KANSIO 1:

Keski-Pohjanmaan Maakuntaliiton kirjeitä: 1948 – 1953, 31 kpl              

Isohanni, Eino – Helsinki – 13.3.1950

Olen erittäin kiitollisena ottanut vastaan sekä kirjeenne että kirjauksenne kansakoulunhistorian luonnokseeni. On ollut erittäin rohkaisevaa todeta myönteinen kannanottonne työhöni, jonka monista puutteista olen täysin selvillä. Se innostaa minua yrittämään parhaani loppuosan kirjoittamisessa, mistä selviytynen ensi kesän ja syksyn kuluessa. Ja ellei odottamattomia tapahdu, uskoisin kirjan olevan noin vuoden päästä kirjakauppakunnossa. […]

Isohanni, Eino – Helsinki – 13.3.1950

Kiitollisella ystävyydellä

Isohanni, Eino – Kannus – 15.8.1950

Sydämellinen kiitokseni arvokkaasta lähetyksestänne! Näytelmän olen liittänyt Keski-Pohjanmaan Maakuntaliiton arkistoon, lehtileikkeet luovutan Kannuksen museolle en valmistuttua. Museohanke on vireillä, mutta tällainen yritys ei käy käden käänteessä, kuten hyvin arvaatte.

Pieni pyyntökin minulla olisi esitettävänä. Keskipohjalaisten Joulu lähestyy taasen entistä tapaa seuraten, nyt minun toimittamanani. Senkin sivuille haluaisin saada säilytetyksi vanhaa ja muuten katoavaa. Siksi olen kääntynyt entisten keskipohjalaisten, mm. kenttäpiispa J. Björklundin ja kouluneuvos J. Laurilan, puolueen pyynnöllä, että he kertoisivat jotakin vanhoihin jouluihin liittyvää. Tuottaisitte meille suuren ilon, jos Te kirjoittaisitte joululehteä varten jonkun vanhan mieleen muistuman, mieluummin jouluun liittyvän ja hauskan, lehdethän pyrkivät muuten olemaan niin kuoleman vakavia. […]

Saanemme jäädä vartomaan arvokasta lähetystänne!

Kotiseudun terveisin

(Tittelinäni käyttänette hyväntahtoisesti herraa tai Maakuntaliiton sihteeriä. Maisteri en ole.)

Isohanni, Eino – Kannus – 28.11.1950

Senaattori Oskari Tokoi,

Saan oheisten julkaisujen ohella esittää lämpimän kiitoksemme Teille erittäin mielenkiintoisesta muistelmastanne, jolla jo kotiseutuaiheisena ajankuvauksena on hyvin huomattava arvonsa. (Tässä yhteydessä en voi olla uudelleen esittämättä toivomusta, että kirjoittaisitte mahdollisimman paljon lapsuudenmuistojanne talteen. Sellainen lukijan 70-80 vuoden takaiseen Kannukseen siirtyvä teos olisi korvaamattoman arvokas kotiseudulle.)

Kiitos myös näytelmästänne Tihuntinpäivä Lohtajan pappilassa. Sitä esitetään nyt mm. Lohtajalla, kuten oheinen tämän päivän lehdestä ottamani ilmoitus osoittaa.

Kiittäen arvokkaasta yhteistyöstä liitän mukaan Keski-Pohjanmaan Maakunta-liiton tähänastiset vuosikirjat ja Keskipohjalaisen Joulun. Nekin puolestaan esittäköön kotiseudun kiitokset ja rauhallisen joulun toivotukset Teille ja omaisillenne valtameren taa.

Kunnioittavasti

Isohanni, Eino – Kannus – 5.9.1950

Hyvä Ystävä!

Parhain kiitos arvokkaasta muistelmastasi. Tulen julkaisemaan sen jossain julkaisussa arvoisellaan tavalla. Jos saamme Maakuntaliiton vuosikirjan ennen joulua, painetaan se siihen. Sanomalehteen en mielelläni tätä antaisi, vaan koetan katsoa arvokkaamman paikan.

Kannuksessa korjataan parhaillaan syysatoa, joka Keski-Pohjanmaalla muodostuu keskinkertaista paremmaksi. Kun muualla maassamme kuivuus ym. tekivät tuhoja, voidaan sanoa, että maakunnassamme korjataan nyt koko Suomen parhain sato.

Rovasti Vuorisen poismeno oli tavaton yllätys koko seurakunnalle. Kaikki olettivat hänen elävän vielä vuosia, niin terve ja reipas hän oli. Muistotilaisuus muodostui mieleenpainuvaksi, kuten varmaan olet lehdistä nähnytkin. […]

Oheisena lähetän 2 Kotiseutulukemistoamme, jotka ilmestyivät painosta n. kuukausi sitten. Kirjaa luetaan kansakouluissa ja toivomme sen herättävän lapsissa rakkautta kotiseutuun. Erikoisesti kiitän Sinua osuudestasi kirjan kirjoitukseen – vaikket itse sitä ole tietänytkään. Otin omin luvin kaksi kertomustasi. Syd. kiitos!

 Isohanni, Eino – Kannus – 3.12.1950

Lämmin kiitos kertomuksestasi ”Pikku Tuora”. Mielestäni se on erittäin mielenkiintoinen ja tuo kuvauksen etäisen ajankohdan elävänä eteen. Kun näytin sitä Keskipohjanmaa lehdelle, ihastuivat he siihen ja pyysivät saada julkaista sen jouluksi ilmestyvässä kaunokirjallisessa liitteessään. Kun lehden levikki on n. 13.000, tulee kertomus tutuksi kautta maakunnan. Palkkioksi lupasivat lähettää Sinulle ensi vuoden ajan Keskipohjanmaata. (Vastaisuudessakin julkaisevat he mielihyvin muita kertomuksiasi.) Tästä lehden lähettämisestä on sekin hyöty, että näin voit seurata Keski-Pohjanmaan Maakuntaliiton Kotiseutuliitettä, jonka lehti noin kerran kuukaudessa jakaa tilaajilleen, kuten jakaa kaksi muutakin lehteä osittain. Kotiseutuliite ei siis ilmesty erillisenä. Että saisit sarjan täyteen, liitän mukaan tähän asti ilmestyneet numerot. Myös Lähetän oheisena Keskipohjalaisten Joulun, jossa kertomuksesi Lehon järvi on julkaistu. Ja pienenä julkaisupalkkiona siitä kotiseutukirjan Vanhaa Lohtajaa. […]

Oloista Kannuksessa ja Suomessa on nykyisin hyvää kerrottavana. Keskinertaista paremman sadon turvin eletään Keski-Pohjanmaalla varsin turvallisin mielin, talvi on alkanut oikeaan aikaan eikä täällä ole vedestäkään puutetta kuten muualla Suomessa. Lisäksi Suomessa uskotaan yleisesti, että tällä kertaa saanemme olla rauhassa, vaikka muualla maailmassa alkaisivat levottomuudet levitä. […]

Isohanni, Eino – Kannus – 25.4.1952

HV!

Sydämellinen kiitos kirjoituksesta Yökirkolle Ullavaan. Annan sen Keskipohjanmaalle lähipäivinä. Mielihyvin ottaisimme vastaan tarinan Antti Sikalan nuoruuden tapauksesta. Sen mahdollinen ”arkaluonteisuus” ei ole mikään este. Jos tuntuu, ettei se ehkä olisi julkisuutta varten, arkistoisimme sen tutkijoita varten ja mahd. myöhemmin julkaistavaksikin. Jokainen niistä on erinomaisen tervetullut. […]

Kevät Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla on ollut tähän mennessä hyvin suotuisa. Ellei kylmä vaihe palaa, kylvetään ensimmäiset kaurat Kannuksessa ehkä jo viikon kuluttua.

Lämpimin kotiseututerveisin

Isohanni, Eino – Kannus – 21.5.1952

Hyvä Ystävä!

[…] Täällä on ollut luonnossa hieman viileätä, joten esim. kaurankylvö on vasta näinä päivinä päässyt alkamaan. Sitä kiireempää on ja maanviljelijämme käyvät toiverikkaina pelolle. Lähestyvien olympialaisten leima näkyy Kannuksessa saakka, mm. tänne odotetaan vieraita Amerikasta. Joitakin Australian siirtolaisia on Keski-Pohjanmaalle jo saapunutkin.

Lämpimin kotiseudun terveisin

 Isohanni, Eino – Kannus – 17.7.1952

Hyvä Ystävä!

Parhain kiito ”Sydänkesästä 1952”. samoin muista kirjoitelmistasi, joita olen tähän mennessä saanut!

Kuten muistanet, mainitsin näitä kirjoituksia ensi kerta pyytäessäni, että mielestäni se olisi kerran julkaistava erillisenä teoksena. Olen esittänyt asian Keski-Pohjanaan Maakuntaliiton työvaliokunnalle, missä se saavutti hyväksymisen. Ehdotukseni on tämä: Täyttäessäsi 15.5.53 80 vuotta haluaisimme osoittaa kotiseudun kiitollisuutta julkaisemalla kirjasarjassamme Keski-Pohjanmaa (minkä ensimmäisenä numerona Kotiseutulukemistomme ilmestyi ja Keskipohjalaisten Laulukirja toisena) sen kolmantena numerona tuoksi merkkipäiväksesi varhaislapsuutesi muistoja. tämä edellyttäisi puoleltasi a) lupaa tähän ja b) näiden muistelmien lisää kirjoittamista. Tosin meillä on niitä jo täällä kymmenkunta, mutta 160-200 sivuiseksi ajateltuun kirjaan ne eivät läheskään riitä. Kirjoittamisaikaa olisi noin maaliskuun alkuun 1953 saakka, vaikka juttuja ottaisimme mielellämme vastaan sitä mukaan kuin ne valmistuvat. Näin pelastaisimme samalla elävän kuvan 1880-luvun Kannuksesta, mikä muuten lienee mahdotonta silminnäkijän kuvaamana talteen. Ehkäpä tahdot vastata, miltä ajatus tuntuu. […]

Kesä ja vuoden tulo ovat varsin lupaavat. Heinää kaadetaan parhaillaan, ohra tähkii ja ruis on jo heilimöinyt. Näyttää siltä, että hyvin pääsemme taas vuoden eteenpäin.

Parhain Kannuksen terveisin

Isohanni, Eino – Kannus – 1.9.1952

Hyvä Ystävä.

[…] Esitän samalla parhaan kiitoksen erinomaisista kertomuksista, joita jälleen olen saanut vastaanottaa. Useimmat niistä käyvät mielestäni erinomaisesti siihen ensi kevääksi suunniteltuun juhlakirjaan, josta mainitsin. Kukin niistä omalta taholtaan valottaa maakuntamme oloja 60 – 70 vuotta sitten, antaa elävän tunnun aikakauteen, josta muuten on vähän muistoja talteen kirjoitettu, koska muistajat eivät yleensä ole kyenneet sitä itse tekemään eikä ole ollut muutakaan henkilöä kirjuriksi. Suunnitellessani k.o. kirjaa on tarkoitukseni ollut, että siitä tulisi paitis kunnianosoitus kotimaakunnan puolesta elämäntyöllesi myös eräänlainen noiden kaukaisten päivien heijastin nykypolvelle, joka valitettavan vähän tietää ja ymmärtää silloisia oloja. Ja käsittääkseni tuollaiset muistokertomukset kerran eläneistä henkilöistä ja sattuneista tapahtumista, joissa todelliset henkilöt esiintyvät voivat sen ehkäpä parhaalla tavalla suorittaa. Lisäksi niihin liittyy paljonaitoa kotiseudun historiaa, mistä muuten on vain rippeet säilynyt. Kuinka yllättävä tällaisen kirjan merkitys saattaa olla, selviää laajemmissa puitteissa esim. Vänrikki Stoolin Tarinoiden kohdalla. Sehän kykeni palauttamaan koko kansamme ja muidenkin kansain tietoisuutta jo käytännöllisesti katsoen unohdetun 1808-09 sodan vaiheet ja teki sen juuri kertomalla piirteitä näennäisesti pienistä tapahtumista ja usein vähäisistä henkilöistä maailman silmissä. Ehkäpä tämä kirja vaikuttaa samaan suuntaan keskipohjalaisten asukkaiden kotiseutuharrastukseen, – – – Kirjan kokoonpanosta ei ole vielä mitään parilla. […] Kirjan kuvituksesta on jo sovittu tait. Veikko Vionojan kanssa. […]

Isohanni, Eino – Kannus – 28.9.1952

Hyvä Ystävä!

Kiittäen arvokkaasta käsikirjoituksestasi lahjoituksesta ilmoitan, että artikkelisarja Mitä Suomessa näin on onnellisesti saapunut perille. Olen lukenut sitä suurella mielenkiinnolla ja mielestäni on todella vahinko, että käytännölliset syyt estävät sen julkaisemisen erillisenä kirjana. Toisaalta pidän sitä melkein varmana, että myöhemmin, sanokaamme 50 vuoden kuluttua, jolloin nykyaika elää silloisten suomalaisten silmissä sadunomaisena ihmeaikana, nämä artikkelit tullaan julkaisemaan erillisenä teoksena ja löytämään kiitollisen lukijakunnan. Ja silloista kiinnostusta ei epäilemättä mitenkään häiritse se, että otamme ensi kevään muistelmateokseen siitä lopun eli kotiseudulla käynti koskevat kohdat. […]

Mieliala Suomessa on yleensä aika toivehikas tulevaisuuteen nähden. Huolimatta poliittisesta jännityksestä oletamme, ettei meitä erikoisempi uhka vaani. Toivehikkuus johtunee siitä, että olemme hyvin selvinneet monesta paljon pahemmalta näyttävästä tilanteesta. Siis tuo ajatus, jonka Topelius aikoinaan tietämättä talvi- ja jatkosodista mitään jo lausui: ”Kuinka voisi Jumala antaa kansan tuhoutua, josta hän tähän mennessä on nähnyt niin paljon vaivaa?”

Maanviljelijäin syksy ei sitä vastoin ole lohdullinen. Monin paikoin Pohjois-Suomessa, myös Kannuksen sivukylissä esim. Hanhinevalla ja Mutkalammilla vieraili vaikea halla ja nyt sataa melkein joka päivä, joten nekin, joiden pellolla vilja ehti kypsyä ovat vaarassa menettää ainakin osan siitä sateen turmelemana. Onneksi tämä ei nykymaailman aikaan tiedä suoranaista nälkää, mutta huomattavaa elintason alenemista kuitenkin. Toimeen kuitenkin tullaan ja puutehan on usein vain siunaukseksi, koska sillä on taipumus saada ihmiset ajattelemaan, minkä puolestaan välillisesti vei kehitystä eteenpäin.

Parhain kotiseututerveisin

Isohanni, Eino – Kannus – 30.10.1952

HV!

[…] Kirjoituksiasi olen mielihyvin saanut vastaanottaa, viimeksi saapui tänään kinkerijuttu, joka oli kovin elävä ja hauska. Köyrimarkkinajuttu saapui noin viikko sitten, siihen olen ja hankkinut hyvän piirroksen ja ensi lauantaina 1.11. julkaisee Keskipohjanmaa sen juuri markkinapäivänä – paremmin ei siis olisi voinut käydä. Sekin juttu tulee aikanaan kirjaan. Kertomuksen Toteutunut unelma luin viime maanantai-iltana Helsingin keskipohjalaisten illanvietossa Helsingissä. Kaikki läsnäolevat kuuntelivat sitä hartaina. Sain vaikutelman, että jokainen mielessään oli kiitollinen, että tämäkin kulttuurimuisto oli tullut unohdukselta pelastettua. (Kertomuksen innostamana kävin myös Eduskuntatalossa katsomassa k. o. Gebhardin maalausta. Se on todella eräs taiteilijan parhaita töitä.) Tämä muuten unohtuvan pelastaminen jälkipolville on mielestäni kirjasuunnitelmamme eräs arvokkaimpia päämääriä. Ja sen vuoksi olisin halukas jatkuvasti vastaanottamaan muistelmiasi niin paljon kuin vain jaksat muistiin merkitä. Arkistossamme sellaisetkin muistelmat hyvin säilyvät, joita emme voi saada kirjaan sopimaan. Kun tekstiä ei vielä ole kirja-asuun ladottu ja valintakin on pääosalta suorittamatta, en tällä hetkellä voi sanoa, onko meillä ”puutetta” aineistosta. Kirjan sivuluvuksi tulee ilm. 240, joten kyllä mahtuu aika paljon aineistoa.

Myös tiedon Amerikan kehityksestä koskevien kirjoitustesi arkistoomme luovuttamisesta otimme ilolla vastaan. Kun saamme tutustaa aineistoon, voimme lähemmin harkita sen julkaisumahdollisuuksia tällä hetkellä. Jos ne tuntuvat vaikeilta, voi tulevaisuus tarjota toisen ratkaisu, kun artikkelit ovat odottaneet arkistossamme otollisempaa ajankohtaa.

Parhain kotiseututerveisin

Isohanni, Eino – Kannus – 5.11.1952

HV!

Eräät työväen järjestön edustajat, joille olen kertonut muistelmiesi painattamisesta, ovat esittäneet ajatuksen, että kirjasta varmaan tulee mieluisaa lahjakirja varsinkin työväestön vanhoille järjestöveteraaneille, joille itselleenkin jo lapsuuden muistot ovat uudelleen palautuneet kirkkaimmiksi. Samalla ovat he kysyneet näitä kappaleita Sinun omakätisellä nimikirjoituksellasi, jolloin kirja tulisi sitäkin rakkaammaksi saajalleen. Kun ajatus mielestämme on erinomainen, olemme postittaneet erillisenä pakettina erillisiä tyhjiä lehtiä, joihin toivomme Sinun kirjoittavan nykyisen kotipaikkasi nimen, päiväyksen ja nimikirjoituksesi. […]

Isohanni, Eino – Kannus – 5.11.1952

Parhain terveisin ja hyvinvoinnin toivotuksin

Ps. Jään kiinnostuneena odottamaan, millaisen vaikutelman Kotiseutulukemisto tekee sikäläisiin lukijoihin. Näinä päivinähän sen pitäisi olla Amerikan rannassa.

Isohanni, Eino – Kannus – 18.11.1952

HV!

Kiitos kirjeestä ja esipuheesta, jotka sain toissa päivänä. Kypsyttelemme toimituskunnassa kirjan sisältöjärjestystä ym. seikkoja. Olemme myös tehneet kirjapainon kanssa sopimuksen painatustyöstä, joten teknillinen puoli alkaa olla kunnossa, kun myös kirjan sitominen on sovittu valmiiksi.

Kiitos auliudesta, jolla lupauduit vielä viime hetkessä palvella meitä. Tällä hetkellä en osaa esittää kuin yhden toivomuksen. Kiinnitimme nimittäin Ann-Briita kertomuksessa huomiota siihen, että Marinkaisiin tulevan renki-Kallen sukuperä jäi lukijalle vain maininnan ”Kannuksesta tullut” varaan. Kun Ann-Briitan suku selviää lukijalle niin hyvin, hän vaistomaisesti kaipaisi mielestämme vaikkapa lyhyen selostuksen Kannenlin suvusta ja kotioloista, varsinkin kun lukija arvaa kyseessä olevan kirjoittajan isoisän. Ellei hänen suvustaan ole erikoisempaa kerrottavaa, voisi jo muutaman lause olla valaiseva. Myös toivoisimme hieman tarkemman maininnan torpasta, nimi ym. johon nuoripari Lohtajalta saapui. Mainittu ”Luvattu torpan paikka oli lähellä Kallen syntymäseutua” jättää asian oudolle lukijalle – ja sellaisiahan muutaman kymmenen vuoden kuluttua ovat jopa viirrekyläläisetki – hataraksi. Esitämme näitä toivomuksia myös sen vuoksi, että myöhempi elämänkertatutkimus tulisi varmasti olemaan lisätiedoista kiitollinen. Niitähän tuskin tällä hetkellä muut kuin sinä voivat antaa – saati kymmenien vuotten kuluttua. […]

Isohanni, Eino – Kannus – 4.12.1952

[…] Kiitollisena olen ottanut tiedon uusien kertomusten saapumisesta. Kun sivuluku ei ole lopullisesti lukossa, voimme teosta vaikka tarvittaessa laajentaa. Kaikki hyvät kertomukset aiomme sijoittaa mukaan. Näin ollen mainitsemani hautajais- eli ”kräviäis” kuvaus olisi myös kovin tervetullut kirjaa täydentämään.

Monin terveisin

Isohanni, Eino – Kannus – 8.1.1953

HV!

Oli hauskaa lukea, että lukemistot lopultakin ehtivät perille. Niiden mainonnan, myynnin ja esittelyn voit suorittaa vapaasti harkintasi mukaan. Kuten aikaisemminkin olen maininnut, on tämä kirjakauppa meille sittenkin enemmän valistustoimintaa kuin bisnestä, vaikka taloudellinen tuloskin olisi varattomalle liitollemme tärkeätä toisaalta, mutta missään tapauksessa se ei saa tapahtua valistustoiminnan kustannuksella. Käsikirjoituksesi ovat saapuneet lähettämässäsi järjestyksessä, viimeksi noin viikko sitten saapuivat ”Rippikoulussa” ja kolme muuta kertomusta, kaki erittäin tervetulleina ja mieluisia meille. […]

Isohanni, Eino – Kannus – 8.1.1953

HV!

Kirjasi ladonta on edennyt suotuisasti, enää on vain 15 % jäljellä. Samaten ovat kaikki käsikirjoituksesi sekä nimikirjoituksesi saapuneet onnellisesti perille. […] Toinenkin myönteinen uutinen minulla on kerrottavana: teos näyttää saavan niin suopean vastaanoton, että joudumme nostamaan painosta ainakin 4000 kappaleeseen, ehkäpä 5000:een Lisäksi voin kertoa, että taiteilija Veikko Vienojan piirroskuvat, joita kaikkiaan tulee 22 kokosivun piirrosta, ovat mielestäni osittain onnis-tuneet suurenmoisesti. Mutta niinpä hän kiittikin aiheita kovin mieluisiksi. Odotan kirjasta hyvin paljon.

[…] Työttömyyskin pyrkii nostamaan päätään, mutta ilmeistä hätää ei Suomessa silti vielä pitkiin aikoihin, varmaan ei koko talvena, ole odotettavissa.

Parhain kotiseudun terveisin

Isohanni, Eino- Kannus – 3.2.1953

HV!

[…] Jouduin viikko sitten, jolloin tekeillä olevan kirjasi painattaminen varsinaisesti alkoi, antamaan sille nimen, koska epähuomiossa emme olleet huomanneet sitä ajoissa sopia. Ajattelin ensin nimeä, Lapsuuteni Kannus, mutta koska se ilmeisesti olisi liiaksi paikallistanut kertomukset Kannukseen, ehkä hieman ärsyttänyt kateita naapuripitäjiä ja ollut ilmeisesti myynnin kannaltakin epäedullinen, vaihdoin kirjan nimen kuulumaan: Lapsuuteni muistoja. tyydyttääkö se Sinua? Muut täälläpäin ovat olleet siihen mieltyneitä. […]

Parhain terveisin

Kiitos myös arvokkaasta lahjastasi Kannuksen museolle. Siitä joskus toiste enemmän.

Isohanni, Eino – Kannus – 25.2.1953

HV!

[…] Oli kovin mielenkiintoista lukea Raisan arvostelu (ja myöskin omasi) Raivaajasta. Paavo Lehtonen arveli, että prof. Kolehmainen kirjoittaisi teoksesta myös jotain. Senkin ja kaiken muun tallentaisimme tarkoin arkistoomme. Tällaiset kirjoitukset ovat myös parasta propagandaa kirjalle täällä (painatamme ne täkäläisissä lehdissä, jolloin jokainen lukee ne). Myynti nimittäin jatkuu edelleen Suomessakin. Nyt kirjan oltua yleisöllä täällä yli vuoden, alkaa tuntua siltä, että siitä todella tuli parempi kuin toimitustyön kestäessä uskalsimme odottaa. On mahdollista, että Suomessa lähimmän kymmenen vuoden aikana ilmestyy ehkäpä kymmenkunta sisarteosta kirjalle, mutta monet erittäin arvovaltaiset henkilöt ovat esittäneet käsityksenään, että kaiken todennäköisyyden mukaan Keski-Pohjanmaa Kotiseutulukemiston taso jää näissä saavuttamatta. (Toistaiseksi ei missään muussa maakunnassa ole vastaavaa teosta ehditty saada valmiiksi ponnisteluista huolimatta ja tuskin vielä ensisyksyyn mennessä saadaankaan.) […]

Parhain kotiseutu terveisin

Isohanni, Eino – Kannus – 19.4.1953

H.V.!

[…] Kuten aikaisemmin olen kertonut kuuluu suunnitelmiimme suoritta kirjan kirjoituspalkkio valmiina kirjoina. Tämän vuoksi olemme postittaneet sinne 300 kpl. teoksia sidottuna. […] Muille emme anna Amerikassa kirjoja myytäväksi, joten myynti lienee vaivatonta. Kirjan hinta Suomessa sidottuna on 450.- (vuoden 2015 kurssilla kirjan hinta olisi ollut 14,58 €) mutta sehän ei mitenkään vaikuta hintaan dollareissa, jonka valitset.

Lopuksi on syytä ilmoittaa pienestä vastoinkäymisestä kirjan toimittamisessa, mikä selvisi minulle vasta pari päivää sitten, kun sen korjaaminen oli aivan mahdotonta. Jostain tuntemattomasta syystä oli Matti Lepistön keräämä onnittelijoiden lista, joka oli tarkoitus liittää kirjan loppuun ja jossa oli 25 nimeä Sos.dem. eduskuntaryhmästä, joutunut hukkaan. Vahingollehan ei mitään mahda, ja asia korjaantuu hieman sillä, että kehoitan Lepistöä laittamaan nimet Sinulle, jolloin onnittelut tulevat perille, mutta ei siinä muodossa kuin tarkoitus oli. Mikäli kirjasta voidaan ottaa uusi painos, kuten toivon, painetaan nimet tällöin siihen.

Parhain terveisin

Isohanni, Eino – Kannus – 27.5.1953

[…] Lapsuuteni muistot on saanut hyvän arvostelumenestyksen. Myös pääkaupungin suurlehdet ovat sitä kovin suopeasti kirjoitelleet. Myyntimenestys ei tosin ollut ilmestymishetkellä runsas, mutta se johtui ajankohdan epäsuotuisuudesta kirjamarkkinoilla yleensä. Joulun alla tilanne on ehkä toinen. Vaikutta kuitenkin siltä, ettei toisen painoksen ottaminen todennäköiseltä – ei ainakaan tämän vuoden kuluessa. […]

Suomen kevät on ollut tavallista aikaisempi ja kylvöntyöt/jo melkein valmiiksi suoritetut. Odotamme yleensä hyvää vuodentuloa, vaikka rukiinoraat talvehtivat heikosti. Näin ollen on mieliala Suomen maaseudulla yleensä varsin toiveikas.

Parhain Kotiseudun terveisin

Isohanni, Eino – Kannus – 4.9.1953

Ensimmäinen sivu puuttuu

Lehtonen, Paavo – Tokoi, Oskari – Kokkola – 17.10.1948

Arvoisa puoluetoveri.

[…] Koko lapsuuteni ajan olet ollut minulle tarunomaisen vapaussankarin symboli, sillä milloin vain keskustelu kääntyi vuoden 1918 tapauksiin ja keskellä omien huolien huolehdittiin myös Teidän kohtalostanne. Vartuttuani liityin jo nuorena Kannuksen työväen järjestötoimintaan ja tällöin vanhemmat toverit puhuivat paljon ”Tokoin ajasta” kertoillen mielenkiinnolla muistilokeroihini painuneita asioita niiltä ajoilta, jolloin Te vaikutitte Kannuksessa ja jolloin myös 1906, Kannuksen työväenyhdistys perustettiin. Kannuksessa oloaikanani olin useat vuodet yhdistyksen johtokunnassa ja toimihenkilönä jolloin vanhoista pöytä- y.m. kirjoista sain tilaisuuden perehtyä alkuajan toimintaan. […]

Lehtonen, Paavo – Tokoi, Oskari – Kokkola – 17.10.1948

Lehtonen, Paavo – Tokoi, Oskari – Kokkola – 18.7.1950

Senaattori Oskari Tokoi

[…] Matka on nyt tosiasia ja tapahtuu lähtö Göteborgsta jo tk:n 29 päivänä ”Stockholm” nimisellä laivalla. Se on Nyorkissa muistaakseni elokuun 9 päivänä. Nyt tiedustelen onko Nyorkissa ketään suomalaista joka voisi tulla laivalle vastaan ja toimisi oppaanamme sen ajan mitä siellä pysähdymme ennen Kanadaan menoa. Matkustamme koko perhe, johon kuulu vaimoni lisäksi 25 ja 9 vuotiaat tyttäremme. Meidät tuntisi siitä, että pienimmän tyttären rinnassa on pienikokoinen Suomen lippu. […]

Lehtonen, Paavo – Tokoi, Oskari – Timmins, Ont. CA – 9.12.1950

Toveri Oskari Tokoi

Tarkoituksella naputtelin nimeni yläkulmaan, sillä harvoin kai kirjettä täältä kulta-alueelta saapuu? Haluan heti alkuunsa kiittää siitä avusta, jonka Mikko Lyytikäisen kautta saimme maahan saapuessamme. Se oli suuresta merkityksestä hitaassa ja sekasotkuisessa tullissa. Olemme ny olleet täällä 4 kuukautta ja kaikki alkaa luistaa poistiehensä. Minä olen kaivoksella työssä (maanpäällä). Kun tulimme Timekseen, puhuivat suomalaiset täällä ikään kuin varmana asiana, että pääsen ”Vapaaseen Sanaan” Torontoon ja kehoituksestaan lähetinkin sinne viimeisimmän todistuksen lehtityöstä. […]

Lehtonen, Paavo – Timmins, Ont. CA – 9.12.1950

Parhaimmalla toveruudella.

Lehtonen, Paavo – Tokoi, Oskari – Timmins, Ont. CA – 4.3.1951

Toveri Oskari Tokoi

Sydämellinen kiitos kirjeestänne viime joulukuun lopulla. Se oli hyvin selventävä useassakin suhteessa.[…]

Me täällä perustimme ”Keskipohjalaisten kerhon” ja luulisin sen lähtevän menemään eteenpäin. Annoin siitä selostuksen Raivaajaan ja on kai julkaistukin, joskin se lehti ei ole vielä tänne saapunut. (Kokous oli 28 päivänä ja selostus lähti 29 päivänä). Keskipohjalaisten kokouksessa päätettiin ryhtyä järjestämään juhlaa ja minut valtuuttivat pyytävään tov. Tokoita juhlapuhujaksi. Juhlien aika määrätään sen mukaan kuin tov. Tokoille parhaiten sopisi. Torontolaiset ottaisivat halulla myös Tokoin puhumaan ja se kävisi samalla matkalla. Me hoitaisimme kaikki yhteydet sinne, jossa järjestäjänä toimisi sikäläinen Kansanvallan Liiton osasto. […]

Port Arthurissa on ”Työn Temppelissä” talonmiehen paikka avoinna ja havittlen sitä kunhan saan selville millaisissa käsissä he talo oikeastaan on. Ei Tokoilla sattumalta olisi siellä ketään tuttua luotettavaa henkilöä tiedossa? Nyt joudun ottamaan asioista selvää ihan vieraiden henkilöiden kautta, tuntematta edes heidän poliittisia mielipiteitään.

Kuukaudet ovat kuluneet verraten nopeasti ja näyttää kuin rupeaisi kotiutumaan. Tämä on minulle kuitenkin liian pieni paikka ja pyrin suurempaan, jossa saan enemmän kirjoituskohteita. Olen kohta tullut haastatelluksi miltei kaikkia oman maakunnan väen ja osan eteläpohjalaisiakin.

Odottelen kirjettänne suurella mielenkiinnolla.

Toveruudella

Lehtonen, Paavo – Tokoi, Oskari – Port Arthur – 7.9.1952

[…] Levytämme jälleen joulutervehdykset kotimaahan. Ne esitetään jouluna Kokkolan studiosta. Pyydän teitä toveri Tokoi laatimaan oman joulutervehdyksenne. Se voisi olla pituudeltaan suurin piirtein puoli arkkia, näin rivi ilman välikettä kirjoitettuna. Viime joulun tervehdykset herättivät suurta huomiota ja kyynel silmäkulmassa oli niitä kotimaassa kuunneltu. […]

Tässä haalilla ollessani olen saanut lueskella Industrialistin johtokunnan kokouksien pöytäkirjat. Näin siellä m.m. erään pykälän, jossa oli hyväksytty toimituksen toimenpide ”olla julkaisematta Oskari Tokoin lehdelle lähettämää kirjoitusta”. Itse tiedätte mitä kirjoitus käsitteli, kirjoitus joka oli heille niin kovin vaarallinen. Sitä ei pöytäkirjassa mainittu.

Olisi erittäin hyvä jos kirjoittaisitte Toronton Vapaaseen Sannan uusien ja vanhojen siirtolaisten suhteista tasoittavan ja rauhoittavan kirjoituksen. Ne nimittäin eivät ole täällä yleisimminkin katsottuna parhaalla mahdollisella tolalla. Uusia siirtolaisia pyrkivät vanhat liiaksi kahlehtimaan. Mitään heidän esittämiään ideoita ei huomioida esim. järjestötoiminnassa j.ne. Kaiken pitää olla samoin mitä se on vuosikymmenet on ollut. Suomesta on saapunut hyvää voimaa ja sitä ei saada mukaan juuri tästä syystä. Ovat vähän aikaa jossain järjestössä, mutta nopeasti jäävät sivuun. Myös Suomessa itsenäisyyden jälkeen tapahtunut kehitys ei ole tällä tosiasia, vaan nykyisen Suomen asioita kertovista tehdään helposti valehtelijoita. Niin ikävää kuin se onkin, ovat asiat tällä tolalla. […]

Lehtonen, Paavo – Tokoi, Oskari – Port Arthur – 15.9.1952

Toveri Oskari Tokoi

[…] Sittempä hyppään uusien suomalaisten siirtolaisten näkemyksiin. He eivät tunne kiinnostusta poliittiseen toimintaan ja esim. täkäläisen Kansanvallan Liiton piiriin on melkeinpä toivotonta saada. Olen sen keskusteluissa voinut todeta. Yhtenä syynä on järjestön heikkous. Se ei kykene esiintymään tarpeeksi voimakkaasti ulospäin. Ei ole koko 2 vuoden aikana käynyt yhtään puhujaa ja Vapaa Sana, taloudellisista syistä kai johtuen, koittaa olla suhteellisen hiljaa liitosta. Täälläkin on nimellisesti Kansanvallan Liiton osasto, mutta siihen tuskin yhtään kappaletta liittynyt uusia suomalasia. […]

Lehtonen, Paavo – Port Arthur – 15.9.1952

Lehtonen, Paavo – Tokoi, Oskari – Port Arthur – 26.1.1953

[…] Toivon mitä parhainta menestystä hyvillä pyrinnöillänne, joista yksi säe on synnyinmaakunnan asioiden edistäminen.

Toveruudella

Lehtonen, Paavo – Tokoi, Oskari – Port Arthur – 11.2.1953

Lehtonen, Paavo – Tokoi, Oskari – Port Arthur – 1.3.1953

Mr. Oskari Tokoi

[…] Kannuksesta kuuluu ikäviä uutisia. puutavara- ja Tehdas O.Y. on mennyt konkurssiin. Mitä se merkitsee sille suurelle työläisjoukolle joka vuosikymmenet on elänyt sahan varjossa. Sanon varjossa, sillä sitä se on todella ollut. Ei sen tarjoamat ansiot ole olleet mitenkään säännöllisiä ja aurinkoisuus on ollut kaukana, mutta jokatapauksessa on se ollut jommoisenakin elämänrunkona noin 100 työntekijälle perheineen. Vararikko johtuu huonoista konjugtuureista puutavara-alalla, joka lyö leimansa Canadankin puutavara-alan markkinoihin.

Tiedän, että Kannuksessa on mielialat matalalla. Tekisi varmaan hyvää jos Te tov. Tokoi lähettäisitte Kannuksen työväenyhdistykselle kirjelmän, jossa rohkaisisitte heitä pitämään järjestönsä pystyssä ja vaalimaan vaikeuksista huilimatta sosialidemokratian kunniakkaita perinteitä. […]

Lehtonen, Paavo  – Tokoi, Oskari – Port Arthur – 21.4.1953

Arvoisa toveri.

Eilen tulla tupsahti Suomesta täysin yllättäen 50 kpl ”Lapsuuteni muistoja”. Lähettäjänä oli Vaasan Kirjapaino, jossa sitomistyö on suoritettu. […]

Kirja on erinomainen ja muodostaa miellyttävän kokonaisuutensa. Nämä jälkipolville merkityksellinen teos on saanut mitä osuvimman lisän loppuosaan lisättyjen onnitteluiden muodossa. Paitsi yhteisöjä, tapaa yksityisten joukosta nimiä, jotka jakautuvat eri yhteiskuntapiireihin. Siinä on rinnakkain tohtoria ja työmiestä, piispaa ja pienviljelijää. Näen tämän julkaisun olevan suuresta merkityksestä tällä mantereella oleville suomalaisillekin, jotka vaeltavat pimeydessä, tietämättä Suomen kansassa tapahtuneesta yhdistymisestä. […]

[…] Vapaa Sana myy nyt Kotiseutulukemistoa ja lähetän heille tämänkin. Postitan yhden arvostelukappaleeksi nyt aivan pian ja pyydän kirjan onnitteluosastosta lainaamaan Kalliokoskea ja Lepistöä. Ehkä kirjoitan itsekin jotakin. Nämä lainaukset sopisivat parhaiten vasta ensi kuun 15. päivää. […]

Oskari Tokoi:  lähetetyt kirjeet:

Keski-Pohjanmaan Maakuntaliitto. Eino Isohanni – West Townsed, Mass. – 18.2.1953