimaisesti suuri enemmistö omaksuu oppositio asenteen nykyistä puolueen johtoa ja sen menettelytapoja vastaan ja voi siitä syystä joutua erotetuksi puolueesta niin kuin nykyään monet vanhat järjestöt ja yksityisetkin puoluetoverit ovat joutuneet ja nämät erottamiset näyttävät edelleen jatkuvan joten meidänkin vuoro voi tulla.

Miksi tähän on tultu, kysynette. Viime puoluekokouksessamme olivat voimasuhteet erisuuntien, sanotaanko niitä nyt vaikka oikeistoksi ja vasemmistoksi, suunnilleen tasoissa vasemmiston jäädessä niukasti häviölle. Puolueessa voitolle pääsyt oikeisto alkoi nyt kovakouraisesti nujertaa vähemmistöön jääneen vasemmiston eikä se siinä keinoja kaihtanut. Näistä keinoista meillä on omakohtaiset kokemukset, jotka sattuivat viime kevään Vaasan läänin pohj. vaalipiirin sos. dem. piirijärjestön kokouksen yhteydessä.

Tässä kokouksessahan, kun puoluetoimikunta katsoi, ettei se ollut saanut kokousedustajain enemmistöä, metelöimällä ja hulinoimalla, mitä toimintaa oli johtamassa puoluesihteeri ja puolueen todellinen johtaja V. Leskinen, estettiin kokouksen pitäminen varatussa kokouspaikassa joten sääntöjen mukaan valittujen piirikokousedustajien enemmistö joutui siirtymään toiseen paikkaa kokousta jatkamaan. Näiden kummankaan näin jakaantunee kokouksen päätöksiä eivät oikeusviranomaiset hyväksyneet ja ne mitätöitiin ja vanha piiritoimikunta jäi edelleen ainoaksi viralliseksi piiritoimikunnaksi. Näin oli puoluejohto saavuttanut tarkoituksensa. Mutta kun entinen piiritoimikunta ei sopinut puoluetoimikunnan suunnitelmiin, perustettiin kesällä kaikessa hiljaisuudessa uusi piiritoimikunta puoluetoimikunnan puolesta ja sen perustajaksi löytyi 4 työväenyhdistystä joista lisäksi yksi oli uusi vasta perustettu ja nyt saatiin tämä piiritoimikunta rekisteröityä. Nyt asetettiin piirin järjestöt tapahtuneiden tosiasian eteen ja vaadittiin niitä liittymään tähän. Tähän ei kuitenkaan piirin perusjärjestöjen enemmistö ole suostunut, koska niillä puolueen sääntöjen mukaan on oikeus valitsemiensa edustajien kautta yksioikeus päättää näistä asioista. Tästä johtuen piirimme pohjoisosan järjestöt, Himangan T.y, ovat tällaista puoluediktatuuria vastaan ja ovat vaarassa tulla nykyisten olosuhteiden vallitessa puolueesta erotetuksi. Lisäksi täällä on herättänyt ärtymystä se, että puolueen johdon taholta viime eduskuntavaaleissa estettiin 30 piiristämme valitun erittäin ansiokkaasti eduskunnan toimineen Matti Lepistön valituksi tuleminen, vaikka hän puolueäänestyksessä sai korkeimman äänimäärän. Hänen tilalleen tarjottiin edustajaehdokkaaksi joka aikaisemmin oli kuulunut niin kuuluisaan IKL:ään. tosin hänkään ei tullut valituksi.

Tässä on eräitä syitä mistä ristiriita puolueemme johdon ja piirimme kuudentoista työväenyhdistyksen välillä johtuu ja Kannuksen työväenyhdistys on yksi niistä. Jos niin käy, että yhdistyksemme erotetaan puoluejohdon toimesta niin yhdistyksemme pysyy sosialidemokraattisena, me olemme edelleen uskollisia niille periaatteille ja ohjelmille, mitkä pian 60 vuotta täyttävän puolueen perustavassa kokouksessa julkistettiin. Me hyväksymme täydellisesti nykyiset puoluekokouksissa hyväksytyt menettelytapa ja periaateohjelmat. Me vain vaadimme, että niitä myös puolueen johto noudattaa. Te lausuitte, ollessanne täällä kotipitäjässänne ensikerran pitkän maanpakonne jälkeen, urheilukentällä järjestetyssä juhlassa pitämässänne puheen päätössanoiksi, että olette edelleen sitä mieltä että vain sosialismi voi pelastaa ihmiskunnan tuhosta. Tämä ajatus on meidän ihanteemme ja tämän päärän hyväksi teemme työtä ja toimimme edelleenkin sosialidemokratian pohjalla sillä uskomme, että vain sosialidemokratian tietä kulkien voidaan tulevaisuudessa parempi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta luoda. Tästä syystä vastustamme kaikkia diktatuuripyrkimyksiä tulivatpa ne vasemmalta tai oikealta, myöskin puoluejohdon harjoittamaa diktatuuria.

Kannuksen Työväenyhdistys on aina pysynyt sosialidemokratialle uskollisena ja torjuu päättävästi kommunistien valtausyritykset samoin se tekee edelleenkin, mutta torjuu myöskin oikealta tulevat yritykset. Tyydytyksellä voimme myöskin laskea yhdistyksemme ansioksi sen, että kommunismi on Kannuksessa suhteellisesti pienin koko Keskipohjanmaalla.

Mainitsette kirjeessänne, että tulette pysymään uskollisena sos. dem. puolueelle koko elämänne ajan. Arvelematta voimme luvat samaa sillä edellytyksellä, että puolue pysyy sosialidemokraattisena muutenkin kun vain nimeltään. Valitamme vain ettei Teillä viimeksi täällä käydessänne ollut tilaisuutta uhrata ajastanne hetkeä yhdistyksemme piirissä sillä henkilökohtaisessa kosketteluissa asiat tulevat paremmin selvitetyiksi kuin näin kirjeellisesti.

Mitä toivomukseenne tulee, että nimenne yhdistyksemme kunniapuheenjohtajana pyyhittäisiin pois yhdistyksemme jäsenluettelosta, emme ole tehneet koska niitä olosuhteita mitä Te mainitsette eroamisenne syyksi ei ole olemassa. Niin kuin jo aikaisemmin on mainittu, yhdistyksemme ei ole päättänyt erota sos. dem. Puolueesta eikä edes keskustellut sellaisesta mahdollisuudesta. Yhdistyksemme ei myöskään ole erotettu puolueesta, siitä ei ole ainakaan meille ilmoitettu, mutta kuten jo aikaisemmin mainitsimme, erottamisuhka on olemassa. Kaikesta edellisestä johtuen ei yhdistyksemme ole myöskään keskustellut, vielä vähemmän päättänyt liittyä mihinkään uuteen puolueeseen.

Tulemme tietenkin noudattamaan toivomustanne mikäli sitä ehdottomasti vaaditte niin ikävää kun se meistä onkin, mutta nyt ei niitä olosuhteita mitä kirjeessänne mainitsette, ollut olemassa joten emme voineet sitä tehdä. Ehkä tämä kirje selvittää Teille yhdistyksemme omaksuman kannan ja auttaa Teitä ratkaisemaan suhteenne yhdistykseemme, jos se olisi kielteinen mitä syvästi valitamme, niin tulemme toivomuksenne mukaisesti asiassa menettelemään.

Me valitamme, että se kriisi mikä sos. dem. Puolueessa on nyt vallalla saa meidän kohdaltamme näin ikäviä asioita esille, mutta sille emme mitään voi. Suhtautumisemme tähän kriisiin on vakavan harkinnan tulos me emme sos. dem. periaatteiden mukaan voi siihen millään muulla tavalla suhtautua.

Mutta me toivomme, ja se on varma vakaumuksemme, että Suomen Sosialidemokraattinen puolue nousee tästäkin koettelemuksesta uudistuneena ja entistä voimakkaampana toteuttamaan niitä jaloja korkeita aatteita mitä varten se 60 vuotta sitten on perustettiin. Kaikkeen edelläolevaan viitaten sanomme vain Lutherin sanoilla ”Tässä seison enkä muuta voi”.

Kunnioittavasti tervehtien Teitä ja toivottaen Teille terveyttä ja hyvää vointia.

Kannuksen Työväenyhdistys r.y

Viljami Lammi                                       Onni Kukkonen
puh.joht.                                                sihteeri

 

Muut kirjeet:

”Nesi”, Nestori Tokoi –  ”Kotiväki” Leningrad – 24.9.1926

Nestor Tokoi. Leningrad 26.11.1926

Parhain kotiväki! Tervehdys!

Äidin kirjeen 3/VIII-26 sain ja saman kk:n lopussa. Pyydän lausua parhaimmat kiitokset sekä kirjeestä että sitä seuranneista valokuvista. – Olen erittäin iloinen saadessani tietää, että kaikki voitte siellä hyvin. Toivottavasti saan vastaisuudessakin teiltä tällaisia edullisia tietoja.

Kirjeensä alussa äiti kirjoittaa näin. ”Pitkästä ajasta yritän sinulle kirjoittaa pienen lappusen, ja jossa kysyn sitä, miksi olet unohtanut niin vanhempasi kun et vaivaannu edes pienintäkään lappusta vanhemmillesi kirjoittamaa” jne. Tämän jälkeen seuraa selitys, että hän (äiti) luule mitään vääryyttä tehneensä, vaan on aina koettanut lastensa parasta katsoa. – Koska muutamista aikaisemmistakin kirjeistä on käynyt ilmi sama ajatus, vaikkakaan ei aivan näin selvästi, niin lienee minun taholtani paikallaan huomauttaa, että jo tällaisen ajatuksenkin esittäminen on omiaan loukkaamaan minua. Minun käsitykseni asiasta on se, ettei meidän (vanhempien ja minun) välillä ole koskaan ollut, eikä nytkään ole pienintäkään ristiriitaa. On paljon mahdollista, että meidän poliittiset mielipiteemme tällä hetkellä suuresti eroavat toisistaan, mutta mielestäni tämä ei voi estää meidän siteiden säilymistä, jotka meidän välillämme saman perheen jäseninä luonnollisesti ovat olemassa. Toivon tämän selityksen poistavan kaikki mahdolliset väärinkäsitykset sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa.

Olen edelleenkin entisessä opettajantoimessani. Se näyttääkin vähitellen muodostuvan ammatikseni, vaikka mielelläni jo muuttaisinkin tointa. Olen kumminkin vaikeata päästä eroon, sillä sen ala opettajia ei ole saatavissa. Koetan kumminkin päästä vielä itsekin opiskelemaan, sillä täällä on varmaan paljon suuremmat mahdollisuudet kuin missään muualla maailmassa.

Vointini on ollut erittäin hyvä. En ole päivääkään sairastanut. Joka kesä olen ollut maaseudulla vähintään 2 kk:n ajan. meidän kesäloma kestää noin 2 ½ kk. V. 1924 kesällä olimme yhdessä Tyynen kanssa Kaukaasiassa 1 ½ kk:n ajan. Myöhemminkin olisin kyllä etelään päässyt, mutta olen pitänyt sitä liian rasittavana matkana. Viime kesän olin n. 2o km Toksavasta pohjoiseen päin sijaitsevassa ”Mäntysaaressa”. Paikka on erittäin ihana Lampadan järven saari. Hyvä ravinto ja seurauksena ankara lihoaminen. Huvina purjehtiminen, krokettipeli, ”tylsä” (eräs kapulapeli), kalastus, urheilu ja Mäkelän Santun yhäti mehevät jutut. Ensi kesänä piirrustuksissa tehdä suuri kiertomatka ympäri koko Etelä-Venäjän. – Taloudellinen asemani on myöskin ollut hyvä. Saan vakituista palkkaa n. $ 64:- kk:ssa, muitta sivutulojen kanssa se on noussut n $ 75:- kk:ssa. Ensikuun alusta vakin. palkka nousee n. $ 85:- ja lisätulojen kanssa likipitäen 100 dollariin kk:ssa. Asunto-oloni ovat myöskin hyvät, sillä asun kuten tiedätte kaupungin parhaimmassa talossa. Siitä huolimatta vuokra ja lämmitys (keskuslämmitys) nousee n. 5 dollariin kk:ssa. Keväällä remontoimme koko huoneiston. Kelpaisi tässä nyt amerikkalaistenkin asua! Yksi puute tässä minun taloudessa kumminkin on nim. se, että täytyy olla itse sekä isäntänä että emäntänä. Toistaiseksi käynyt ruokalassa syömässä (sellaisetkin täällä jo ovat hyvässä kunnossa), mutta talvella aiomme taas saada perustetuksi ruokakommuunin, ja emännyyshuoleni poistuvat.

Lähettämänne kuvassa luult. Laila kirjoitti että ent. ”Pätkä” on jo minua pitempi. Uskallan sitä epäillä sillä minkin olen 171 cm. pitkä. Lähettäkääpäs mittanne, että pääsen käsitykseen, kuinka hirveän pitkiksi te nuoremmat vesat olette kasvaneet!

Toivon teille kaikille parasta vointia” ”Nesi”

Andersson Aune – Oskari Tokoi – Boston, MA – 15.1953

Tokoi, Oskari – Konga, Tyyne – Fitchburg, Mass. – 13.12.1956  Tokoi, Oskari – Konga, Tyyne – Fitchburg, Mass. – 13.12.1956

Tokoi, Oskari – Konga, Tyyne – Fitchburg, Mass. – 15.3.1957

Ingrid ja Jaakko [?] – Paavo ja Ester Lehtonen – Kokkola – 9.1.1965

[…] No niin siitä suuresta sosialidemokraattien suuresta vaalivoitosta, joka koko maaten ajatellen saavutettiin kyllä kannattaa olla tyytyväinen. Kokkolan kohdalla tulos ei ollut niin hyvä – sosialidemokraattien kannalta – kuin se olisi voinut olla, jos simonistit olisivat pitäneet puheensa ja lopettaneet tuon täysin mahon puolueensa, kuten viime talvena ja keväällä käydyissä neuvotteluissa oli sovittu. […]

Siitä Kannuksen yhdistyksen asiasta en paljonkaan osaa kertoa. Sen tiedän, että se piskuinen simonistiporukka sitä pitää hallussaan vielä toistaiseksi, vielä toistaiseksi tuntemattomista lähteistä pulppuavan aineellisen tuen varassa. eihän sitä seillä käytetä – eikä tarvita, koska sekään porukka ei saa mitään aikaan. Mutta en tiedä tarvitsevatko sitä meikäläisetkään, koska hekään eivät tarvitse edes meikäläisiä sanomalehtiä. Valtuustoon hän tuli valituksi, mutta heihinkään ei saa edes mitään yhteyttä. V:ston varapuheenjohtajiksihan valittiin Hyvärin Lauri ja eräisiin muihinkin tehtäviin valittiin sos.demokraatteja, joista on yritetty väittää, että he ovat simosen puolueen ihmisiä, jotka olisivat niin kovin paljon mieluisempia maalaisliittolaisille, mutta väite on julkisuudessakin oikaistu. Talo muuten rappeutuu ja on nyt surullisena todistuksena siitä, että riita ei rakenna.

Kokkolassa työväentalo on Pikkaraisten liikeyritys, jolla on hyvät yhteisesti rakennetut resurssit, mutta aatteellisena – ja koossapitävänä tekijänä se on merkityksetön. […]