KANSIO F1: Saapuneet kirjeet:

Oskari-Tokoin-kirjeitä-amerikasta-1931-1951.pdf

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 30.6.1931

Hyvä toveri.

Hauska kuulla, että olet matkaasi tyytyväinen, sehän antaa jonkinlaisen varmuuden siitä, että täytät lupauksesi ja viidenkymmenen vuoden kuluttua tulet uudestaan meitä katsomaan.

Mainitsit kirjeessäsi siitä New Yorkin Uutisten kirjoituksesta. Kuten ehkä matkoilla olet jo tullut näkemään ja saanut kuulla, New Yorkin Uutisia ei pidetä enää täysin vastuullisena ja syyntakeellisena siitä, mitä siinä lehdessä on. Se on jokseenkin samalla tasolla kommunististen lehtien kanssa, niin että me emme tavallisesti ole vakavassa mielessä kiinnittäneet huomiotamme sen kirjoituksiin, eikä sitä tee muutkaan. Sinä kuitenkin olet hiukan toisenlaisessa asemassa sillä sinä kuulut enemmän Suomen kanalle kuin kokonaisuudessaan kuin me, josta ”punikki” nimitys on vakiintunut käytäntöön, joten siinä suhteessa joku rivi asian selostamiseksi eli ainakin vastalauseeksi moista vääristelyä vastaan voisi olla paikallaan. […]

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 30.6.1931

Terveisiä vaan ja hyvää vointi, Toverillisesti

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 3.4.1933

Hyvä toveritar

Kirjeesi olen kiitollisuudella vastaanottanut ja koetan tehdä voitavani ”Toverittaren” levittämiseksi täällä. Mutta katson velvollisuudekseni sanoa, että tilanne täällä Amerikassa sitten käyntisi on huomattavasti muuttunut. työttömyys ja siitä johtuva puute on huutavampi kuin koskaan ja se vaikeuttaa kaikkien lehtien levikkiä. Muiden muassa tämä Raivaaja ei vielä vuonna 1931 tiennyt pulasta mitään vaan tulot pysyivät suunnilleen samoissa tasoissa kuin ennekin mutta viime vuosi teki huomattavan käännöksen pahempaan päin. Ja yleensä on valitettavaa että mielenkiinto Suomen ja Suomen asioihin jatkuvasti vähenee. Mutta kun ”Toverittarella” on hiukan erikoisasema naisten lehtenä niin on sillä sittenkin suuremmat mahdollisuudet kuin muilla.

Kävin viime viikolla New Yorkissa ja viivyin siellä viisi päivää. Tapasin muiden muassa Kaarlo ja Ella Lehtoa ja he sanoivat myöskin saaneensa sinulta kirjeen. Heiltä kuulin, että et enää ole Elannon palveluksessa. Kuulin myöskin, että olet hyvin huolestunut Suomen tulevaisuuden suhteen lapuanliikkeen yhä vaan voimistuessa. Jonkinlaista huolestumista oli lisännyt sekin, että Sihvo pakotettiin eroamaan ja kenraali Mannerheim julkaisi korskean ”päiväkäskynsä” taas pitkistä ajoin. Tuntuu siltä kuin sotakorpit alkaisivat rääkyä taas entistä äänekkäämmin.

Talvi täällä on ollut erittäin kaunis. Ei ole lunta nähty kuin pari kertaa muutaman päivän. Koko tammikuu oli aivan lumeton ja 8 asetta lämpöisempi normaalia.

Terveisiä paljon ja hyvää vointia.

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 20.9.1945

Hyvä ystävä.

Tervetulleen kirjeesi olen saanut, samoin myöskin lähettämäsi leikkeet. Me olemme tässä Raivaajassa muistaneet mainostaa Kotiasi ja myöskin tänne useimmillekin henkilöille lähettämäsi kirjeet on julkaistu lehdessämme. ”Orvon Joulu” joka parhaillaan on lehtemme kirjapianossa valmistumassa ja jossa myöskin lähettämäsi kirjoitus ja kuvat tulevat julkisuuteen. Kuten tietänet, kaikki puhtaat voitot siitäkin tulee Ensi Kodin hyväksi. Tosin kirjallisuuden menekki ei täällä ole niin suuri kuin Suomessa mutta uskon, että Orvon Joulun tulee olemaan suurin kuin muiden joulujulkaisujen.

Suomen avustustyöstä täällä tehdään suurella lämmöllä ja rakkaudella. Pahinta tähän asti on ollut se, että avustusten lähettäminen Suomeen on ollut tukossa. Lopuksi saimme laillistetuksi ”Help Of Finland Inc.” eli Suomen apu yhdistyksen, joka toimii kautta koko maa ja johon kaikki kansainväliset järjestöt ovat liittyneet. […]

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 20.9.1945

Ystävyydellä

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 2.1.1946

Hyvä toveri.

Salli minun kaikkein ensimmäiseksi toivottaa sinulle onnea alkavalle uudellevuodelle sekä samalla terveyttä ja elämänintoa vastaisi tehtäviä varten.

Olen lukenut sairaudestasi ja myöskin toipumisestasi. Varsinkin sihteerisi Mäki Kossa, tyttärelleni Aunelle lähettämässään kirjeessään oli siitä kirjoittanut niin elävästi ja mieleenpainuvasti, että minä julkaisen sen kirjeen Raivaajassa kokonaan.

Sehän tässä taitaa pahinta ollakin, että me kaikista meidän vastaanponnisteluistamme huolimatta vanhenemme, mutta vieläkin pahempi on se, että toiset ihmiset kuolevat jo ennekuin ehtivät vanhentua. Tällä minä tarkoitan samaa kuin Columbian yliopiston rehtori Butler eräässä puheessaan sanoi: ”Toiset ihmiset kuolevat jo kolmenkymmenvuotiaina mutta haudataan vasta kuuden taikka seitsemänkymmenvuotiaina.” Hän itse erosi yliopiston rehtorin toimesta vasta kahdeksankymmenvuotiaana. Pääasiahan onkin siinä, että me panemme vastaan siinä, jos meidät aijotaan haudata ennen kuin todella olemme kuolleet. […]

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 2.1.1946

Toverillisesti.

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 5.2.1946

Hyvä toveri.

Kiitän kirjeestäsi ja siinä olleista tiedoista. Olin lukenut sen sosialidemokraattisen oppositionnin sepustuksen ja se teki minuun säälittävän matalamielisen vaikutuksen. Silläkö tavalla Suomen työväki luulee pelastavansa nahkansa ja voittavan edessä olevat vaikeudet, että se kuluttaa kaikki voimansa toistensa syyttelemiseen ja tuomitsemiseen.

Täällä Amerikassa paraillaan vierailee sieltä tänne kutsutut ja tämän maan hallituksen kustannuksella matkustelevat sanomalehtimiehet ja taitaahan näiden mukana olla yksi nainenkin. En ole heitä nähnyt ja pahoin pelkään, etten näekään sillä minun täytyy mennä ensi viikolla sairaalaan leikattavaksi. Sappi kuuluu menneen pilalle, joten se täytyy poistaa. Arvaahan sen, että vähemmästäkin kuin kaikesta siitä mitä on saanut kokea, sappi lopuksi herpaantuu; ihmettelen vaan sitä, ettei se ole aikaa sitten jo halennut. Muuten minä olisin hyvässä kunnossa sillä sydän kuuluu olevan hyvä, mutta saa sitten nähdä, miksi se katti sen nauhan repii. Oli jo sairaalassa pari viikkoa tutkittavana mutta nyt olen ollut pari viikkoa sairaslomalla vahvistumassa leikkausta varten.

Suomen avustustyö täällä on voimallisessa käynnissä, varsinkin se pakettien lähetys. Kunhan siitä ei nyt koituisi mitään jälkiselvittelyjä.

Terveisiä paljon kaikille tovereille siellä. Onnittelen sinua, joka olet toipunut pienestä välikohtauksesta ja katselet taas rohkeana tulevaisuutta.

Kuten edellisestä voit päättää, tällä kertaa en voi sanoa mitään Suomeen tulostani sillä sielläkin tarvittaisiin hiukan sappea ja jos ne nyt sen poistavat niin mihinkä sitä sen jälkeen enää kelpaakaan.

Kirjoitan kuitenkin myöhemmin ja annan tietää voinnistani lähemmin

Toverillisesti,

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 21.5.1946

Rakas toveri.

Salli minun esittää sydämellinen ja vilpitön onnitteluni täyttäessäsi kahdeksankymmentä vuotta. Elämälläsi ja työlläsi olet viitoittanut Suomen kansalle ja varsinkin Suomen työväelle tien onnellisempaan tulevaisuuteen. Korkealle tähtäävät ihanteesi ja rohkeutesi on antanut meille nuoremmillekin voimaa ja tahtoa seurata antamaasi esimerkkiä. Ne vuodet, jolloin olin tilaisuudessa tehdä työtä kanssasi, ovat elämäni muistorikkaimmat ja työntäyteistä vuotta Suomen kansa on työtäsi siunaava.

Vilpittömällä toveruudella ja rakkaudella

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 18.4.1947

Miina rakas.

Sallinet minun kutsua sinua tällä nimellä. Kiitän kirjeestäsi ja sydämellisistä terveisistäsi. Valitan syvästi ja olen murheellinen kun en voi tulla sinne Suomeen nytkään, johon sydänjuuriani myöten olen kiintynyt ja johon takaisin paluuta olen toivonut kuin päivännousua. Ja nyt kunniallisena miehenä ja Suomen eduskunnan kutsumana voisin sen tehdä, täytyy kieltäytyä.

Asia on siten, että pitkä matka, jonka tein ja jolla matkalla pidin yli sata puhetta Suomen ja varsinkin sen kovaosaisten puolesta, oli sittenkin rasittavampi kuin luulinkaan. Se myöskin kesti enemmän aikaa kuin oli suunniteltu ja talvisydämen pahimmat kelit kuluttivat hermoja. Niinkauan kuin matka kesti velvollisuudentunto piti kuntoakin yllä mutta sen jälkeen seurasi sellainen fyysillinen ja henkinen lamaannus. Matka oli pisin ja raskain, mitä olin eläissäni tehnyt. Lääkärini, joka kovin epäillen antoi luvan tälle ensimmäiselle matkalleni, nyt asettui ehdottomasti vastaan ja selitti sen ilmeiseksi ja tahalliseksi itsemurhayritykseksi, jos lähden. Muitakin terveyteeni ja varsinkin mielialaani vaikuttavia syitä ilmaantui. […]

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 18.4.1947

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 6.5.1947

Rakas Miina. Kirjeesi täällä. Samoin sain myöskin Ellalta $ 100:00 maksuosoituksena ja toimitan painovärin postipakettina. Meillä ei ollut kultaväriä mutta kirjapainomme johtaja tilasi sitä heti. Minä lähetän neljä paunaa kultaväriä ja kolme paunaa hopeaväriä. Minä lähetän ne postipakettina.

Vappu on täälläkin ollut. Kuten tiedät, Amerikassa ei vietetä erikoisesti vapunpäivää. Suomalaiset kuitenkin vanhoihin muistoihin nojautuen sitä viettävät ja minäkin, vaimoni kanssa, olin puhumassa parissakin paikassa. Kommunistit saivat paljon vähemmän huomiota ja kannatusta kuin aikaisemmin. New Yorkissakin, jossa ennen on ollut liikkeellä yli satatuhatta, se rajoittui vähän päälle kymmeneen tuhanteen.

Terveisiä paljon parhainta menestystä toivottaa:

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 26.5.1947

Rakas ystävä.

Kiitän kirjeestäsi sekä sitä seuranneesta pitemmästä kirjoituksesta lehteä varten. Se tulee aikanaan julkisuuteen. Valitamme vaan, että meillä on kroonillinen tilanpuute mutta sinun kirjoituksillesi aina löytyy tilaa.

Sen painomusteen lähetin postipakettina lähes pariviikkoa sitten. Toivottavasti saat sen pikapuoliin sillä eihän postikuluihin enää ota kovin paljon aikaa. En voi kuitenkaan vielä ilmoittaa sen lopullista hintaa sillä vielä ei ole tullut laskua värikomppanialta vaikka ne tavallisesti laskun lähettävät tilauksen mukana. Minä jo alan toivoa, että sitä laskua tulekaan, joten väri tulee sitäkin halvemmaksi. Jos kuitenkin niin onnettomasti käy, että lasku tulee, annan siitä tiedon myöhemmin. Pääasia on että värit saapuvat perille.

Minä olen suhteellisen hyvässä kunnossa. Omenapuut kukkivat taas samalla tavalla kuin silloinkin kun olit täällä käymässä. Elämä ja luonto sittenkin  on ja pysyy aina nuorena vaikka me ihmiset vanhenemme ja kaadumme pois ikään kuin vanhat omenapuut. Olin hengessä mukana teidän juhlassanne, varsinkin eduskunnan 40-vuotisjuhlassa. Sain Sos. Dem. Eduskuntaryhmän lähettämän sähkeen. Sehän oli kauniisti tehty ja liikuttavaa minullekin, kun poissaoleviakin muistettiin.

Tervehtien ja toivottaen parhainta vointia.

Ystävyydellä.

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 17.7.1947

Rakas Miina. Sydämellinen kiitos lähettämästäsi ”Uudet kasvot ja vanhat parrat”. Se loihtii silmien eteen vanhoja ystäviä ja samalla myöskin elettyjä aikoja.

Olen odottanut tietoa niiden värien saapumisesta. On ikävä, että Suomeen lähetetyt paketit viipyvät postissa kovin kauan – kahesta neljään kuukauteen. Viime kirjeessäni mainitsin, että se väriyhtiö ei ole muistanut lähettää laskua, joten toivon, että saamme värin ilmaiseksi.  Nyt kyllä lasku on tullut mutta se on paljon pienempi kuin osasin odottaa niin, että sinulla on täällä Raivaajassa rahaa kuusikymmentä dollaria, jolla voisin ostaa jotain sellaista, jota erikoisesti haluat.

Meillä sitten on nyt ”kaksi maailmaa” odotetun ”yhden maailman” maailman asemasta. Jospa näiden kahden maailman välillä tulisi vallitsemaan jalo kilpailu siitä kumpi voi ihmiskunnalle tarjota enemmän hyvää, mutta pahoin pelkään että tulee olemaan kilpailu siitä kumpi maailma jää jäljelle sillä tämä maapallo alkaa olla liian pieni kahdelle maailmalle taikka kahdelle valtaryhmälle hallittavaksi.

Terveisin paljon ja hyvinvointia toivottaa sydämellisellä rakkaudella:

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 18.10.1947

Dear Miina. Kiitän kirjeestäsi. Olen niitä saanut kaksikin, toisen tänään jossa kirjoitat Oulun Ensikodin puolesta. Sen erikoisesti lehtemme päätoimittajan, Yrjö Mäkelän suosioon sillä hän on oululainen.

Aikaisemmassa kirjeessäsi esittämä toivomus vaatteiden lähettämisestä on täytetty. Vaateet ovat matkalla. Ne eivät ole CARE pakettia vaan vieläkin parempia. CARE pakettien vaateet ovat laadultaan keskinkertaista halvempaa kun sitä vastoin Stark yhtiö, jonka suomalaisen osaston johtajana on suomalainen, lähettää parhainta lajia, mitä missään maassa tehdään. Lähetyksessä on kaksi miesten pukukangasta ja voi niistä tehdä naisillekin, kaikkine tarpeineen, sekä naisten puuvillakangasta, parasta lajia 20 Yardia. Miesten pukukangas on samaa langasta, jota käytetään Yhdysvaltain laivaston upseerien pukuihin, jota pitämällä tuskin saadaan kulumaan loppuun koskaan. Se on tummansinistä, joka sopii parhaiden kaikille. Sitä rahaa, kun tingin mahdollisimman tiukalle $ 86:75.

Jos vastakin kun saat tavaran, haluatte tilata parasta pukukangasta niin ilmoittakaa minulle. Jos haluatte sen pukukankaan siellä vaihtaa rahaksi niin sillä rahalla varmaankin ostaisi hyväkokoisen maatilan sillä sellaista kangasta Suomessa ei ole saatavissa, eikä sitä usein lähetetä tästäkään maasta. Kun täällä kerätään varoja Ensikodille, voisi sen lähettää sinne tavarana.

Olen iloinen kuullessani, että elämäkertasi on julkaistu kirjana. Tosin en ole kirjaa vielä nähnyt mutta kirjapappamme sitä tilaa.

Terveisin paljon.

Ystävyydellä:

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 15.1.1948

Rakas toveri.

Kiitän kirjeestäsi, jonka sain ja siinä olleen oheellisen kirjoituksen panemme Raivaajaan. Hauska kuulla, että voi hyvin ja toivon, että uusivuosi antaa lisää tarmoa ja varsinkin valoisamman tulevaisuuden kuin oli kulunut vuosi. Olemme olleet mukananne siellä toimitetuissa kunnallisvaaleissa ja iloinneet perimästänne voitosta. Olisimme tietenkin toivoneet sosialidemokraattiselle puolueelle vieläkin suurempaa voittoa, mutta hyvä näinkin. Porvaristohan siellä nyt taas jo pörhistelee ja hätistelee nyrkkiään sosialidemokraateillekin ja esiintyy muka suurenakin isänmaanpelastajana. Mutta niinhän se on aina ollut ja on edelleenkin, että ”auta koira kaivosta niin veden se päällä puistaa”.

Kiitän suosiollisesta maininnastasi kirjoittamani muistelmien johdosta. Olen saanut muiltakin suosiollisia mainintoja. […]

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 15.1.1948

Oskari.

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 7.6.1948

Dear Miina.

Sydämellinen kiitos onnitteluistasi. Eikö se ole ihmeellistä kun ihminen yrittää kaikin keinoin vastustaa ettei tulisi vanhaksi ja sitten kun väkistenkin vanhenee, niin ihmiset onnittelevat sitä ikään kuin erikoisena saavutuksena, joka ainakin on ansiotonta arvonnousua.

Omista kokemuksistasi jo tunnet senkin, mutta omalta osaltani en ollut valmistautunut sellaiseen valokeilan alle kuin kuitenkin jouduin. Olin kyllä omasta mielestäni vakuutettu, että todellisia ystäviäkin on maailmassa sentään paljon, mutta se, että ystävät ja toveri seillä Suomessa vielä muistavat minua, meni yli kaiken odotusten. Suurin yllätys kuitenkin oli se, että Suomen hallituskin lainasi huomiotaan ja ilman omaa pyyntöäni myönsi vielä elinkausien eläkkeen. Niin, että kelpaa kait sitä tässä nyt köllötellä kun on pääsyt oikein eläkevaariksi. […]

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 7.6.1948

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 29.7.1948

Dear Miina.

Sain taas sinulta kirjeen, joka sisälsi leikkeleitä kirjoituksistasi Suomen Sosialidemokraattiin. Olenkin ajatellut, että vieläkö mahdat olla ehdokkaana, mutta kirjoituksesi vastaa siihen. Tosin tieto siitä, että et enää ”Ikäpuhemiehenä”, avaamassa eduskuntaan, antoi jo osittaisen vastauksen. Julkaisemme kirjoituksesi myöskin Raivaajassa. Sinulla on nimittäin täällä paljon ystäviä ja ihailijoita, jotka halusta lukevat kaiken, mitä kirjoitat taikka puhut. […]

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 29.7.1948

Sydämellisesti tervehtien.

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 16.2.1948

Dear Miina.

Jonkinlainen syyllisyydentunne mielessäni, aloitan tän kirjeen. Sain sinulta kirjeen jo kesällä, mutta vastaus on viipynyt. Se ei johdu siitä, että en aina muistaisi sinua suurella lämmöllä ja Ensi Kotejasi vaan siitä, että me täällä Amerikassa olemme elänne Suomen avustuseennähden jonkinlaista likviiteerauskautta. Sieltä Suomesta tänne tulleet ”Herrat” ja ”Rouvat”, melkein kuin yhdestä suusta kertovat, miten hyvin siellä jo toimeentullaan. Tosin he eivät nyt suoraan sano sitä, ettei sinne enää avustusta tarvita, mutta nämän amerikansuomalaiset, jotka yhdeksän vuotta tätä avustustyötä ovat tehneet, ovat myös väsyneet ja vetävät siitä omat johtopäätöksensä, Suomen osalta täältä Amerikasta siellä käynetitä, yhtyvät samaan virteen. Omituisinta siinä on se, että vaan hyvin harva muistaa edes mainita sellaisista suellä toimivista avustusjärjestöistä kuin Suomen Huolto ja monet muut sekä Ensi kodit vaan jokainen kiittää niistä yksityisistä lahjapaketeista, joita ovat saaneet. Suoriski puhuen, minä olen ollut kipeä kaikesta tästä ja väliin toivonut, että Sieltä Suomesta ei tänne ketään tulisi ja ne, jotka tulevat, pitäisivät edes suunsa kiinni, niin olisi parempi. […]

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 16.2.1948

Oskari Tokoi – Fitchburg, Mass. – 12.3.1949

Kunnioitettava ystävä ja toveri

Ota vastaan vilpitön ja sydämellinen onnitteluni sinulle osotetusta huomiosta ja kunnianosotuksesta. Iloitsen kanssasi siitä, että yhteiskunnalle uhrattu elämä ja unohdettujen hyväksi tehty työ viimeinkin saa tunnustusta. Se ei totisesti tullut liian aikaiseen, mutta sinä olet yksi niistä onnellisista, joka jo sentään eläissään saa nähdä ja vastaanottaa tuon kunnioituksen.

Liitän mukaan leikkeleen lehdestämme, jossa Ella Lehdolle lähettämääsi kirjettä lainaamme. Sen lisäksi julkaisemme Martha Salmela-Järvisen Suomen Sosialidemokraatissa julkaiseman kirjoituksen. Voit olla vakuutettu, että Amerikan suomalaisten keskuudessa tieto sinulle osotetusta kunnioituksesta otettiin suurella riemulla vastaan.

Vilpittömällä ystävyydellä:

Oskari Tokoi – West Townsend, Mass. – 4.2.1950

Miinakulta.

Yli kaksi kuukautta on jo kulunut siitä kun sieltä lähdimme. Jokainen päivä olemme muistaneet sinua ja erikoisesti sinun suurenmoista ystävällisyyttäsi mutta siitä huolimatta kirjoittaminen on ottanut näin kauan aikaa. Syynä on ollut se, että minä en vieläkään ole tointunut matkan rasituksista ja kun ihminen ei ole oikein ajokunnossa, niin ei halua siitä ystävilleen kertoa. Nyt kuitenkin vähitellen alan kuntoutua kun olen lepäillyt kotona ja asettunut sille kannalle, että maailma pysyy pystyssä ilman minuakin joten antaa sen mennä omia menojaan. Se ajatus ei kuitenkaan tarjoa tyydytystä sille kaipaukselle ja vaatimukselle lähestyä ystäviään ja pitää yhteyttä heidän kanssaan, joten viime päivinä olen yrittänyt korvat siinäsuhteessa tekemiäni laiminlyöntejä.

Oikeastaan ihmeellisintä onkin ollut se, että minä näinä kuukausina kuin olemme olleet kotona, yhäkin hengessäni olen elänyt siellä teidän keskuudessanne. Ja oikeastaan minä heti kotiin tultua jouduin pieneen käsikähmään niiden kanssa, jotka täällä silläaikaa kuin olin poissa ja kaikenaikaakin ovat kaivaneet maaperää Suomen avustustyön alta selittämällä, että siellä ei apua enään tarvitakkaan ja myöskin selittämällä, miten puolueellisesti sitä avustusta siellä jaetaan ja suoranaisista väärinkäytöksistäkin on syytetty. […]

Oskari Tokoi – West Townsend, Mass. – 4.2.1950

Sydämellisellä ja toverillisella rakkaudella:

Oskari Tokoi – West Townsend, Mass. – 5.5.1950

Dear Miina.

Tervetulleen kirjeesi sain tänään ja kiirehdin heti vastaamaan. Olen ilolla huomannut, että kirjoitukseni Ensi Kodin puolesta on täällä Amerikassa luettu ja löytänyt myöskin vastakaikua. Olen myöskin puhujamatkoillani, joita Suomesta palattuamme olemme tehneet, muistanut siitä puhua. Suurimman työn kuitenkin on tehnyt Eeva sillä hän on käynyt puhumassa aamerikklaisissa naistenyhdistyksissä ja muissa tilaisuuksissa harva se ilta. Ja hänellä myöskin on Ensi koti rakkaassa muistossa. Tosin hänen puheensa eivät tuota välitöntä avustusta Ensi kodille, mutta hänen kertomuksensa Ensi Kodin synnystä ja tehtävästä on jotakin vallan uutta amerikkalaisille ja aate lankeaa hyvään maahan. Niin tosiaankin ”maailma muuttuu Eskoseni”, kuten omaltakinosaltani olen huomannut. Samoin minäkin olen sen saanut niin voimallisesti kokea. […]

Oskari Tokoi – West Townsend, Mass. – 5.5.1950

Sydämellisin terveisin:

Oskari Tokoi – West Townsend, Mass. – 4.7.1950

Miina-Kulta.

Sydämellinen kiitos kirjeestäsi. Olin viimesunnuntainaikana Ohion valtiossa suomalaisten sosialistien vuotuisilla kesäjuhlilla puhumassa ja kun eilen illalla tulin kotiin, sain kirjeesi ja kiirehdin heti vastaamaan.

Oli suuri ilo kuulla niistä onnitteluista, joita merkkipäivänäsi sait ottaa vastaan. Sellaistahan se on tämä maailman meno, joka jotain yrittää tehdä, niin väliin siitä saa tunnustusta mutta useimmin moitteita ja vihaa. Joskus ihminen saattaa olla niin huono, ettei siitä ole poijeskaan heitettäväksi ellei ole parempaa heittää mukana ja väliin taas niin hyvä ettei toista vertaa. Ja kuitenkin me olemme vaan samoja ”pulliaisia”, jotka joskus onnistumme vähän paremmin ja aatteistaan sekä ihanteistaan kiinnipitäminen. Siinä sitä saa vastustusta, mutta väliin myöskin tunnustusta kun ne, jotka aina menevät virranmukana ja yrittävät pysytellä pinnalla, saattavat purjehtia myötätuulessa, mutta eivät myöskään koskaan kykene mitään pysyvää luomaan. Iloitsen sydämestäni, että voihdoinkin elämäsi jo ehtoopuolella saat tuta, että se työ, minkä olet suorittanut, on ollut perustuvaa työtä sekä tekemisen arvoinen, jota tulevat sukupolvet tulevat muistamaan. Se sittenkin kykenee korvaamaan ja palkitsemaan kaikki ne sydänsurut, joita aikoinaan on saanut kokea. […]

Oskari Tokoi – West Townsend, Mass. – 4.7.1950

Oskari Tokoi – West Townsend, Mass. – 1.1.1951

Miina kiltti:

Sydämelliset kiitokset ystävällisestä kirjeestäsi. Siitä näen, että sinä yhtä suurella lämmöllä muistelet meitä tänne Amerikkaankin. Näin Uudenvuoden päivänä onkin juuri soveliain aika toivottaa sinullekin onnea uudelle vuodelle.

Valoisin toivein tämä uusivuosikaan ei näytä alkavan, mutta siitä huolimatta tekee mieli elättää toivoa sydämessään paremmasta ja valoisammasta tulevaisuudesta. Me täällä Amerikassa emme vielä elä sen välittömän pelon alaisina, kuten monet kansa niiden mukana Suomenkansakin siellä Euroopassa elävät, että meidän kimppuumme hyökättäisiin. Mutta nähdessään kommunismin yhä kasvavan voiman ja sen spontaanisen levenemisen, vaikuttaa se tännekin. Pahinta vaan on, että Amerikan kansa vieläkin painiskelee sen kysymyksen edessä ”ollakko vai eikä olla”, mikä saa aikaan sen, että apu kansanvaltaisille maille tulee liian myöhään ja liian vähäisenä. Toivon kuitenkin, että Suomi kykenisi välttämään ne vaarat, jotka senkin edessä on ja säilyttämään sen vähäisenkin itsenäisyyden ja vapauden, mikä sillä vieläkin on, tarvitsematta joutua kansainväliseksi taistelukentäksi.

Me olemme nyt olleet rauhallisesti kotona, eikä ole aikeitakaan lähteä mihinkään. Aikani kuluksi olen kirjoitellut Suomen Sosialidemokraattiin ja täällä ilmestyvään Raivaajaan. Kun on ollut asioissa niinkin kauan, niin ei malta kokonaan jättäytyä tienoheen töllistelemään vaan tuntuu siltä kuin jotakin vieläkin olisi tehtävä.

Se Suomen avustustyö pakostakin vähenee ja jää enemmän yksityiseksi pakettilähetykseksi. Niinpaljon kuitenkin voin sanoa, että Ensi Kotisi ja Ensi Kotien Liittoa, muistetaan vieläkin ja niiden avustus tulee jatkumaan vaikka heikontuneempanakin.

Eva tuossa kuiskasi, että muista vaan lähettää hänen sydämelliset terveisensä ja uudenvuoden onnenvoivotuksena; ja tässä ne tulevat.

Vilpittömällä ystävyydellä.

 

Muut kirjeet:

Eino Laakkonen – Korvero – 12.3.1946

Arvoisa Neiti Sillanpää!

Rohkenin kysymään Teiltä arvoisa Neiti oletteko tietoinen Oskari Tokoin nykyisestä osoitteesta. Olisin tahtonut mielelläni lähestyä häntä kirjeellä, kun olen hänen vanhoja tuttavia niiltä ajoilta, kun olimme yhtaikaa Englantilaisessa Lekionassa hänen kanssaan.

Helsinkistä on ehkä lentoposti. Siis pyytäisin jos Neiti oletten niin hyvä ja kirjoitatte minulle paljonko maksaa postimaksu kirjeistä lentoteitse niin minä lähetän sitten rahan jos suostutte postittamaan kirjeeni postiin.

Kunnioittaen