Marttinen, Alpo, K., 29 kirjettä, 1947 – 1953                                                    

An Appreciation

Chicago – 24.12.1947

Kunnioitettava ystäväni!

Monet kiireet ovat estävät Fitchburghissä käynti ja niin se ny jäi tällä kertaa niin ikävää kuin se olikin.

Olen nääs ollut Kanadassa ja saanut jo (?) kansallispaperit ja kuulun – monien muitten meikäläisten kanssa – tämän maan armeijaan. Uskomme, että tekomme tulee koitumaan suureksi onneksi Suomen asialle aikanaan. […]

Mainitsit viime kerralla, että Raivaajassa olisi jotain kirjoituspalkkioita minulle. Kauden matkat ja muut ovat sotkeneet heikon ekonomiani perusteellisesti joten pyytäisin Teitä lähettämään shekin vaimolleni ensitilassa jos se käy päinsä. […] Nyt rahat tulisivat todella tarpeeseen. […]

Hyvää joulu. Teidän

P.S. ”Suuresta asiastamme” on tietenkin edelleenkin syytä vaieta.

Fort Leavenworth, Kansas – 25.4.1950

Hyvä veli!

Kuulehan mitä kerron! Juuri lensivät silmäni selälleen kun tutkin kirjaasi ”Maanpakolaisen muistelmia”! Minä taas palasin juuri eilen matkaltani Coloradosta, jossa kävin myös Leadvillen kaivoskaupungissa. Siellä käydessäni alitajuntani varmaan sanoi minulle jotain koskapa virkkasin tovereillenikin, että ”ei sitä tiedä vaikka olisi täällä Tokoikin kolunnut, se kertoo kirjassaan juuri tämäntapaisista paikoista”. Mutta empä ollut uskoa silmiäni kun juuri avasin kirjasi ja löysin pitkän palan mitä kiintoisinta elämäsi kuvakirjaa juuri samassa paikassa tapahtuneena. Harmittaa kun en siellä sitä muistanut. Oliskohan siellä vielä ollut suomalaisia? Olisimpa hakenut Sinun Duncan n:o 3 käsiini jos vain asian muistin. […]

Kiitos kirjeestäsi 6.3. En tunne Leskistä, mutta tiedän hänet erittäin vahvaksi mieheksi. Olisi hauskaa kuulla hänen mielipiteitään Suomen nykytilanteesta. – Kekkosen hallitus sitten tuli – sanoisin ilman mitään yllätystä; kolme ihmisparkaa luovutettiin kohti molokin kitaan, hinnat alkoivat kohta nousta, eikä kukaan ole tyytyväinen. Pian kai saadaan kuulla lisää ”taistelusta Venäjän puolesta”, josta Kekkonen jo mainitsi; kun pirulle antaa pikkusormensa, niin kyllä se pian vie koko käden. Ja sen konstin ryssä osaa. Noissa Kekkosen puheissa on ruumiiden haju ja tuollaisesta puheesta ei ole mitään hyötyä; niille sekä itä että länsi nauravat ja maa menettää arvoaan suuren maailman silmissä, joka kuitenkin asian kulun määrää.

Fort Leavenworth, Kansas – 28.8.1950

Fort Leavenworth, Kansas – 10.9.1950

Kiitos kirjeestäsi. Erikseen kiitos kirjastasi ”Amerikan Suomalaisia”. Olen lukenut sen hartaudella. En pääse mihinkään, täytyy sanoa arvosteluni, vaikka en olekaan pätevä Sinun kirjaasi arvostelemaan. Kun laskin kirjan kädestäni, soivat korvissani Vänrikki Stoolin sanat: ”Ne korutont’ on kertomaa, ne ota vastaan synnyinmaa!” Et ole kertonut Adlercreutx’ista etkä Dobenista; olet kertonut sen sijaan noista Amerikan suomalaisista kuormarengeistä ja torpan tytöistä; unohdetuista arkielämän sankareista, joista maa, joka heidät kerran synnytti ei mitään tiedä. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 10.9.1950

Fort Leavenworth, Kansas – 15.10.1950

Jalo ystäväni.

[…] On taas ryssä mennyt siihen vanhaan hämäännytys taktiikkaansa, rauhanpalmua heiluttelee vähän joka puolella. Korean paukkuvähän sotki konsepteja ja ilmeisesti se ei ole vielä valmis aloittamaan Gegnhis Khanin retkeään. Siitä, että se siihen määrätietoisesti valmistuu ei sen sijaan ole epäilystäkään. Mutta niin kuului jo v:na 1240 Genghis Khaninin taistelutapoihin hämäännyttää naapurikansat rauhan ja ystävyyden vakuutteluillaan siksi kun aseet oli saatu tuotua ja joukot koottua ja koottua ja koulutettua. Toivotaan että lännen kansat olisivat jotain oppineet tämän 700 vuoden kuluessa, vaikka usein pahasti näyttää, että kulttuuri on vain turruttanut tuota alkuihmiselle elintärkeää vaaran vainuamis aistia. – Olen tässä juuri lueskellut vanhaa Ghengis Khanin historiaa ja se on merkillisen yhtäpitävä nykypäivän Stalinin valtakunnan menettelytapojen kanssa. Lähimpien johtajien surmaamiset, orjatyöleirit, massamurhat, kansojen hallitseminen hirmu terrorilla, vieläpä tapahtumien maantieteelliset alueetkin ovat täsmälleen samat. Alueeseen, jonka hän valtasi kuuluivat paitsi Mongoliaa ja Venäjää, Kiina ja Korea idässä, Intia ja Indo-Kiina etelässä, Balkan, Unkari ja Puola lännessä. Lännen herrat, paavi, Saksan, Ranskan ja Espanjan kuninkaat olivat täysin erimielisiä keskenään vaikka kauhuviestit tulvivat  heidän hoveihinsa. Vain sattuma, Ghengis Khanin kuolema pelasti Euroopan silloin mongolien orjuudelta. – Kuva ei ole paljonkaan erilainen tänä päivänä.[…]

Fort Leavenworth, Kansas – 20.1.1951

Jalo ystäväni.

Suuri kiitos kirjeestäsi 28.12.1950. Samoin sitä seuranneesta kirjoituksestasi Sosialidemokraattiin. Se on juuri sitä laatua, mitä Suomen kansan on saatava tietää valtameren tältä puolelta. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 20.1.1951

Fort Leavenworth, Kansas – 27.2.1951

Jalo ystävä.

Suuri kiitos pirteästä ja valaisevasta kirjeestäsi 18.2. Tällä minä tarkoitan ennen muuta rohkaisevia, lainaamasi Kitcherin sanoja ”sodan voittaa se, jonka hermot kestävät”. Minä olen aina muistellut mieleeni Suomen Kadettikoulun lipussa olevia sanoja […]

Fort Leavenworth, Kansas – 27.2.1951

Fort Leavenworth, Kansas – 6.5.1951

Jalo ystäväni.

 Minulla on ilo ilmoittaa, että asiani on nyt läpi. Virallinen käsky on nyt pöydälläni ylennyksestäni. Effective 11 May, siis muutaman päivän kuluttua. Arvoni on Lt. Colonel. Suurin osa muistakin suomalaisista sai ylennyksen. […]

Kiitos sinulle niistä monista rohkaisevista kirjeistä, jotka ovat aina olleet voimaa antavia tässä sitkeässä kamppailussa. En tule koskaan unohtamaan panostasi, jonka Sinä kokeneena maailman vaeltajana olet antanut; se on ollut arvokkaampi kuin ehkä olet arvannutkaan. Suokoon Korkein, että tämä menestyksemme koituu hyödyksi tälle maalle, joka on tällaisen luottamuksen meille osoittanut. Suokoon Hän myös, että se koituu karun kotimaamme avuksi ja kunniaksi se rehellisessä kamppailussa vapautensa ja kansanvaltaisen elämän ihanteittensa puolesta.

Kiitos kirjeestäsi, jossa kerroit Suomen kuulumisia. Nuo SAK:n ja TUL:n vaalien tulokset olivat erittäin rohkaisevia.

Sain joitain tietoja kommunistien puuhista Suomessa. Heillä kuuluu olevan 3500 täyspalkkaista virkailijaa ympäri maan, osapalkkaisista puhumattakaan. Tälle vuodelle on rahaa 300 000000 mk. Siitä on jäsenmaksuja 55 milj., loput tulee ryssältä. Sen antaa pääasiassa suomal.venäl. kauppayhtiö, Seksimo. Puhdistus kommunistien riveissä on jälleen käynnissä; SKDL siirtyy täysin kommunistien hallintaan; SYP:n miehet ovat äkkiä havainneet itsensä virattomiksi. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 22.8.1951

Jalo ystäväni.

[…] Parikin uutista oli ’kovia’ ilta radiossa: neuvottelut poikki sekä Iranissa että Koreassa. eiköhän se merkitse astumista uuteen kauteen tässä ’kylmä-kuuma sodan’ kehityksessä? Kai nyt vihdoinkin pannaan toimeksi jotain – on vitkuteltu niin hirvittävän kauan ratkaisujen kanssa, joskin valmisteluja on tehty. Näkisin noina tärkeinä ratkaisuin Japanin rauhan, Saksan aseistamisen ja ystäviemme – ennen muuta englannin pakoittamista lopettamaan Venäjän kanssa. Saa sitten nähdä ehditäänkö näitä panna toimeenkaan ennen kuin Venäjä iskee? Sillä jos ajattelen itseni ryssän housuihin, niin kyllä kai yrittäisi putkan ovia potkia auki kuin näkisin luukkujen rupeavan ympärilläni sulkeutuvan! Mutta vallanhumalassa on ukko sinne tyrmään joutunut, jotta ei käy sääliksi! Joutaa maksaa viulut – Suomenkin kohdalta.

Tässä tämä nyt on, vanhan harmaa kirje. Toivotaan toiste parempia uutisia.

Ystävyydellä

Fort Leavenworth – Kansas – 27.8.1951

Jalo Veli:

[…] Analyysisi Kerenskistä oli mielenkiintoinen. Olin juuri hiljan tuumiskellut asiaa, kun näin lehdessä hänen Saksan matkansa. Ehkäpä hän on jonkinlainen ’hajotus voima vieläkin Venäjään nähden – jos kykenee Ulko-Venäläiset ryhmäkunnat kokoamaan kommunisit Venäjää vastaan? Mutta pitkän päälle hän ei ole se voima, jota tarvittaisiin rauhan tilan aikaansaamiseksi Venäjällä ja sen ’vaikutuspiirissä’. – Sattuu tuossa olemaan juuri ote Mannerheimin muistelmista, jossa on otsake ’Kerenski Venäjän haudan kaivaja’. Pistän sen mukaan.

Kerroppa terveiseni Kyllikki Pohjolalle. Tapasin hänet New Yorkissa kolme vuotta sitten. Kumpa meillä olisi sellaisia naisia enemmän Suomessa! – Kun sinä nyt tulet yhteen noiden Suomen ’silmää tekevien’ ihmisten kanssa, niin neuvottelepa oikein vakavasti, mitä he ajattelevat mahdollisuuksista tehdä jotain hyödyllistä täältä käsin edessä olevaa yhä kiristyvää tilannetta silmällä pitäen? Tarkoitan jo ennen kuin ehkä alkaa paukkua. – – Minä omasta puolestani tunnen olevani täällä ’väärässä paikassa’, ts. liian kaukana paikoista, joissa voisi jotain hyödyllistä siinä suhteessa saada aikaan. Pitäisi olla lähempänä Washingtonia saadakseen ideat myötyä. Mutta ehkäpä sekin ajan kanssa muuttuu, pääsen sinne lähemmäksi asioitten keskipistettä. […]

Pine Camp Watertown, NY – 15.11.1951

Jalo ystäväni.

[…] Heikosti olen maailman menoa täällä ehtinyt seuraamaan. Mutta mikäli ymmärrän niin suunta jatkuu samana. Egyptin – Englannin kiista vain kiristyy, Iran ei hellitä, Tito manaa sateliittinaapurien asevarusteluja ja Koreassa jatkuu neuvottelu tuloksettomana. Tyypillistä ”tyyntä myrskyn edellä” aikaa. Saapa nähdä missä tulee seuraava ”paukku”.

Koreasta puheenollen – muutamia meikäläisiä on lähetetty sinne – Lassilan tunnet heistä ainakin. Mikäpä siinä, sotilaan on lähdettävä ja tyytyväisinä pojat menivätkin. Tietenki odotan aikaa parempaa, jolloin hyötyä olisi meistä kotikonnullemmekin. Useita meikäläisiä on täällä apunani; kova on pantu urakka meillekin, hiihtoa ym. hommat – ilman lunta! […]

P.S. Luonani käväisi Kansasissa eräs Perasto niminen nuori mies Suomesta. Hän on siellä Fitchburgissa. Ei hänessä tietääkseni mitään vikaa ole, mutta jos yllyttää niin älä paljoa kerro: luulen, että on vähän ”lörppä” suustaan! Sama.

Fort Leavenworth, Kansas – 31.12.1951

Ystävä hyvä.

Pistän sinulle tässä vuoden viimeisenä päivänä lyhyen tervehdyksen. Hyvää Uutta Vuotta toivotan. Samalla haluan kiittää Sinua ystävyydestäsi kuluneena vuonna. Minun ei tarvitse sanoa miten suuren arvon annan sille. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 31.12.1951

Fort Leavenworth, Kansas – 22.2.1952

Jalo ystäväni.

[…] Taisin kertoa, että Suomen kommunistit kyselivät oikein Eduskunnassa Amerikassa olevista suomal. upseereista kuukausipari sitten. Vastasi sisäministeri, että kaikkea perää vailla. Näkyy olleen oikein komea kuva Helsingin sanomissa Alakulpista ja minusta suurten herrojen seurassa näiden manooverien aikana. Mitähän ne kommut nyt meluavat kun kuvan näkevät! Huvittaisi niiden jutut kuulla. […]

Montgomery, Alabama – 14.3.1952

Jalo ystäväni!

Montgomery, Alabama – 14.3.1952

Montgomery, Alabama – 20.3.1952

Jalo ystäväni.

[…] Asia ,mikä pani minut tarttumaan kynään oli oikeasti eräitten tietojen pyytäminen Sinulta Venäjälle aikanaan menneistä Amerikansuomalaisista ”punaisista”. Esim. milloin, paljonko, paljonko palasi, paljonko ehkä jäljellä Venäjällä, mitkä syyt aiheuttivat lähdön, miten yl. kävi Venäjällä. Menikö samalla muita kansalaisuuksia? Jos voit antaa jotain valoa asiaan olisin korin kiitollinen. Käytän tietoja täysin luottamuksellisesti. […]

Montgomery, Alabama – 22.4.1952

Jalo ystäväni.

[…] Ensiksi kiitos kirjeestäsi ja erikseen niistä arvokkaista tiedoista, mitä kerroit Venäjän nielemistä suomalaisista. Se oli todella vaikuttava ja ”korutonta kertomaa”. Synkkä se on ollut Sinunkin kohdallasi kun tuo peto on syönyt lapsesi. Väkisin nousee kysymys, kuinka kauan tuo kaikki saa jatkua. […]

Liitän myös oheen hyvin tuntemani ev.luutn. Halstin kirjoituksen, josta Procope lausuu: ”Halsti itse asiassa asettui kannattamaan Kekkosen tietä Pohjoismaiden puolueettomuudesta”. Kirjoitus sinänsä on niin ”sotatieteellisen” sekava, että sen voi lukea mitenpäin tahansa! Mutta selvä ja suorasukainen se ei ole. – Olisin iloinen jos palauttaisit se arkistooni.

Niin Procope kirjoitti 9.4.. Kertoi, että ”ikävä kyllä Kekkosen linjalla on laaja kannatus” ja että ”kansan sielu on yhä koskematon, mutta tartunta idästä päin on vaarallinen”. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 28.5.1952

Jalo ystäväni.

[…] Suomesta en ole paljoakaan kuullut. Tuli sieltä taas huhu – ties kuinka monennen kerran – että olisi ryssä taas ehdottanut joitain alueiden luovutuksia sille Pohjois-Suomesta. Se on täysin huhu, mutta en ihmettelisi vaikka niissä olisi perääkin. Onhan tuo suunta sille varsin vakava elintärkeä Moskova-Leningrad akselin aarella. Radaraitaan kai se sinne haluaisi pystytellä – samalla siinä sitten menisi koko maa sen kassiin. – Muuten tuo juuri solmittu liitto Saksan kanssa saattaa Suomen entistä pahempaan asemaan. Se surullinen ”ystävyys ja avunantosopimus’ Suomen ja Venäjän välillähän puhuu nimenomaan ’Saksasta ja liittolaisista!. Nyt siihen voidaan täysin vedota

Kommunistien vastaoffensiivi on jo hyvällä alulla. Mellakoita Japanissa, Pariisissa, Tokiossa ja Berliinissä. Eniten minua surettavat nuo sotavankimellakat Koreassa. Ne taas todistavat sen surullisen tosiasian, että meikäläiset siellä ovat loperoita kun ovat laskenee asiat siihen pisteeseen missä ne nyt ovat. Ei ymmärretä kommunismia, se on selitys. – Oli niitä 70.000 ryssää vankina Suomessakin mutta tropelia ei ollut. Ja Geneven määräyksiä noudatettiin – siitä muuten Marsalkka oli erikoisen tarkka. Kävin itsekin tarkastamassa muutamia leirejä. Siellä huudettiin huomia ja parakkien vanhemmat – venäläiset tekivät raportin ja kaikki oli kuin jossain suomalaisessa komppaniassa. Kommunistipuolueenjäsenet eristettiin tarkoin heti alussa; niitä lienee ollut komissaareineen jotain 3-4 %. Ei ollut siellä kommunistilippuja, agitaatiota, mielenosoituksia, aseita; ei edes vihamielistä silmäystä. Työtä teetettiin lujasti terveille. Ei myöskään tarvittu käyttää aseita tai väkivaltaa. – Kuten sanoin tuo Korean sotavankijuttu on yksi kaikkein pahempia ’failures’ koko sodassa. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 25.6.1952

Jalo ystävä.

[…] Procope mainitsee kirjeessään Tukholmasta siellä jälleen kiertävän huhun, että ryssä olisi vaatinut Suomelta pohjoisinta osaa maasta Karesuoannon parallellia, ts. sanoen siis pohjoisinta Lappia. Alue olisi kyllä loogillinen; se antaisi Venäjälle ainoat kaksi pohjois-Norjaan johtavaa maantietä – jotka muuten molemmat rakennettiin viime sodan aikana. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 25.6.1952

Fort Leavenworth, Kansas – 3.8.1952

Jalo ystäväni.

Luinpa uudelleen pitkän ja ajatusrikkaan kirjeesi. Kauhistuin miten nopeasti aika on mennyt; se oli päivätty 3.7. siis tasan kuukausi sitten! En mene yksityiskohtiin maailman politiikan puntaroinnissasi; sanon vain lyhyesti, että yhdyn Sinun mielipiteisiisi joka kohdassa. Esittämääsi päätelmät ovat kirkkaita ja johdonmukaisia. Ikävä vain vielä on paljon ihmisiä tässäkin maassa, jotka eivät näe kokonaisuutta, jokaisella terve järkiselle ihmiselle vastenmielisen, mutta silti ehdottoman välttämättömän kokonaisratkaisun – kommunistisen terrori pesän tuhoamisen – väistämättömyyttä. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 3.8.1952

Fort Leavenworth, Kansas – 14.9.1952

Hyvä veli

[…] Päivän politiikasta pari asiaa on pistänyt silmääni. Vilkas keskustelu, joka syntyi Eisenhower’in lausunnosta, että rautaverhon takaiset kansat on vapautettava, niiden vapauspyrkimyksiä tuettava. Minusta se oli miehekäs lausunto eikä suinkaan liian aikaiseen sanottu; sanoihan sen sitä paitsi kongressissa kun myönsi 100 milj. dollaria tähän käytettäväksi keväällä. Ikävintä on ollut se sanasota, jota on lausunnon johdosta käyty. Kyllä se on asian ydin ulkopolitiikassamme, vaikka se onkin katkeraa ameriikkalaisille myöntää, koska nuo orjakohtalot ovat suurelta osaltaan tämän maan lyhytnäköisen ulkopolitiikan seurausta. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 14.9.1952

Fort Leavenworth, Kansas – 28.9.1952

Jalo ystäväni.

[…] Huomasitko Satruday Evening Post’in 20 syysuuta numerossa kirjoitusta ’Stalin Secret War Plans’?. Lännen puolella nyt olevan venäl. kenraalin kirjoittama venäjän yleisesikunnan suunnitelmista. Siinä omistettiin melkoinen huomio Suomelle. T.s. Sen valtaussuunnitelmille. Eipä siinä mitään ihmeempää uutta ollut, paitsi, se että se oli venäl. kenraalin suusta. Vakava juttu kuitenkin. Perusteeltaan sama suunnitelma kuin jo talvisodassa: kuusi divisioonaa leikkaa Salla-Tornio suunnassa poikki maan; kuusi divisioonaa Lieksa-Vaasa; 18 divisioonaa Leningrad-Helsinki. operaatiota tukee valtava ilmavoima ja koko Itämeren laivasto. Saksaan sanoi suunnitellun 130 divisioonaa. Kaikki voidaan mobilisoida yhdessä kuukaudessa eivätkä mitenkään vähennä niitä joukkoja, jotka tarvitaan Kauko- ja Lähi– Idän rintamilla. Kirjoittaja sanoo kuitenkin lopuksi, että joukot ja suunnitelmat ovat valmiina, mutta moraali ja teollisuus eivät aivan vielä.

Lassilla lähettää Sinulle terveisensä sieltä vinosilmien maasta. Poika pärjää siellä oikein hyvin. Onpa saanut komeat kiitoksetkin työstään siellä. Yksi meikäläinen lähtee sinne muuten lisää pikapuoliin. Suuri on ’motti’, mutta kyllä se siitä vähitellen liikkuu. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 26.12.1952

Jalo ystäväni.

[…] Mitä sinä arvelet uudesta hallituksesta, joka pian asuu remmiin? Minä luulen, että se oli hyvä muutos. En minä näe suurtakaan eroa siinä minkä puolueen miehiä ovat; pääasia jos ovat rehellisiä maan palvelijoita ja pystyviä tehtäviinsä. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 26.12.1952

Fort Leavenworth, Kansas – 11.1.1953

Jalo ystäväni

[…] Oli mielenkiintoista se, mitä sanoit Eisenhower’in hallituksesta. Yhdyn siihen omasta puolestani. Sain lisäksi erään kirjeen Suomesta, jossa hyvin mielenkiintoinen henkilö, joka on ollut tässä maassa lukuisat kerrat ja seuraa tämän maan politiikkaa tarkasti, sanoi melkein samat ajatukset: ”olisin äänestänyt Stevenson’ia paljon epämielisemmin kuin Ikea. Mutta myöntää täytyy, että Iken otteet apulaistensa valinnassa ovat parantaneet vaikutelmani hänestä. Hänen ulkoministerinsä J.D.F. on tehnyt minuun luotettavimman vaikutuksen kaikista sikäläisistä poliitikoista” (Ei Procopé)

Suomen kysymyksestä lainaan samaa kirjettä: ”Täällä on puodit täynnä tavaraa, elintasoa viljellään kovasti, mutta kansa ja valtakunta ei huolehdi tulevasta päivästä. Jos paha myrsky meidät tapaa, kuolemme jo ruoan puutteeseen kuin kärpäset tuonnin tyrehtyessä.” Armeijasta sanoo: ”Kovatkin kriitikot ovat sitä mieltä, että armeijassamme henki on erittäin hyvä, mutta olosuhteet ja materiaali surkeassa reilassa. Puolustusbudjetti suhteellisesti vain neljännen osan siitä mitä ennen v. 1939.” – Minä yhdyn ainakin mitä tuohon armeijaan koskevaan lausuntoon tulee. Vaikeudet ovat tietenkin suuret, lähinnä koska rauhansopimus rajoittaa armeijaa ja sen kehittämistä, ja entistä suuremmalla syyllä voidaan atoomiaikana kysyä, miten pienet maat lainkaan selvenevät kovina päivinä. Kuitenkin kaikitenkin, siitäkin on ulos päästävä, neuvot keksittävä, sillä kansakunnan elämä on turvattava kommunismin orjuudesta.  Kenties se apu on löydettävissä täältä? Sitä mietin miten. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 8.3.1953

Jalo ystäväni.

[…] Stalinin kuolema on päivän uutinen. Olisinpa halukas kuulemaan Sinun mielipiteesi siitä, mitä se mahtaa vaikuttaa maailman menoon? Omasta puolestani en ole kovinkaan optimistinen. Malenkov on täydellinen kommunistisen Venäjän kasvatti, ei ole koskaan nähnyt muuta kuin oman maansa. Molotovin tunnemme; oli kaikista jäykin esim. Suomen neuvotteluissa. Berijalla ovat taas veriset kädet salaisen poliisin päällikkönä. Valtataisteluja tietenkin voi seurata, nehän yleensä kuuluvat diktaturin perusolemukseen, mutta eivät nekään näytä nyt varmoilta; vallanperimys oli heti järjestyksessä kun Stalin veti viimeisen henkäyksensä. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 12.3.1953

Hyvä ystävä.

Kiitos sulle pirteästä kirjeestäsi. Kyllä sinun arviosi ’uudesta’ kansainvälisestä tilanteesta käyvät täysin yksiin puntarointieni kanssa. Ja kovin pian on jo tullut lisää todistuksia Venäjän uuden suunnan orientoitumisesta; kaksi meikäläisen lentokoneen alasampumista Länsi-Saksassa! Mitäs siellä oikein meinataan? Mielipiteeni on ollut ja on, että ei se siitä ennen heltiä kuin Moskova palaa. Kuulostaa raaalta, mutta ruumiinkatku on vielä liian lujassa sieraimissani, jotta voisin mihinkään parempaan uskoa; sitä se ’demokraattinen’ klikki Venäjältä antoi Suomen kansalle niin kuin omalleenkin, eikä se ole muuksi muuttunut. Ja Molotovin nimitys ulkoministeriksi on todella paha merkki. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 11.4.1953

Fort Leavenworth, Kansas – 21.4.1953

Hyvä veli.

[…] Matkallani (Norfolk Virginia, New York) tapasin muuten erään henkilön, joka oli hyvin lähellä Marsalkka Mannerheimia (ei Procope). Hän kertoi marskin olleen kovin pahoillaan kun ei saanut tavata Sinua silloin Suomessa käyntisi aikana. Sairautesi oli sen estänyt. Oli sanonut Sveitsiin palattuaan: ”Minä olisin todella halunnut tavata tuon miehen ja puristaa hänen kättänsä”.

Taas minulla on eräs kysymys Sinulle: V:n 1918 seutuvilla, kai Kuusisen ja jottenkin muitten aloitteesta, syntyi n.s. Kalottitasavalta suunnitelma, joka kai sai siunauksen myös silloiselta Venäläiseltä viralliselta taholta. Tarkoituksena lienee ollut muodostaa Pohjois-Suomen Ruotsin ja Norjan käsittävä pohjoinen Venäjän suojeluksessa oleva alue, tai silta Atlantille. On tästä jossain painettuakin sanaa olemassa, mutta missä en muista. Mitä Sinä tiedät tuosta suunnitelmasta ja voisitko antaa siitä jotain tietoja minulle kirjeessäsi.  […]

Brooklyn, New York, NY – 23.6.1953

Jalo ystäväni.

[…] Olin Rosenbergien hautajaisissa sunnuntaina! Tungin siellä kaikkein räikeimpään kommunistiporukkaan. Kiihoitus oli räikeydessään kovin tuttua, aivan samaa kuin vanhassa maassa. Siellä oli paljon muitakin sähkötuolintarpeessa olevia. Enpä kuitenkaan avannut suutani. Kuuntelin ja opin vain, tapani kun ollut katsella totuutta silmiin. Oli kuitenkin hieman järkyttävää kuunnella kemiallisesti puhtaita Moskovan fraaseja Amerikan maaperällä. […]

Fort Leavenworth, Kansas – 11.10.1953

Jalo ystäväni.

[…] Tätä suurta maailman kuvaa olen ahkerasti tarkastellut. Ei se ole muuksi muuttunut, suunta on sama – väistämätön aseellinen konflikti, mittasuhteissaan valtava. Useasti olen närkästynyt mielessäni ja lukiessani tai kuullessani, kuinka paljon Lännessä on vieläkin ymmärtämättömyyttä ja hyväuskoisuutta. Yrittämällä yrittää löytää ’lieventäviä asianhaaroja’ Venäjän kommunismissa tai sen menettelytavoissa. Sitä on vielä paljon täällä meilläkin, englannissa se oikein kukkii. Viime Time’ssa on siitä loisto esimerkki Tom Driberg’in haastattelu (Lab.):

”To equate Soviet Russia with Nazi Germany is a dangerous over simplification. They seem to me essentially different in several ways: idologicaaly Communismi is Christian heresy, bu Naziism was anti-Christian paganism; hence, in practice, thougg there has been much cruelty in Russia, there is nothing comparablewith tha calculated horro of the gas chambers and extermination of the Jews; geographically and economically the Soviet Union is far mor self-sufficient and therefore not intrinsically expansionist”.

Minusta lausunto on syvää pimeyttä. Sanoin jo joskus ennen sotia, että en näe mitään ero siinä onko miehellä päällä punainen tai ruskea paita. Sanon saman vieläkin. Mitä eroa on näitten oppien välillä kun molemmat haluavat tuhota uskonnon; olen nähnyt Venäjän tuhottuja kirkkoja – eikä se ole siitä muuksi muuttunut. Mitä eroa on siinä jos ihminen tapetaan mielipiteittensä vuoksi kaasukammiossa tai Siperian pakkasissa? Mitä tulee expansionismiin niin kyllä kai se, että Venäjä tällä hetkellä on laskenut valtaansa 800 miljoonaa ihmistä on expansionismia, suurinta, mitä maailma koskaan on nähnyt. Ja kommunistien välityksellä haluaa lisätä valtaansa kaikkialla maailmassa; sekin on expansionismia, johon mikään muu maa ei ole ryhtynyt ainakaan tänä historian kohtana. Tällainen ’ymmärtäminen’ kommunismia kohtaan on vaarallisempaa kuin kommunismi itse, jos se levenee länsimaissa. […] (Loppu puuttuu.)