Procopé, Hjalmar
KANSIO 1
Sähkösanoma – New York, NY – 9.12.1950
Suomen Lähetystö No. 3641 – Washington D.C. – 10.12.1939
Herra Toimittaja,
Kiitän kirjeestänne 5.12.39 ja siinä olleista tiedoista. Kiitän varsin erikoisesti väsymättömästä uhrautuvasta toiminnastanne maamme hyväksi sen ahdingon hetkellä. Suomi on syvästi kiitollinen kaikesta myötätunnosta ja avusta jota se sille täällä on annettu ja annetaan. Täällä olevat Suomen suvun jäsenet voivat olla ylpeitä siitä, että heidän veljensä Suomessa ovat osoittaneet ja tulevat aina osoittamaan olevansa sen kunnioituksen arvoisia, joka Suomi täällä nauttii.
Kunnioituksella ja ystävyydellä, Teidän
Suomen Lähetystö – Washington D.C. – 23.12.1939
Arvoisa Herra Tokoi,
Olen vastaanottanut Teidän arvoisan kirjeenne t.k. 17 päivältä ynnä siihen liitetyn leikkeleen, mistä vilpittömästi kiittäen. Ette suinkaan ole mennyt liian pitkälle toiminnassanne Suomen ja meidän kaikkien yhteisen asian hyväksi. Pidän mitä Te lausutte avoimessa kirjeessänne erittäin hyvänä ja oikeana ja tahdon käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni aivan henkilökohtaisesti ja mitä vilpittömimmin kiittääkseni Teitä merkityksellisestä ja suuriarvoisesta toiminnastanne asiamme hyväksi.
Olen myöskin yhtä mieltä Teidän kansanne siitä, että semmoiset lausunnot kuin Kerensky on merkittävä muistiin ja että hänen ja hänen piirinsä myötämielisyys Suomeen nähden on laskettava tulopuolellemme, olkoon, että aina eräänlaisella varovaisuudella suhtaudun kaikkiin ryssiin.
On suurenmoista mitä olette keräyksessänne siellä saanut aikaan. Olisi hauska saada tietää, millä tavoin Te aiotte määrä nämä rahat käytettäväksi. Emmekö voisi olla silloin tällöin puhelimitse neuvotella. Olisin kiitollinen, jos tahtoisitte ilmoittaa minulle puhelinnumeronne Fitchburgissa.
Puolestani toivon parhainta ja katson rohkeasti tulevaisuuteen. Lähetän Rouva Tokoille ja Teille sekä avustustoimikunnallenne ja kaikille sen jäsenille, ennen kaikkea sen virkamiehille, sydämelliset joulutervehdykseni.
Teidän harras,
(Copy), Oskari Tokoi, Appeal. – sl. – s.a.
The political and trade union labor organizations of Finland have issued a joint declaration explaining their positions regarding the present situation. I am enclosing a copy of the statement, and on behalf of the said organizations I appeal to the organizations of labor in America in the faith and hope that you and your organizations will give the organized labor and the people of Finland all possible assistance to enable them to defend their rights and liberties against the barbaric invaders.
The workers and people of Finland do not ask or wish that America should participated in European conflicts, but hope that as a peaceful and powerful country can do much to help restore peace between the nations of the world. But they confidently believe that the libertyloving people and organized labor of America will give them that moral and material aid that they so urgently need now in order to save themselves from being trampled on by the aggressors.
Legation of Finland – Washington. B.C. – 2.4.1940
Legation of Finland – Washington, D.C. – 11.3.1942
Veli parhain,
Kiitos ystävällisestä kirjeistäsi helmikuun 28 ja maaliskuun 6. päiviltä liitteineen, jotka suurella mielenkiinnolla olen lukenut. Sinun radiopuhettasi tulen koettamaan kuunnella, jos vain suinkin mahdollista. […]
Legation of Finland – Washington, D.C. – 11.3.1942
Sinun harras
Legation of Finland – Washington, D.C. – 9.4.1942
Legation of Finland – Washington, D.C. – 18.5.1942
Veli Parhain,
Sydämelliset kiitokseni ystävällisestä kirjeestäsi toukokuun 7 päivältä. Se oli ymmärryksen ja ystävyyden sanoja, jotka ovat rohkaisevia ja suuriarvoisia. Vielä kerran sydämelliset kiitokset.
Sinun harras
Legation of Finland – Washington, D.C. – 27.5.1942
Veli parhain,
[…] Niinkuin Sinä uskon minäkin tulevaisuuteen, oikeuden ja totuuden voittoon ja ennen kaikkea uskon niin kuin Sinä kansaamme.[…]
Legation of Finland – Washington, D.C. – 16.6.1942
Legation of Finland (Luottamuksellinen) – Washington, D.C. – 24.9.1943
Veli Parhain,
Päivät, viikot, kuukaudet kuluvat. Kauan on siitä, kun viimeksi oltiin yhdessä. Paljon on sen jälkeen jäänyt tapahtumatta. Toivon että taas ennen pitkään voisimme tavata ja kaikessa rauhassa yksityisesti ja luottamuksellisesti keskustella eri asioista. […]
Legation of Finland (Luottamuksellinen) – Washington, D.C. – 24.9.1943
Yours Sincerely
Stockholm – 6.6.1946
My dear Oskari
[…] The official Finnish propaganda is the same here in Sweden as in U.S.A. But the cold facts are different: massmeetings, condemned by all parties except the Communists and their fellow travelers; new purges new rest actions and the finanetal difficulties. I don’t think the official window-dressing is wise.
With kindest regards to Mrs Tokoi and to yourself.
Stockholm – 20.12.1946
[…] Miten luulet maailman asioiden kehittyvän? Omasta puolestani en ole optimisti. Kai maailman kahtiajako ja köydenveto kahden ryhmän välillä tulee jatkumaan ilman mitään lopullista ratkaisua ja ilman todellista poliittista parannusta maallemme. Olemme auttamattomasti tällä kertaa rautaisen esiripun toisella puolella, olkoon ettei se vielä ole täydellisesti Suomen kohdalta laskenut, ja vaara on tarjona, että maamme luisuu yhä enemmän Moskovan vaikutuksen alle.
Kansan mieliala on hyvä, mutta monessa piirissä on arveluttavia ilmiöitä. Sitä tärkeämpää on, että me, jotka uskomme ihanteisiimme, pysymme linjallamme. […]
Stockholm – 9.1.1948
Stockholm – 7.2.1948
Veli Parhain.
[…] Juuri äsken soitti Poika T. ja kertoi, että hän on hankkinut Suomesta kappaleen Sinun muistelmateoksestasi. Tulen lukemaan sen suurella mielenkiinnolla. Onnittelen sinua sydämellisesti siitä. Olen myös saanut yhden kappaleen kirjasta ”Finland and World War II”. Se on komea teos: olen kovin iloinen sen ilmestymisestä. Merkillistä ettei Suomessa vielä ole siitä kirjoitettu, mutta kyllä kai sitä vielä tulee. […]
Ystäväsi.
Stockholm – 27.4.1948
Veli Parhain,
[…] Ja lopuksi olen ollut kovin masentunut sotilassopimuksen johdosta. Mitenkä arvostelen tilannetta, näet edellisestä näet ohellisesta p.m:sta. Niin kuin Sinua, niin minuakin enintään surettaa, se matelevaisuus, joka Suomessa – johtavissa piireissä, ei kansassa – vallitsee, joka tekee, ettei uskalleta sanoa, että tämä sopimus, jolla maamme lopullisesta sidotaan Venäjän sotilasblokkiin ei vastaa Suomen kansan vapaata tahtoa, vaan on painostuksen tulos. Toivottavasti sitä kuitenkin ymmärretään, ja Te sen siellä voitte sanoa. […]
Sinun ystäväsi
Stockholm – 1.6.1948
Stockholm – 6.6.1948
Stockholm – 14.6.1948
Stockholm – 20.9.1948
Veli parhain.
[…] Suomessahan asiat menevät verrattain hyvin tällä haavaa, mutta pelkään, kuten aikaisemmin olen sinulle kirjoittanut, että Suomessa liiallinen optimismi pääsee vallalle. Yleisesti luullaan, että Fagerholmin hallitus saa istua sangen kauan ja tietysti se on toivottavaa, mutta Poika ja minä olemme kuitenkin jonkin verran skeptillisiä. […]
Sinun harras
Stockholm – 12.10.1948:
Veli Parhain.
[…] Lähettämäsi tiedot ovat kovin tervetulleet ja mielenkiintoiset. Yhdyn käsitykseesi yleistilanteen kehityksestä – sota ei tullut tänä syksynä, kuten monella taholla ennustettiin, ja koska se tulee, on mahdotonta sanoa, mutta että se kerran tulee, on varma. Puhutaan paljon ensi keväästä ja sanotaan, että sota silloinkin syttyisi jonkin välikohtauksen johdosta, joka pakottaisi toista tahi toista osapuolta tarttumaan aseisiin. Mahdollista kyllä, mutta sittenkin epäilen. […]
Sinun vanha ystäväsi.
Stockholm – 30.10.1948
Veli Parhain.
[…] Sinun ei pidä uskoa, että me täällä, Poika ja minä, unohdamme sinut. Kyllä me ajattelemme Sinua, ja puhumme Sinusta hyvinkin usein.
Mitä kirjoitat USA:n sotavalmiudesta vain puolustustarkoituksessa ja Amerikan kansan rauhantahdosta vastaa täydellisesti minun mielipidettäni. Minusta tuntuu, että Truman’in oli rauhanvaali: amerikkalaiset, erittäinkin naisäänestäjät, kait katosivat, että nykyinen hallitus on parempi rauhan tae kuin republikaaninen admnistrationi olisi ollut.
Myöskin siinä, mitä kirjoitat Pohjolan puolueettomuusmahdollisuudesta, sodan joskus sattuessa, olen aivan yhtä mieltä Sinun kanssasi. Itse asiassa on kuitenkin todettava, että kotimaassa toivotaan, jopa laajalti uskotaankin, että Suomi voisi jäädä puolueettomaksi. Onpa sellaisia tässäkin maassa, jotka uskovat samaa Ruotsista. Minusta sellainen on toiveajattelua, mutta kannanotto on ilmeisesti hämärän tulevaisuuden asia, koska kaikesta päättäen sotaa ei lähiaikoina tule.
Kotoa tulee rauhoittavia ja hyviä uutisia ja Fagerholmin hallitus näkyy istuvan lujasti satulassa. Siitä olen iloinen, koska minusta se on paras hallitus, mikä Suomella nykyoloissa voi olla. Kuulin äskettäin erään maalaisliiton johtomiehen, joka muuten lienee kovin hallitushaluinen, sanoneen, että kyllä se. Sos. demokraattinen hallitus saa kauan istua. […]
Sinun harras,
Hjalmar Procòpe – Stockholma – 5.12.1948
Veli parhain,
Kirjeenvaihtoni on viime aikoina jäänyt hoitamatta, koska minulla on paljon töitä. Siinä syy siihen, etten ole aikaisemmin vastsannut Sinun ystävälliseen kirjeeseesei lokakuun 19p:ltä. Sinun ei pidä uskoa, että me täällä, Poika ja minä, unohdamme Sinut. Kyllä me ajattelemme Sinua ja puhumme Sinusta hyvin usein.
Mität kirjoitat USA:n sotavalmiudesta vain puolustustarkoituksessa ja Amerikan kansan rauhantahdosta vastaa täydellisesti minun mielipidettäni. Minusta tuntuu, että Trumanin vaali oli rauhanvaali; amerikkalaiset, erittäinkin naisäänestäjät, kait katsoivat, että nykyinen hallitus on paljon parempi rauhan tae kuin republikaaninen admistrationi oli ollut.
Myöskin siin, mitä kirjoitat Pohjolan puolueettomuus mahdollisuduesta, sodan joskun sattuessa, olen aivan yhtä mieltä Sinun kanssasi. Itse asiassa on kuitenkin todettava, että kotimaassa toivotaan, jopa laajalti uskotaankin, että Suomi voisi jäädä puolueettomaksi. Ompa sellaista tässäkin massa, jotka uskovat samaa Ruotsista. Minusta sellainen on toiveajattelua, mutta kannanotto on ilmeisesti hämärän tulevaisuuden asia, koska kaikesta päättäen sotaa ei lähi aikoina tule.
Kotoa tulee rauhoittavia ja hyviä uutisia ja Fagerholmin hallitus näkyy istuvan lujasti satulassa. […]
Sinun harras,
P.S. […]
Hjalmar Procopé – Stockholm – 30.12.1948
Veli Parhain.
[…] Sinun kirjeesi olen mitä suurimmalla mielenkiinnolla lukenut ja näyttänyt sen Pojalle. Panin erikoisesti merkille, mitä kirjoitat ammattiyhdistysliikkeen viime vaalien kautta saamasta poliittisesta merkityksestä ja suurien liittojen suhtautumisesta kommunisteihin. Paljon on näinäkin viime kuukausin tapahtunut – eikä kansainvälinen tilanne suinkaan ole käynyt selvemmäksi tahi paremmaksi – mutta sittenkään en jaksa uskoa, että suuri aseellinen räjähdys olisi lähellä. […]
Hajlmar Procopé – Stockholm – 30.12.1948
Ystäväsi.
Ohessa kirjoitus amerikansuomalaisista siirtolaisista: P.M. (15 s.)
Hjalmar Procopé – New York, NY – 20.7.1950
My dear Oskari.
[…] I admire your traveling around working for a good purpose and I send all my best wishes to Mrs. Tokoi and to you. I understand she is a great help to you.[…]
At the same time, I wish to mention to you which has come to my mind these last days. As you perhaps know, the anti-communist pappers in Finland have been most caution writing about the Korean crises. The communists again have been so much more (?) in condemaning the United States and its foreign policy.
Hertta arraged a mass meeting and according to our friend, P.T. insulting telegrams has been sent to the White House. Don’t you think this would be the occasion for Finnish Americans, and particulary for your League, publicly and by mesange to the President, to express their loyalty and theri support of the American policy?
Yours most sincerely
Hjalmar Procopé – Stockholm – 3.9.1950
[…] Kävin Suomessa ja tapasin Tannerin, Leskisen ja muita ystäviä. P.T:n ole tietysti (?) tietysti tavannut usein. Me neuvottelemme ainakin pari kertaa viikossa.
Olen sangen huolestunut tilanteesta kotomaassa. En pidä asetelmasta: eduskunnan enemmistö tahi, kuten eräissä piireissä sanotaan, yhteiskunta vastaan S.A.K:ta. […]
Hjalmar Procopé – Stockholm – 3.9.1950
Ystäväsi
Hjalmar Procopé – New York – 5.11.1950
Hjalmar Procopé – Mexico D.F. – 8.1.1951
Veli Parhain
[…] Pari päivää sitten sain Marttiselta kirjeen, jossa hän kertoo, että eräissä New Yorkin amer.suomalaisissa piireissä puhutaan uuden ”jääkäripataljoonan” perustamisesta ja että siitä olisi mainittu jossain juhlapuheissa jopa suunniteltu leht.kirjoituksiakin asiasta.
En epäile, että näiden puheiden takan on isänmaallisia ja ihanteellisia motiiveja, mutta yhdyn kuitenkin täydellisesti Marttisen kielteiseen suhtautumiseen tällä tavoin alulle pantuun asiaan. Ei pidä ennen(?) – semminkään ei julkisuudessa puhua vastaisuuden tuntemattomista tilanteista. Omasta puolestani tahdon korostaa, ettei minulla ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, enkä ole millään tavoin sen takana. Sanon tämän myöntäen, että olosuhteet voivat muuttua, ja vieläkin tehostaen, etten epäile asianomaisten kauniita tarkoitusperiä.
Sydämellisin terveisin
Hjalmar Procopé – Mexico D.F. -17.3.1951
Veli Parhain.
[…] Euroopasta kuuluu yhtä ja toista. Erittäin mielenkiintoinen oli keskustelu N.Y:ssa A.F.o.L:n Euroopan edustajan kanssa Mr. Brownin kanssa. Mitä hän kertoi vahvisti mitä muualta olen kuullut, nim. että moraali Euroopassa on nousemassa. Kunhan vaan ”isolationistien” edesottamukset kongressissa ja neljän suureen tuleva kokous eivät tulisi tätä kehitystä häiritsemään.
Itse asiassa on minusta väärin puhua Hooverista y.m. isolationisteina. Lausuihan Hoover senaatin kuulusteluissa N.Y. Times’in mukaan, että Euroopan pelastus on siinä, että U.S.A. ja Englanti käyvät niin ylivoimaiseksi ilmassa ja merellä, että ne tarpeen tullen voivat ”knock Russian out as a nation”.
Tällä en suinkaan tahdo sanoa, että hyväksyisin hänen ja hänen kannattajiensa kantaa; päinvastoin, pidän sitä onnettomana ja yleismoraalin kannalta vaarallisena. Samaten pelkään, että näennäinen – se on näennäinen – maailman yleistilanteen jännityksen laukeaminen voi haitallisesti vaikuttaa aseistautumisponnisteluihin. Niissä on, ikävä kyllä, sivistyksemme ainoa pelastus. […]
Sinun ystäväsi
Hjalmar Procopé – Mexico D.F. – 8.5.1951
Hjalmar Procopé – Mexico D.F. – 7.4.1951
Hjalmar Procopé – Washington D.C. – 14.5.1953
Rakas Veli.
[…] Valitan etten saa olla mukana Sinun järjestämässä kevätjuhlassa. Olisin tahtonut saada yleisön edessä todistaa, mikä merkitys toiminnallasi sotavuosina oli Suomen asialle, ja kiittää Sinua ystävyydestä ja yhteistyöstä. Olisin esittänyt Sinulle kiitokseni Suomen silloisena lähettiläänä ja henkilökohtaisesti ystävänä. Olisin esiintuonut kunnioitukseni Sinulle, isänmaan ystävälle ja johtajalle. […]
Sinun kansas
Hjalmar Procopé – Ounasvaara – 7.4.1956
Veli parhain.
[…] Olen tällä kertaa sangen huolestunut kahdesta syystä. Ensimmäinen on Kongressissa kasvava (?) – ja puolustuspeli ja välinpitämättömyys uhkaavan vaaran edessä. En usko, että tämä sinänsä merkitsee niin paljon; luulen että varustautuminen tulee jatkumaan. Mutta moraalinen vaikutus yleiseen opinioniin ja Länsi-Euroopaan voi olla kovin vahingollinen.
Toinen syy huolestumiseen se on meidän kannaltamme vielä vakavampi – kasvava sympatia Venäjän kansaa kohti. Se voi johtaa käsitteiden hämmentämiseen ja siihen, että kun kerran välienselvittely tapahtuu, tulee olemaan sympatiaa mutta, ehkä (?) Venäjän valtakuntaa kohti siinä määrin, että unohdetaan, mitä sorrettujen kansakuntien etu vaatii. Täytyy aina muistaa, että vaara ja vihollinen on – ei vain kommunismi vaan myös Venäjän imperialismi ja Venäjän valtakunta, joka – olkoon se punainen vai valkoinen – aina on ollut imperialistinen. Eikä valtakuntaa voida kansasta eroittaa. Loppujen lopuksi kansa on se tekijä, johon valtakunta perustuu. Minulla ei ole mitään venäläisiä vastaan, mutta tämä näkökohta on aina pidettävä mielessä. Sen vuoksi minusta meidän on ylläpidettävä kosketus muihin raunavaltiokansallisuuksiin ja myös Amerikan ukrainalaisiin. Viime mainituilla on oma järjestönsä heidän johtohenkilöistä on Prof. Roman Smal-Ptoeki (?), vasemmistolainen ja monivuotinen ystäväni; osoite Marquette University, Milwaukee, Wisc. Ehdottaisin, että kirjoittaisit hänelle; voitte häneltä saada m.m. varsin mielenkiintoista kirjallisuutta. […]
Sydämellisin terveisin Teille molemmille Birgitalta ja ystävältäsi,