Varjonen, Unto
Kansio 2: Saapuneet kirjeet:
Oskari Tokoi Fitchburg, Mass. 21.10.1947
Hyvä toveri.
Viime perjantaina täältä lähti Ruotsin Amerikan Linjan laivalla Suomeen koko maata käsittävän Help Finland Inc. sihteeri, rouva Ester Hietala. Hän on toiminut tämän amerikansuomalaisten keskusjärjestön sihteerinä sen perustamisesta asti ja voi antaa teille tarkat ja oikeat tiedot Suomen avustustyöstä täällä, Kehoitin häntä tapaamaan sinua ja toivon että lehtenne suhtautuu suosiollisesti hänen matkaansa. Tämä siitäkin syystä kun olemme nähneet, että siellä vieraillut kommunistien lähetti Toivo Vuorela ”Vapaan Sanan” palstoilla julkaistussa haastattelussa on lasketellut silkkaa valetta ja yleensä antanut amerikansuomalaisten Suomen avustustyöstä kerrassaan väärän kuvan. Tietääksemme Vuorela ei ole ollut missään muussa tekemisissä Suomen avustustyön kanssa kuin hajoittamassa ja kaatamassa sitä, kun sitä vastoin rouva Hietala on uhrannut aikansa ja myöskin vähäisiä varojaan tämän avustustyön hyväksi.
Hän matkustaa sinen Suomen Huollon kutsumana ja Help Finland Inc. toimeenpanevakomitea viimeisessä kokoukseen valtuutti hänet edustamaan järjestöämme siellä ja tuomaan Help Finland Inc. ja kaikkien Suomea avustaneiden amerikansuomalaisten terveiset ja valtuutti hänet selostamaan toimintaamme täällä.
Toverillisesti tervehtien.
Oskari Tokoi Fitchburg, Mass. 18.6.1948:
- Kirje käsittelee mm. Suomen avustamiseen liittyviä vaikeuksia ja Amerikan ulkopolitiikkaa.
[…] ”Muuten olen samaa mieltä siitä, että Amerikan ulkopolitiikkaa on viheliäisintä sekasotkua, mitä olla saattaa taikka paremminkin sanoen, sillä ei ole ulkopolitiikkaa lainkaan” […].
Oskari Tokoi Fitchburg, Mass. 28.6.1948
Hyvä toveri.
Otan taas vapauden kirjoittaa muutaman rivin. Täällä Amerikassa paraillaan asetellaan näyttämöä tulevia vaaleja varten ja siihen tietenkin kiinnitetään suurin huomio. Republikaaninen puolue konventsionissaan ja laati vaaliohjelmansa sekä asetti presidenttikokelaansa. Ohjelmaan tietenkään kukaan ei kiinnitä huomiota vaan niihin miehiin, jotka asetettiin ”lipunkantajiksi”, kuten sanotaan. Kuvernööri Dewey on siinä jo toisen kerran ja, kuten pahoin pelkään, yhtä huonolla menestyksellä. Hän kylläkin on nyt enemmän populaari kuin viime vaalien aikana, mutta vieläkään hän ei ole päässyt järjestäytyneen työväen suosioon, ja se merkitsee paljon. Nyt jo Amerikan suurimman työväenliiton AFL:n puheenjohtaja sanoo, että Dewey ei ole heidän miehiään eikä saa heidän kannatustaan. Mitä taas tulee CIO:hon, niin Dewey siellä nauttii vieläkin vähemmän suosiota. Järjestäytyneitä työläisiä on kuten tiedät noin 16 miljoonaa ja jos he kaikki liittyisivät yhteen, niin järjestäytynyt työväki jo kykenisi ratkaisemaan koko riidan. Yhdessä suhteessa Deweyn nimitys tietää selvenemistä. Kongressin enemmistö on republikaaneilla ja presidentti sekä hallitus demokraateilla. Tuo enemmistö, jossa niinkutsutut isolationistit ovat näytelleen johtavaa osaa, on jarruttanut hallituksen ulkopolitiikkaa, tehden sen entistäkin sekavammaksi. Nimityskonventisonissa isolationistit kärsivät tappion sillä Dewey on ulkopolitiikassa internationalisti ja erikoisesti tunnettu leppymättömänä kommunismin vastustajana. Hän ei siis ole ollenkaa mieleinen ehdokas Wenäjälle ja vieläkin vähemmin kotikommunisteille. Seurauksena siitä jo oli se, että republikaanipuolueen kansallispuheenjohtaja, joka oli mielipiteiltään isolationisti, sai luvan erota ja hänen tilalleen nimitettiin Deweyn kannattaja. Jos siis jotan suunnanmuutosta on odotettavissa, niin se suuntautuu entistä selvempään ja jyrkempään ulkopolitiikkaan. Tämä tuli jo näkyviin siinä, että kongressi, jossa tuo isolationistinen ryhmä sai Europan avustusohjelman kuohituksia melkein avuttomaksi, palautti sen lähes samanlaiseksi kuin presidentti Truman oli esittänyt eli yli kuuden miljardin dollarin ja se on nyt vahvistettu voimaan. Ehkäpä ryssäkin haistaa käryä koska viimeisten tietojen mukaan Berliinin blokaattia on taas huojenettu. Katsos se blokaatti sai aikaan sen, että ameriikalaisia lentokoneita alkoi tulla Europaan ”taivaan täydeltä”, kuten sanotaan ja ne voivat kulettaa muutakin kuin perunoita.
Viikon päästä alkaa demokraattipuolueen kansalliskonvenstionni ja jotenkin varmalta näyttää, että Truman tulee saamaan nimityksen. Hänen prestiisinsä on viimeaikoina huomattavasti noussut. Yleensä hänellä on hyvä rekortti järjestäytyneen työväen keskuudessa, ja se merkitsee paljon. Hänen viimein matkansa lännelle, selvensi tilannetta. Hän ei ole ryhtynyt nopertelemaan pikkuasioita eikä puolustamaan itseään ja politiikkaansa tehtyjä hyökkäyksiä vastaan vaan hän hyökkäsi tarmokkaasti ja asiallisesti isolationisteja ja yleensä taantumuksellisia vastaan, hankkien sillä lisää kannatusta. Pahin vaara Trumanille on etelässä, jossa hän vaatii rotusorron kertakaikkista lopettamista ja jota etelän demokraatit vieläkin vastustavat sekä myöskin osittain Wallacen ja kommunistien liike, joka pyrkii hajoittamaan demokraattipuolueen. Minä en kuitenkaan usko, että kumpainenkaan liike olisivat erittäin vaarallisia. Etelän demokraatit saadaan varmaankin piiskatuksi linjalle ja Wallace on täällä paljon pienempi vaara kuin siellä ehkä luullaan. Sen jälkeen kun järjestäytynyt työväki on asettunut sitä vastaan, sen takana on vaan jonkunverran häiriötä, New Yorkin valtiossa mutta hyvin vähän mualla. kommunistit ja kansamatkustajat purjehtivat nykyään voimakkaassa vastatuulessa. Tänäaamuna New Yorkin lehdet kertovat, että kaikki kommunistiset opettajat kaupungin kouluista tullaan erottamaan ja ei ainoastaan kommunistit vaan myös kanssamatkustajat. Dewey nimitys lienee siihen antanut jo kipunan.
Viimeiset tiedot Jugoslavian ja Titon sekä hänen virkakuntansa ensinnä pois jääminen kominformin kokouksesta ja sitten kokonaan erottaminen komiformista, on merkki, että seilläkin purjehditaan vastatuulessa. Täällä arvellaan, että Tito orientoituu lähemmäksi läntistä blokkia ja sen jälkeen kun Amerikan apu tulee entistäkin selvemmäksi, rautaverhon takanakin olevat pyrkivät siitä osalliseksi ja Tito on yksi niistä. Jos Amerikka kykenee ryhdistäytymään ja osottamaan selvää ja horjumattomampaa kantaa, se mahdollisesti alkaa tuntua Euroopan politiikassa.
Muuten on merkille pantavaa, että amerikkalainen sanomalehdistö taas alkaa kiinnittämään suurempaa huomiota Suomeen ja Suomen politiikkaan. Leinon erottamisella oli suurempi vaikutus täällä länsimaissa kuin siellä saatetaan uskoa. Suomen nimi nähdään jo usein etusivun uutisissa ja yleinen sävy on hyvin ystävällinen. Jos vaaleissa, kuten täälläkin jo uskotaan, kommunistit kyetään työntämään kauemmaksi takalistoon, se merkitsee entistä suurempaa taloudellista avustusta Suomelle. Kun tämä saapuu, te olette jo mahdollisesti ”pötkän” vetäneet ja alatte laskemaan ääniä. Me odotamme tuloksia yhtä suurella jännityksellä kuin tekin siellä. Kun olettaa saaneet tietoonne noin jotenkin lopulliset tai varmasti suuntaa osottovat numerot, niin lähettäkää ne sähkeenä meillekin. Kansa täällä odottaa ja iloitsee kansanne kansanvallan saavuttamasta voitosta. Sillä tulee olemaan suunnaton merkitys ei ainoastaan Amerikan avustuksessa vaan myöskin meidän suomalaisten sinne lähettämässä avustuksessa. Jos kommunistit vaaleissa voittavat, niin se merkitsee, sitä että meidän on yleinen avustustyö lopetettava mahdollisimman pian sillä kukaan ei siihen enää sen jälkeen luota.
Arvaan, että sinulla, samoin kuin kaikilla toisillakin tovereilla, on ollut kuumat ajat. Tämä tuleekin oikeastaan jo niin kuin lepohetken luettavaksi ja toivon, että sinullakin, kun taas saat vähän lepuuttaa hermojasi, on aikaa pistää muutama rivi.
Toverillisesti tervehäin:
Oskari Tokoi Gormeant, Ohio 6.7.1948
Hyvä toveri.
Terveisiä matkalta. Meillä oli onnistuneet kesäjuhlat täällä Ohion alueella. Olimme juuri saaneet summittaiset tiedot Suomen vaalien tuloksista ja kansa otti ne suosiolla vastaan. Myöhemmät tiedot osottava, että kommunistien häviö oli suurempi odotettua. Viimeiset tiedot meillä on; 56 maalaisliittolaista 55 sosialidemokraattia 38 kommunistia 32 kokoomusta 1 ruotsalaista ja 5 edistysmielistä. Maalaisliiton voitto oli hiukan yllättävää, mutta ehkä se oli kohtalon sormi, joka asetti tämän reistailevan puolueen johtavan opettelemaan vastuullisuuden merkitystä. Kaitpa tämä nyt merkitsee sitä että kommunistien on lopultakin luovuttava sisäministerin salkusta ja tyydyttävä vähempimerkityksellisiin salkkuihin? Vai aikovatko kommunistit nyt turvautua avonaiseen oppositiosiooniin ja koko puolue [?] jonkinlaiseksi metsäkatiksi laillisen yhteiskuntajärjestyksen ulkopuolelle?
Ameriikalaisissa piireissä ja lehdistössä Suomen vaalien tulosta korostetaan erikoisena merkkinä. Suomen kansan moraalisesta kunnosta. Sen surauksena Suomi on taas erikoisen ihailun kohteena yleisessä mielipiteessä ja tulee se varmaankin tuntumaan myös hallituksen politiikassakin. Amerikan ulkopolitiikan ryhdistäytyminen näyttää jatkuvan. Demokraattipuolueen presidenttiehdokkaasta kiistellään nyt ankarasti. Trumanin vastustajain luku lisääntyy sillä pelätään, että hän ei ole tarpeeksi vahva johtamaan puoluetta ja siitä syystä etsitään uutta johtajaa. Kenraali Eisenhower on nyt se toivottu johtaja ja jos hän suostuu ehdokkaaksi, niin hänen nimitystään pidetään jotenkin varmana. Se ei kuitenkaan vielä takaa voittoa sillä yleinen mielipide ei arvosta ”messinkihattuja” kovin korkealle, kenraali McArthurin kohtalo tavoitellessaan ehdokkuutta ei kehota kenraaleita yrittämään poliittisiksi johtajiksi.
Me amerikansuomalaiset samalla kun seuraamme tätä kotimaamme politiikkaa suurella hartaudella seuraamme synnyinmaamme kehitystä ja hartaasti toivomme, että Te siellä hiljalleen pääsette väljemmille vesille. Merkitsihän se sotakorvausmaksun alentaminen huomattavaa taloudellista huojennusta ja kun te nyt sotakorvausponnisteluissanne olette tulleet pakotetuiksi rakentamaan uusia ja suuria tuotantolaitoksia, niin Suomesta varmaankin tulee huomattava tekijä ja kilpailija maailman markkinoilla.
Terveisiä tovereille siellä ja toivottaen parhainta menestystä ja luvaten käyttää kaikki kuntoni yhteisen asian hyväksi täällä.
Toverillisesti.
Oskari Tokoi West Townsend, Mass. 29.9.1948
Hyvä. Toveri
Täällä Amerikassa eletään nyt korkeanpaineen alaisena. Tuo paine puristaa kahdeltakin taholta; toiseltapuolen Wenäjän ja länsimaiden välinen ja toiseltapuolen lähestyvät vaalit.
Vaaliakitationnissa ulkopolitiikka ei asiallisesti näytellyt mitään osaa sillä kumpainsenkin valtapuolueen, joista jompikumpi vaaleissa voittaa, ulkopolitiikka on aivan samanlainen. Waltiosihteeri Marshall YK:n yleiskokouksessa pitämässään puheessa, on epäilemättä esittänyt Amerikan kansan yleisen mielipiteen.
Henry Walace, jonka varaan kommunistit varmaankin siellä rakentavat hyvin paljon, ei täällä ole politiikassa mitään osuutta. Merkille pantava on se, että mitä lähemmäksi vaalit tulevat sitä vähemmäksi Wallacen kannatus jää ja kaiken todennäköisyyden mukaan Wallace vaaleissa tuskin saa yhtään valitsijamiestä. Ja jos hyvin lykästää, niin hän saa pari valitsijamiestä New Yorkin valtiosta, mutta sekään ei ole varma. Republikaanipuolueen asettama presidenttiehdokas Thomas Dewy, viimeisissä puheissaan on vielä selventänyt kantaansa ulkopolitiikassa ja käynyt hyökkäävämmäksi kuin alussa sillä hän käsittää, että kansan enemmistö jo vaalii sellaista. Presidentti Trumanin vaalivalttina on taas enemmän sisäpoliittiset kysymykset, joilla hän yrittää saada, ja on jo saanutkin suurimman osan järjestäytyneen työväen kannatuksen. Kiusallisinta hänelle on kongressissa parhaillaan käynnissä oleva wenäläisen vakoilurenkaan tutkiminen, jolla hänen vastustajansa yrittävät saattaa demokraattisen hallituksen huonoon valoon. Vaikka tuossa tutkimuksessa onkin jo paljastanut vakavia asioita, joilla on enemmistö edustajanhuoneessa, tarjoutui sopiva hetki ottaa tämä asia esille juuri vaalien edellä ja kun vaalit on ohi, pidetään siitä paljon pienempää suuta. Jokatapauksessa kuitenkin on varmaa, että kommunistit joutuvat lujemmalle penkille ja seinän väliin.
Tällä kertaa näyttää siltä, että kumpainenkaan valtapuolue ei saa valitsijamiesten enemmistöä sillä Trumanin pahimpana vaarana on kapinoiva etelä, joka näissä vaaleissa kulkee itsenäisenä ja siten vie demokraattipuolueelta ne äänet ja valitsijamiehet, jotka se tarvitsisi voittaakseen vaalit. Dewey tuskin myöskään saa ratkaisevaa enemmistöä, joten presidentin valitseminen menee kongressille niin, että edustajahuone valitsee presidentin ja senaatti varapresidentin. Tällöin voi kuitenkin käydä siten, että puolue, jolla vaan on vähemmistö edustajia kongressissa, valitsee presidentin ja varapresidentin. Edustajanhuoneessa ja senaatissa vaalit tapahtuu siten, että kullakin valtiolla on vaan yksi ääni ja silloin vähäväkisten valtioiden edustajat valtiolukunsa perustalla valitsevat presidentin väkirikkaiden valtioiden tahtoa vastaan, niin että vaalien tulos, mikäli presidentti on kysymyksessä, on entistäkin epävarmempi. Mutta jokatapauksessa varmaa on se, että joko Truman taikka Dewey tulee valituksi sillä muilla ehdokkailla ei ole pienintäkään mahdollisuutta. Ja, kuten jo sanottu, kumpaisenkin ulkopolitiikka on suuri piirtein samanlainen.
Muuten me olemme sitä mieltä, että ryssä on nyt pirun ja syvänmeren välissä. Se on uhkauksillaan, pelottelullaan ja kierouksillaan päässyt niin pitkälle kuin se päästä voi. Ainoa ase, jota sen olisi käytettävä, on sota. Mutta ryssä tällä hetkellä pelkää sotaa enemmän kuin kukaan toinen sillä se tietää siinä häviävänsä ja menettävänsä kaiken. Ja ajan voittaminen ei tilannetta paranna sillä sotaan varustelu on käynnissä kumpaisellakin puolen linjaa ja ryssän resurssit ajan jatkuessa jäävät yhä enemmän jälkeen. Sodalla uhkaus ei tehoa enää, kuten se aikaisemmin saattoi tehdä.
Mutta rauhantie on Wenäjälle ja kommunisteille yleensä yhtä ohdakkeinen. Kommunismi taloudellisena järjestelmänä on tehoton ja tuhlaava. Niin tuhlaava kuin tämä kapitalistinen järjestelmä toiseltapuolen saattaa ollakin, se sittenkin toiseltapuolen on tehokas sitä vastoin kuin kommunistinen järjestelmä, sellaisena kuin sitä nyt sovelletaan, on vieläkin tuhlaavampi monimiljoonaisine ohraanoineen ja vakoilusysteemeineen sekä monimutkaisine hallintokoneistoineen, jossa jokainen pelkää ja urkkii toistaan. Samalla se on tehoton, koska orjataloudessa ja orjatyön vallitessa ei tarvitse pyrkiä tehokkaampiin tuotantomenetelmiin. Mitä enemmän ihmiskunta pääsee vakiintuneisiin rauhallisiin oloihin, sitä selvemmin se pääsee käsitykseen kommunistisen järjestelmän tehottomuudesta ja tuhlaavaisuudesta. Kapitalistinen järjestelmä, kansanvaltaisissa maissa, voidaan muuttaa ja tullaan muuttamaankin enemmän kaikkia palvelevaksi ja hyödyttäväksi mutta kommunistinen järjestelmä on tuomittu häviöön. Kun kommunistit tietävät häviävänsä sekä sodassa että rauhassa, he yrittävät pitää sellaista välitilaa, joka ei ole sota, eikä rauha, niin kauan kuin mahdollista siinä toivossa, että he sellaisen olotilan aikana kykenevät levittämään valtansa mahdollisimman laajalle, ehkäpä yli koko maailman ja sen jälkeen kykenevät diktatuurilla pitämään ihmiskunnan alamaisuudessaan.
Länsimaat myöskin alkavat jo käsittää mistä on kysymys ja vaativat tällaisen epämääräisen välitilan lopettamista Wenäjän paljastamaan todelliset tarkoituksensa ja valitsemaan joko sodan taikka rauhan välillä. Parhaimpana todistuksena siitä oli jo Marshalin, Spaakin ja varsinkin Bevinin eilen pitämä puhe, jossa hän osoitti, että Wenäjä on ratkaistava kantansa haluaako asettua ihmisiksi ja kulkea YK:n yhteydessä taikka sitten vapaaehtoisesti erota taikka tulla erotetuksi sillä samassa paatissa näin vastakkaisiin suutiin pyrkivien on mahdoton purjehtia pitemmälle. Niin, että maailma näyttää sittenkin pyörivän.
Suomi ja sen ahkeruus ja täsmällisyys on suorittaessa sotakorvauksia ja rakentaessaan maataan, saa tunnustusta ja ihailua ameriikalaisessa yleisessä mielipiteessä.
Toveri Sulkanen käskee sanoa paljon terveisiä ja sanoo odottavansa sinulta tietoja miten täällä olevat teille kuuluvat varat on toimitettava sinne vai säilytetäänkö täällä vastaisia tarpeita varten.
Toverillisesti tervehtäin:
Oskari Tokoi West Townsend, Mass. 3.10.1948
Hyvä veli.
Otan taas vapauden esittää lyhyen tilannekatsauksen. Tilanne tuntuu muuttuvan niin nopeasti, että on vaikea seurata mukana. tänä aamuna tämän maan vaikutusvaltaisin lehti New York Times, joka viimeiset vuosikymmenet on kannattanut demokraattipuoluetta ja varsinkin Rooseveltin politiikkaa, pitkässä toimituskirjoituksessaan selittää kääntyneen republikaanipuolueen ja varsinkin sen presidenttiehdokkaan Thoma Deweyn kannattajaksi. Ja syyt, kuten aikaisemmassa kirjeessäni jo mainitsin, ovat ne, että Dewey ulkopolitiikassaan on ottanut yhä selvemmän ja määräävämmän kannan. Tämä siitäkin huolimatta vaikka nykyinen valtiosihteeri Marshallin ulkopolitiikka on jo ollut paljon selvempi kuin aikaisemmin. Tämä New York Times’in kannanvaihdos tuntuu sitäkin merkillisemmältä kun se tapahtuu juuri kun Dewey on palannut koko maata käsittävältä puhujamatkalta ja ilmeisesti saanut odottamatonta suurempaa kannatusta ja osaa suhtautua sen mukaan. Siitä huolimatta vaikka unionistit virallisissa kokouksissaan ovatkin antaneet kannatuksensa Trumannille, Trumanin puhujamatka ei nähtävästi antanut riittävän varmoja takeita voitosta. Etelän kapinalliset demokraatit on jo saatu piiskatuksi linjalle, kuitenkin niin, että ne esiintyvät itsenäisinä mutta vaaleissa kannattavat Trumania, mutta kaikesta huolimatta Deweyn voitto varmistuu. Vaalit sen lopullisesti toteavat, mutta jokatapauksessa on odotettavissa entistä lujempaa otetta. Ja niin paljon voitaneen sanoa, että Suomeen nähden Amerikan politiikka tulee olemaan entistä ystävällisempää ja avuliaampaa.
Kuten olette huomanneet, atomivoima taikka paremminkin sanoen atomipommi näyttelee taas pääosaa ainakin YK:n kokouksessa. Vaikka ollaankin sitä mieltä, että sotaa ei lähitulevaisuudessa synny niin kaikki kuitenkin näyttävän pitävän sitä väistämättömänä. Pahimmassa hädässä Wenäjä, joka uhkauksillaan ja varsinkin sillä, että silläkin on atomipommi, yrittää pakottaa toisia hyväksymään oman ohjelmansa. Uusien myönnytysten tie on kuitenkin päättynyt sillä kumpikaan valtaan pyrkivä puolue täällä Amerikassa ei uskalla myönnytyksiä tehdä. ja, jos mieli sovintoon päästä, myönnytysten on nyt tultava Wenäjän puolelta. Ja että Wenäjä on siihen jo valmistautunutkin, ottaa Vishinsky nopea kääntyminen antomikontrolliasiassa ja saa luvan vastaisuudessa tehdä uusia myönnytyksiä. Sodalla pelottaminen ei enää auta ja jos silläpuolen sotaa halutaan, se on nyt helposti saatavissa.
Tänäaamuna New York Times’issa kaksi Yhdysvaltain lentovoimien johtavaa upseeria kirjoittivat ja sanoivat, että kolmas maailmansota, jos se aletaan, ei voi kestää kolmeakuukautta kauemmin, mutta kaiken todennäköisyyden mukaan vain yhden kuukauden sillä sen ajan sisällä keritään vihollinen, kuka hän sitten lieneekin, tuhoamaan niin perinpohjin, että se ei voi enää pitemmälle vastustaa.
Mielenkiintoista on ollut seurata Balkanin tapausten kehitystä. Kommunismi ilmeisesti on siellä vastatuulessa, ja jollei Komintern kykene nujertamaan tai alistamaan Jukoslavian hallitusta ja Titoa määräysvaltansa alle, se merkitsee suurempaa repeämää Kansallisuus sittenkin näyttää olevan voimakkaampi kuin kommunismi. Tito epäilemättä on kommunisti ja toteuttaa maassaan kommunistista ohjelmaa, mutta hän on vieläkin enemmän jugoslavialainen, joka vaatii maansa asioissa täydellistä itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Jos kuten nyt näyttää Jukoslavia säilyttää suvereenisuutensa, niin se leviää myöskin muihin Balkanin maihin, bulgariaan, Romaniaan ja sieltä Unkariin, Tshekkoslovakiaan ja Puolaan. Vic. Kravtshenko, joka kirjoitti kuuluisan kirjan ”Minä haluan vapauttaa”, kirjoittaa täällä tapahtuneesta venäläisen koulun opettajan Oksana Kosenknan hyppäämisestä ulos Wenäjän konsulaatin ikkunasta, etsiessään myös vapautta, että rautaverhon takan on kokonaisia kansakuntia, jota vartovat tilaisuutta hypätäkseen ulos ikkunasta niin pian kuin rautaverhoon vaan ikkuna taikka jotakin reikää ilmestyy.
Ja siitähän tässä periaatteessa onkin kysymys, että kansakunnat saavat itse ja omasta tahdosta päättää maansa asioista. Jos kansan enemmistä on kommunistisia ja haluavat toteuttaa maassaan kommunistista järjestelmää niin jokaisella maalla täytyy olla siihen täysi oikeus, mutta ulkoa tuotuna ja väkivaltaisesti toimeenpantuna mitään maata ja kansaa ei saa pakottaa hyväksymään sellaista, jota se itse ei tahdo. Kun kansojen itsemääräämisoikeus tunnustetaan ja sen loukkaamattomuus Yhdistyneiden Kansojen toimesta turvataan, niin kommunismi ei ole mikään vaara vaan on se yhtä kuollut kuin fascismikin on.
Meillä täällä näyttää siltä kuin Suomessakin tilanne olisi varsin tyydyttävä ja kommunismin peikko hyvin pieni ellei olisi rajan toiseltapuolen uhkaavaa väkivallan vaaraa, joka voi rauhallisimmatkin olot saattaa sekasortoon ja, jollei muuta ainakin virittää ja antaa yllykettä järjestäytyneitä oloja vastaan taistelevalle kommunismille.
Toivottaen parhainta menestystä ja työrauhaa.
Oskari Tokoi Fitchburg,Mass. 11.10.1948
Hyvä toveri.
Kiitos kirjeestäsi ja siinä olleista arvokkaista tiedoista. Sulkanen, joka on parhaillaan puhujamatkoilla, sattui pistäytymään kotona ja sai myös Sos.dem. Puoluehallinnon kirjeen. Keskustelimme asiasta ja tultiin siihen päätökseen, että yritämme saada teille naylonsukkia. Itsellämme ei ole kaupallisia yhteyksiä, mutta täällä toimivat ulkolähetyskommpaniat kyllä voivat sen tehdä. Sulkanen kirjoitti heti Frank Aaltoselle New Yorkiin, joka toimii tällä alalla ja pyysi lähempiä tietoja sekä hänen apuaan tavaran ostossa ja perille toimittamisessa., m.m. vientilupien hankinnoissa. Emme epäile etteikö sitä voida järjestää.
Tänne ei kuulu mitään uutta. Vaalipata alkaa kiehua täydellä höyryllä, mutta vieläkään kukaan ei voi sanoa kuka voiton perii. Mutta pelkään kumpi puoli tahansa, niin jonkunlaisen selvyyden se aikaansaa. Suurpolitiikka näkyy kiertävän noidutussa renkaassa, josta ulospääsyä ei näy löytyvän. On kuin pahasuopaisten poikasten peliä., että kun kerran on tullut niin sanotuksi, niin siitä on kiinni pidettävä. Berliini sellaisenaan varmaankaan ei olisi niin suuriarvoinen, että sen takia voisi kaikki panna peliin vaan kun siihen sisältyy koko Euroopan tilanteen ratkaisu. Jos jompikumpi puoli antaa periksi, se teitää menettävänsä otteensa koko Euroopassa.
Käsitämme hyvin, että Wenäjä, kommunistien provokatsioinnista huilimattakin, seuraa suurella valppaudella Suomea ja sen suuntautumista. Siitä syystä käsitämme miten varovaisesti Suomen on liikuttava ettei anna pienintäkään aihetta epäilyyn ulkopolitiikan muutoksesta ja rauhanehtojen täyttämisestä. Kysymys vaan lopuksi on siitä, onnistuuko sittenkään tyydyttämään Wenäjäa sillä kyllä asia siten on, että ”kyllä susi, syitä saa kun mieli lampaanlihaa tekee”. Toimme kuitenkin Teille parasta.
Ystävyydellä:
Oskari Tokoi Fitchburg, Mass. 22.3.1949
Hyvä toveri.
Kirjeesi täällä ja kiirehdän heti vastaamaan ja esittämään suunnitelmani Pohjanmaan Kansan avustamiseksi. Käsitykseni on, että se muodostuu tehokkaimmaksi yksityisluontoisea avustuksena. Tarkoitukseni on panna pohjalaisille osotettu vetoomus lehteen, jossa lyhyesti selostan tilanteen sekä kehoitan kaikkia punaverisiä pohjalaisia lähettämään parin taikka kaksi nylonsukkia Pohjanmaan Kansalle. Tällaisen lähetyksen voi jokainen tehdä itse ja lähettää ensiluokan postissa, vaikkapa lentopostissa suoraan asianomaiseen paikkaan ja Pohjanmaan Kansalla ei olisi muita vaikeuksia kuin kerätä kirjeet postista, aukasta ne ja kerätä sukat yhteen sekä myydä enimmän tarjoavalle. Minä olen tässä avustushommassa jo oppinut tuntemaan nämät Amerikan suomalaiset, että ne karttavat keskitettyä järjestää ja joukkotoimintaa mutta sitä vastoin ovat valmiit lähettämään avustusta yksityisenä ja suoraan sille, jolle avustus tarkoitetaan. Pahoin myöskin pelkään, että Suomen konsulaatti uskaltaisi ottaa tällaista avustusta välittääkseen. Jos siellä ei ole mitään estettä taikka vaaraa, että nylonsukkaparin taikka kaksikin sisältävä yksityinen kirje menee asianomaiselle, niin uskon, että me lähetämme näitä sukkia niin paljon, että lehti tulee pelastetuksi. Tällainen avustus voi lähteä alkuun myöskin heti ja ilman pitempiä ennakkovalmistuksia. Olen niin optimisti, että 500 sukkaparin sinne toimittaminen tulee tapahtumaan nopeasti ja tehokkaasti. En pitäisi ollenkaan mahdottomana vaikka tällainen avustus kohoaisi odotettua paljon suuremmaksikin, kun se pannaan tehokkaaseen alkuun ja kun osaa lyödä naulankantaan. Näitä pohjalaisia suu ympäri koko laajan Amerikan, joita on mahdoton koota yhteen mihinkään järjestettyyn ja orkaniseerattuun toimintaan, mutta yksityisinä ne vastaavat ”huutoon”. Jos luulet, että tällainen tapa ei kohtaa siellä esteitä niin vastaa heti ja ryhdyn myös toimiin. Asia tietenkin on täällä tehtävä julkiseksi, mutta tällaista julkista toimintaa ja julkisia vetoomuksia esittävät monet muut vähemmän tärkeät laitokset sieltä Suomesta, ja kommunisteja minun käsittääkseni ei meidän tarvitse kartaa sillä he harjoittavat samanlaista ja paljon suuremmassa määrässä.
Atlanninsopimuksen sanamuoto on nyt saatettu julkisuuteen. Suurin taistelu siitä tietenkin suoritetaan Yhdysvaltain senaatissa, jossa on saatava kahdenkolmattaosan enemmistö sen puolelle, ennen kuin se täällä katsotaan radifioiduksi. Toiveita siitä kyllä on olemassa mutta ei varmuutta. Mahdollisesti siitä toimitetaan julkinen kuulustelu ja se vie ainakin pariviikkoa aikaa, joten se jokatapuksessa, ellei aivan odottamatonta tapahdu, viivästy ja mahdollisesti vielä mutkistuukin. Muuten valtiosihteeri Achensenin senaatin ulkoasiainvaliokunnalle esittämä tulkinta sopimuksen tarkoituksesta ja sisällöstä, oli selvä. Hän m.m. sanoi, että jos Berliinin kanssa yhteyttä pitävän lentokoneen kimppuun hyökätään, on se teko, joka on katsottava hyökkäykseksi yhtä taikka useampaa sopimuskumppania vastaan ja on siis sodan aihe. Kun kysyttiin, josko se on siitäkin huolimatta vaikka hyökkäys tapahtuu Wenäjän alueen yllä, niin sanoi hän sen olevan samantekevää. Edelleen hän selitti, että jos jonkun ulkopuolella olevan toimesta pannaan alulle taikka avustetaan sellaista vallankumouksellista liikettä, jonka tarkoituksena on hallituksen väkivaltainen kukistaminen, on se myöskin samanlainen syy. Sitä vastoin jos jossakin maassa oman maan kansalaiset ja omin apuneuvoin saavat aikaan vaikka vallankumouksen, on se katsottava sen maan sisäiseksi asiaksi. Muuten näyttää siltä, että Acheson on mies, jolla on taitoa ja kyky viedä suunnitelmansa perille. Jokatapauksessa Atlannninsopimus on jännittänyt tilannetta enemmän kun mikään toinen maailmansodan jälkeen sattunut tapaus.
S. Sosialidemokraatin olen saanut säännöllisesti. Se pitääkin minut tapausten tasolla.
Toverillisesti tervehtäin: